JP Ahonen - Villimpi Pohjola: Kypsyyskoe

Villimpi Pohjola: Kypsyyskoe - JP Ahonen

Arktinen Banaani, 2011
Ulkoasu ja taitto: JP Ahonen ja Tatu Hurme

Kirjastosta lainattu

sarjiksen ensimmäinen ruutu

Palasin pienen tauon jälkeen taas sarjakuvaa lukemaan, kun satuin kirjastossa bongaamaan tämän teoksen, joka herätti huomioni Little Miss Sunshine -elokuvan tyylisillä kansilla. Olen myös tainnut joskus lukea jonkun arvostelukin tästä nettiblogissa. Tarkoituksenahan oli lukea nyt enemmän kirjoja omasta hyllystä, mutta jotenkin mystisesti tuonne kirjastoon jälleen eksyin.

Sarjakuvassa seurataan valmistumisen kynnyksellä olevaa kaveriporukkaa, johon mahtuu kahdeksan erilaista tyyppiä; On kampuksen Casanovaa, ikisinkkua, tunnontarkkaa jahkailijaa, femme fatalea, bilettäjää... Kannattaa siis varautua, sillä luvassa on kämppiksen etsintää, rakastumista, raskautta sekä mahdollinen kosinta.

JP Ahosen piirrostyyli on ihailtavaa - lämmin, humoristinen ja yksityiskohtiakin löytyy. Hyvän tarinan nimittäin tuhoaa hetkessä huono piirrostyyli, se on jo monta kertaa tullut todettua. Onneksi tässä sarjakuvassa osuu kohdalleen niin piirosjälki kuin tarinakin. Viihdyin mainiosti sarjakuvan parissa ja jos tapanani olisi nauraa ääneen lukiessani, niin sitäkin olisi tullut tehtyä monissa kohdin. Toisaalta varsinkin sarjakuvan alkupuolella en tahtonut erottaa joitain hahmoja toisistaan. Olihan siinä ensimmäisellä sivulla esitelty kaikki henkilöt, mutta ei sitä voi aina muistaa. No sieltä kävin sitten lunttaamassa ja kyllä sitä pikku hiljaa alkoi erottaa, että kuka on kyseessä. Koko sarjakuvan taustalla menee ikään kuin yksi isompi tarina, mutta sen lisäksi siinä on myös monia lyhyempiä, noin aukeaman mittaisia hauskoja ja oivaltavia tapahtumia.

Varmasti monet löytävät jonkun samaistumisen kohteen sarjakuvan hahmoista. Itselleni ei ihan täysin kolahtanut kukaan - pikemminkin joitain pieniä piirteitä tunnistin itsessänikin olevan. Eikä tuo "täydellisen samaistumisen kohteen" puuttuminen mitään haitannut. Pidin oikeastaan kaikista hahmoista, sillä he olivat jollain tapaa niin suuria persoonia. Huumorikaan ei yhtään haitannut asiaa ;)

Tähtiä: ★★★★

Aapeli - Pikku Pietarin piha

Pikku Pietarin piha - Aapeli

WSOY, 1958
Kansi: Mykkänen

Omasta hyllystä

"Pietari istui katolla savupiipun juuressa."

kirjan ensimmäinen lause

Entuudestaan minulle tuntematon kirjailija, mutta tämä löytyy Keskisuomaisen 100-kirjaa listalta, niin pitihän tämä nyt lukea.

Kirja kertoo Pietari Jormalaisesta ja hänen värikkäästä naapurustosta, johon mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Miljöönä toimii pikkukaupungin puutalokortteli 1900-luvun alkupuolella. Aina välillä Pietari pistäytyy Taivaan Isän pakeilla etsimässä tuperkkeliin kuollutta äitiään.

Lämminhenkinen tarina, vaikka jokseenkin surumielinen. Hyvinkin erilaisia tunteita saa lukija kokea romaanin monenlaisten ihmisten kanssa. Oikein persoonallinen pikku teos ja tämä sai minut kiinnostumaan kirjan takasivulla mainitusta kirjasta Siunattu hulluus, joka siis on myös Aapelin käsialaa.

