PARTY ON!

Ohi hurahti huomaamatta blogisynttärit! 15.7 taaperoikäinen Hurja Hassu Lukija täytti 5 vuotta. Vaikka viime kuukausina postaustahti on huomattavasti hidastunut, on into taas lähtenyt käyntiin ja näin lomalla onkin aikaa enemmän suunnitella tulevaa ja jopa toteuttaa😃. 5 vuotta on sen verran pitkä aika, että lähinnä tuntuu siltä kuin olisin aina kuulunut kirjablogimaailmaan. Tämä on niin kiva yhteisö, että kiitos kuuluu oikeastaan lukijoille ja kommentoneille; ootte ihania, kun jaksatte ilahduttaa päivääni!


Blogi lukuina

• postauksia 739
• katselukerrat 153 128
• lukijat 163
• suoritetut haasteet 27
• emännöidyt haasteet 2
• lukumaratonit 8

Luetuimmat kirjapostaukset
Mika Waltari - Kuka murhasi rouva Skrofin
John Irving - Ihmeiden tie 
Michael Cunningham - Lumikuningatar
Tuutikki Tolonen: Mörkövahti ja Mörköreitti
Leena Lehtolainen - Kun luulit unohtaneesi 

Will Eisner - Talo Bronxissa

Dropsie Avenue 55 Bronxissa, New Yorkissa
- lähellä ilmaradan asemaa.

Mistä lie aikoinani Will Eisnerin sarjakuvaromaanin Talo Bronxissa bongasin listalleni. Ei muistu mieleen, mutta onneksi näin on käynyt, sillä teos on varsinainen helmi ja yhtä liitoa alusta loppuun. Albumi sisältää neljä lyhyttä tarinaa 1930-luvun pula-ajan New Yorkista, jossa vuokrakasarmilaisten elämää kuvataan hyvinkin eläväisesti ja humorisesti. Dropsie Avenuen talot rakennettiin maahan sodan jälkeen tulvivien siirtolaisten vuoksi. Pienoiskylässä asuu värikästä porukkaa, joka elättää jälkikasvuaan ja unelmoi paremmasta elämästä.

"Sen seinien sisäpuolella esitettiin monta traagista näytelmää.
Siellä ei kenelläkään ollut yksityiselämää saati intimiteettisuojaa.
Oli vain kaksi mahdollisuutta - olla osallisena tai kuulua
eturivin katsojiin."

Ensimmäinen kertomus, Sopimus Jumalan kanssa, on riipaiseva tarina hyvää tekevästä juutaismiehestä Frimme Hershistä, joka on solminut muutamia vuosia sitten sopimuksen Jumalan kanssa, mutta Jumala ei pidäkään osuuttaan sopimuksesta. Koko vanha vuokrakasarmi vapisee Hershin raivosta ja hän laittaa elämälleen ihan uuden suunnan. Tunnepitoinen tarina näyttää ihmismielen haurauden.





Katulaulaja kertoo yhdestä Bronxin katuja kiertelevästä katulaulajasta, joka saa vaivanpalkakseen muutamia pennosia, mutta hänestä - niin kuin ei muistakaan katulaulajista - ei tiedetä juuri mitään. Eräs kiinnostunut "hyväntekijä" tahtoisi miestä auttaa omat edut mielessään, mutta lopputulosta hän ei olisi osannut arvata. Talonmies on järeä kaveri ärtsyn koiransa kanssa, joita molempia talon asukkaat pelkäävät. Tarina näyttää kuinka kaikki ei ole sitä miltä ensialkuun saattaa näyttää. Tämä on varmasti julmin ja ovelin näistä kertomuksista.

Viimeisenä on Maalaisloma, jossa kesän tullessa asukkaista kuoriutuu lomailijoita. Bennie ja Goldie ovat tuhlanneet rahansa pröystäilevään ulkomuotoon tai Bennien tapauksessa autoon ja he matkustavat Grossmanin hotelliin napatakseen itselleen rikkaan puolison vastapainoksi omalle köyhyydelleen. Heidän lisäkseen näemme jos jonkinlaista villiä lomailijaa, jotka ottavat kesäisin hyödyn irti päästessään perheestään tai jotka muuten vain heittäytyvät estottomiksi.





