Kerstin Gier - Lupaus

"Koira nuuski matkalaukkuani."

kirjan alku

Lupaus aloittaa Unien kirjat- trilogian. Kirjailijalta on aiemmin ilmestynyt toinenkin trilogia Rakkaus ei katso aikaa, jota tosin en ole vielä ennättänyt lukea.

Viisitoistavuotias Liv Silber on asunut ympäri maailmaa, joutuen aina muuttamaan sisarensa ja heidän lastenhoitajan kanssa äitinsä työn perässä. Tällä kertaa Lontooseen muuton syy on äidin uusi mies. Jännitystä elämää tarjoaa myös Livin näkemät todentuntuiset unet, joissa hän kulkee salaperäisistä ovista ja joutuu osalliseksi velipuoli Graysonin ja tämän ystävien oudoista puuhista hautausmaalla. Unien tapahtumat eivät jää vain unitasolle, vaan koulussa pojat puhuvat asioita, jotka vain Livin pitäisi - kaiken järjen - mukaan tietää.

Livin uteliaisuus johdattaa hänet alkuunsa harmittomalta vaikuttaneeseen, mutta sittemmin vaarallisia piirteitä saaneeseen leikkiin. Nuori tyttö pääsee myös ihastumisen makuun, eikä täysin helppoa ole mennä uutena oppilaana uuteen kouluun, mutta tietenkin asiaa auttaa suosittu, komea velipuoli.

En ollut Lupauksesta niin innoissani kuin olin olettanut olevani. Liv oli lapsellinen ja lievästi sanottuna ärsyttävä. Monet muutkaan henkilöt eivät oikein inspiroineet, vaan tuntuivat jo miljoonaan kertaan nähdyiltä. Eikä heistä päässyt näkemään pintaan syvemmälle. Kirjan sarkastinen ja näsäviisas huumoria ei jaksanut naurattaa alun hymähdyksiä lukuunottamatta. Kymmenen vuotta sitten olisin tykännyt. Nyt en. Tunsin olevani liian vanha niihin juttuihin. Minä? Minä joka edelleen nautin esim. Jacqueline Wilsonin lapsekkaista kirjoista!

Seikkailu unen ja valveen rajamailla oli sinällään mielenkiintoinen, enkä aikaisemmin ole törmännyt muistaakseni moiseen ideaan. Juorublogi sen sijaan tuntui suoraan Gossip Girlistä repäistyltä, eikä antanut kirjalle mitään lisäarvoa. Turha lisäys.

Lupauksen kannet sen sijaan ovat hienoin asia kirjassa!

_______

Kerstin Gier - Lupaus: Unien ensimmäinen kirja

(Silber - Das erste Buch der Enwald, 2013)

Gummerus, 2015
Kannen kuvitus: Eva Schöffmann-Davidov

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★½

Venäläisen kirjallisuuden kirjavinkkejä kirjamessuja silmällä pitäen

Muutama kuukausi vielä aikaa kirjamessuihin (22.-25.10.) ja senpä vuoksi listasin joitain kiinnostavia teoksia, joilla voisin ehtiä itseäni sivistää. Listalla olevat kirjailijat on nimenomaan otettu kirjamessuilla nähtävien venäläisten kirjailijoiden luettelosta.

Venäläinen kirjallisuus on itselläni jäänyt lähinnä klassikoiden lukemiseen (mistä syystä kaikki nuo klassikot tuntuvat olevan todella paksuja? nimimerkki: Sota ja rauha on ollut kesken koko kesän ajan. Ja tuonkin olen tainnut aika useasti mainita...): Dostojevski (Rikos ja rangaistus, Idiotti), Tolstoi (Anna Karenina), Bulgakov (Saatana saapuu Moskovaan), Ahmatova (Runoja), Gogol (Kuolleet sielut), Nabokov (Lolita) ja Tsehov (näytelmiä). Lastenkirjoista taas täytyy mainita ehdottomasti Fedja-setä, kissa ja koira (Eduard Uspenski). Tänä vuonna ilmestyi myös Vostokov Stanislavin Frosjan talo.


