Jim Morrison - Jumalat & Uudet olennot

"Katsojat ovat hiljaisia vampyyrejä."

Jim Morrison sieppaa aikansa hengen kiihkeiksi kuviksi, jotka huokuvat ekstaasia ja tuskaa. Shamanistinen runoilija ottaa lukijansa tutkimusmatkalle moderniin mytologiaan, jossa elokuva on uskontoa ja median hallitsijat jumalia. Loisteliaat runot ovat estoton visio maineen, vapaan rakkauden ja rajoittamattomien huumeiden maailmasta. Morrisonin kiihkeä, eroottinen ja arvoituksellinen lyriikka puree yhä samalla voimalla kuin The Doorsin perustamisen aikaan, jolloin vielä tuntematon bändin keulahahmo kirjoitti runoja muistivihkoonsa. Suomennos sisältää James Douglas Morrisonin itse kokoamat ja vuonna 1969 julkaisemat omakustannekokoelmat. Takakansi

"Laiskat leijonat usvaisella rannalla.

Maailmankaikkeus polvistuu suolle

tutkimaan oman rappionsa

raakoja asentoja

ihmistietoisuuden peilistä.

Autio ja asutettu peili, imukykyinen,

passiivinen kaikille vieraille,

vaatii uteliaisuuttamme.

Ovi tarjoaa käytävän toiselle puolelle,

sielu astuu ulos ruumiista.

Käännä peilit seinää vasten

uusien kuolleiden talossa."

Legendaarinen Jim Morrison tunnetaan varmasti parhaiten The Doorsin laulajana ja suomentajan (Jantso Jokelin) esipuheessa on mainittu, että Morrison toivoi, että hänet muistettaisiin runoilijana. Kirjoittaminen merkitsi vapautta. "Päästäkseen kiinni Morrisonin todelliseen persoonaan on luettava hänen runouttaan. Niissä näyttäytyy vaivihkainen Morrison, ominta itseään toteuttava kirjoittaja, profeetallinen loitsija, beat-vaikutteinen suurkaupunkeihin kietoutunut lyyrikko, esoteerinen teoreetikko." Joidenkin runojen miettimiseen piti käyttää enemmän aikaa, jotkut eivät siltikään auenneet. Jumalat & Uudet olennot on synkkä tutkielma taiteesta ja sen runot ovat voimakkaita ja pohdiskelevia.

"-- Jumalat rauhoittavat meidät kuvilla. He antavat meille kirjoja, konsertteja, gallerioita, esityksiä, elokuvia. Etenkin elokuvia. Taiteen avulla he hämäävät meitä ja sokaisevat meidät orjuuteen. Taide koristaa vankilamme seinät, pitää meidät hiljaa, huvitettuina ja välinpitämättöminä."

_______

Jim Morrison - Jumalat & Uudet olennot

(The Lords and The New Creatures, 1969)

Sammakko, 2006

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★½

John Berendt - Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa +elokuva

"Hän oli pitkä, noin viidenkymmenen ikäinen, 
piirteiltään kolkon komea, melkein uhkaava--."

kirjan alku

Seitsemännen taiteen tarinoissa viimeistä viedään eli enää noin kuukausi jäljellä ja minulta on osa postauksista vielä kokonaan tekemättä saati sitten muutama vielä lukematta. Mutta katsotaan mitä tässä vielä ehtii. John Berendt on yhdysvaltalainen toimittaja, joka matkusti Georgian Savannahiin ja huomasi törmänneensä harvinaiseen vanhan Etelän jäänteeseen. Kaupunki vaikutti eristyneeltä kuin saari, kaikki olivat keskenään sukua ja tunsivat toistensa asiat vuosikymmenien ajalta. Näistä kokemuksistaan hän kirjoitti tämän dokumenttiromaanin.

John otettiin vastaan tervetuliaismaljat kourassa ja tälle alettiin kertoa mitä arkaluonteisimpia juoruja. Pahaa aavistamaton tulokas oli äkkiä keskellä seikkailua -- ja jopa murhaa. Kun edellä mainittuun murhaan ei löydetä ratkaisua maallisista oikeustoimista, mökistään astuu taikavehkeet mukanaan pullea, rääväsuinen voodoopapitar Minerva ja suuntaa keskiöiselle hautausmaalle – tekemään puoli tuntia hyvää ja puoli tuntia pahaa… Takakansi

Tutuiksi tulevat seurapiirien gaalailtojen isäntä, antiikkikauppias Jim Williams, barbaarinen Danny-nuorukainen, pianoa kilkuttava kiinteistövälittäjä, musta drag-kuningatar ja monet muut eksentriset ilmiöt. Kirjava henkilögalleria onkin yksi romaanin parhaita puolia. Useimmat kirjan henkilöistä esiintyvät jopa oikeilla nimillään. John itse toimii vain kertojan roolissa, hän on persoonaton tapahtumien silminnäkijä ja raportoija.

Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa on ajoittain puisevaa luettavaa, päämärätöntä vaellusta. Varsinaiset tapahtumat alkavat vasta puolivälissä, kun murha tapahtuu ja sitä seuraa neljä oikeudenkäyntiä. Savannah on pieni, sisäänpäin kääntynyt ja eristäytynyt kaupunki, joka nauttii juoruista. Taikauskolla ja magialla on oma roolinsa. Muita kirjassa esiintyviä asioita ovat mm. konservatiivisuus ja homoseksuaalisuus.

Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa -elokuva

Suoraan sanottuna ei ollut mitenkään kamalan kiinnostava elokuva ja kirjaa lukemattomana olisi voinut jäädä paljon kysymysmerkkejä. Tapahtumat harpottiin vauhdilla - mikä tässä tapauksessa on itseasiassa pelkkää plussaa, sillä turhaan venyttäminen ei olisi palvellut ketään. Esimerkiksi kirjan moniin oikeudenkäynteihin meni aikaa vuosia, mutta elokuvassa niitä on vain yksi.

Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa on luokiteltu trilleriksi, mitä se ei todellakaan ole. Elokuvassa kuvataan vain kaupungin elämää ja sen henkilöitä. Toki siellä tapahtuu murha, mutta ei siitäkään mitään ihmeempiä jännitteitä synny. Romanssinpoikanen syntyy päähenkilön ja erään naisen välille, mitä ei muistaakseni kirjassa ollut - tai sitten minulla on huono muisti.

Lempihahmoni on Lady Chablis, joka itseasiassa näyttelee itseään. Ei siis mikään ihme, että häneltä homma luonnistuu enemmänkin kuin vakuuttavasti. Muuten kaikki hahmot (Kevin Spaceyn Jim Williamsia lukuunottamatta) jäivät paperisiksi, kun kehenkään ei ollut oikein aikaa syventyä. Kaiken tämän suitsutuksen jälkeen totean, että suosittelen ennemminkin lukemaan kirjan kuin katsomaan elokuvan.

_______

John Berendt - Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa

(Midnight in the Garden of Good and Evil, 1994)

WSOY, 1997

Kirjastosta
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä: ★★★

Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa (1997)
Rikos / Draama / Trilleri
Ohjaaja: Clint Eastwood
Näyttelijät: John Cusack, Kevin Spacey, Alison Eastwood, Jude Law 
Tähtiä: ★★

Manu Larcenet - Blast #3 ja #4

Blastin ensimmäinen albumi valloitti minut oudolla, mutta vetävällä tarinalla - visuaalisuudesta puhumattakaan. Tarinan ja Polzan puuskuttaessa eteenpäin alkaa pieni epäilys nousta pintaan. Meno menee aina vain kuvottavammaksi, varsinkin nämä kaksi viimeistä albumia ovat aika luotaantyöntäviä verisine kohtauksineen. Blastin maailman on alusta alkaen ollut synkkä ja ahdistavakin ja näin monta albumia luettuani huomaan sen olevan liikaa. Olen silti edelleen Manu Larcenetin piirrostyylin fani ja värilliset blast-ruudut ovat kuin kirjava ilotulitus muuten sysipimeänä iltana.

Päätä pahkaa (#3)
Nuoren naisen kuoleman vuoksi pidätetty Polza Mancini muistelee sarjan kolmannessa osassa järisyttäviä blast-kokemuksiaan: maagisia hetkiä, jotka kuljettivat hänet huikeisiin ulottuvuuksiin - sekä mielisairaalassa viettämäänsä aikaa, pelkojaan ja painajaisiaan. Poliisit yrittävät ratkoa palapeliä tapahtumista, joiden motiivi pysyy hämärän peitossa. Takakansi

"Mies katkaisee jyrkästi välinsä yhteiskuntaan, palaa elämään enemmän tai vähemmän luonnontilaista elämää, jättää taakseen kaiken moraalin ja noudattaa viettejään mahdottomiin saakka." Toivottavasti buddhalaiset ovat väärässä


Toivottavasti buddhalaiset ovat väärässä (#4)
Polza Mancinin traaginen vaellus järjestäytyneen yhteiskunnan katvealueilla on kuljettanut hänet toipilaaksi Roland Oudinot’n ja hänen tyttärensä Carolen talolle. Polza haluaisi jo jatkaa matkaansa, mutta ei voi eikä uskalla. Kunnes pitkä, raskas talvi kääntyy kevääseen ja tapahtuu peruuttamattomia asioita. Takakansi

”Tahdon että se käy läpi saman minkä läpi minä olen käynyt...” 

Tähän albumiin päättyy 800-sivuinen trilleri ja graafinen tutkielma ihmismielen syövereistä. Sarjakuvasaaga saatiin siis päätökseen ja olo on kuin pahoinpidellyllä. Blast on hätkähdyttävä, säväyttävä ja häiriintynyt. Tarina etenee enemmän kuvien kuin tekstin avulla. Tähtiä olisin antanut vähemmän, jos arvosteltava olisi ollut pelkästään tarina, mutta koska sarjakuvissa ovat tietenkin kuvat oleellisessä osassa, niin ne pelastivat nämä albumit. Onhan nämä jonkinlaisia taideteoksia itsessään.