Talo Bronxissa tarinat ovat kuin pieniä novelleja, jotka haluaisi hotkaista hetkessä. Aidontuntuinen kuvaus syntyy varmasti siitä, että Eisner on lähtöisin samanlaisista oloista. Tekijä sanoo esipuheessa kaikkien tarinoiden olevan tosia. Huumorin lisäksi albumissa näytetään elämän nurjaa puolta. Kuvat ovat ruskeansävyiset isoissa ruuduissa ja välillä ei ole ruutuja ollenkaan. Minua Eisnerin tyyli miellyttää kovasti, joten jatkan hänen töihinsä tutustumista jatkossakin!

★★★★★
Will Eisner - Talo Bronxissa

(A Contrack with God, 1978)

Jalava, 1982

Kirjastosta

Ranmaru Kotone - Your name (#1-3)

En koskaan muista, mitä unta näin.
Mutta on kuin jokin puuttuisi. Kuin etsisin jotakin.

Your name -mangatrilogia perustuu palkittuun samannimiseen animaatioelokuvaa ja mangan on tehnyt Ranmaru Kotone.

Takakannesta: Kohtaaminen, jota ei pitänyt tapahtua.
Pitkästynyt maalaistyttö Mitsuha uneksii elämästä tokiolaispoikana. Eräänä aamuna hän tosiaan herää sellaisena! Samalla Taki, nuorukainen Tokiosta, herää Mitsuhan kehossa. Tätä tapahtuu useita kertoja. Vähitellen kaksikko saa erilaisilla viesteillä yhteyden toisiinsa. Mistä on kyse? Onko kaikki pelkkää unta vai onko taustalla jokin suurempi kuvio...?

Kaukana toisistaan asuvat Mitsuha ja Taki vaihtavat kehoja selittämättömästä syystä ja vaikka tuttavapiiri ihmettelee heidän väillä muuttuvaa luonnettaan, ovat nuoret itse hämmentyneimpiä. Päiväkirjojen avulla he pystyvät kommunikoimaan keskenään ja yrittävät selvittää tilannetta. Kolmannessa osassa tilanne muuttuu jo jännittäväksi.

Vetävä Your name -trilogia sai minut taas piirun verran kiinnostuneemmaksi mangoja kohtaan ja pitäisikin lukea viimein hyllyssä odottavat Sailor Moonit loppuun. En kuitenkaan voi olla kaipaamatta aina näiden kohdalla värejä, varsinkin kun ihan ensimmäiset sivut on väreinä ja sen jälkeen joutuu tyytymään mustavalkoiseen. Mutta se onkin ainoita isoja miinuksia ja käsitän värillisyydestä koituvat kulut. Aina voi haaveilla😉

★★★★
Ranmaru Kotone - Your name 1-3
Sangatsu-manga, 2016

Kirjastosta

10 oman hyllyn odotetuinta (2018)

Uutta listaa kehiin! Edellinen 10 oman hyllyn odotetuinta sujui kohtalaisesti - ei aivan täysin odotusten mukaan. Yksi suosikkipuuhistani on katsoa omaa pikku kirjastoa ja miettiä mitä kaikkea sieltä haluaisi lukea seuraavaksi. Paljon löytyy lukemattomia ja osan sisällöstä ei ole kovinkaan vahvaa mielikuvaa. Mieli minulla muuttuu kuitenkin jatkuvasti mielialan mukaan, joten alla oleva pino edustaa juuri tätä hetkeä.

 ⧫ Janitsaaripuu - Jason Goodwin
 ⧫ Siilo - Hugh Howey
 ⧫ Kolea talo - Charles Dickens
⧫ Salaisuus varjossa - Maria Gripe

⧫ Hiljaisuus soi h-mollissa - Mari Strachan

⧫ Bones of the Moon - Jonathan Carroll
⧫ Neljäs käsi - John Irving

⧫ Cooperien perintö - Grace Metalious

⧫ Sillanrakentajat - Jan Guillou

⧫ Yösirkus - Erin Morgenstern

Listalla on kolme tuttua nimeä viime vuodelta - John Irvingiltä valitsin sentään toisen kirjan vaihtelun vuoksi 😃 Kolea talo on haaste paksuutensa ja Dickensin kirjoistustyylin vuoksi; Yösirkuksen haluan lukea nimenomaan pimeänä loppuvuonna ja Sillanrakentajat ei yksinkertaisesti ole löytänyt tietään yöpöydälleni. Uusissa tulokkaissa on edustettuna dekkari, scifi, fantasia/kauhu, maaginen realismi ja historiallinen fiktio. Monipuolinen listaus, joka kertoo tiivistetysti aika hyvin sekalaisesta lukumaustani.