Vinkkilista:

Ljudmila Ulitskaja
Suomessakin tunnettu ja kriitikkojen kehuma
Medeian ja hänen lapsensa
Iloiset hautajaiset
Naisten valheet
Vihreän teltan alla

Mihail Siskin
Venäjän nykykirjallisuuden merkittävimpiä nimiä. Omasta hyllystäni löytyy tuo ensimmäinen kirja:
Sinun kirjeesi
Neidon hius (ilmestynyt tänä vuonna)

Boris Akunin
Tunnetaan parhaiten 1800-luvun loppupuolelle sijoittuvista dekkareista, joiden pääosassa on Erast Fandorin -niminen agentti
Asaselin salaliitto
Turkkilainen gambiitti
Leviatanin purjehdus
Akilleen kuolema
Patasotilas

Dina Rubina
Kaksiosainen sukunimi (ilmestyy 9/2015)

Artemi Troitski
Mm. rock-kriitikko
Venäjän viimeinen deversantti

Vladimir Sorokin
Postmoderni kirjailija ja dramaturgi
Jono (minimalistinen ja avantgardistinen teos)
Marinan kolmaskymmenes rakkaus
Pyhän Venäjän palveluksessa (satiiri/komedia/dystopia Venäjästä vuonna 2027)

Valerija Narbikova
Ympäri ämpäri (tajunnanvirtaa, surrealismia ja androidi)

Jevgeni Popov
Tunnettu novelleistaan
Patriootin sielu (romaani)
Miksei tule rahaa ja muita kertomuksia (novellikokoelma)
Aaton aattona - Ehdotus romaanihenkilön kirjoittamaksi romaanihenkilöromaaniksi (romaani)
Mestari Kaaos (romaani)

Aleksandr Kabakov
Moskova -93

Sergei Lukjanenko
Fantasia- ja tieteiskirjailija, joka on kirjoittanut viisiosaisen Partio-sarjan, josta on suomennettu neljä kirjaa:
Yöpartio
Päiväpartio
Hämärän partio
Viimeinen partio

Jevgeni Vodolazkin
Arsenin neljä elämää


Odotan eniten näiden lukemista: Ljudmila Ulitskaja, Mihail Siskin, Boris Akunin ja Sergei Lukjanenko. Huomasinpa tässä samalla, että juuri nuo neljä mainitsemaani nimeä löytyy lukulistaltani, joka on jo paisunut niin paljon, etten ihan aina itsekään tiedä mitä kaikkea siellä on.

Kirjastosta ehdin jo lainata muutaman :)

Jottei tämä näin lyhyeen lopu, niin alla vähän lisää muuta venäläistä kirjallisuutta, jotka itseäni kiinnostaa hyvinkin paljon:

Viktor Pelevin - Omon Ra (kosmonautiksi haaveileva poika)
Pavel Sanajev - Haudatkaa minut jalkalistan taakse (hullunkurinen tarina erään pojan lapsuudesta)
Andrei Kurkov - Kuolema ja pingviini (työttömän kirjailijan ja pingviinin ystävyys)
Andrei Makine - Venäläisiä unelmia, Ruhtinattaren rikos, Idän sielunmessu, Elämän musiikki, Tuntemattoman miehen elämä... (Ranskalaiseen testamenttiin rakastuneena haluan lukea Makinen muutkin kirjat)
Daniil Harms - Sattumia (järjetöntä järkevyyttä)
Dmitrij Glukhovskij - Metro 2033 (ydinsodan jälkeinen maailma)
Marinina Aleksandra - Varastettu uni (luksusilotytön murha)
Aleksandr Afanasev - Venäjän kansan salattuja satuja (Venäjän Grimmin sadut)
Vladimir Krjukov - Huvimaja Monrepoossa (dekkari)
Inna Bulgakova - Kuolema huvilalla (dekkari)
Inna Patrakova - Tulkki (Bridget Jones -tyyppinen)
Natalja Kljuchareva - Kolmannessa luokassa
Minä pelkään: Venäläistä kauhua ja mystiikkaa

Lukulistalle saa myös helposti lisää nimiä, kun käy vilkaisemassa Venäläisten Booker-palkittuja.

