Daniel Defoe - Moll Flanders (Klassikkohaaste III)

"Oikea nimeni on niin tunnettu Newgaten pöytäkirjoissa eli rekistereissä ja Old Baileyssa ja siellä on yhä ratkaisematta niin tärkeitä, eritoten minun menettelyihini liittyviä asioita, ettei sovi odottaa minun panevan julki nimeäni tai sukupuutani tähän teokseen--."

kirjan alku

Kirjabloggaajien klassikkohaasteesta on tullut jo perinne, johon minä lähdin mukaan toisen osana aikana Cranfordin naisten merkeissä. Moll Flanders on klassikko neljänsadanvuoden takaa ja kuten kävi edellisen kirjan kanssa, ei tämäkään mikään nappivalinta ollut. Juonitiivistelmän saa tietoonsa vain jo lukemalla kirjan englanninkielisen nimen, joka kiteyttää todella hyvin romaanin sisällön: The Fortunes and Misfortunes of the Famous Moll Flanders, Etc. Who Was Born In Newgate, and During a Life of Continu'd Variety For Threescore Years, Besides Her Childhood, Was Twelve Year a Whore, Five Times a Wife [Whereof Once To Her Own Brother], Twelve Year a Thief, Eight Year a Transported Felon In Virginia, At Last Grew Rich, Liv'd Honest, and Died a Penitent. Written from her own Memorandums.

Näinpä juuri. Moll Flanders -niminen nainen (paitsi että hän vaihtaa nimeään pitkin kirjaa) kertoo onnetonta elämäntarinaansa, jossa hän joutuu koittelemusten eteen ja yrittää selvitä niistä parhaansa mukaan. Juuri kun kaikki voisi päättyä onnellisesti, jotain kamalaa tapahtuu. Tuohon aikaan naisten tavoitteena on päästä hyvin naimisiin, mielellään rikkaan miehen kanssa, ja synnyttää lapsia. Köyhtynyt Moll Flanders joutuu keksimään omat keinonsa päästääkseen jälleen hyviin naimisiin kunniallisen miehen kanssa.

"Olkoon tämän yhden, läpikotaisin syntisen ja läpikotaisin kurjan ihmisolennon 

kokemus hyödyllisten varoitusten aarreaittana niille, jotka tämän lukevat."

Hahmona Moll Flanders on mielenkiintoinen. Vielä viisikymppisenäkin nainen on täyttä rautaa, hän ei alistu olemaan uhri vaan selviää elämän koittelemuksista. Moll Flanders on räväkkä ja arkailematon, jopa röykeä, ja hänen rinnallaan monien muiden klassikoiden hentoiset naiset jäisivät seinäruusuiksi. Kaiken tämänkin jälkeen joudun myöntämään, etten pitänyt hänestä pätkän vertaa. Moll Flanders synnytti esimerkiksi paljon lapsia, mutta jätti ne aina jonkun muun huostaan unohtaen heidät samantien. Kylmä ja itsekeskeinen nainen.

"Mutta kuinka helvetti voi vähitellen tulla niin luonnolliseksi, eikä 
vain siedettäväksi, vaan jopa miellyttäväksi, se on käsittämätöntä 
kaikille paitsi niille, jotka ovat sen kokeneet niin kuin minä."

Daniel Defoen Robinson Crusoe ei ole koskaan kiinnostunut ja tämä kokemus vain vahvisti tuota kantaa. Moll Flandersin saarnaava sävy ei oikein iskenyt. Nyt on ollut huonoa tuuria kirjojen valinnassa, mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo! Vielä en ainakaan ole luovuttamassa Klassikkohaasteen suhteen :D

_______

Daniel Defoe - Moll Flanders

(The Fortunes and Misfortunes of the famous Moll Flanders, 1722)

Tammi, 1957

Kirjastosta
Tähtiä: ★★

Muita postauksiani:
Klassikkohaaste II

Margaret Atwood - Sokea surmaaja

"Kymmenen päivää sodan päättymisen 
jälkeen sisareni Laura ajoi alas sillalta."

kirjan alku

En ole vielä täysin muodostanut mielipidettäni Margaret Atwoodista. Orjattaresi on upea kirja, mutta samanlaista elämystä en saanut Nimeltään Gracea lukiessa. Sokea surmaaja ei myöskään kärkikastiin yllä, vaikka mukiinmenevä teos onkin.

Iris ja Laura, varakkaan tehtailijan äidittömät tyttäret, rakastuvat nuorina samaan mieheen, karismaattiseen köyhään anarkistiin Alex Thomasiin. Iris, sisaruksista vanhempi ja mukautuvampi, suostuu kahdeksantoistavuotiaana isänsä mieliksi arvostetun teollisuusmiehen puolisoksi. Isän kuoltua hänen vastuulleen jää Laura, idealistinen, epäsovinnainen ja arvaamaton pikkusisar. Jälkipolvi tuntee ja muistaa Lauran hänen postuumina julkaistun ainoan romaaninsa, kulttikirjaksi kohonneen Sokean surmaajan kirjoittajana. Aikanaan rohkean eroottisena pidetty teos kuvaa epäsäätyisen parin luvatonta rakkaussuhdetta ja heidän kehittelemäänsä outoa scifitarinaa Zycron-planeetasta. Takakansi