Nyt kun on Blast-sarja luettu, niin täytyy siirtyä Larcenetin muun tuotannon pariin.

Blast-sarja
Manu Larcenet: Blast - Röykkiö ihraa (#1)
Manu Larcenet: Blast - Pyhän diilerin ilmestys (#2)

_______

Manu Larcenet - Blast: Päätä pahkaa (#3)

(La tete la premiére, 2012)

WSOY, 2013

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★½

Manu Larcenet - Toivottavasti buddhalaiset ovat väärässä (#4)

(Pourvu que les bouddhistes se trompent, 2014)

WSOY, 2015

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★½

Leena Parkkinen - Säädyllinen ainesosa

"Emäntä, emäntä Murros! Hummerit ova täällä!"

kirjan alku

Nälkä pääsi hieman yllättämään Leena Parkkisen Säädyllistä ainesosaa lukiessa, sillä sen sisältämät ruokakuvaukset saavat veden kielelle. Kirjan otsikotkin on nimetty teemaan sopivasti. Ruualla on siis suuri rooli, mutta kaikkien yllä on rakkaus. Rakkaus joka yllättää ja leiskuu.

Rakkautta, pelkoa – ja kätkettyjä viestejä.

Vuosi 1956. Saara on muuttanut Helsinkiin miehensä työn takia. Opintonsa keskeyttäneellä kotiäidillä on aikaa lapselleen Eliakselle, ja Juhani tuntuu viihtyvän työssään. Kaikki on hyvin. Ainakin paremmin kuin silloin joskus. Saaran yläkerrassa asuva Elisabeth järjestää kulttuurikutsuja, rakastaa ruokaa ja kirjoittelee pitkiä kirjeitä ystävälleen Izzylle. Naisten ystävystyessä Saaralle aukeaa maailma, jollaisesta hän on lukenut vain jännityskirjoista. Elisabeth on kaikkea, mitä Saara ei ole: muodinmukainen, itsenäinen, maailmankansalainen. Ja vakooja. Takakansi

Säädyllisessä ainesosassa on niin monta palaa loksahtanut paikoilleen, että kaikki tuntuu vain soljuvan eteenpäin pakottomasti. Päähenkilöt Saara ja Elisabeth ovat kiehtovia, heissä on särmää, vaikka molemmat ovat hyvin erilaisia. Varsinkin Elisabethiin liittyy paljon avonaisia kysymyksiä ja mystisyyttä. Koko kirjan pohjavireenä on salaperäisyys ja pienoinen jännite, joka kytee, odottaa syttymistä. Tähän seokseen lisätään vielä vakooja ja ripaus vaaran tuntua niin tuloksena saadaan raikas keitos, jota voisi ahmia loputtomiin! 

Kirjan henkilöiden menneisyydessä tuntuu olevan jotain peiteltyä ja hämäräperäisyyden verhoa raotetaan vähitellen. Naisten välinen rakkaus tuo tarinaan oman ulottuvuuden, ehkä myös kirjan nimeen hieman viitaten. Kirjassa seikkaillaan Helsingissä "porvarillisessa Töölössä" ja monitasoinen romaani poikkeaa myös sodanjälkeisessä Suomessa. Leena Parkkinen jättää ihanasti lukijalle mietittävää, eikä tarjoa kaikkea loppuun asti pureskeltuna. Kai sitä jokainen haluaa jauhaa ateriansa ihan itse.

_______

Leena Parkkinen - Säädyllinen ainesosa

Teos, 2016
Ulkoasu: Jussi Karjalainen

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★★½

Kookosohukaiset / Luukaupunki

Tästä ei ole kauan aikaa, kun tein amerikkalaisia lettuja ja nyt sitten piti jo kookosohukaisia tehdä. Seuraavaksi toivottavasti tulee vastaan jotain muuta :D Tästä ruuasta on kiittäminen Cassandra Claren Luukaupunkia:

"Isabelle tilasi pitkällisen pohdinnan jälkeen hedelmäpirtelön, Simon pyysi kahvia, ja Clary valitsi hetken epäröityään ison kahvin ja kookosohukaisia. -- Clary tarkasteli ohukaisiaan huolellisesti. Ne näyttivät herkullisilta: kullanruskeilta ja hunajaisilta. Hän haukkasi palan, kun Kaelie hoiperteli pois korkokengillään."

Ohukaisten teossa ei tarvitse olla mikään ruuanlaiton sherlock, vaan ainekset vain sekaisin ja taikinan annetaan turvota hetken aikaa, jonka jälkeen paistetaan rasvassa. Alla ohje. Määristä en mene takuuseen, sillä mökiltä ei löytynyt desimittaa, joten ainekset on lisätty lähinnä silmämääräisesti.