Omasta hyllystä

PS. Lista mahdollisesti laajenee, jos satun lisää hyviä kirjavinkkejä löytämään/kuulemaan ;)

Téa Obreht - Tiikerin vaimo

"Varhaisimmissa muistoissani isoisä on kalju 
kuin kivi ja hän vie minut katsomaan tiikereitä."

kirjan alku

Tea Obreht on ensimmäinen Orange-palkinnon (Baileys Women's Prize for Fiction) voittanut, jolta olen kirjan lukenut. Orange on brittiläinen palkinto naiskirjailijoille. Ja Tiikerin vaimo on kirjailijan esikoisteos, jonka hän kirjoitti vain 25-vuotiaana.

Natalia on isoisänsä tapaan lääkäri, joka on menossa rokottamaan lapsia vähän kaukaisemmille seuduille, jotka ovat vasta sodasta toipumassa. Hän saa matkan varrella kuulla isoisänsä kuolleen. Natalian matkaan sekoittuvat muistot isoisästä ja heidän yhteisistä muistoistaan sekä isoisän tarunkaltaisesta lapsuudesta. Tarinat ovat mitä ihmeellisimpiä: kuolematon mies, tiikeriä suojeleva nainen, rakkauslauluja säveltävä poika, josta kasvaa sadistinen terastaja ja monia muita.

Kirja painottuu isoisästä kertoviin kohtiin ja pieniin tarinoihin hänen elämästään. Kaikista suoraviivaisin ei Tiikerin vaimo ole, mutta nuo tarinat ovat uskomattoman voimakkaita ja ravisuttavia. Hämmästyttäviä ja ihmetystä herättäviä, kansantarinanomaisia myyttejä. Totta, jos niin haluaa uskoa. Isoisä on sympaattinen, rauhallinen hahmo. Hänellä on aina mukanaan lempikirjansa, Viidakkokirja. Ja kun piti pantata jotain itselle hyvin tärkeää, isoisä antoi juuri Viidakkokirjan: hiirenkorvilla olevan vanhan, kuluneen teoksen.

Kylä oli köyhä ja sieltä löytyi elämän kolhimia ihmisiä, mutta aivan toivoton kuva ei kuitenkaan tullut. Kuolema on varmasti yksi kirjan teemoista ja se on hyvin vahvasti läsnä koko romaanin ajan. Tietenkin on isoisän kuolema ja sen taakse vähitellen piirtyvä kuva isoäidistä, jolle Natalia ei kertonut hyvää tarkoittaen aivan kaikkea. Mystisissä tarinoissa oli paljon kuolemaa ja sitten on kuolematon mies, joka muuten oli ehdoton lempparini. Ilmestyi miten sattui tarinaan takaisin mukaan ja isoisän kanssa kaikenlaisia kysymyksiä.

Tiikerin vaimon lukeminen vaatii aikaa, sitä ei voi hotkia suinpäin. Sen teksti soljuu eteenpäin vaivattomasti ja mystiset tarinat tempaavat lukijan otteeseensa.

_______

Téa Obreht - Tiikerin vaimo

(The Tiger's Wife, 2011)

WSOY, 2012

Kirjastosta lainattu
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Jugoslavia
Tähtiä: ★★★½

Anu Holopainen - Ihon alaiset

"- Ei.

Se oli kahdeskymmenesneljäs "Ei", jonka Jara kuuli."

kirjan alku

Anu Holopainen ei ollut minulle ennestään tuttu muuten kuin nimenä. Syysmaa-sarja keikkuu lukulistalla, mutta aloitinpa kuitenkin tästä tänä vuonna ilmestyneestä nuortenkirjasta Ihon alaiset.

Kirja esittelee monenlaisia henkilöitä maailmassa, jossa plastiikkakirurgia on yhtä arkipäiväistä ja luonnollista kuin kaupassakäynti ja jossa ihmiset muuttavat kehoaan ja naamaansa niin ettei heitä enää tunnista. Jara joutuu odottamaan täysi-ikäisyyttä ennen kuin pääsee päättämään ulkonäöstään, sillä vanhemmat eivät ole antaneet lupaa muokkauksiin. Inka ei tiedä vielä mitä haluaa, mutta ainakin vielä hetken hän haluaa olla luomu, vaikka se herättääkin ihmisissä negatiivisia reaktioita ja kummastusta. Matias vastustaa muokkauksia ja toimii luomuaktivistina, sillä hän inhoaa elää kaiken sen luonnottomuuden keskellä. Plastikprincess on alaikäinen ja varaton, mutta on silti keksinyt keinon hankkia rintaimpantit.