Sokea surmaaja voitti aikoinaan Booker-palkinnon ja rakenteellisesti kirja onkin erilainen. Välillä Iris kertoo elämäntarinaansa ja sitten on toisena osuutena Laura Chasen kirjoittama Sokea surmaaja, jossa mies ja nainen tapailevat toisiaan hyvin salaisissa merkeissä vaihtaen tapaamispaikkaa tiuhaan tahtiin. Mies jatkaa aina heidän tavatessaan tarinaa avaruuden toisessa ulottuvuudessa olevasta planeetasta, jossa tapahtuu kaikenlaista erikoista scifikirjojen tapaan. Toisistaan hyvin irralliset tarinat saavat hämmentymään, mutta kokonaiskuva hahmottuu lukijalle viimeistään kirjan loppupuolella ellei jo aikaisemmin. Näiden kahden tarinan väleihin on vielä pistetty lehtileikkeitä, jotka valottavat omalta osaltaan tarinaa.

"Joku valpas henkilö tarttui käsivarteeni ja keinotteli minut takaisin tuoliin. Takaisin hämärään. Takaisin Lauran langettamaan pitkään varjoon. Turvaan. Mutta vanha haava on auennut, näkymätön veri virtaa solkenaan. Pian olen tyhjä."

Varsinkin kirjan alku oli hankala juuri noiden kahden täysin tosistaan erillään olevan tarinan takia, enkä lopussakaan käsittänyt scifitarinan liittymistä juoneen - miehen ja naisen tapaamisten kylläkin -, joten niiden osuuksien lukeminen sujui nopeutetussa tempossa, sillä en ole scifin ystävä. Sokea surmaaja pitää paljon asiaa sisällään ja lukeminen kävi ajoittain raskaaksi pitkän sivumäärän ja oman kärsimättömyyteni vuoksi. Iriksen muistelmat pitivät mielenkiintoani yllä ja niiden avulla sain homman viimein pakettiin. Miehen ja naisen tapaamiset olivat myös sinänsä kiinnostavia, kunnes oli aika jatkaa Zycron-planeetan tarinaa... Aivan täysin ei Sokea surmaaja minulle avautunut, mutta meille oli hetkemme.

_______

Margaret Atwood - Sokea surmaaja

(The Blind Assassin, 2000)

Otava, 2000

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★

Arvonnan voittaja on...

Pistin kolmevuotissynttäreiden kunniaksi (kiitos kaikille onnittelijoille!) käyntiin arvonnan hienosta Poldarkista, joka minulta löytyi tuplakappaleena ja nyt se on saamassa uuden kodin.



Ja arpaonni suosi tällä kertaa....





HANDEA!



Onnea!

PS. Voittajalle on laitettu sähköpostia.

Beatrix Potter 150 vuotta!

"Olipa kerran neljä pientä kaniinia, joiden nimet olivat 
Kuhnastelija, Nykerönenä, Töpöhäntä ja Petteri."

kirjan alku

Englantilaisen kirjailija ja kuvittaja Beatrix Potterin syntymästä on kulunut päivälleen 150 vuotta. Vuonna 1866 syntynyt Beatrix opiskeli kotiopettajattaren johdolla ja tapasi harvoin toisia lapsia veljeään lukuunottamatta. Seuranaan hänellä oli lemmikkieläimiä, joiden käytöstä hän seurasi ja piirsi niistä luonnoksia. Kesäisin perhe asui maaseudulla (Skotlannissa, myöhemmin Järviseudulla), Beatrixin tutkiessa sen kasvustoa ja eläimiä.

Vuonna 1902 Beatrix aloitti lastenkirjailijana ja kuvataiteilijana ja ensimmäinen Petteri Kaniini ilmestyi, vaikka monet kustantajat olivat ensin hylänneet sen. Tuottelias kirjailija kirjoitti pitkän aikaa keskimäärin kaksi kirjaa vuodessa. 1905 kustannustoimittaja Norman Warne kosi Beatrixia, joka suostui vanhempiensa vastusteluista huolimatta. Muutamaa viikkoa myöhemmin Norman Warne kuoli anemiaan. Samana vuonna Beatrix osti talon Järviseudulta ja talo ympäristöineen alkoi näkyä hänen tarinoissaan.

 

1913 Beatrix avioitui asianajaja William Heelisin kanssa. Kirjoittaminen ja maalaaminen jäivät vähemmälle Beatrixin keskittyessä elämänsä viimeiset kolmekymmentä vuotta maanviljelyyn ja luonnonsuojeluun. Kuollessaan hän jätti valtiolle yli 1600 hehtaaria maata ja viisitoista maatilaa.

Beatrix Potterin kunniaksi luin Petteri Kaniinin satumaailman, joka käsittää koko kirjailijan tuotannon. Kunkin tarinan alussa on kerrottu lyhyesti sen syntyhistoriasta.

Tarinat ovat lämminhenkisiä ja kerrassaan ihastuttavia. Suloiset eläinhahmot joutuvat kommelluksiin ja pelastuvat vain täpärästi - eikä kaikki pääty välttämättä  edes parhaalla mahdollisella tavalla. Sydäntä kouraisevimmat tarinat olivat varmasti kissa, josta tuli melkein rottien piirakka ja Rosina Ankkasen munien kohtalo.