5 dl kookosmaitoa
½ dl kookoshiutaleita
1½ dl maitoa
2 munaa
2½ lettujauhoja
suolaa
sokeria
vaniljasokeria

Liebster Award -palkinto x4

Kiitos tunnustuksesta Hande, rosales, Niina T. ja Mannilainen!
Sain siis aikamoisen kasan kysymyksiä, joissa oli joitain samankaltaisuuksia, joten täysin mielivaltaisesti päätin valita kaikilta 5 kysymystä joihin vastasin. Halusin kuitenkin vastata edes jotenkuten kaikkien haasteen antajien kysymyksiin, mutta 44 olisi ollut jo vähän liikaa :D Toivottavasti kukaan ei pahastunut diktaattorin otteistani.

Hande

3. Käytätkö valmiita lukupäiväkirjoja tai kirjoitatko muistiinpanoja paperille ennen blogitekstin kirjoittamista?

Jos lukemisen aikana tulee mieleen jotain, kirjoitan sen paperille - tai kännykkään - ylös. Muuten tulee kirjoitettua ihan suoraan blogiteksti.

4. Luetko sarjakuvia?

Kyllä vain!

5. Jos järjestäisit nyt lukuhaasteen, minkä aiheinen se olisi?
Siinä luettaisiin kirjoja, joista kukaan ei ole aikaisemmin blogannut. Haastava eikö..? Ja tämä on siis käynyt oikeasti mielessä, en vain ole uskonut, että monikaan uskaltaisi lähteä mukaan :D

9. Jos perustaisit toisen blogin, mitä aihetta se käsittelisi?

Elokuvia ja sarjoja kenties...

10. Kenet kirjailijan kutsuisit luoksesi kylään, jos saisit mahdollisuuden?

Yksikö vain..! John Irving.

rosales
1. Onko jokin hahmo tai hahmot kirjaan pohjautuvassa elokuvassa näyttänyt täysin eriltä kuin kuvittelit? Hyvässä vai pahassa mielessä?
Miksiköhän ekana tuli mieleen Twilight. Pahassa. Erittäin pahassa. Alkaa E:llä.
3. Käytätkö kirjanmerkkinä mitä tahansa paperinpalaa vai mielummin oikeaa kirjanmerkkiä?
Oikeita kirjanmerkkejä. Niitä riittääkin!
5. Kuinka pitkään olet ollut lukematta ollenkaan?
Jaa-a, enpä osaa sanoa. Tuskin viikkoa pidempään:D
6. Oletko koskaan pistänyt merkille kuinka kauan sinulta menee lukea esim. 100 sivua?
Reilu sivu minuutissa... mihän siitä nyt tulee.... aika paljon.
7. Pahin vahinko minkä olet tehnyt kirjalle?
Tiputin kerran mökillä kirjan veteen, hups.

Niina T.

1. Onko sinulla suomalaista suosikkikirjailijaa?

Tällä hetkellä Tiina Raevaara.

3. Käytätkö Goodreadsia? 

Juu.

6. Mikä kirja jokaisen tulisi lukea?
Kurjat!

10. Aiotko lukea kahdeksannen Potter-tarinan, Harry Potter and the Cursed Child alkuperäiskielellä tai käännöksenä?

Odotan käännöksen ilmestymistä sekavin tuntein.

11. Onko sinulla suosikkisitaattia? Mistä kirjasta se löytyy?
"Tämä on minun ikioma päiväni" Muumilaakson marraskuu

Mannilainen

1. Jos raha ei olisi esteenä, minne matkustaisit vai jäisitkö kotiin?

Kävisin ehdottomasti Australiassa ihan vain huikeiden maisemien vuoksi.

4. Milloin viimeksi kävit teatterissa?

Ei tästä montaa viikkoa ole, kun kävin Tampereella katsomassa The Grimm Book of Horrors. Postaus tulossa siitäkin.

7. Kiinnostaako elämäkerrat?

Vielä jokunen vuosi sitten olisin vastannut, että ei todellakaan kiinnosta, mutta nyt kyllä. Joidenkin. Audrey Hepburnin elämäkerran luin ja nyt on meneillään Marilyn Monroe.

8. Musiikki, kuvataiteet vai kirjallisuus?

Tämä on todella paha. Valitsen kaikki:D Hmmm... kirjallisuus.

9. Otatko selfieitä?

Tunnustan. 

Säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

M. L. Stedman - Valo valtameren yllä

"Sinä päivänä, kun ihme tapahtui, Isabel oli polvistunut 
rantakallion reunalle hiljattain ajopuista kyhätyn ristin äärelle."

kirjan alku

Yhtä tunnelmallinen oli kirja kuin tuo yläpuolella nappaamani kuva siitä. Seesteiset kannet minua alunperin houkutteli sekä tieto siitä, että kirjasta on tulossa leffa. Ja minunhan pitää kirja tietysti ennen sitä lukea. Olen vain niin kiitollinen, että törmäsin Valoon valtameren yllä, siitä muodostui koskettava yhteinen matka.

Janus Rock, eristäytynyt majakkasaari Australian rannikolla, 

kahden valtameren vimmaisessa syleilyssä.