He elävät todella sairaassa maailmassa. Holopaisen esittämä tulevaisuudenkuva on hurja ja yhtä synkkä kuin kansikuvakin. Huolestuttavinta tässä dystopisessa maailmassa on se, että osa siitä on jo totta. Romaanissa ihmisten pinnallisuus on viety pitkälle ja maailmaan ei tunnu mahtuvan muita kuin hyvin ulkonäkö keskeisiä ihmisiä. Muissa ihmisissä on kiinnostavaa lähinnä heidän ulkonäkönsä ja miten sitä voisi korjailla. "Tuota kun vielä vähäsen muokkaisi, Inkaa ei voisi hengästymättä katsella." Kirjan esittämänä aikana esteettinen kirurgia on joka päiväistä ja kenen tahansa ulottuvilla - kunhan on täysi-ikäinen.

Ihon alaisissa on käytetty laajasti erilaisia kerrontatapoja kuten blogikirjoituksia, tv-katkelmia ja chat-keskusteluja, jotka sopivat loistavasti romaanin henkeen ja teemaan. Ne kuvaavat hyvin kyseistä aikaa ja pidin hyvin virkistävänä nuo vaihtelevat tekstien ulkoasut. Ne ovat kuin piste i:n päälle.

Romaani herätti hyvin paljon ajatuksia, mutta eniten säväytti Plastikprincess, joka tuntui olevan aivan eksyksissä ja tietämätön maailmansa menosta - tai sitten vain liian naiivi. Romaani pistää ajattelemaan maailmaa, jossa elämme ja mihin suuntaan olemme menossa. Tästä saisi aikaan hyvinkin syvällisiä pohdintoja mm. ulkonäköön liittyen.

Jos Scott Westerfeldin romaani Uglies joskus suomennetaan, niin siihen pitää tarttua. Ilmeisesti aika samankaltainen Ihon alaisten kanssa.

_______

Anu Holopainen - Ihon alaiset

Karisto, 2015
Kansi: Pirta Syrjänen
Kannen kuva: Karl Gough / Trevillion Images

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½

Death on the Nile -sarjakuva

"London 1930."

kirjan alku

Meneillään olevaan Agatha Christie -lukuhaasteeseen olen tähän mennessä lähinnä murhamamman dekkareita lukenut, joten nyt on luvassa jotain erilaista. Death on the Nile (Kuolema Niilillä) on samannimisen romaanin pohjalta tehty sarjakuva-adaptaatio, jonka aikoinani kirjastosta sattumalta löysin muutamien muiden samankaltaisten kanssa. Toimii hyvin välipalalukemisena.

Hercule Poirot on lomamatkalla Niilillä, kun risteilyaluksella tapahtuu murha. Syyllistä on vaikea arvata kirjavasta henkilögalleriasta, johon mahtuu jos jonkinmoista hiipparia. Kolmiodraamoista en juurikaan välitä, mutta tämä! tämä oli jotain niin nerokasta! Kuolema Niilillä onkin romaanina ehdottomia suosikkejani Christieltä ja hauskaa vaihtelua lukea se sarjakuvaversiona, vaikka eihän tässä ihan samaa tunnelmaa olekaan. Enkä olettanutkaan sitä.

Piirrustusjälki on sinällään ihan hyvää, joskin naiset ovat hieman miesmäisen näköisia. Muuten tyyli on kovin kovaa ja kulmikasta. Oksan hyllyltä -blogista esim. löytyy Marc Piskicin kuvittama Christie-adaptaatio, missä on paljon pehmeämpi kynänjälki ja tekstuurintuntu on melkein käsinkosketeltavaa.

Tarinan tempoa olisi voitu ajatella paremmin ja jättää tärkeillä asioille enemmän ruutuja käyttöön, nyt joidenkin ratkaisevien osuuksien ohi on ikään kuin menty vauhdilla, vaikka juuri ne ovat tunnelman ja juonen kannalta hyvin oleellisia. 