Beatrix Potterin akvarellikuvat ovat yksityiskohtaisia ja hyvin tarkkoja kuvauksia. Niissä on paljon katseltavaa ja ilmeteltävää. En muista olenko pienenä näitä tarinoita lukenut tai kuullut, mutta ainakin tv:stä katsoin Petteri Kaniinia ja vaikka siitä on hurjan pitkän aika, ovat monet tarinat vieläkin hyvässä muistissa. Varsinkin herra Vänskän puutarha ja pelottava mies itse, josta näytettiin yleensä vain pelkät saappaat.

Hatunnosto Beatrix Potterille ja tämä ihana klassikkosatukokoelma pitäisi hankkia omaankin hyllyyn.

_______

Beatrix Potter - Petteri Kaniinin satumaailma

(1989)

Otava, 2015

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★★★

Petit Fours / Piiat

Palatkaamme vielä hetkeksi Piikojen maailmaan. Osassa 6.1 valmistettiin täytettyjä kananmunia (elämäni ensimmäinen kokeilu!) ja tänään on herkkujen vuoro. Petit foursit ovat pieniä leivonnaisia, joita löytyy monennäköisiä ja -kokoisia. Tämän postauksen kuvien petit fourseissa on suklaapohja, päällä vadelmamousse ja -hyytelö sekä koristeena vadelmia ja pistaasipähkinöitä.

"...taatusti herkullisimpia petitfoureja, joita olen koskaan maistanut! Deena, sinä olet varmasti Naisyhdistyksen paras leipuri!" Hilly työntää loput leivoksesta suuhunsa nyökytellen ja maiskutellen.

"Ai, kiitos Hilly, onhan niissä tekemistä, mutta minusta ne ovat sen arvoisia." Deenan kasvot loistavat, hän näyttää siltä kuin voisi puhjeta onnen kyyneliin Hillyn ihailevien sanojen takia.

"Eli sinä siis teet niitä? Voi, olen niin iloinen. Myyjäiskomitea todella tarvitsee jonkun sinun kaltaisesi."

Herkulliset suupalat sopivat jälkiruuaksi tai vaikka kahvipöytään. Kuten kirjassa Deena osuvasti sanoo, petit fours -leivosten valmistaminen on aikaa vievää, mutta valmiina ne ovat varsinaisia taideteoksia. Suussasulavia ja raikkaita sellaisia! Käyttämäni resepti ja muita löytyy täältä.

 
Ruokaa romaaneista -sarja
Amerikkalainen pannukakku / Kiltti tyttö
Grillattu juustoleipä / Kiltti tyttö
Täytetyt kananmunat / Piiat
Sardiinirisotto / Aleksandrian ruusu
Parsarisotto / Nainen, jonka nimi on Nathalie
Viikunat ja vaniljajäätelö  / Rakkaus on saari
Pekonisämpylät & Hedelmäkakku  / Tummaa suklaata
Ruokaa romaaneista 1: Paistetut vihreät tomaatit

Dolores Redondo - Myrskyuhri (#3)

"Lipaston päällä oleva lamppu heijasti huoneeseen lämmintä 
punertavaa valoa, joka sai muitakin hempeitä sävyjä 
suodattuessaan varjostimen keijukuvioiden läpi."

kirjan alku

Tuntuu ettei siitä ole kauaakaan, kun aloin lukemaan Baskimaan murhat -trilogian ensimmäistä osaa Näkymätön vartija ja nyt on jo viimeisenkin kirjan viimeinen sivu käännetty. Varmasti yksi koukuttavimpia lukemiani rikossarjoja.

Rikosylikonstaapeli Amaia Salazar kutsutaan Pamplonaan, Navarran pääkaupunkiin, tutkimaan kätkytkuolematapausta. Perheen isoäidin mukaan isä yritti karata lapsen ruumis mukanaan, mumisten omituisuuksia uhrilahjasta. Isoäiti kertoo myös maagisesta, painajaismaisesta olennosta, Ingumasta, joka vie nukkuvat unesta ikiuneen. Tutkinnan edetessä Amaia ja hänen tiiminsä yhdistävät tapauksen Baztanin laaksossa vuosia sitten tapahtuneisiin kauheuksiin. Amaian on viimein kohdattava järkyttävä totuus laaksoa vuosia piinanneesta tapahtumista. Takakansi

Oudon tiheät kätkytkuolemat herättävät poliisien mielenkiinnon. Samaan aikaan Amaian parisuhdetta hiertää vähäinen yhdessä vietetty aika ja se, että Amaia on niin kiinni työssään. Näin koetuksilla Amaian avioliitto ei ole vielä ollut. Rikosjutussa on kyse kuitenkin Amaian omaankin menneisyyteen liittyvistä asioista, joihin hänen äitinsä liittyy. Salaisuudet paljastuvat ja veri virtaa jälleen.

 "Luonto suojelee meitä", hän kuiskasi ääneen ympärilleen katsellen, ihaillen taivaalle kurottavia puunlatvoja, jotka langettivat tiellä varjojaan; vaikka kevät ei ollut enää kaukana, puut kasvoivat niin tiheässä ettei valo päässyt tunkeutumaan niiden läpi. Amaia aisti tien halkaiseman ikimetsän energian.

