Chris Riddell - Ada Gootti ja hiiren haamu

"Ada Gootti nousi istumaan kahdeksanpylväisessä 
katosvuoteessaan ja tähyili sysipimeyteen."

kirjan alku 

Chris Riddell on lasten- ja nuortenkirjojen kuvittaja, mutta hän on myös itse kirjoittanut nuortenkirjoja.

Ada näkee isäänsä vain kerran viikossa teekupin äärellä, sillä tämän mielestä lasten tulee kuulua, mutta ei näkyä. Senpä takia Ada käyttää myös isoja, kömpelöitä saappaita, jotta isä kuulisi missä hän liikkuu ja ehtisi alta pois. Ei mikään kadehdittava isäsuhde. Adalla ei oikein ole ystäviä, kunnes eräänä yönä hän tapaa hiiren haamun nimeltä Ishmael. Samoihin aikoihin Ada liittyy myös salaiseen Ullakkokerhoon, joka on saanut vihiä kartanossa tapahtuvista hämäräpuuhista ja päättää ottaa niistä selvää.

Romaanin omalaatuisimpiin hahmoihin lukeutuu Adan kamaripalvelija, joka ei ujoudeltaan voi näyttäytyä, hänen pelkän murinan voi vain kaapin perukoilta kuulla ja en tiedä lasketaanko tätä ihan hahmoksi, mutta eräs irtonainen jalka aina kirjoittelee lukijalle huomautuksia joistain romaanin kohdista. Pikkasen outoa vaan. Lisäksi Adan isän harrastama potkupyöräily näytti muuten kivalta. Minäkin voisin aloittaa. Löytyisköhän jostain potkupyöräilytallia? Eikö?

"Pienestä väärinymmärryksestä huolimatta romaanikirjailijatar ja hirviö olivat eronneet hyvissä väleissä ja Napatutkija oli luvannut kertoa Mary Shellaisen seuraavaa romaania varten kaiken entisestä tyttöystävästään."

Kirjasta löytyy jatkuvalla syötöllä viittauksia vaikka mihin muihin kaunokirjallisiin teoksiin: Napatutkija, jonka kursi kokoon yliopisto-opiskelija kuulostaa kovin Frankensteinin hirviön kaltaiselta olennolta ja Adan kotiopettajattarista löytyy myös tutunkuuloisia nimiä kuten pingviinikävelyn omaava Hebe Poppanen, Jane Korvasta, joka yritti polttaa länsisiiven, tuli kovasti mieleen Jane Eyre, joka oli myös omalla tahollaan tekemisissä tulipalon kanssa ja hauskinpana paimenkoira Nanny Darling, joka pelkäsi Adan lentävän Mitä-Mitä-Maahan. Minussa nuo viitteet aiheuttivat lähinnä hilpeyttä, sillä ne kaikki eivät jää vain kopion tasolle, vaan Riddell on vienyt ideaa eteenpäin. Kalmatollon kartanon pihalta löytyy esimerkiksi Salainen puutarha Burnettin samannimisen kirjan mukaan, mutta heti sen vieressä on ovi, jossa lukee 'Vielä salaisempi puutarha'.

Olen täysin rakastunut Chris Riddellin kuvituksiin! Ne täydentävät tunnelmaa, enkä saa tarpeeksi noista kaikista pienen pienistä yksityiskohdista, joita hän kuviinsa pistää. Kirjan lukeminen vei yllättävän kauan ihan vaan sen takia, että jäin pitkäksi aikaa kuvia tuijottamaan. Magiaa.

Pisteenä i:n päälle kirjan lopusta löytyy ihastuttavan pieni Ishmael-hiiren kirjoittama kirja. Mahtavaa! Kirjan design on muuten huolella suunniteltu, sillä sivujen reunat on tehty aivan kiiltävän liiloiksi, mihin ilmiöön ensikerran törmäsin vasta Lumikki-trilogiaa lukiessani (josta postaus tulossa vasta myöhemmin). Tykkään kovasti ja suosittelen Ada Goottia kaikille lapsille, nuorille ja lapsenmielisille. En nimittäin epäile hetkeäkään, etteikö tämä iske nuoriin lukijoihin. Samaan syssyyn voisi suositella myös muita vähän samantyylisiä kirjoja kuten Alan Bradleyn Flavia de Luce-sarjaa ja Netta Walldénin Ruben-sarjaa.

_______

Chris Riddell - Ada Gootti ja hiiren haamu

(Goth Gild and the Ghost of a Mouse, 2013)

Gummerus, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★½