Vauva syntyi etuajassa stop yllätti meidät molemmat stop Isabel toipuu hyvin stop ei tarvetta lääkärille stop pieni tyttö stop Lucy —. Tom kääntyi Isabelin puoleen. "Vieläkö muuta?"
Huhtikuun 27. päivä vuonna 1926. Hämmentävä haaksirikko ja sen jälkeen rannikolle lähetetty sähkösanoma muuttavat peruuttamattomasti Tomin ja Isabelin elämän suunnan. He tarkoittavat pelkkää hyvää, mutta kun valhe vuosien päästä paljastuu, äidinrakkauden ja oikeudenmukaisuuden rajoja koetellaan ennennäkemättömällä, sydäntäsärkevällä tavalla. Takakansi

Hiljaisella lumovoimalla M. L. Stedman kehittelee vastustamattoman tarinan, jossa mikään ei ole mustavalkoista, eikä kukaan henkilö yksinkertainen tai yksiulotteinen. Juuri tuo henkilögalleria on erittäin rikas, voima piilee ihmisissä. Tekemämme valinnat eivät aina ole parhaita tai loppuun asti mietittyjä, mutta siinä se inhimillisyys piilee. Erehdymme. Yritämme elää oikein, mutta oikean ja väärän raja on joskus hämärä.

Valo valtameren yllä herättää paljon kysymyksiä ja lopun pulmat ovat hankalia. Kysymykset vaikeita vailla oikeaa vastausta. Sydäntä riipaisi milloin kenenkin puolesta ja lukijana joutuu pohtimaan omaa moraalista kantaa ja sitä mikä olisi lapsen etu. Miljöönä Australia ja maailmansodan jälkeinen aika luovat kiehtovan ympäristön. Meri tuoksuu, aallot lyövät vasten kalliota. Pimeällä yksinäisen majakan valo loistaa merenkulkijoille. Tarina ei halunnut päästää irti, enkä minä siitä.

"Hän kääntyi katsomaan pyörivää valoa ja naurahti katkerasti ajatellessaan, että valon kulman vuoksi itse saari oli ainaisessa pimeydessä. Majakka oli muita varten, eikä sillä ollut voimia valaista alaa, joka oli sitä lähinnä."

_______

M. L. Stedman - Valo valtameren yllä

(The Light Between Oceans, 2012)

Karisto, 2013
Kannen suunnittelu: Anne Rusanen

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★★★

Siri Hustvedt - Kesä ilman miehiä

"Hiukan sen jälkeen, kun Boris oli lausunut 
sanan paussi, minä sekosin ja päädyin sairaalaan."

kirjan alku

Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä oli tämän vuoden kesäkirjalistalla ja sainpahan jotain siltäkin listalta luettua. Hustvedt on tuttu entuudestaan Lumouksen kautta, josta jossain määrin tykkäsin. Kesästä ilman miehiä ei muodostunut yhtä hyvää lukukokemusta. Jatkossa saa sitten nähdä onko kirjailijan tuotanto tosiaan näin epätasaista vai oliko tämä yksittäinen huti.

Kun aviomies kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen ilmoittaa haluavansa pitää taukoa avioliitosta, Mia Fredricksen saa hermo romahduksen. Toivuttuaan ensi sokista hän vetäytyy lapsuutensa kotikaupunkiin äitinsä helmoihin. Yksin vuokraamassaan talossa hän raivoaa, puhisee ja valittaa surullista kohtaloaan.

Hitaasti Mia tulee vedetyksi ympärillään olevien ihmisten elämään. Hän vaikuttuu siitä palavasta elämänhalusta ja toisinaan leikkisästä kapinasta, jolla hänen äitinsä ja tämän läheiset ystävät suhtautuvat hiipumisen vuosiinsa. Hän tutustuu naapurin nuoreen naiseen, jolla on kaksi pientä lasta ja vihainen aviomies, ja seuraa vetämänsä runopajan teinityttöjen juonia ja pikkumaisia julmuuksia. Takakansi

Mia pohtii rakkautta ja avioliittoa, käy läpi muistoja ja miettii onko paussi sittenkään kaiken loppu. Kirja ei onnistu saamaan kokonaan hyppysiinsä, sillä kadotin punaisen langan jatkuvasti. Useassa kohtaa puhutaan tutkijoista ja teorioista, kun minä olisin vain halunnut tietää miten tarina jatkuu! Pohtimiset sikseen! Kiinnostavimmat kohdat olivat Mian ystävyys naapurin naiseen sekä hänen pitämä runopaja. Näiden kautta myös tarinan aiheet laajenevat avioliittokriisistä mm. koulukiusaamiseen ja kätkettyihin unelmiin.

Vielä ajattelin kokeilla jonkin Hustvedtin romaanin lukemista, vaikka tämä sai minut empimään. Amerikkalainen nainen ja Kaikki mitä rakastin löytyvät hyllystä, kunhan sopiva hetki saapuu.