Miniarvioita

Muistan joskus aikaisemminkin bloggauspinon kasvaneen liian suureksi, mutta koska nyt se uhkaa viedä puolet pöydästäni pitää minun kiristää selvästi tahtia. Helpotan siis itseäni ja mielenrauhaani tällä miniarviopostauksella, johon niputan viimeksi lukemani neljä romaania - tämän jälkeen pinossa onkin odottamassa vain sarjakuvia.

Joel Dicker - Baltimoren sukuhaaran tragedia
Romaani kertoo Totuus Harry Quebertin tapauksesta tutusta kirjailija Marcus Goldmanin, josta kirjan julkaisemin jälkeen on tullut kuuluisa mies. Baltimoren sukuhaaran tragedia palaa kirjailijan lapsuus- ja nuoruusvuosiin. Marcuksen perhe ei ollut varakas, joten kesät Baltimoren sukuhaaran Goldmanejen kanssa heidän kesäasunnollaan Hamptonissa ovat jääneet miehen mieleen onnellisina aikoina. Aika tuntuu melkein kullanneet muistot, kunnes hän muuttaa uuteen taloon Floridassa mielessään uuden romaanin kirjoittaminen. Siellä Marcus karkurikoiran avulla törmää lapsuudesta tuttuun Alexandraan, joka herättää muistot eloon ja saa hänet viimein pohtimaan mikä kaikki johti tuohon suureen Tragediaan.

"Tragedioita ei voi välttää. Eikä niillä loppujen lopuksi ole paljon merkitystä. Tärkeintä on se, että miten pääsemme niiden yli."

Kirjaa ei voi olla vertaamatta Joel Dickerin edelliseen ja siinä vertailussa uusin jää jalkoihin. Vaikka molemmat ovat olleet tiiliskiviä, niin tämän kohdalla olisin kaivannut tiivistämistä, mikä olisi voinut tehdä samalla tunnelmastakin tiheämpää. Mutta ahmittava oli Baltimoren sukuhaaran tragediakin.

***
(Le livre des Baltimore, 2015)
Tammi, 2016
Kirjastosta 

✚   ✚   ✚ 

Katharine McGee: Tuhat kerrosta - Huipulla (#2)
New Yorkin Manhattanilla draama jatkuu 1000-kerroksisessa pilvenpiirtäjässä. Vaikka eletään vuotta 2118, eivät rakkaus tai juonittelut ihmisten välillä ole kadonneet mihinkään. Ensimmäisestä osasta tutut hahmot seikkailevat myös tässä osassa lukuunottamatta yhtä traagisen kohtalon kokenutta. Uutta verta tuo mukanaan Heartbreakers-elokuvan kaltainen äiti-tytär kaksikko, joka etsii hyväuskoisia miehiä huijattavakseen. En ollut erityisen innostunut kylmäkiskoisesta Calliope-tyttärestä, joka tuli tuomaan draamaa Atlasin ja Averyn välille. Sen sijaan olin ilahtunut Ledan ja Wattin väleistä, joita ei ainakaan alkuun voinut sanoa lämpimiksi. Hahmokehitystä siis tapahtuu ja ensimmäisen kirjan lopussa tornin huipulla tapahtunut tapaus vaivaa kaikkien paikalla olleiden mieltä. Huipulla-kirjassa syntyy siis yllättäviä parivaljakoita, jotkut hautovat kostoa ja toiset joutuvat tekemisiin menneisyytensä kanssa.

***½
(Dazzling Heights, 2017)
Otava, 2018
Kirjastosta

 ✚   ✚   ✚ 

Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa (#8)
Aika neiti Bodycoten maineikkaassa tyttökoulussa Kanadassa on Flavia de Lucen osalta loppu. Hän matkustaa Atlantin yli takaisin kotiinsa Englannin maaseudulle. Kaikki ei ole kartanossa ennallaan, sillä Flavian isä on joutunut sairaalaan eikä pysty ottamaan vieraita vastaan heikon tilansa tähden. Ahdistusta lievittämään Flavia sotkeutuu kuin tilauksesta erakoituneen puunveistäjän kuolemaan.

Pidän niin paljon Flaviasta ja hänen pettämättömistä elämänohjeistaan, joten olen ahditunut siitä, että taas lukeminen tökki! Koin saman viidennen osan kanssa, mutta sen jälkeen ehdin olla jo helppottunut, että tästä se ylämäki taas jatkuu. Kunnes taas tuli töyssy matkaan. Seuraava osa, On hieno paikka haudan povi, ilmestyy jo syksyllä ja sen verran kun siitä tiedän, niin onhan sekin pakko lukea!