Tulipahan englanniksi tänä vuonna luettua edes yksi kirja! Jeejee!

Muita samankaltaisia sarjakuvia: Murder on the Orient Express, The Secret of Chimneys ja The murder on the links. Ja monia muitakin on toki tehty, mutta kirjastoissa (ainakaan minun lähi) niitä ei ole. Mikä on sääli.

_______

Agatha Christie - Death on the Nile
Adapted by Francois Riviére
Illustrated by Solidor

Harper, 2003
Cover design and illustration: Nina Tara

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Harper Lee - Kaikki taivaan linnut

"Atlantasta alkaen hän oli katsonut ravintolavaunun 
ikkunasta ja tuntenut miltei ruumiillista riemua."

kirjan alku

Minäkin tunsin melkein ruumiillista riemua saadessani Harper Leen Kaikki taivaan linnut käsiini vähän yllättäen (kiitos pikalainojen!). Tästä onkin jo monia monia monia vuosia aikaa, kun ensi kertaa tapasin Scoutin ja Atticuksen ja ihastuin heidän tiiviiseen perheeseen ja moraaliin. Kaikki taivaan linnut on jatkoa Kuin surmaisi satakielen klassikkoromaanille.

Alabama 1950-luvulla. Scout on jo kasvanut aikuiseen ikään ja palaa kotiseudulleen Maycombiin vierailemaan vanhentuneen isänsä luona, jossa hän joutuu vaikeiden pohdintojen ja kysymysten ääreen, kun lapsena opitut uskomukset eivät olekaan välttämättä yhtä kuin totuus. Ajat ovat muuttuneet. Scout omaa tosiaan edelleen lapsuudessa opitun horjumattoman uskon siitä mikä on oikein ja väärin. Hänen oikeuskäsityksensä on melkeinpä mustavalkoinen, ja tällä reissulla nainen joutuu pohtimaan omaa suhdettaan isäänsä ja yhteisöön, jonka parissa hän asui niin monet vuodet.

Tietenkin Scoutin nuoruudessa oli se oma viehkonsa, mutta tässäkin kirjassa saadaan siitä vielä nauttia pienissä paloissa, kun Scout muistelee lapsuuttaan. Suurella nautinnolla luinkin nämä kohdat, oli enemmän kuin mahtavaa palata Scoutin mukana menneisiin aikoihin: Jemin ja Dillin kanssa vietettyihin päiviin ja hauskoihin tempauksiin. Pienet ilot ne tekee elämästä elämisen arvoisen ♥ Mieleeni jäi etenkin herätyskokous kalalammen luona: "Ponnistuksesta punoittava Dill kävi taas istumaan etupenkkiin, missä hän huuteli Aa-men aina tilaisuuden tullen." Voi että minulla oli hauskaa tätä lukiessa! Scout oli lapsena niin totinen ja määrätietoinen ja se raskausjuttu kuvasi tyttöä niin hyvin. Voi pikkuista.

Politiikkafilosofioinneista en niin välittännyt ja sitä oli ehkä aavistuksen verran liikaa makuuni. Scout ei aina pysynyt Jack-setänsä vauhdikkaan ajatuksenjuoksun perässä, mutta en kyllä minäkään! Kuin surmaisi satakielen tapaan tämäkin kirja jatkaa valkoisten ja tummaihoisten välisten suhteiden kuvaamista. Jälkimmäisten oikeudet eivät ole läheskään samaa luokkaa kuin valkoisten. Kaikki taivaan linnut kuvaa erittäin hyvin etelävaltoiden silloista tilaa. Nykytilanteen soisi olevan paljon parempi.

_______

Harper Lee - Kaikki taivaan linnut

(Go Set a Watcman, 2015)

Gummerus, 2015
Kannen suunnittelu: Jenni Noponen

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

C. J. Daugherty - Night School: Yön valitut

"Pian nyt!"

kirjan alku

Olen tehnyt pitkän listan kirjasarjoista, jotka haluaisin lukea ja nyt pääsin viimein jatkamaan tuon listan lyhennystä. Yön valitut aloittaa Night School -sarjan, josta on suomennettu vasta kaksi ensimmäistä osaa.