_______

Siri Hustvedt - Kesä ilman miehiä

(The Summer without Men, 2011)

Otava, 2011
Kannen suunnittelu: Katja Kaskeala

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★½

Muita postauksiani
Siri Hustvedt: Lumous

TEATTERI: Kesäyön uni

Titania ja keijukaiset. Kuva (c) Tanja Ahola

Kesä ja kesäteatterit kuuluvat erottomattomasti yhteen ja mikä olisi vielä parempi tapa juhlistaa tuota kuin käydä Suomenlinnassa katsomassa Ryhmäteatterin tulkinta Shakespearen tunnetusta näytelmästä Kesäyön uni. Näytelmän sisällön tunsin jo entuudestaan luettuani sen jokunen vuosi sitten. Postaus täällä. Näytelmäkirjailijan "hulluille ja rakastavaisille" omistettu teos tempaisi mukaansa ja kirjoitin siitä, että "hauska, hulvaton, villi, kekseliäs". Täysin samoilla sanoilla voisin kuvailla teatteriesitystäkin.

”Sekaisin on miehet naiset
hulluja nuo kuolevaiset!”

Lyhyesti kerrottuna ateenalaiset nuorukaiset vannovat rakkauttaan ja isän vastusteluiden takia he karkaavat metsään yöllä toiset kaksi ateenalaista nuorta perässään. Taikametsässä maahinen riehuu ja keijut tanssivat. Tuon yön aikana tehdään rakkaustaikoja, toisaalta hyvää tarkoittaen toisaalta vain omaa etua ajatellen. Sekaannuksilta ei kuitenkaan vältytä, kun väärät ihmiset rakastuvat loitsujen alaisena. Kesäyön uni on kertomus unesta, kuvitelmista ja rakkaudesta. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 400 vuotta Shakespearen kuolemasta, joten sitä suurempi syy juhlistaa mestarillista sanataituria.

Kuva (c) Tanja Ahola

Käsityöläisten joukko. Kuva (c) Tanja Ahola

Lavan valloitti kirkkaimmin suloisen ilkeilevällä olemuksellaan Puck (Sari Mällinen) ja toisena on ihan pakko mainita Noora Dadu - ihan kohteliasuutena sanon - joka veti miehen roolin sellaisella antaumuksella ja osaamisella, että oksat pois! Muutenkin nämä neljä ateenalaisnuorta pelasivat loistavasti yhteen. Ja olihan se teatteriseuruekin viihdyttävä. Tekisivät joskus ihan oman teatteriesityksen, niin menisin katsomaan. Ainakin jos se yhtään samaa tasoa kuin esityksessä nähty :D

Visuaalisesti, vielä erityisesti pukujen osalta - näytelmä on komea. Katseltavaa on paljon. Komedian hengessä erilaiset väärinkäsitykset naurattivat sekä mainoit, osuvat roolisuoritukset. Juuri tuo aikaisemmin mainitsemani käsityöläisten oma esitys näytelmän sisällä kirvoitti sekin yleisön naurut. Osuva kesäteatterikipale!

Puck tekee taikojaan. Kuva (c) Tanja Ahola

Alkuperäisteos: William Shakespeare, Suomennos: Lauri Sipari, Ohjaus: Esa Leskinen
Rooleissa: Minna Suuronen, Robin Svartström, Noora Dadu, Aarni Kivinen, Sari Mällinen, Jarkko Pajunen, Mikko Penttilä, Juha Pulli, Anna-Riikka Rajanen, Marko Tiusanen, Henri Tuominen (TeaK) ja Pyry Äikää, Sävellys: Samuli Laiho, Valosuunnittelu: Ville Mäkelä, Äänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen, Lavastus: Janne Siltavuori, Pukusuunnittelu: Niina Pasanen, Maskeeraus: Riikka Virtanen, Lennätykset: Pasi Warsell, Apulaisohjaaja: Aleksis Meaney, Kuvat: Tanja Ahola

Lewis Carroll - Liisan seikkailut peilimaailmassa +elokuva

"Ainakin se oli varmaa, että valkoinen 
kissanpoika ei ollut sotkenut kerää."

kirjan alku

Liisan seikkailut peilimaailmassa on jatko-osa Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -kirjalle. Siinä ensimmäisestä osasta tuttu Liisa menee takan yllä olevan pelin läpi peilitaloon ja kohtaa jälleen kaikenlaista kummaa. Peilimaailmassa asiat tapahtuvat väärinpäin: ensin vuodetaan verta ja kiljutaan, sitten vasta neula pistää ja jos haluaa vastaantulijan luo, on lähdettävä kävelemään toiseen suuntaan.

Nurinkurinen Ihmemaa tarjoaa monenlaisia henkilöitä ja aina vain absurdimpia tapahtumia. Luin tarinan John Tennielin alkuperäiskuvituksella ja hänen piirroskuvansa toivat oman lisävärin tarinaan. Lempparini olivat ehdottomasti Tittelityy ja Tittelitom sekä kamala tarina Mursusta, Nikkarista ja Ostereista.

Kirja on hupaisaa, päätöntä luettavaa - sarja erillisiä sattumia ja kummallisia hahmoja - ja sen kielellinen leikki on ilottelevaa. Vakavamieliset pysykää kaukana tästä lastenkirjasta!