"On eräs ihmistyyppi, jolle suljettu ovi on haaste - kutsu toimintaan, käsky suorastaan - ja minä olen sellainen ihminen. Suljettu ovi on enemmän kuin arvoitus, joka vaatii ratkaisua: se on loukkaus. Isku kasvoille."

***
(Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd, 2017)
Bazar, 2018 
Arvostelukappale

✚   ✚   ✚ 

Sarah Waters: Yövartio
Takakannesta: Toisen maailmansodan aikaiseen Lontooseen sijoittuva tarina seuraa neljän lontoolaisnuoren elämää. Sodan aikana ambulanssikuskina toiminut  Kay vaeltelee Lontoon kaduilla miehen vaatteissa. Helen on omistushaluinen tyttöystävänsä Julian suhteen. Glamourtyttö Vivillä on onneton suhde naimisissa olevaan sotilaaseen. Nuoren Duncanin näennäinen viattomuus peittää alleen kamppailun sisäisiä demoneja vastaan. Sota muokkaa ihmisiä ja saa aikaan erikoisia kohtaamisia...

Tunnelmaltaan kirja on synkkä ja ankea, mutta toisaalta mitäpä muutakaan sota-aika olisi. Ihmiset pelkäävät pommituksia ja ambulanssikuskit voisivat olla töissä 24/7. Sarah Watersille ominaiseen tapaan Yövartio käsittelee myös seksuaalivähemmistöjä toisen maailmansodan aikaan, jolloin kaikki piti pitää visusti salassa.

Enkä juuri tuo lohduttomuus sai aikaan sen, etten viihtynyt Yövartion parissa niin hyvin kuin olin etukäteen ajatellut. Lukutahtikaan ei ollut nopea, vaan luin tätä pieninä annoksina. Lopun kiihtyvä tempo sopi sen sijaan lukurytmiini paremmin. Kirja kulkee kronologisesti vuodesta 1947 vuoteen 1941, joten alun jälkeen lukija tietää mihin lopputulokseen ollaan päädytty, mutta hän ei tiedä sitä miten siihen tilanteeseen on jouduttu. Tapahtumasarjat avautuvat vasta kirjan edetessä - oikeammin vasta aivan lopussa. Odottaa siis saa. Jonkin aikaa.

Yövartio on kolmas lukemani kirja Sarah Watersilta ja tämänkin jälkeen pidän edelleen Silmänkääntäjää hänen parhaimpanaan tähän mennessä. Toki Parempaa väkeä odottaa vielä hyllyssä ja toivoisin kovasti, että myös hänen aikaisempikin tuotanto käännettäisiin suomeksi.

***
(The Night Watch, 2006)
Tammi, 2007 
Omasta hyllystä

Hannele Mikaela Taivassalo - Scandorama

Scandorama. Tervetuloa Neoscandiaan.
Tänne ei ole helppo päästä, mutta täältä karkotetaan herkästi.

Ihastukseni Hannele Mikaela Taivassalon dystopiseen sarjakuvaromaaniin Scandorama lähtee jo hämmentävästä kannesta, jota voi katsoa kahdella eri tavalla - tai minun aivoni taipuvat jatkuvasti siihen epäloogisempaan kuvaan.

Takannesta: Scandorama on skandinaavinen idylliyhteiskunta, paikka jossa halutaan tulla täydellisiksi, eliittivaltio tiukkojen rajojen sisäpuolella. Stohome on puhdas, kirkkaiden valojen kirjoma. Toisella puolella lahtea sijaitsee Helsingy City, rapistunut ja rähjäinen, siellä asuu Miskatt. Kaupungin pirstaleissa elää ihmisten pirstaleita, niiden epäsopivien pirstaleita jotka eivät mahdu Scandoramaan. Miskatt on yksi heistä, Homo Felinus, geneettinen hybridi naisesta ja kissasta. Miskatt piiloutuu maan alle elättääkseen itsensä valonaroilla vastarintatehtävillä, samalla hän ajautuu yhä kauemmas erään tietyn golden boyn, unelman, luota.

