Sergeanne Golon - Angelika

 Angelika - Sergeanne Golon
(Angélique, Marquise des anges, 1957)

KirjaKerho, 1961

Omasta hyllystä

"- Nounou, kysyi Angelika, miksi Gilles de Renz tappoi niin paljon lapsia?"

kirjan ensimmäinen lause

Historiallisessa romaanissa - 1600-luvun Ranskassa - Angelika sekaantuu jo alkusivuilla valtajuonitteluihin nähdessään sellaista, mikä ei ollut tarkoitettu ulkopuolisten silmille. Myöhemmin hänet naitetaan kreivi de Peyracille - miehelle, jota Angelika ei koskaan ole nähnyt. Näin alkaa melkeinpä Kaunor ja hirviö -tyyppinen tarina. Mies ei ulkomuodollaan järin suurta ihastusta herätä, mutta miehellä on onneksi muita apuja.

Angelikalla on käytössään huima omaisuus ja pian vauvakin on jo syntymässä. Onnea ei kuitenkaan voi ikuisesti jatkua, sillä hänen miestään syytetään noituudesta, mustasta magiasta, de Peyracin laboratorion ja kemiantutkimuksien takia. Vainottu Angelika pakenee Pariisin alamaailmaan, mutta vannoo vielä nousevansa kuninkaan hoviin.

Yritin antaa joidenkin vikojen mennä sormein läpi, kun onhan tämä enemmänkin viihteellinen ja romanttinen tarina, mutta en vain päässyt niiden yli. Angelika esimerkiksi jättää vähän väliä lapsensa ties kenen hoitoon ja vastuulle, eikä asia häntä sen kummemmin vaivaa.... kunnes hänen on pakko hakea lapset sieltä pois, niin sitten sitä itketään kuinka ikävä on ollut.

Angelika myös rakastuu - tai ainakin ihastuu - melkein jokaiseen kaksilahkeiseen joka vain vastaan kävelee ja antautuu näin ollen "rakkaudelle". Todella kevytkenkäinen tyyppi, mutta mitä sitä olisikaan voinut odottaa. Angelikaa ei myöskään hirveästä liikuta, vaikka mies seuraavana päivänä hirtettäisiin tai tapettaisiin, sillä uusi mies on jo pian kiikarissa - ja kohta jo makuuhuoneen puolella.

Pidin alkua mielenkiintoisena, mutta loppua en niinkään, kun oli jo menossa poikaystävä numero 47... Ja silti hyvin mielelläni kirjan käteen nappasin, joten jokin tässä kai sitten viehätti :) Ehkäpä se sitten on tuo tapahtumarikkaus ja laaja henkilögalleria. Henkilöt kun olivat ihan hyvin rakennettu, eivätkä kaikki olleet niin sanotusti 'samasta puusta veistetty'.

Paljon siis kaikenlaista tapahtuu ja kirjan loppupuolella esimerkiksi palataan ihan alun tapahtumiin, josta ei yhtään haitaa ollut, sillä 430 sivun aikana ehtii joitain asioita unohdella. Se myös osoittaa kirjailijan luultavasti miettineen etukäteen tapahtumia (vaikka välillä tuntui, että aika fiilispohjalta kaikki tapahtui - sen verran vauhdikkaita juonenkäänteitä oli). En silti ihan heti taida tarttua sarjan seuraavaan kirjaan.

Ps. Oli muuten omituista lukea kirja ilman kansilehtiä. Siinä oli sekä hyvät että huonot puolensa; ei ainakaan tullut kiusausta lukea ärsyttävää takakansitekstiä, joten ei yhtään tiennyt tapahtumista mitään. Mutta silti olisin kaivannut jonkinlaista visuaalista kuvaa kirjasta, jonka olisi tarinaan voinut yhdistää.