Erilaisen muihin rikossarjoihin verrattuna tästä tekee luonnon vahva läsnäolo ja entisaikojen uskomusten sekoittuminen rikostutkintaan. Trilleri etenee armottomasti eteenpäin ja aiempien osien tapahtumat nivoutuvat myös tässä päätösosassa yhteen. Nyt kiinnostaisi lukea lisää espanjalaisilta kirjailijoilta. Keneenhän sitä tarttuisi?

_______

Dolores Redondo - Myrskyuhri

(Ofrenda a la tormenta, 2014)

Gummerus, 2016
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen

Kustantajalta
Tähtiä: ★★★★½

Baskimaan murhat -sarja:
Näkymätön vartija #1
Luualttari #2
Myrskyuhri #3

Charles Webb - Miehuuskoe +elokuva

"Benjamin Braddock sai kesäkuussa 
päästötodistuksen pienestä itärannikon collegesta."

kirjan alku

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Miehuuskoe kertoo juuri valmistuneesta nuoresta miehestä, joka palaa kotiin vanhempiensa luokse tietämättä mitä elämältään haluaa ja kaiken tämäm mielensisäisen hämmennyksen keskellä hän joutuu tuttavaperheen vaimon, rouva Robinson, viettelemäksi. Heillä syntyy salasuhde ja myöhemmin tämä nuori mies, Benjamin Braddock, rakastuu viettelijänsä tyttäreen. Joka ei tietenkään ole ok rouva Robinsonille.

Romaanissa viehättää kovasti se, että se perustuu niin vahvasti dialogin varaan. Kuvailut ja muut jäävät minimiin ja kaikki keskittyy intensiivisesti henkilöiden keskusteluihin. Miehuuskoe on täyttä komediaa. Henkilöt ovat tahattomasti humoristisia ja tapahtumat saavat ajoittain absurdisia piirteitä. Charles Webbin kirjoittama huumori on hersyvää, joka tekee lukemisesta suuren nautinnon ja saa helposti hymyilyttämään. Tässä on sitä jotain!

Miehuuskoetta voi pitää jonkinlaisena kasvukertomuksena, sillä alussa hyvin hämillään oleva Benjamin etsii vielä itseään, pohtii mitä elämältä haluaa. Identiteettikriisin keskellä hän on helppo uhri määrätietoiselle puumanaiselle. Kirjan pohjalta tehty elokuva on jokseenkin tunnettu ja elokuvan nähneille en osaa sanoa minkälaista luettavaa tämä olisi, ei ehkä niin loisteliasta aavistelen. Joten jos on kirja lukematta ja leffa katselematta, niin lue kirja ehdottomasti ensin!

The Graduate -elokuva 

Kirjan hulvattomat dialogit ovat jokseenkin onnistuneesti osattu siirtää elokuvaa, mutta jokin tietty viehätys katoaa matkan varrella, mikä on tietenkin aika oletettavaakin. Elokuvan jotkin pätkät kuitenkin naurattavat. Siinä missä kirjassa oli paljon puhetta, niin elokuvassa keskustelua on sitäkin vähemmän. Alku oli särmikkäämpi, kun taas loppua kohti juoni latistui.

"Mrs Robinson, are you trying to seduce me?" 

Dustin Hoffman antaa omaperäisen leiman ahdistuneelle Benjaminille ja hänessä on muutenkin näyttelijänä huikeasti ulottuvuuksia. Vähän oudommissa (kuten tässä) rooleissa parhaimmillaan. Ja Anne Bancroft on jäätävän hyvä rouva Robinsonina. En ole niin vannoutunut leffafriikki, että ymmärtäisin ihan kaikkea kamerankäytöstä ja mikä on hyvää kuvaamista, mutta sen uskallan sanoa, että The Graduatessa kuvaus on loistavaa! Kuvakulmat ja tempo kertovat kaiken oleellisen - hyvän musiikin siivittämänä.

_______

Charles Webb - Miehuuskoe

(The Graduate, 1963)

Kirjayhtymä, 1973

Kirjastosta lainattu
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä: ★★★★

The Graduate

Komedia / Draama / Romanssi, 1967  
Ohjaus: Mike Nichols  
Näyttelijät: Dustin Hoffman, Anne Bancroft, Katharine Ross 
Tähtiä: ★★★½

Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina

"Nimeni on Kathy H. Olen kolmekymmentäyksivuotias 
ja olen toiminut valvojana yli yksitoista vuotta."

kirjan alku

Pitkän päivän ilta kolahti aikoinaan ja odotin paljon Ole luonani aina -kirjalta. Aiheensa puolesta se olisi pitänyt olla nappivalinta. Kazuo Ishiguron mukavan rauhallisen, mutta hyvin etenevän tyylin takia sen olisi pitänyt olla viiden tähden arvoinen. Vaan eipä ollut.

Kathy, Ruth ja Tommy ovat oppilaita Hailshamin kodikkaassa sisäoppilaitoksessa Englannin maaseudulla. Siellä olevia lapsia varjellaan tarkoin ulkomaailmalta, ja heidät kasvatetaan uskomaan että he ovat erikoisia, että heidän hyvinvointinsa on olennaisen tärkeää. Mutta minkä tähden he oikeastaan ovat siellä?