Esittelyteksti tiivistää hyvin albumin. Kauniiseen ja puhtaaseen Scandoramaan, unelmakotiin, haluaa moni, mutta hyödyttömät käännytetään takaisin Neuropaan. Scandoraman toisella puolella on rauniokaupunki Helsingy City, jossa ihmiskokeena syntynyt Miskatt asuu, sillä hän on sopeutumaton. "Minut tehtiin, minulta ei kysytty." Scandorama käy kauppaa koeihmisillä, jotka ovat pudonneet turvaverkkojen läpi.

"Mutta. On myös Scunderground.
Sinne päädymme me jotka putosimme mutta jäimme.
Kaiken ulkopuolelle.
Tänne voi kyllä jäädä vaikka ei pitäisi."

Albumi on suora peilaus nykyisestä hyvinvointiyhteiskunnastamme, jossa osa jää avun ulkopuolelle eikä kaikkia haluta edes auttaa, vaan heidät käännytetään pois. Ihmisiä ajatellaan paljon hyötynäkökulmasta. Harmaan sinisävyinen kuvamaailma on Catherine Anyango Grunewaldin kaunista, omaleimaista käsialaa. Hänen kuvaratkaisunsa ovat toisinaan kiehtovia ja ne sopivat tarinan pessimistiseen, synkkään maailmaan.




Scandorama jättää lopussa paljon avoimeksi ja sen on sen verran taiteellisempi teos, että uskon albumin jakavan mielipiteitä. Minä olin tapani mukaan innoissani tästä erikoisesta ja häilyvästä teoksesta. Se on jälleen niitä ihania kirjoja, jotka jäävät kutkuttamaan mieleen ja lukijana saa itse ajatella ja pohtia merkityksiä. Ei todellakaan valmiiksi pureskeltua kamaa! Toinenkaan lukukerta ei tee yhtään hallaa.

#sarjakuvahaaste

★★★★
Hannele Mikaela Taivassalo - Scandorama
Kuvat: Catherine Anyango Grunewald

(Scandorama, 2018)

Teos & Förlaget, 2018

Kirjastosta

Shirley Jackson - Linna on aina ollut kotimme

Minun nimeni on Mary Katherine Blackwood.

Pieni goottilaisen kirjallisuuden klassikko, Linna on aina ollut kotimme, on viimein saatu myös suomeksi. En täysin tiennyt mitä odottaa, vaikka sana 'goottilainen' antaakin hyvää osviittaa kirjasta. Shirley Jackson on loihtinut kirjalleen erikoisen, outoutta väreilevän tunnelman, jota ei voi osoittaa, mutta jonka tuntee ympärillään.

Takakannesta: Blackwoodin sukutalossa on jäljellä enää kolme asukasta: sisarukset Merricat ja Constance Blackwood ja pyörätuoliin joutunut Julian-setä. Koko muu perhe on kuollut. Merricat hautaa maahan marmorikuulia ja keksii taikasanoja pitääkseen kyläläiset ja muun maailman talon porttien takana. Mutta kun isän kassakaapista kiinnostunut Charles-serkku löytää tiensä keittiön ovelle ja illallispöydän ääreen, Merricatin taikasanat eivät enää riitä. 

Linna on aina ollut kotimme on tarina omalaatuisesta ystävyydestä, pienen kyläyhteisön ahdasmielisyydestä, ahneudesta - ja amanita phalloidesista.

Merricat ja Constance asuvat setänsä kanssa eristyksissä muista kyläläisistä, "Kyläläiset ovat aina vihanneet meitä." ja Merricatin kaupassa käyminenkin on kuin tarkkaan laadittu strateginen peli, sillä mahdollisimman monia kyläläisiä tulee vältellä. Mitä vähemmän heidän epäluuloisiin ja vihamielisiin katseisiinsa törmää sen parempi. Mistä tämä kaikki pelko ja viha kumpuaa on arvoitus. Mihin muu Blackwoodin perhe on kuollut on sekin arvoitus. Linna on aina ollut kotimme pysyttelee pitkään suurena mysteerinä ja vaikka henkilöistä ei kerrota juuri mitään - menneisyydestä kaikkein vähiten - tulevat he silti tutuiksi.

Pidin kovasti Merricatista kertoja. Hän elää omassa, erikoisessa maailmassaan ja pyrkii jatkuvasti pitämään pahan poissa kaikenlaisilla omilla ajatuksenjuoksuillaan. Kaverina tytöllä on Jonas-kissa.

"Kaikki johtui siitä, että kirja oli pudonnut puusta:
en ollut tuonut uutta tilalle välittömästi ja laiminlyöntini
oli murtanut turvamuurimme."