"- Hukkasin polkuni, hän sanoi.

- Kuinka sinä voit puhua polustasi, kun kaikki polut täällä ovat minun? sanoin Kuningatar. - Ja kuka on antanut sinulle luvan tulla hukkaamaan niitä minun puutarhassani? Sitten hän lisäsi ystävällisemmin:

- Niiaa kun ajattelet, se säästää aikaa."

Liisan seikkailut peilimaailmassa -elokuva

Elokuvakin on tietysti jatkoa Liisa Ihmemaassa -elokuvalle ja se jatkaa Liisan tarinaa. Tässä vaiheessa Liisalla (Mia Wasikowska) on jo työ merikapteenina isänsä vanhalla aluksella, mutta nyt tulevat tutkimusmatkat ovat vaarassa. Peilin kautta Liisa pääsee takaisin Ihmemaahan ja vanhojen ystäviensä luokse. Kaikki ei kuitenkaan ole entisellään, sillä Hatuntekijä (Johnny Depp) on linnoittautunut kotiinsa käyttäytyen oudosti. Pelastaakseen Hatuntekijän Liisan on matkustettava ajassa taaksepäin.

Todella hankala verrata kirjaa ja elokuvaa keskenään, sillä käytännössä kirjalla ja elokuvalla ei ole mitään tekemistä keskenään. Muutama elementti (peilistä läpi meneminen, shakkinappulat) on kirjasta napattu, mutta siihen se jääkin. Pidänkin näitä ennemminkin erillisinä teoksina. Hyvä lisäys näyttelijöihin oli Aika, jota esitti Sacha Baron Cohen. Visuaalisuus on edelleen kohdillaan, mutta kokokaisuus jätti kylmäksi.

Kirjan 7-vuotiaalle Liisalle on pistetty ikää lisää jonkin verran, käyhän hän jo töissä. Peilimaailman nurinkurisuudet on nekin heitetty romukoppaan (olisi saattanut olla hauska lisä, tiedä häntä), eikä mitään hullunkurisuuksia ole säilynyt. Elokuvassa on kyllä selkeä juoni, jopa hyvin suoraviivainen, tai no voiko aikamatkustus kovin suoraviivaista olla, anyway, juoni tuppaa olemaan liiankin arvattava ja kliseinen. Ja voi nyyh mikä loppu (sarkasmia).

Vanhempien elokuvien ystäville suosittelen vuonna 1999 tehtyä Liisa Ihmemaassa -elokuvaa.  

_______

Lewis Carroll - Liisan seikkailut peilimaailmassa

(Through the Looking Glass, 1872)

Gummerus, 1996
Kuvat: John Tenniel

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★½

Liisan seikkailut peilimaailmassa (2016)
Seikkailu / Perhe / Fantasia
Ohjaus: James Bobin
Näyttelijät: Mia Wasikowska, Johnny Depp, Helena Bonham Carter 

Tähtiä: ★★★

Jonathan Carrollin novelleja

Naurujen maa ja Valkoiset omenat ovat minua aikoinaan ilahduttaneet ja koska harmillisesti muuta miehen tuotantoa ei ole tähän mennessä suomennettu, lähdin lukemaan novelleja, joita on ilmestynyt siellä sun täällä, novellikokoelmissa ja lehdissä. Niissäpä olikin etsiminen ja yksi viidestä jäi löytymättä.

Yksityiskohtien syvyys on ilmestynyt Portti-lehden numerossa 1/1991. Portti on scifin ja fantasian ystäville suunnattu lehti, jota julkaisee Tampereen Science Fiction Seura ry. Lehden mukaan siihen mennessä Jonathan Carrollin tuotantoa ei ollut tätä ennen suomennettu.

Novellissa naiskertoja poikkeaa lasilliselle punaviiniä Café Bremeniin rankan päivän jälkeen. Hänen hyräilynsä saa naapuripöydän miehen hyssyttelemään. Samalla nainen huomaa, että miehen edessä on kuvia hänen perheestään ja hämentyy. Kuvat esittävät huonoja tulevaisuudennäkymiä, johon suuntaan kaikki on tällä hetkellä menossa. Nainen voi kuitenkin vaikuttaa asioiden kulkuun miehen avulla, mutta tämä tarvitsee jotain vastineeksi, naisen lahjakkuuden.


Värisyttävän kosketuksen -antologiassa ilmestynyt novelli Neljännestä yli ymmärryksen on osa sen sisältämiä eroottisia kauhukertomuksia, jotka on toimittanut Michele Slung. Muita antologian kirjoittajia on mm. Stephen King, Angela Carter ja Clive Baker.

"Hän muuttui pimeässä aivan eri ihmiseksi. Nainen ei voinut nähdä häntä, joten hän olisi saattanut olla kuka tahansa."

Nainen ja mies ovat olleet yhdessä pitkään ja seksin piristämiseksi he ovat kuvitelleet olevansa tuhmassa kohtauksessa jonkun toisen kanssa. Viattomasti alkanut leikki saa mustasukkaisia piirteitä ja lopulta raja-aidat hämärtyvät.