Tähtiä: ★★★

Sempé & Goscinny - Pikku Nikke

Pikku Nikke - Sempé ja Goscinny
(Le petit Nicolas, 1960)

WSOY, 1992

Omasta hyllystä

"Sinä aamuna me tultiin kaikki kouluun hyvin tyytyväisinä, sillä meistä 
otettaisiin luokkakuva: siitä tulisi meille muisto jota vaalittaisiin 
koko loppuikä, kuten opettaja sanoi."

kirjan ensimmäinen lause

Kuten kaikki Pikku Niken tuntevat voivat varmaan arvata, että Pikku Nikke kavereineen saattavat opettajan - kuvaajasta puhumattakaan - lujille ennen kuin luokka saadaan järjestäytymään edes jotenkin luokkakuvaa varten. Kansien välissä on ehkä kymmenisen pienempää tarinaa, eivätkä ne mene mitenkään kronologisessa järjestyksessä.

Nikke ostaa yhdessä tarinoista äidilleen kukkia, mutta ne kokevat kaikenlaista ennen perille pääsyään. Nikke saa myös hyvästä koulumenestyksestään palkinnoksi polkupyörän, mutta isälle tuleekin riitaa naapurin kanssa, eikä Nikke meinaa päästä ajamaan ollenkaan. Monta tarinaa liittyy myös kouluun ja yhdessä herra Ministeri on tulossa vierailulle ja Niken luokan olisi tarkoitus esittää näytelmä, mutta jostain kumman syystä Ministerin vierailun aikaan koko luokka on lukittu toiselle puolelle koulua varastohuoneeseen.

Näitä kirjoja saatoin pienenä jokusen lukea, mutta muistikuvat on hyvin hämäriä. Silloin nämä olivat varmasti todella hauskoja ja edelleenkin hymyilyttävät, mutta eivät naurata. Nikke on vilkas pikkupoika, joka ei pahaa tarkoita, mutta joutuu yleensä ikävyyksiin - joskus ihan vahingossakin ennen kuin itsekään sitä tajuaa. Nikke käsittää asiat ihan omalla tavallaan, josta syntyy myös väärinkäsityksiä, kun vanhemmat eivät tajua Niken näkökulmaa. Mutta esimerkiksi Kukkakimppu -tarinassa, jossa Nikke ostaa äidilleen syntymäpäivälahjaksi kukkia, mutta kommellusten jälkeen suuresta kimpusta jääkin vain muutama kärsinyt kukka jäljelle, niin silti äiti on otettu pojan antamasta lahjasta.

Kevyttä, kepeää ja nopeaa lukemista arki-iltaan. Jean-Jacques Sempén hauskat kuvitukset lisäävät kirjan viihdyttävyyttä ja luulisi varsinkin poikien olevan innostuneita Nikke-kirjoista, sillä tämä huumori voisi heihin upota! Pikku Nikkea voi suositella ihan kelle vaan!

Tähtiä: ★★★★

Asterix

Asterix - sarjakuvat
(Astérix, 1961 - 2009) 
Käsikirjoitus: René Goscinny
Piirros: Albert Uderzo

Kirjastosta lainattu / Omasta hyllystä

"Eletään vuotta 50 ekr. Roomalaiset ovat miehittäneet Gallian... Mutta eivät sentään aivan kokonaan: pieni kylällinen voittamattomia Gallialaisia pitää puoliaan valloittajaa vastaan. Elämä ei kaikin ajoin ole helppoa Rooman legioonalaisille, jotka asuvat Cideriumin, Akvariumin, Laudanumin ja Periferiumin linnoitetuissa leireissä...."

alkusanat

Asterix-projekti on vihdoin saatu päätöseen, vaikka mieli onkin hieman haikea, sillä nämä sarjakuvat ovat niin hyviä ja nyt ne on kaikki 34 luettu!