Tähtiä: ★★★½
 

Pekonisämpylät & Hedelmäkakku / Tummaa suklaata

Osaa 1 seurasi kuin seurasi osa 2. Ja luonnollisesti siirryttiin jopa kahteen ruokalajiin. Iltapalaksi vähän pekonileipiä ja jälkiruuaksi hedelmäkakkua. Nami :) Ja innoittajana näihin resepteihin toimi Lokon Tummaa suklaata.

"Hän oli laatinut listan leipomuksista ja ruuista - kaikenlaisista herkullisista pekonisämpylöistä hänen omaan erityiseen kaneli-muskottipähkinä-hedelmäkakkuunsa. -- Pekonisämpylät olivat listalla ensimmäisinä. Ameline aloitti vaivaamalla taikinan sileäksi ja kimmoisaksi ja nautti sen tunnusta käsissään. Sen jälkeen hän peitti kulhon kelmulla, kuten ohjeessa neuvottiin, ja jätti sen odottamaan tunniksi. Sillä välin hän aloitti joulukakun valmistelun. Ei aikaakaan, kun ilman täyttivät muskottipähkinän, inkiväärin ja neilikan vahvat, kirpeät tuoksut. Ameline sekoitti kuivatut hedelmät - kirsikka, keltaiset ja ruskeat rusinat - ja lisäsi mantelit ja alkoi vatkata voita ja sokeria käsin. -- Ameline lisäsi kananmunat varoen juoksettamasta taikinaa ja sekoitti kaikki kevyeksi ja kuohkeaksi. Sitten hän käänteli mukaan jauhot ja hedelmät, lisäsi tujauksen rommia sekä raastetun inkiväärin... -- Sitten taas pekonisämpylöiden pariin: taikina pitkiksi pötköiksi ja pekoniviipale jokaisen pötkön päälle. Ameline nipisti päät umpeen, lisäsi vähän rosmariinia ja työnsi sämpylät uuniin."

Pekonisämpylät

5 dl vettä
50 g hiivaa
1 tl suolaa
3/4 leipäsiirappia
70 g pekonia paloiteltuna
10 kirsikkatomaattia lohkottuina
1/2 dl persiljasilppua
12-13 dl vehnäjauhoja
1-2 dl juustoraastetta

Liuota kädenlämpöiseen veteen hiiva ja suola.
Lisää leipäsiirappi, sekä kuumassa pannussa paistettu pekoni ja lohkotut kirsikkatomaatit.
Vaivaa taikinaan persiljasilppu ja jauhot, anna kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.
Pyöritä taikina pötköksi ja jaa tasakokoisiksi paloiksi.
Pyörittele sämpylöiksi.
Anna kohota hetki, suihkauta sämpylöille hieman vettä ja ripottele pinnalle juustoraastetta.
Paista 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, tai kunnes pinta on saanut kauniin värin.
Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Pekonisämpylät, ei nyt äkkiseltään kuulosta niin kauhean houkuttelevilta, mutta kukapa olisi uskonut, että ne peittoavat mennen tullen tavalliset sämpylät. Sämpylän päälle ei edes tarvitse laittaa mitään, vaan pelkkä margariini tai voi riittää vallan mainiosti - sämpylän sisällä kun on jo tarvittavat "täytteet" ;D Lisäksi kohotin sämpylätaikinaa noin tunnin, joten se lienee syynä, että lopputulos oli erittäin kuohkea ja muhkea.

Hedelmäkakku

240g voita tai margariinia

240 g fariinisokeria

1½ rkl vaaleaa siirappia

4 munaa

1 tl leivinjauhetta

4 dl vehnäjauhoja

½ tl kanelia

1/4 tl mausteneilikkaa

1/4 tl muskottipähkinää

1 tl vaniljasokeria

1 dl rouhittuja hasselpähkinöitä

240 g kuivattuja sekahedelmiä

1 rkl hillottuja appelsiininkuoria

1 dl säilöttyjä kirsikoita (tai kuivatut marjat)

Leikkaa hedelmät pieniksi paloiksi.