Alliella on ongelmia koulunkäynnin kanssa ja hän ajautuu jatkuvasti hankaluuksiin tekemällä laittomuuksia. Hänen isoveljensä on karannut kotoa ja ilmapiiri kotona kireä. Vanhemmat hermostuvat Allien jatkuviin rikkomuksiin ja he lähettävät tämän eristyksissä olevaan Cimmerian sisäoppilaitokseen. Yllättäen Allie huomaa viihtyvänsä koulussa ja saa uusia ystäviä. Poikiakin on kuvioissa mukanaa kaksinverroin: on komea Sylvain ja sulkeutunut Carter.

Käy ilmi, ettei Cimmerian ole mikään aivan tavallinen sisäoppilaitos, vaan osalla oppilaista ja opettajista tuntuu olevan jotain salaista meneillään. Allie saa kuulee yökoulusta, josta kenenkään ulkopuolisen ei tulisi tietää mitään. Pian Cimmerian ei tunnukaan enää niin turvalliselta paikalta ja tulevat tapahtumat herättävät epäluottamusta ja kauhua oppilaissa.

Ajattelin, että kyse on vähintään vampyyreistä tai muista epäinhimillisistä olennoista, mutta ei ollutkaan. Ei sinnepäinkään. Tarina ei ole mikään maailman omaperäisin: koulun komeimmat ja halutuimmat pojat iskevät silmänsä uuteen tulokkaaseen (kolmiodraama), päähenkilö on jollain tapaa erityinen ja näyttelee suurta roolia tapahtumien kulussa. Ja minä pidin! Pidin niin kovasti, että kirja oli nopealla tahdilla luettu!

Tapahtumat etenivät vauhdikkaasti ja jännitystä oltiin osattu luoda ihan hyvin. Allie ei ollut mikään hissukka, kiltti tyttö, vaan kapinallinen, joskin komeiden poikien läsnäolo sai hänen aivotoimintansa puolittumaan normaalitehosta. Mitä nyt rehtori oli vähän ärsyttävä kaikkitietäväinen, rauhallinen hahmo. Allien kaverisuhteet sen sijaan olivat todella mielenkiintoisia ja nautittavia, eivätkä kaikki helpoimmasta päästä esim. erään nimeltä mainitsemattoman henkilön sekoillessa.

Monta juttua jäi auki, joten pitääpä heti käydä kakkososa, Yön perintö, lainaamassa.

_______

C. J. Daugherty - Night School: Yön valitut

(Night School, 2012)

Otava, 2013
Kannen suunnittelu: Nico Taylor LBBG

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Kirjankansibingon koontipostaus

Lopputulos

BINGO BINGO BINGO BINGO

Kirjakaapin kummituksen järjestämä Kirjankansibingo päättyi 15.8. ja siihen mennessä olin ehtinyt neljä bingoa haalia kasaan. Todella hyvin, vaikka itse sanon, sillä en tainnut valita yhtään kirjaa sen kansien perusteella, vaan kaikki olivat jo odottamassa lukupinossa. Kiitos Jonna kivasta haasteesta! Harmittavan vähän jäi ruutuja puuttumaan, neljä vaan: kengät, keltainen, rakennus, ruoka! Mutta jäänpä siis entistä innokkaammin odottamaan seuraavaa kertaa.

Alla listattuna ja linkitettynä kaikki bingoon lukemani kirjat:

Siluetti: Charlotte Armstrong - Pisara myrkkyä
Monta henkilöä: Charles Dickens - Kaksi kaupunkia
Maisema: Frank Peretti - Pimeys laskeutuu
Luonto: Herman Wouk - Sodan tuulet
Kaupunki: Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Pariskunta: Sadie Jones - Ehkä rakkaus oli totta
Nainen: Ian Fleming - Casino Royale
Abstrakti kuvio: Jo Nesbo - Verta lumella
Ajoneuvo: Siru Kolu - Me Rosvolat
Valokuva: Joyce Carol Oates - Kosto: rakkaustarina
Piirroskuva: Angela Carter - Maaginen lelukauppa 
Punainen: John le Carré - Mies kylmästä  
Eläin: Agatha Christie - Simeon Leen testamentti
Kasvi: Sue Grafton - A niin kuin alibi
Sininen: F. Scott Fitzgerald - Benjamin Buttonin erikoinen elämä
Mies: Neil Gaiman - Tähtisumua
Lapsi: Lloyd Alexander - Kolmen kertomus
Fiktiivinen hahmo: Selma Lagerlöf - Peukaloisen retket villihanhien seurassa
Mustavalkoinen: Salla Simukka - Musta kuin eebenpuu
Kasvokuva: John Green - Arvoitus nimeltä Margo
Värikäs: Arthur Ransome - Pääskyt ja amazonit