Tintin kanssa on samanlainen projekti menossa, mutta ei ollut yhtään yllätys, että Asterixin sain ensin luettua, vaikka niitä on enemmän, sillä Tintti ei niin minuun vetoa. Asterixin piirrosjälki on paljon herkullisempaa ja värikkäämpää, sekä kaikki tarinat ovat hyvin keksittyjä, erilaisia ja persoonallisia, vaikka samat elementit toistuvat niissä jokaisessa; Obelixin halu juoda taikajuomaa, vaikka pienenä putosi kattilaan, merirosvojen ainainen törmääminen gallialaisiin merellä, viimeisen sivun juhlat, Obelixin hiidenkivet ja villisiat, Trubadurixin sitominen puuhun...., mutta jostain kumman syystä ne hymyilyttävät joka ikinen kerta :)

Asterix -sarjakuvat

Asterix gallialainen

Kultainen sirppi

Asterix ja gootit

Asterix gladiaattorina

Asterix lyö vetoa

Asterix ja Kleopatra

Päälliköiden ottelu

Asterix Britanniassa

Asterix ja Normannien maihinnousu

Asterix legioonalaisena

Asterix ja kadonnut kilpi

Asterix olympialaisissa

Asterix ja rahapata

Asterix Hispaniassa

Asterix ja riidankylväjä

Asterix ja alppikukka

Jumaltenrannan nousu ja tuho

Asterix ja Caesarin laakeriseppele

Asterix ja ennustaja

Asterix Korsikassa

Asterix ja Caesarin lahja

Asterix ja suuri merimatka

Obelix ja kumppanit

Asterix Belgiassa

 Syvä kuilu

Asterixin harharetket

Asterixin poika

Asterix Intiassa

Ruusu ja miekka

Obelixin kaleeri

Asterix ja Latraviata

Gallialainen kertomataulu

Taivas putoaa niskaan

Asterixin ja Obelixin syntymäpäivä

Parhaimpia olivat ehkäpä: Asterix ja ennustaja, Obelix ja kumppanit, Jumaltenrannan nousu ja tuho... Vaikea näin jälkeenpäin sanoa.

Tähtiä: ★★★★★

Naoko Takeuchi - Sailor Moon 3

Sailor Moon 3 - Naoko Takeuchi

Kodansha Comics, 2003

Kirjastosta lainattu

"He's become the tool of Queen Beryl, the queen 
of the evil empire, the Dark Kingdom."

kirjan ensimmäinen lause

Sarjakuvia ei kauheasti blogeissa näy, varsinkaan mangoja. En itsekään ole mikään suuri fani, kun ei ole oikein löytynyt sellaisia, joihin haluaisi kunnolla tutustua, vaikka monia on tullut luettua. Sailor Moonia tuli pienenä katsottua televisiosta ja pidinkin siitä erittäin paljon, joten näin vanhemmiten päätin joku vuosi sitten kokeilla näitä mangoja ja samantien ostin kuusi ensimmäistä osaa, kun ne halvalla netistä löysin.

Hassua aloittaa bloggaaminen kolmannesta osasta, mutta kun kaksi ensimmäistä on tullut luettua jo ennen kuin blogini perustin, joten koettakaa kestää :D

JUONIPALJASTUKSIA
Pahan kuningatar Beryl aivopesee Mamorun pahaksi Endymioniksi ja Sailor-sotureille selviää Usagin olevan Kuun prinsessa, jota heidän täytyy suojella. Kuvioihin astuu myös Hopeakristalli, jota kaikki havittelevat omakseen sen voimien tähden. Soturit matkaavat kukistamaan Berylin kätyreineen, mutta pahan kuningattaren voimat ovat suuremmat.

Hopeakristallin lisäksi mukaan soppaan astelee - tai pikemmin tupsahtaa - pieni ja outo Chibiusa, joka väittää olevansa nimeltään Usagi. Mutta sitä eivät tytöt tiedä, että Chibiusa on saapunut tulevaisuudesta pelastaakseen Hopeakristallin avulla äitinsä.
JUONIPALJASTUKSET LOPPUU

Tästä sarjakuvasta tykkääminen taitaan loppujen lopuksi mennä kuitenkin nostalgian piikkiin, sillä ei tämä mikään kauhean kummoinen ole. Hyvä vastaan paha taisteluita maailman pelastamiseksi sekä satunnaista koulunkäyntiä.

Haaveilen myös edelleen, että nämä sarjakuvat tehtäisiin värillisinä, sillä mustavalkoisuus häiritsee. Väriä, väriä, väriä!