Vuosia myöhemmin Kathy, nyt 31-vuotias, antautuu muistelemaan mennyttä aikaa. Hänen muistoistaan rakentuu unohtumaton tarina siitä, miten he kolme vähitellen oivaltavat totuuden näennäisen onnellisesta lapsuudestaan ja heitä odottavasta tulevaisuudesta, joka vetää vertoja tieteisromaanien hurjimmille uhkakuville. Takakansi

Lukijalle kaikki on selvää jo alusta saakka. Odotin huikeaa tarinaa, jossa ei voi kuin arvuutella mitä shokeeraavaa tehtävää varten nuoret on kasvatettu ja mitä käy, kun totuus selviää heille. Sisäoppilaitoksessa eletään erossa ulkomaailmasta, eikä draamaa tämän osalta ollut. Ihmissuhde draamaa kyllä. Kirja laahasi eteenpäin, sillä se on niin hienovarainen kerronnassaan, ei radikaaleja liikkeitä. Olen harmissani, että niin ilmiselvä potentiaali jäi käyttämättä.

Toisaalta romaani saa pohtimaan ihmisyyttä ja oikeuksia. Ishiguron maalaama vaihtoehtotulevaisuus ei ole mukava paikka. Ihmisarvo saa toisenlaisen käsitteen kuin sen pitäisi olla. Ihmiset kasvatetaan vain tiettyä tarkoitus varten ja sen toteuttaminen lopulta on ainoa päämäärä ja kaiken arvo.

_______

Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina

(Never Let Me Go, 2005)

Tammi, 2005

Omasta hyllystä
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä: ★★½

Muita postauksiani:
Kazuo Ishiguro - Pitkän päivän ilta

Vanhoja moderneja vampyyritarinoita

Ne ketkä luulivat löytävänsä listalta Twilightin kaltaisia kirjoja, voivat huokaista pettymyksestä tai helpotuksesta. Ihan miten vain. Alla olevat kirjat on kirjoitettu 1819-1954 luvulla ja jokainen on omalla tavallaan uraauurtava teos vampyyri- ja kauhugenressä. Kirjat on luettu silmällä pitäen Hämärän jälkeen -haastetta.

Vampyyri

John Polidorin Vampyyri on ensimmäinen moderni vampyyrikertomus, tarina verenhimoisesta lordi Ruthvenista. Vampyyrejä on ennenkin ollut kirjallisuudessa, mutta kyse on ollut pääasiassa maatyöläisistä, jotka palasivat kuolleista puraisemaan lampaita, lehmiä ja sukulaisiaan. Byronin henkilääkärinäkin toiminut Polidori esitteli kuitenkin ensimmäisenä viettelevän aristokraattivampyyrin kalpeine kasvoineen. "Matka lordi Ruthvenista kreivi Draculaan on vain lepakon siiven heilahdus--".

Vampyyri oli kauhukertomuskilpailun sivutuote, jonka Byron, Shelley, Mary Godwin ja tri John Polidor järjestivät Genevejärven huvilalla 1816. Frankenstein sai alkunsa samassa paikassa. Alle sadan sivun mittainen minikirja on taskuun sopivaa kokoa, mutta pienuudessaankin vaikuttavaa luettavaa. Seurapiireissä suosittu salaperäinen lordi Ruthvenista saa siveätkin neidit käyttäytymään sopimattomasti ja lukija aavistaa kaiken menevän kohti tuhoa. Onnellista loppua ei ole luvassa.

Carmilla

Carmilla on Sheridan Le Fanun tunnetuin kertomus, joka on vaikuttanut suuresti sekin myöhempään vampyyrikirjallisuuteen, kuten Bram Stokerin Draculaan. Esipuheen mukaan Carmilla on oppikirjaesimerkki klassisesta goottilaisesta kauhunovellista, siinä nuori neito joutuu vampyyrinaisen lumoihin. Jännitys rakentuu hienovaraisesti, lukija tietää asioiden oikean laidan ennen kirjan henkilöitä.

Tästä on tehty myös elokuvasovituksia kuuluisimpana Carl Dreyerin mukaelma Vampyr (1932). Siitä on kuitenkin poistettu kirjan sisältämät - yllättävän avoimet - viittaukset naisten väliseen rakkauteen. Carmilla on erittäin mainio ja hyvin kirjoitettu novelli.

Se oli kuin rakastajan kiihkeyttä; se sai minut nolostumaan, se oli vastenmielistä mutta silti vastustamatonta. Hekumallisin silmin hän veti minut lähelleen ja hänen kuumat huulensa vaelsivat poskeani pitkin, ja hän kuiskasi melkein nyyhkyttäen: "Sinä olet minun, ja me olemme yhtä ikuisesti."