Ja kannet:

Siluetti / Monta henkilöä / Maisema / Luonto

Kaupunki / Pariskunta / Nainen / Abstrakti kuvio

Ajoneuvo / Valokuva / Piirroskuva / Punainen

 

Eläin / Kasvi / Sininen / Mies

Lapsi / Fiktiivinen hahmo / Mustavalkoinen / Kasvokuva / Värikäs

Agatha Christie - Viisi pientä possua (+elokuva)

"Poirotin mieleen muistui eräs lastenloru."

kirjan alku

Kuusitoista vuotta sitten tapahtui skandaalinkäryinen murhenäytelmä, jossa taidemaalari Amyas Cralen vaimo Caroline tuomittiin oikeudessa miehensä murhaamisesta. Belgialaisetsivä saa tehtäväkseen selvittää tapauksen todellisen syyllisen, sillä Amyas ja Caroline Cralen ainoa tytär Carla on vakuuttunut äitinsä syyttömyydestä. Carla asui Kanadassa setänsä ja tätinsä luona, kunnes täysikäiseksi tultuaan sai kuulla viimein järkyttävän totuuden vanhemmistaan. Hän sai myös haltuunsa äitinsä kirjoittaman kirjeen, jossa tämä vannoo syyttömyyttään.

Hercule Poirotilla on edessään vaikea juttu, mutta murha on aina murha. Tapaukseen liittyy viisi muutakin henkilöä, jotka murhan tapahtuma-aikaan olivat talolla: Philip ja Meredith Blake: Carolinen ja Amyaksen lapsuudenystävät, Elsa Green: Amyaksen viimeinen rakastajatar, neiti Williams: kotiopettaja ja Angela Warren: Carolinen nuorempi sisar, jonka kasvoja rumentaa arpi menneisyystä.

Tämä pieni possu meni ostamaan ruokaa 
Tämä pieni possu kotonaan huokaa
Tämä pieni possu sanoi syökää ja juokaa
Tämä pieni possu sanoi minulle ruokaa tuokaa
Tämä pieni possu itkee suruisasti ui, ui, ui koko matkan kotiin asti

Viisi pientä possua perustuu noiden viiden paikalla olleen henkilön haastatteluihin, joka ei ollut aivan niin mielenkiintoista, kun Poirotin läsnäolo itse murhahetkellä. Poirot kiertelee henkilöltä henkilölle kaikkien kertoessa oman versionsa tarinasta ja tietenkin muutamat heistä vähän vääristelevät totuuttaa tai jättävät tahallaan asioita kertomatta. Viiden erilaisen tarinan myötä Poirot saa muodostettua kattavan tapahtumien sarjan ja selviää mitä todella tapahtui tuona traagisena päivänä kuusitoista vuotta sitten.

Pidän erityisesti tästä Viisi pientä possua filmatisoinnista. Sitä on tavan mukaan tramatisoitu kirjan versioon verrattuna. Caroline hirtetään heti alussa, vaikka kirjassa hän sai elinkautisen, jonka aikana kuoli. Hyvällä maulla on myös muutama muukin poikkeava kohta lisätty.

Kuvaus on hienoa: nykyaika näyttäytyy väreissä ja kameran tasaisuudessa erilaisena kuin menneisyys, jota kuvattaessa värit ovat lämpimämpiä ja kamera heiluu välillä ikään kuin ihmisen liikkeen mukana, sillä sen kautta seurataan aina kulloistakin ihmistä hänen näkökulmastaan.