Yksin hädässä on ilmestynyt Alienisti-lehden numerossa 1/2001, jota julkaisee Jyväskylän Science Fiction Seura 42. Novelli kertoo miehestä, joka ei suostu unohtamaan vaimoaan, vaikka on nähnyt tämän toisen miehen kanssa ja vieläpä tatuoidun ja pujopartaisen, vaikka vaimo inhoaa tatuointeja.

Pian realismi saa kyytiä ja kaiken takana on jotain todella yllättävää. Mieletön mielikuvitus tuolla Carrollilla.




Pyhän hirven kirkko ilmestyi osana Aavistus verta -kauhunovellikokoelmaa, jonka on toimittanut Ellen Datlow. Teemana on vampyyrit, mutta Carrollin novellissa ei pitkähampaisia verenimijöitä näy ja pienessä loppupuheessa Carroll kirjoittaakin, että "-- sanokaa mitä lystäätte, mutta vampyyreista suurin on kuolema."

Novelli muodostuu kirjeestä, jonka kirjoittaja on ollut lomamatkalla Sardiniassa ja joka muiden vieraiden kanssa on keskustellut unista. Yhden seurueen henkilön unet ovat alkaneet saada outoja fyysisiä piirteitä.

Näistä neljästä novellista tämä on hämärin ja taisi merkitys mennä minulta oli, vaikka kirjailija itse intoutui kirjoittamastaan. Kaikki näitä yhdistää jonkinasteinen outous, onhan kuitenkin kyse scifi- ja kauhukertomuksista. Näin ollen huomasin hypänneeni yli mukavuusalueeni, sillä juuri scifi (eikä oikeastaan kauhukaan) kuulu yleiseen lukemistooni. Uupumaan jäi ainoastaan Tähtivaeltaja 2/2001 ilmestynyt Uupunut enkeli (1990), mutta onneksi sain edes nämä neljä novellia haalittua käsiini.

_______

Jonathan Carroll - Yksityiskohtien syvyys

(The Sadness of Detail, 1990)

Omasta hyllystä

Jonathan Carroll - Neljännestä yli ymmärryksen

(-, 1990)

Kirjastosta

Jonathan Carroll - Yksin hädässä

(Alone Alarm, 1996)

Omasta hyllystä

Jonathan Carroll - Pyhän hirven kirkko 
(The Moose Church, 1991) 

Kannen kuva: Jukka Murtosaari

Kirjastosta

Muita postauksiani:
Jonathan Carroll: Valkoiset omenat

RETKELLÄ: Klovharu

Viime vuonna juhlistettiin satavuotiasta Tove Janssonia ja silloin heräsin liian myöhään varailemaan matkaa Klovharulle; kaikki paikat olivat jo menneet. Voihan harmistus! Tänä kesänä tuo vääryys kuitenkin paikattiin ja pääsin tuolle pienelle suloiselle saarelle käymään. Eilen postasinkin Haru, eräs saari -kirjasta ja nyt on vuorossa lupaamani sepostus Klovharusta ja pieni kuvapläjäys. Enjoy!

Klovharu on pieni ulkoluoto Pellingin edustalla Porvoossa. Tove Jansson ja hänen kumppaninsa Tuulikki Pietilä asuivat saarella kolmekymmentä vuotta. Se on oikeastaan pelkkää kalliota ja keskellä on laguuni. Retki oli heinäkuun lopulla erittäin aurinkoisena päivänä, jolloin saarikin viheriöi koko väriloistossaan. Saari on yksityisomistuksessa, joten sinne pääsee vain tiettyinä ajankohtina. Toisen tunnin olisi voinut käyttää ihan vain saarella istuskeluun ja mietiskelyyn, kun ensimmäinen meni lähinnä ympäriinsä vaelteluun ja kuvien ottamiseen.

 "Me uneksimme siitä miltä mökki näyttäisi. Huoneessa olisi neljä ikkunaa, yksi joka seinällä. Kaakossa annoimme tilaa suurille myrskyille jotka raivoavat saaren poikki, idässä kuu saa peilailla laguunissa ja lännessä on kallioseinämä jossa kasvaa sammalta ja kallioimarretta. Pohjoiseen on voitava tähystää jotta näkisi mitä on tulossa ja ehtisi totutella." Haru, eräs saari

Pieni saari tuntuu olevan erillään tästä muuasta maailmasta ja siellä vallitsee ihan erilainen rauha. Voi vain kuvitella kuinka kiireetöntä elämä siellä on ollut. Luoviin töihin erittäinkin otollinen paikka. Saareen rakennettu pieni talo on kodikas ja maan alta löytyy jopa sauna!

"Minut oli vallannut uudenlainen irrallisuus joka ei ollut lainkaan eristäytyneisyyttä, vaan sitä että sai olla ulkopuolella, eikä ollut huono omatunto mistään. En tiedä miten se kävi, mutta kaikki muuttui yksinkertaiseksi ja minä annoin itselleni luvan olla pelkästään iloinen." Haru, eräs saari