Pyörittele hedelmäpalat jauhoissa, jotta ne ei kypsennyksen aikanavajoa kakkuvuoan pohjalle.

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri.

Lisää siirappi ja munat yksi kerrallaan välillä hyvin vatkaten.

Lisää lusikallinen jauhoja, jotta vaahto ei juoksetu.

Sekoita kuivat aineet keskenään, paitsi hasselpähkinät.

Lisää taikinaan hedelmät, jauhot ja hasselpähkinät.

Kaada taikina voideltuun rengasvuokaan, tasoita pinta.

Paista 150 asteessa uunin alimmalla ritilätasolla n.1,5 tuntia.

Anna kakun jäähtyä 10-15 min. ennen kumoamista.

Voit kietoa jäähtyneen kakun alumiinifolioon.

Kakun pitää antaa maustua viileässä ainakin viikko, jotta maku paranee.

Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Ei nyt tullut ihan kaneli-muskottipähkinä-hedelmäkakkua, kun muskotti jäi pois. Reseptissä oli myös alkoholia, joka myöskin jäi tällä kertaa pois. Ehkä jouluna sitten ;) Ja joulusta puheenollen; keittiö tuoksui aivan joululle, kun ilmassa leijaili kanelin ja nelikan tuoksut. Ai että! Pitäähän sitä jo syksyllä alkaa joulun reseptejä kokeilemaan.

Lisäänpä nyt tähän muutamia kuvia ruuanlaitosta :)

Aprikooseja pilkkomasssa...

... ja paljon niitä tulikin.

Jauhotetut hedelmät ym.

Siellä se kakku paistuu.

Sämpyläaineksia valmistamassa.

Ja vähän persiljaa sekaan.

Juuri uunista tulleet, muhkeat sämpylät.

Lasi maitoa sopii kyytipojaksi.

Että sellaista tällä kertaa ja uskokaa tai älkää - osa 3 on jo suunnitteilla! Tehtävää vain vaikeuttaa huonosti löytyvät raaka-aineet, mutta peukut pystyyn :)

... joita ei koskaan löytynyt.

Muita postauksiani
Ruokaa romaaneista 1: Paistetut vihreät tomaatit

Lesley Lokko - Tummaa suklaata

Tummaa suklaata - Lesley Lokko

(Bitter Chocolate, 2008)

WSOY, 2008

Kirjastosta lainattu

">>Etkö varmasti halua minua mukaasi?>> mies kysyi katsellen naista tutkivasti."

kirjan ensimmäinen lause

Romaani kertoo kolmen naisen kautta rakkaudesta ja oman paikan löytämisestä - kivuista ja onnen hetkistä. Laure St. Lazare on itsevarma ja kaunis tummaihoinen nuori, joka suunnittelematta tulee raskaaksi. Hän ei saa tukea poikaystävältään tai isoäidiltään, joten edessä on matka pois Haitista kohti Yhdysvaltoja, jossa hän etsii äitinsä käsiinsä. Mielikuva äidistä ei kuitenkaan kohtaa todellisuutta ja Lauren on aika toimia omaksi parhaakseen ja tavoitella tulevaisuudelta jotain muuta.

Ameline on kuin sisko Laurenille, vaikka hän toimiikin Lauren seuraneitinä. Lauren lähdettyä Ameline haluaa muuttaa omaa elämäänsä ja etsii töitä muualta Haitista. Kaukaa ei tarvitse hakea, sillä läheinen hotelli palkkaa Amelinen. Hotelli, jolla on omat sivubisneksensä. Työpaikallaan Ameline tapaa itseään jonkin verran vanhemman Iainin, joka tarjoaa tytölle yllättävän ratkaisun, kun vallankaappaus pakottaa lähtemään maasta.