Tähtiä: ★★★★

Cantervillen kummitus

Cantervillen kummitus - Maailman parhaita tarinoita
(1964-67)

WSOY, 1997

Omasta hyllystä

"Kun herra Hiram B. Otins, Amerikan lähettiläs, osti Cantervillen linnan, kaikki sanoivat, että hän teki sangen tyhmän teon, koska siellä aivan selvästi kummitteli."

kirjan ensimmäinen lause novellista Cantervillen kummitus (Oscar Wilde)

Kaikki kirjan novellit eivät suinkaan ole "kauhua", vaan joukkoon mahtuu kaikenlaisia tarinoita. Itse olin jotenkin luullut kirjan sisältävän kaikenlaisia kummitusjuttuja, mutta kirjan nimi taisi vain hämätä. Kansien väliin kun mahtuu science fictionia, kummitusjuttuja, seikkailukertomuksia, humoristisia tarinoita sekä novelliklassikoita. Mukana on hyvin tunnettuja nimiä kuten Charles Dickens, A. C. Clarke, William Faulkner ja Anton Tsehov - vain muutaman mainitakseni - sekä vähintään yhtä paljon nimiä, joista en ollut ikinä kuullutkaan, saati sitten lukenut heiltä yhtään teosta. Tämän jälkeen asia täytynee kai korjata.

Novelleja on hiukan vaikea käydä läpi, kun ei kuitenkaan tahtoisi koko juonta paljastaa. Ja noita novelleja on sen verran paljon, ettei olisikaan mitään mieltä käydä kaikkia läpi. Siksi olen alle vain listannu kirjan kaikki novellit sekä perään niille antamani tähdet.

Kirjan novellit:

Leonid Andrejev: Mies joka aikoi varastaa... ★★
Honoré de Balzac: Ranskalainen Egyptissä ★★
Heinrich Böll: Yllätysvieraita ★
Erskine Caldwell: Meijän äijä paalitti paperia ★★
A. C. Clarke: Ei huolta alkuasukkaista ★★★★
Sir Arthur Conan Doyle: Kolme ylioppilasta ★★★★
Charles Dickens: Ratavartijan näky ★★★
Eleanor Farjeon: Uskollinen Jenny Dove ★★★★★
William Faulkner: Kaksi sotilasta ★
Bret Harte: Chu Chu ★★★
Jaroslav Hasek: Herra Trevlinin rikollinen seikkailu ★★★★
O. Henry: Punaisen päällikön lunnaat ★★
Sigurd Hoel: Ensisuudelma ★★★
Jerome K. Jerome: Kuinka Harris hukkasi vaimonsa ★★★★★
Erich Kästner: Sirkustaitelijoiden jouluaatto ★
Frederich Marryat: Musta kissa ★★★
Guy de Maupassant: Pelko ★★
                                  Simonin isä ★★★★
Ferenc Molnár: Kaksivärinen pyyhekumi ★★
                          Rehellisyys maan perii? ★★★★
J. B. Priestley: Phil-eno televisiossa ★★★★★
Damon Runyon: Maailman kovin kundi ★★★
Saki: Romuhuone ★★★
          Tarinankertoja ★★★★
William Saroyan: Fasaaninmetsästäjä ★★★★
Frank R. Stockton: Griippi ★★★★★
Finn Soeborg: Alfred ★★★★
James Thurber: Josefinen voitonpäivä ★★★
Anton Tsehov: Hevosen kaltainen sukunimi ★★
                         Liikaa suolaa ★★
H. G. Wells: Mies, joka osasi tehdä ihmeitä ★★★★★
Oscar Wilde: Cantervillen kummitus ★★★★★
P. G. Wodehouse: Mies joka inhosi kissoja ★★★★

Niin kuin näkyy, huonoja novellaja ei montakaan ollut, vaan pääpaino on neljässä ja viidessä tähdessä. Huikea novellikokoelma on siis kyseessä - kirja on muuten fyysiseltä kooltaan myös aika huikea. Tutustukaa ihmeessä! Myös nuoremmat lukijat voisivat pitää :)

Lukulistalle:

A. C. Clarke: 2001 - avaruusseikkailu
Eleanor Farjeon: Lasinen riikinkukko
Jerome K. Jerome: Kolme miestä veneestä
J. B. Priestley: Tarkastaja tulee
                          Yön yllättämät
Frank R. Stockton: Perun kuninkaiden kulta-aarre

Ainakin siis näihin ylläoleviin kirjailijoihin aion tutustua tarkemmin. Olihan tuolla monta muutakin tutustumisen arvoista, mutta päätin pitää listan aika lyhyenä, sillä kaikkea ei voi ehtiä.
Suositella toki saa, jos uskaltaa :)

Tähtiä: ★★★★

Roald Dahl - Kuka pelkää noitia

Kuka pelkää noitia - Roald Dahl
(The Witches, 1983)

Art House, 1994
Kuvittanut: Quentin Blake

Kirjastosta lainattu

"Sadun noidilla on typerät mustat hatut ja viitat, ja he lentelevät luudanvarsilla."

kirjan ensimmäinen lause

Isoäiti kertoo seitsemän vuotialle tyttären pojalleen tarinoita noidista. Hänen luonaan Norjassa vieraillessaan poika saa kuulla minkälaisia OIKEAT noidat ovat; Oikeat noidat ovatkin tavallisen näköisiä työssä käyviä naisia. He vihaavat lapsia ja käyttävät kaiken aikansa lapsien tuhoamiseen. Hyvänmielen ylläpitämiseksi on noidan hävitettävä ainakin yksi lapsi viikossa - joka muuten tekee viisikymmentäkaksi lasta vuodessa.

Arvostan tätä uudenlaista - ja kaikkea muuta kuin perinteistä - lähestymistapaa noitiin. Heitä ei erotakaan normaaleista ihmisistä, sillä he ovat naamioituneet aivan muiden näköisiksi. Peruukit ja hansikkaat ovat näin ollen yksi noitien tuntomerkeistä. Luulin ennen kirjan lukemista kannessa olevan lapsia, mutta nythän selvisi, että ne ovatkin noitia ilman valeasua. Aika kuvottavia ilmestyksiä suoraan sanottuna (tosin juuri tuossa kannessa aika normaalien näköisiä). Heidän elämäntehtänsä on jostain syystä juuri lapsien hävittäminen maapallolta, eivätkä lapset ovat turvassa noidilta, sillä noitien nenään he haisevat koirankikkaroilta. Ei ihme, että he lapsia vihaavat ;)

Tapahtumapaikaksi oli laitettu Suomi (mitenkä lie oikean kirjan laita?), Iso kiltti jätti -kirjassakin, jos en nyt ihan väärin muista, taidettiin Suomi mainita, mutta varmaan sekin oli suomentajan itsensä ottama vapaus.

Ilman hiiri-juttua olisin voinut jopa pitää (!!!) kirjasta, mutta sen tapahduttua mielenkiintoni lopahti rajusti. En taidakaan olla niin lapsenmielinen kuin luulin.

Tähtiä: ★½

Lastenkirjoja vuosimallia 2013

Urhea pikku pöllö

Urhea pikku pöllö - Penny Little
(Brave Little Owl, 2012)

Mäkelä, 2013
Kuvitus: Sean Julian

Kirjastosta lainattu

"Äitipöllö ja Isäpöllö olivat metsällä ja Pöllövaari oli lapsenvahtina."

kirjan ensimmäinen lause

"Pikkupöllön lentoharjoitukset eivät ota onnistuakseen, vaikka hän niin tahtoisi yllättää Pöllömuorin tämän syntymäpäivänä. Lentäminen on Pikkupöllöstä pelottavaa, etenkin kun isoveljet kiusaavat vieressä. Vasta Pöllövaarin kertoma salaisuus saa Pikkupöllön rohkaistumaan, kohoamaan siivilleen ja kohtaamaan pelkonsa." takakansi

Kuvituksen voimalla tarina lensi eteenpäin ja se riitti minulle, sillä ennen kaikkea haen elämyksiä kuvien kautta. Hyvä kuvitus nimittäin pelastaa vähän kehnonkin tarinan, mutta loistavankin tarinan hehkun himmentää hyvinkin äkisti surkea kuvitus. Ehkei kaikkien kohdalla asia ole näin, mutta omalla kohdalla se menee juurikin noin.