Näyttelijätkin on erinomaisesti valittu rooleihin ja tunnelma on todellakin kohdillaan aina loppuun asti!

_______

Agatha Christie - Viisi pientä possua

(Five Little Pigs, 1943)

Loisto, 2009
Kansi: Heikki Kalliomaa
Kuva: Marja Hakkarainen / Plugi

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★★

Viisi pientä possua -elokuva
Five Little Pigs, 2005
Season 9, Episode 1

Ohjaaja: Paul Unwin

Näyttelijät: David Suchet, Rachael Stirling, 

Aidan Gillen, Julie Cox, Gemma Jones, Sophie

Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani
Murha Mesopotamiassa (+elokuva)
Rikos yhdistää
Neiti Lemon erehtyy
Simeon Leen testamentti (+elokuva)

Ruumis kirjastossa

Vaarallinen talo
Lomahotellin murhat (+elokuva)

Ikiyö (+elokuva)

Yksinäinen kevät

Antoine Laurain - Punaisen muistikirjan nainen

"Taksi oli jättänyt hänet bulevardin kulmaan."

kirjan alku

Kirjakauppias Laurent Letellier löytää kauniin käsilaukun hylättynä roskasäiliön kannelta. Henkilöllisyyspaperit ovat tiessään, mutta laukun muu sisältö - mm. punainen muistikirja, Modianon romaani, hajuvesipullo, hieroglyfiavaimenperä, muutama valokuva, kolme pikkukiveä ja nopat - piirtää kuvan naisesta, joka vaikuttaa Laurentista kiehtovalta, rakastettavalta, jopa tutulta. Esineet johtolankoinaan Laurent ryhtyy jäljittämään laukun omistajaa. Vähitellen salapoliisileikki muuttuu romanttiseksi aarrejahdiksi, joka mullistaa niin etsijän kuin etsityn elämän. Takakansi

Punaisen muistikirjan nainen on kaunis ja ihastuttava tarina, joka tarjoaa lohdutusta kaipuuseen ja uskoa rakkauteen. Ehdottomasti kirjan parasta antia oli osuus, jossa Laurent etsi naista hänen käsilaukkunsa avulla. Lukija tiesi jo mistä Lauren löytää, mutta mies joutui huolellisesti penkomaan laukun koko sisällön etsien vihjeitä sen omistajasta. Laure vaikutti käsilaukusta löytyneen punaisen muistikirjan perusteella kiinnostavalta henkilöltä. Kirjaseen hän oli laittanut ylös monenlaisia listoja: mitä pelkää, mistä pitää, mitä pitää muistaa tehdä... Olen itsekin varsinainen listafriikki, joten tuollainen vetoaa minuun.

Vaivattomasti etenevä tarina esittelee myös toisen mielenkiintoisen henkilön: Laurentin määrätietoisen tyttären, joka tietenkin jossain vaiheessa ei voi malttaa kiusausta sekaantua asiaan. Isän ja tyttären tapaamisilla ravintolan terassilla on oma suloinen atmosfäärinsä.

Kirjatoukkia tietysti viehättää salakavalasti tarinaan mukaan vedetty Nobel-palkittu Patrick Modiano, jota pidin hauskana lisänä, sillä juurikin tänä kesänä tutustuin ensi kertaa miehen tuotantoon. Modianohan ei julkisesti oikein edes esiinny tai anna haastatteluja, joten hänen valitseminen tähän pieneen - mutta silti niin suureen - rooliin oli oivallinen. Ja itse päähenkilö on tietenkin kirjakauppias.

Ranskalaiset ne vain tuntuvat osaavan herkän, mutta älykkään kirjoittamisen taidon. Heiltä löytyy kauniita tarinoita ja tämäkin oli varsin lohdullinen kirja. Aikansa kuullakin, eikä milloinkaan voi tietää minne elämä seuraavaksi johdattaa, joten "odota odottamatonta".

Kirjalla on romanttisen suloiset kannet, mutta järkyttävä tapa muuten leikata nuo kannet ennen päällystämistä. Uh. Ei mitenkään järin kaunista.

_______

Antoine Laurain - Punaisen muistikirjan nainen

(La femme au carnet rouge, 2014)

WSOY, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★