Melanie on rocktähden huomionkipeä tytär, joka on koko elämänsä kärsinyt isänsä laiminlyönnistä - raha sen sijaan ei ikinä ole ollut ongelma. Aika kuluu erilaisissa tapahtumissa ja juhlissa juostessa - ja miehiä bongaillessa.

Noin yleisesti ottaen chic-lit ei mikään lempikategoriani ole. Joskus saatan tarttua Himoshoppaajaan tai muihin satunnaisiin teoksiin. Alussakin huokaisin syvään, sillä en ollut yhtään vakuuttunut kirjan "laadusta". Teksti ärsytti typerillä sanavalinnoilla ja loppuun kulutetuilla lauseilla. Mutta mitä sitten tapahtui, niin sitä ei kukaan osaa sanoa. Saatoin yhdeltä istumalta lukea satoja sivuja putkeen ja sen hetkisestä lukupinosta tämä jotenkin kummasti valikoitui aina käteeni.

Kirjassa on monia herkullisia kohtia, mutta myös ajatuksia herättäviä. Maailma ei ole niin mustavalkoinen ja outojenkin valintojen takana on jonkin ymmärrettävä syy. Juuri kirjan hahmot joutuivat monesti vaikeidenkin valintojen äärelle, joiden ratkaiseminen ei ollutkaan niin helppoa tai yksinkertaista. Hahmot tulivat läheisiksi, mutta samaan lauseeseen täytyy jatkaa, että joidenkin hahmojen loppu jätetiin kertomatta. Olisin niin halunnut tietää miten heille kävi.

Todella paljon kaikenlaista ehti tapahtua melkein viidessäsadassa sivussa - välillä mentiin eteenpäin aika hurjaakin kyytiä. Näin jälkeenpäin ajattelen, että Melanien tarina tuntui olevan ehkä hieman turha. Se alkoi toki hyvin, mutta jossain vaiheessa lopahti ikävästi, enkä löytänyt mitään niin suurta yhtymäkohtaa hänen ja noiden kahden haitilaisnaisen välillä. Melanien tarinan kun olisi pois jättänyt, niin niiden sivujen aikana olisi voinut syventää hieman Lauren ja Amelinen tarinaa. Mutta ei tuo lukiessa häirinnyt, vasta nyt ;)

Hyvin viihdyttävä kirja siis ja suosittelen lukemaan. Samalla ihmettelen sitä, ettei kirjaa ole kovin monet esitelleet täällä..? Yllättävää sinänsä. Itse voisin tutustua jatkossa kirjailijan muuhunkin tuotantoon. Silmiini osui äskettäin Saffron Skies -niminen kiitetty chick-lit kirja, mutta sitä ei ole taidettu suomentaa (?), joten taidan joutua jonkun toisen valitsemaan Lokon tuotannosta.

Tähtiä: ★★★★

 Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Ghana

Kirppislöytöjä

Tässä vielä loppukesän kirjalöydöt, jotka jo aikaisemmin lupasinkin postata:

• Charles Dickens - Dombey ja poika
• Sergeanne Golon - Angelika
• Juliette Benzoni - Catherine
• Franz Kafka - Oikeusjuttu
• Eino Leino - Helkavirsiä
• Nikolai Gogol - Kuolleet sielut 
• Aapeli - Pikku Pietarin piha 

• István Örkény - Minuuttinovelleja
• Matt Haig - Radleyn perhe
• John Boyne - Tarkoin vartioitu talo
• P.D. James - Kalman naamiot
• Audrey Niffenegger - Hänen varjonsa tarina
• Jonathan Carroll - Valkoiset omenat
• Ama Ata Aidoo - Muutoksia - eräs rakkaustarina
• Dorothy Eden - Miljonäärin tytär
• Isabel Allende - Henkien talo

• John Galsworthy - Forsytein taru I-II
• Sebastian Faulks - Mustarastas laulaa
• Arthur Hailey - Hotelli
• Ken Kesey - Yksi lensi yli käenpesän
• Ibsen - Nukkekoti & Villisorsa
• Kaari Utrio - Vaskilintu