Olen legenda

Robert Neville on maailman viimeinen ihminen, sillä koko muu ihmiskunta on muuttunut vampyyreiksi. Tässä hirviöiden kansoittamassa maailmassa Neville ei kuitenkaan ole avuton, sillä yöt hän on turvassa linnoitetussa talossaan ja päivisin hän armottomasti saalistaa ja tappaa vampyyreita yrittäen samalla löytää selitystä vampyyrien olemassaololle. Mutta kuinka pitkään yksinäinen mies voi selvitä maailmassa, jossa elää pelkkiä hirviöitä? Vai onko hän sittenkään niin yksin kuin kuvittelee? Takakansi

Olen leganda on scifin ja kauhun klassikkoteos, jota on luonnehdittu tärkeimmäksi vampyyriromaaniksi Stokerin Draculan jälkeen. Samalla kirja on voimakas kuvaus äärimmäisestä yksinäisyydestä ja turhautumisesta. Zombi-apokalypsitarinoiden lajityyppi on Richard Mathesonin kirjan myötä saanut alkunsa.

"Ei punasilmäisiä hirviöitä vaanimassa nukkuvien neitojen yllä, ei lepakoita räpyttelemässä ikkunoiden takana, ei mitään yliluonnollista. Vampyyri oli tosiasia, tarinaa ei vain ollut kerrottu oikein"

Kirjassa vampyyrit eivät ole tarunhohtoisia olentoja tai seksikkäitä miehiä nuorten naisten kimpussa. Aiemmat uskomukset on heitettävä romukoppaan, sillä tämän tarinan vampyyreille on olemassa tieteelliset syynsä. Kirjasta on tehty (tietenkin) elokuvasovituksia ja viimeksi tehdyssä pääosassa on Will Smith.

Aiheeseen sopiva kirjanmerkki :D

_______

John Polidori - Vampyyri

(The Vampyre and Other Tales of the Macabre, 1819)

Faros, 2005

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Sheridan Le Fanu - Carmilla ja muita kauhukertomuksia

(The House by the Chuchyard, 1863)

Savukeidas, 2012

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★

Richard Matheson - Olen legenda

(I Am Legend, 1954)

Vaskikirjat, 20
Kansikuva: Jarno Kantelinen

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★

Ruth Prawer Jhabvala - Kuumuus ja kiihko

"Beth Crawford palasi Simlasta pian sen jälkeen, 
kun Olivia oli karannut nawabin kanssa."

kirjan alku

Ruth Prawer Jhabvala sai Booker-palkinnon vuonna 1975 romaanistaan Kuumuus ja kiihko. Jhabvala on voittanut myös kaksi Oscaria parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta: Hotelli Firenzessä ja Talo jalavan varjossa, jotka molemmat perustuvat E. M. Forsterin romaaneihin sekä ehdokkuuden Kazuo Ishiguron romaaniin perustuvasta elokuvasta Pitkän päivän ilta.

Kaukana Keski-Intiassa sijaitsevan Satispurin englantilaista virkakuntaa kuohuttaa vuonna 1923 tyrmistyttävä skandaali: Douglas Riversin nuori vaimo Olivia jättää miehensä ja karkaa paikallisen ruhtinaan, Khatmin nawabin, luokse.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin nuori englannitar kiinnostuu isoisänsä ensimmäisestä vaimosta niin, että hän matkustaa Satispuriin skandaalin tapahtumapaikalle. Paljon on muuttunut: britit lähteneet, Khatmin loistava palatsi on autio. Mutta paljon on myös ennallaan: tuoksut, värit, äänet; koko intialainen elämäntapa. Tasangon paahteisessa kesässä, Olivian jalanjäljillä, elää tämän kirjan kirjoittaja oman kuumuuden ja kiihkon tarinansa. Takakansi

"En edelleenkään usko Oliviassa olleen mitään erikoista. Tarkoitan, että hänellä ei alussa ollut mitään erityisiä ominaisuuksia. Intiaan tullessa hän saattoi hyvin olla juuri sitä, miltä hän näyttikin: kaunis nuori nainen, melko turhamainen ja huvittelunhaluinen, hieman ärtyisäkin. Mutta tehtyään sen, mitä hän teki - jäätyään sen jälkeen loppuiäkseen Intiaan - hän ei voinut enää olla sama ihminen kuin alussa. Mutta siitä mitä hänestä tuli myöhemmin, ei ole säilynyt mitään tietoa - sikäli kuin minä tiedän. Haluaisin tietää yhä enemmän, mutta nähtävästi ainoa tapa saada jotakin selville on tehdä niin kuin hänkin - jäädä tänne."

Kirjan minäkertojana on tämä isoisänsä ensimmäisestä vaimosta kiinnostunut nuori englannitar, joka seuraa Olivian jalanjälkiä hyvinkin kirjaimellisesti. Tasaisin väliajoin tarina siirtyy menneisyyteen ja Olivian vaiheisiin, naiseen joka koki elämänsä Intiassa yksitoikkoiseksi, samoin kuin ihmiset ympärillään. Yksinäiset päivät hän vietti suljetussa talossa ja odotti miehensä palaavan töistä. Ei siis mikään ihme, että tavatessaan päivälliskutsuilla mielenkiintoisen ja hänet huomioonottavan nawabin, Olivia alkaa viettää yhä enemmän aikaa miehen seurassa.