Kuvitus oli siis erityisen valloittava. Pehmeännäköistä ja houkuttelevaa jälkeä. Tarina puolestaan oli hyvinkin yksinkertainen, eikä mitenkään ihmeellinen, mutta lapsilla voi toimia.

Tähtiä: ★★★½

Molli

Molli - Katri Kirkkopelto

Lasten keskus, 2013
Taitto: Maikki Rantala

Kirjastosta lainattu

"Puutarhaan johtava vanha portti oli lukossa."

kirjan ensimmäinen lause

"Molli on  pieni olento, jolla on suuri haave. Se haluaisi ystävän. Ystävän kanssa voisi supattaa salaisuuksia, kikattaa kippurassa, hyristä hyvästä mielestä, kuunnella hiljaisuutta tai laittaa kaikki hyrskyn myrskyn. Eräänä päivänä Mollin maailma menee mullin mallin, kun Pikku Sisu koputtaa ovelle..." takakansi

Rakastuin Molliin jo ensisilmäyksellä. Persoonallinen ja jörö Molli (ihastuttava nimikin) ei tiedä mikä ystävä, vaan joutuu katsomaan määritelmän kirjasta. Hän ei osaa myöskään hymyillä tai nauraa mielestään. Pikku Sisu kuitenkin eksyy Mollin oven taakse ja siitä se kaikki lähtee; matka kohti ystävyyttä. Vetävä tarina, joka tuntui hyvinkin kekseliäältä ja luovuuden puuska tarttui minuunkin.

Kuvituselle viisi tähteä; ihania hahmoja ja kekseliäitä kuvia. Niiden tuijottamiseen meni paljon kauemmin aikaa kuin itse tekstin lukemiseen. Niissä oli myös enemmän informaatiota kuin pelkästään tekstin määrittelemät asiat. Ja niinhän sen pitää olla, tekstin tulisi antaa lukijalle/katselijalle vielä jotain enemmän. Arvostan myös kirjailijoita, jotka kuvittavat omat tekstinsä.

Kaiken lisäksi vielä nerokkaasti taitettu! Ei mitään pahaa sanottavaa kirjasta.

Tähtiä: ★★★★★

Korppipäinen mies

Korppipäinen mies -Enna Airik

Karisto, 2013

Kirjastosta lainattu

"Syvän rotkon reunalla kenottaa autiotalo."

kirjan ensimmäinen lause

"Emi asuu punaisessa talossa jyrkän rotkon reunalla. Hänen kotiaan vastapäätä on synkän näköinen autiotalo, jonne on Emin painajaisissa majoittunut lapsia vaaniva korppipäinen mies. Joskus mies muistuttaa karkkikaupan herra Krookia. 

    Eräänä iltana autiotalon ikkunaan syttyy valo. Emi uskaltautuu rotkon ylittävälle sillalle ja tapaa autiotaloon vangitun tytöt. Mutta miksi tyttö on aivan samannäköinen kuin Emi?

   Kylän laidalla, ystävällisen lintuparantajan luona Emi saa hoitaa arkaa punarintaa. Vähitellen painajaiset väistyvät ja musta ja uhkaava korppi lehahtaa tiehensä." takakansi

Niin vähällä voi saada aikaan kuitenkin niin paljon. Hentoja viittauksia siellä täällä ja aikuinen jo ymmärtää mistä on kyse. Tarinahan on oikeastaan aika karmiva, mutta se on kerrottu niin taitavasti kera älyttömän kauniiden unenomaisten kuvien, ettei lukija tarinasta mitenkään pahasti järkyty.

Minkähän ikäisille lapsille kirja sopii, tuskin ihan pienemmille? Itse en varmaan olisi kauheasti kirjasta käsittänyt, jos tämä minulle olisi luettu, mutta kuvista olisin nauttinut.

Tähtiä: ★★★★★