Lopussa kirja on ihokarvoja nostattava, sillä oliko se kaikkien kannalta onnellinen loppu. Epäilen suuresti, sillä minua ainakin vähän ahdisti. Jos tämän lukisi uudelleen aukenisi kaikki ihan eri tavalla ja voisi eri valossa katsella tapahtumia ja ihmisten välistä vuorovaikutusta. Karmiva kirja kaikessa vähäeleisyydessään.

Ps. Kirjan loppuun on nokkelasti listattu saman tyylisiä kirjoja, mikäli jää halu lukea vielä lisää. Yksi kirjoista on mm. Sarah Watersin Vieras kartanossa, joka kieltämättä käväisi itsellänikin mielessä.

★★★½
Shirley Jackson - Linna on aina ollut kotimme

(We Have Always Lived in the Castle , 1962)

Fabriikki, 2018

Omasta hyllystä

Sarjakuvia keskittymiskyvyttömille

Sarjakuvat ovat olleet pelastukseni viimeisten kuukausien aikana ja myönnetään, niiden avulla saa mukavasti pelastettua tilanteen, jos lukuaikataulu näyttää katastrofaaliselta, eikä aikaa ole lukea 600 sivuisia teoksia. Olen myös löytänyt sarjakuvien maailman ihan uudella tavalla tänä vuonna ja törmännyt erittäinkin upeisiin teoksiin. Koska sanallinen anti näiden kuvailujen suhteen on kuitenkin vielä vajavainen, niin niputan jälleen kolme sarjakuvaa samaan postaukseen. Kaikki ovat hienoja omalla tavallaan. Näillä jatkan #sarjakuvahaaste pinon kasvattamista.

Juna

Hongkongilaisen Chihoin surrealistisessa sarjakuvassa mies tekee matkaa junalla ja pitkin matkaa tapahtuu erikoisia asioita: samat asiat toistuvat ja kaikenlaista muutakin outoa. Filosofiseksi ja vertaiskuvalliseksi voisi teosta sanoa. Itseoppinut Chihoi on piirtänyt sarkauvan rennosti lyijykynällä ja sivuilla näkyy kumituksen taakse kätkeytyneet viivat ja luonnostelut.

Sarjakuva perustuu Hung Hungin novelliin Karuselli, joka on suomennettu sarjakuvan loppuun.

✚   ✚   ✚ 

Flu
Antti Ollikaisen Flu - Jäätävä lentsu -teoksessa seikkailee tipu, jolla on flunssa. Pienen tipun matkalla sattuu kaikenlaista ja se sekä joutuu pinteeseen että pääsee pälkähästä aivastelujensa ansiosta. Välipalaksi haukattava sarjakuva etenee täysin ilman tekstejä ja se on varsin hupaisaa katseltavaa. Vauhdikas tarina loppuu hienolla, ajatuksia kaihertavalla tavalla. Sarjaan kuuluu vielä kaksi muutakin lyhyttä teosta, mutta lähitienoon kirjastoista niitä ei löytynyt, joten tyydyin tähän ensimmäiseen osaan.

✚   ✚   ✚   

 
Ajan kanssa

Vastikään kuuntelin äänikirjana Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan ensimmäisen osan Combray ja tästä luontevasti siirryin Petteri Kantolan Ajan kanssa -albumin pariin, joka kulkee alaotsikolla "Kesäni Marcel Proustin kanssa". Tykästyin niin paljon tähän kiireettömään ja filosofiseen teokseen. Sen absurdit tapahtumat ruokkivat aivojani ja oivaltavasti tehdyt kuvat tosiaankin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Wautsi, olen vaikuttunut.

Sarjakuva pohtii parisuhdetta ja elämää. "Maailma muuttuu mielenkiintoisemmaksi ja havainnot rikkaammiksi, kun ei kiirehdi. Tapahtumista ja ihmisistä paljastuu erilaisia sävyjä ainoastaan tarkkailemalla niitä riittävän pitkään!" Lisäksi mukana hengaili ihana hirvi♥

Yhteensä näille sarjakuville kertyi sivuja 232.

★★★
Chihoi - Juna

Suomen sarjakuvaseura, 2010

Kirjastosta

★★★½
Antti Ollikainen - Flu: Jäätävä lentsu

2014

Kirjastosta

★★★★½
Petteri Kantola - Ajan kanssa: Kesäni Marcel Proustin kanssa

Suuri Kurpitsa, 2016

Kirjastosta