Jhabvala on asunut yli kaksikymmentä vuotta Intiassa arkkitehtimiehensä kanssa, joten omien kokemustensa kautta hän saa aikaan vakuuttavan tarinan eurooppalaisista Intiassa ja siitä kuinka maa vaikuttaa tulijaan. Intia on kuitenkin hyvin erilainen maa Eurooppaan verrattuna: tartuntojen pelko, erittäin huonokuntoiset kerjäläiset, lukutaidottomuus, lesket menevät poltettavaksi miestensä kuoleman jälkeen... Kirjailija itse koki välttämättömäksi lopulta muuttaa takaisin länteen.

_______

Ruth Prawer Jhabvala - Kuumuus ja kiihko

(Heat and Dust, 1975)

Otava, 1983

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★½

Synttärit ja arvonta!

Hurja Hassu Lukija viettää 3-vuotis synttäreitään! Tasan kolme vuotta sitten perustin blogin ja postasin ensimmäisen kerran. Jännittyneenä. Olin seuranut kirjablogeja jo pitkään lukuvinkkien toivossa ja niitä kyllä sainkin! Itse halusin tuoda kehiin myös vanhempaa ja ei niin tunnettua kirjallisuutta, niin kuin aluksi hyvin paljon teinkin. Nykyään luen hyvin sekalaisesti kaikenlaista, enkä koe hirveästi paineita siitä pitäisikö lukea vanhempaa kirjallisuutta vai uutuuksia, tunnettuja vai tuntemattomia. Jos vaikuttaa kiinnostavalta luen. Jos ei, keskeytän. En halua rajata juttujani esim. minkään genren ynnä muun mukaan, koska se en olisi minä. Pidän kovasti tästä sekalaisesta sopasta jota olen hartaudella keittänyt nämä vuodet. Toivottavasti tästä on ollut iloa jollekin muullekin ja blogini jatkaa edelleen puskemista eteenpäin. Niin se aika vaan rientää. Missähän sitä ollaan seuraavan kolmen vuoden kuluttua?

Postauksissa lähestytään 500 sadan rajaa. Hurjaa. Haluan myös kiittää lämpimästi lukijoita ja ihanaa kirjablogiyhteisöä, kommentit lämmittävät aina mieltä ja olen yrittänyt olla aktiivinen muissa blogeissa, vaikka olen huomannut, että meitä on aika hurja määrä! Hyvä niin. Monipuolisuus kunniaan. Viihdykkeeksi tarjoan kummallisia hakusanoja, joilla on blogiini eksytty:

tohtori hassu

en nyt ihan mikään tohtori kuitenkaan ole

kirjavinkki molekyyli sopassa
vaikka monipuolisesti väitän lukevani, niin kemia ja fysiikka ei kuulu lukemistooni. Titteli kyllä sopisi hyvin vaikka jollekin romaanille

naisväkeen ei saada järjestystä muumimamma

sellaisia ne naiset kai tuppaavat olemaan, varmasti viisasta pyytää muumimamma avuksi

meggie rakasti isä ralphia

niinhän se oli :'I 

oikeat noidat

eipä ole täällä näkynyt

mitä tarkoittaa hugenotti

täältä ei vastausta tuohon löydy, kun en itsekään tiedä. Iso aukko yleissisivityksessä

хурья 

venäjäksi hurja?

humoristiset puheet

niitä löytyy!

ARVONTA

Alunperin mitään arvontaan ei ollut tarkoitus suorittaa, mutta sain kustantajalta (kiitos siitä!) ylimääräisen tänä kesänä ilmestyneen Winston Grahamin Poldark - Kapinallinen -kirjan ja koska kyseessä on loistoteos haluan lahjoittaa sen jollekin lukijoistani tämän merkkipäivän kunniaksi. Linkki postaukseeni kirjasta löytyy täältä.

Ohjeet:

• muista mainita kommenttikentässä osallistumisesta arvontaan
• arvonta on blogini lukijoille - uusille ja vanhoille
• jos sinulla ei ole omaa blogia tai muuta, jolla saan sinuun yhteyttä, jätä sähköpostiosoitteesi mahdollista yhteydenottoa varten
• kerro myös mikä kirjassa herätti mielenkiinnon

Arvonnan suoritan 29.7., joten osallistu viimeistään 28.7.

Vi ses!

Kesälukumaratonin lyhytarviot

Kesämaratonilla ehdin lukea neljä kirjaa alusta loppuun ja yksi jäi kesken, josta tulee sitten arvio, kunhan saan siitä ajatukset kasaan. Niputan nämä kaikki nyt samaan postaukseen jälleen, sillä se on hyväksi todettu tapa. Säästää aikaa ja lyhentää postausjonoa. Alla siis pienet esittelyt luetuista kirjoista.


Colette - Chéri
Chéri kertoo 19-vuotiaan nuorukaisen ja 49-vuotiaan naisen rakkaudesta. Se on viiltävän kipeä kuvaus rakkaudesta, intohimosta, vihasta ja surusta. Romaanin taustalla elää vuosisadan alun Pariisi, sen vauras porvarismiljöö huviloineen, palvelijoineen ja puutarhoineen, ja toisaalta kaupungin yöelämä ooppiumluolineen, huorineen ja loiseläjineen. Takakansi

Chéri on klassikko. Siinä kuvattu rakkaustarina ei ole mikään kaikista perinteisin. Kurtisaani Lealla ja hänen ystävänsä pojalla on suhde, joka alkaa molemmilla mennä tunteisiin. Muuten Lealla ei ole mitään kovin lämpimiä ihmissuhteita, vaikka ystäviä hänellä on, sillä kaikki henkilöitä leimaa jonkinlainen turhamaisuus. Kirjalle on jatko-osa nimeltä Cherin loppu. Colette oli aikamoinen nainen itsekin; häntä paheksuttiin sovinnaisissa piirissä. Coletten elämästä on tekeillä elokuva, jonka pitäisi ilmestyä 2017.


Maurice Leblanc - Arséne Lupin - Herrasmiesvaras
Muurit tai nostosillat eivät pidättele Arséne Lupinia, joka on nokkela sekoitus ritarillisuutta ja rikollista neroutta. Hän on herrasmiesvaras, jonka ominta aluetta ovat hienostojen palatsit ja salongit sekä upeat valtamerihöyryt miljonäärimatkustajineen. Lupin ei ole mikään pikkuvoro, vaan taiteilija ja todellinen asiantuntija alallaan. Hän ei epäröi jättää jälkeensä viestiä, jos katsoo sen aiheelliseksi. ”Armollinen kreivi. Palaan sitten kun huonekalut eivät ole väärennettyjä.” Uskomattomista taidonnäytteistään Lupin selviää elegantilla huolettomuudella, jota jopa Sherlock Holmes ihailee. Takakansi

Arséne Lupinissa on vanhan ajan viehätystä ja  hyväntuulisuuttaa. Vaivattomasti ja ennen kaikkea huomaamattomasti hän käy pihistamässä talosta isommatkin huonekalut ja halutessaan saattaa ne myöhemmin palauttaa. Ihan miten hän itse parhaaksi näkee. Röyhkeä herrasmies. Kirja koostuu monista yksittäistapauksista, joiden kautta pääsee hyvin tutustumaan tuohon herrasmiesvarkaaseen. Yhdessä esiintyy jopa Sherlock Holmes.

Guy de Maupassant - Huviretki ja muita kertomuksia
Koe on kertomus aisankannattajaksi itseään luulevasta aviomiehestä, joka yllättyy paljastusyrityksissään. Tarinassa on taitava psykologinen ote ja parhaiden salapoliisitarinoiden jännitystä. Isä ja poika Hautot on terävästi kuvattu tarina maalaismiehestä ja hänen pojastaan, joille ilmaantuu yhteinen rakastajatar. Maalaispiian tarina on lämpimän inhimillinen kertomus yksinkertaisesta maalaistytöstä, jonka kunnon mies ottaa omakseen. Niminovelli Huviretki on Maupassantin novellitaiteen helmiä. Se kertoo pariisilaisperheen huviretkestä maalle ja äidin ja tyttären pikku lemmenseikkailusta. Takakansi

Nämä neljä novellia ovat takakannen mukaan ranskalaisen kirjallisuuden helmiä. Hienoja ne ovatkin, vähäeleisiä mutta paljon puhuvia. Mitään erityistä suosikkia on vaikea nimetä, mutta näin jälkikäteen ajateltuna mieleen jäi 'Isä ja poika Hautot', jossa oli jotain hyvin lohdullista. Huviretkestä on lisäksi tehty elokuva Virta.


Manu Larcenet - Blast 2: Pyhän diilerin ilmestys
”Valehtelen koko ajan. Sanon, etten muista mitään, että olen aamulla syntynyt. Mutta minun tarvitsee vain sulkea silmäni Pimeässä kaikki palaa mieleeni. Jokainen läimäys, jokainen viilto, jokainen katse. Muistan jokaisen sananne. Muistan tavan jolla iskitte ne ruumiiseeni. Aika ei vaikuta mitään. Muistan kaiken.”

Ranskan sarjakuvan tekijäkaartin terävimpään kärkeen kuuluvan Manu Larcenet'n suurteoksen toinen osa jatkaa yhteiskunnan ulkopuolelle hypänneen ruokakirjailija Polza Mancinin polveilevan vaelluksen seuraamista, ja kierrokset kovenevat. Takakansi

Annoin keväällä lukemalleni ensimmäiselle osalle viisi tähteä, sillä olin täysin lumoutunut Manu Larcenet'n kuvitustyylistä, jota siis edelleen rakastan. Mutta. Meno tuntui turhan väkivaltaiselta. En ole edelleenkään väkivallan ystävä ja tämä venytti sietokykyä aavistuksen liikaa. Taituri Larcenet kuitenkin edelleen on. Suosittelen tutustumaan.

Manu Larcenet - Blast 2: Pyhän diilerin ilmestys

Muita postauksiani:
Blast: Röykkiö ihraa

_______

Colette - Chéri

(Chéri, 1920)

Gummerus, 2000
Kansi: Pirjo Toroskainen

Omasta hyllystä
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä: ★★★

Maurice Leblanc - Arséne Lupin: Herrasmiesvaras

(Arséne Lupin gentleman-cambrioleur, 1962)

Karisto, 1986
Päällys: Kauko Allén

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★

Guy de Maupassant - Huviretki ja muita kertomuksia

(1881-89)

Karisto, 1983

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★½

Manu Larcenet - Blast 2: Pyhän diilerin ilmestys

(Blast 2: L'Apocalypse selon Saint Jacky, 2011)

WSOY, 2012

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★