Ennestään olen noista lukenut vain Kuolleet sielut ja Nukkekodin. Eniten odotan ehdottomasti tuon Valkoiset omenat lukemista! Naurujen maa oli kerrassaan ihastuttava ja kirjoittajana Carroll on maaginen. Yksi Dickenskin löytyi, mutta kirja on itselleni ainakin hieman tuntemattomampi, Dombey ja poika. Paksu se kuitenkin on, niin kuin muutkin kirjailijan teokset tuppaavat olemaan ;D Yllättäen hyllyssä oli myös Boynen Tarkoin vartioitu talo, joka piti ottaa, sillä Poika raidallisessa pyjamassa oli hieno kirja. Samoin myös Niffeneggerin kohdalla eli häneltä luin ihan äskettäin Aikamatkustajan vaimon, joka kolahti kertakaikkisesti! Lukulistani kärkikahinoihin kiilasi suoraan Haileyn Hotelli, jonka omituisiin miljonääreihin ja kauniisiin perijättäriin haluan päästä jo tutustumaan :) Ensin en meinannut muistaa, miten kirja lukulistalleni päätyi, mutta se taisikin olla osa Lost -TV-sarjan lukuhaastetta, jossa pitäisi lukea kaikki sarjassa vilahtaneet kirjat.

Laskujeni mukaan 22 kirjaa.
Mihinköhän saan nuo kaikki vain mahtumaan?

Roberto Bolano - Chileläinen yösoitto

Chileläinen yösoitto - Roberto Bolano

(Nocturno de Chile, 2000)

Diagonaali, 2007
Kansi ja taitto: kaisaesteri

Kirjastosta lainattu

"Olen kuolemaisillani, mutta minulla on vielä paljon kerrottavaa."

kirjan ensimmäinen lause

Todella hankalalta tuntuu kirjoittaa omin sanoin kirjan tapahtumia, kun kaikki on niin sekaisin omassa päässä, joten tässä tulee otteita takakansitekstistä:

"Sebastian Urrutia Lacroix, katolinen pappi, kirjallisuuskriitikko ja keskinkertainen runoilija, tekee kuolemaa. Kuolinvuoteellaan hän hourailee, purkaa sydäntään, selittelee tekojaan parhein päin. Hänen surrealistisesta vuodatuksestaan muodostuu matka Chilen lähihistoriaan, chileläiseen kulttuurielämään ja kenraali Pinochetin oikeistojuntan aikaisiin järjettömyyksiin.
   Nuorena runoilijanalkuna Isä Sebastian tapaa Pablo Nerudan kirjallisuuskriitikko Farewellin maatilalla, missä hän joutuu isännän ahdistelemaksi ja eksyy inhottavan rahvaan pariin. Myöhemmin hän tapaa kirjailija Salvador Reyesin, joka kertoo hänelle, miten oli tavannut toisen maailmansodan aikaisessa Pariisissa saksalaiskirjailija Ernst Jungerin ja melankoliassa riutuvan guatemalalaisen taidemaalarin. Sitten salaperäiset liikemiehet, herrat Oklep ja Ahiv, lähettävät Isä Urrutian Eurooppaan tutkimaan, miten sikäläisiä kirkkoja suojellaan ajan hampaalta.
   Kun Pinochetin oikeistojuntta kappaa vallan Chilessä, herrat Oklep ja Ahiv tekevät Isä Sebastianille tarjouksen, josta ei voi - tai parane - kieltäytyä: hänen tulee vihkiä juntta marxilaisen teorian saloihin. Romaani huipentuu tositapahtumiin perustuvaan tarinaan Maria Canalesista, aloittelevasta kirjailijasta, kiipijästä ja kirjallisten iltamien emännästä, jonka aviomies osoittautuu demokratian palauduttua salaisen poliiisin agentiksi ja murhamieheksi. --"

Paljon siis mahtuu lyhyeen kirjaan. Paikallaan pyörimisestä kirjaa ei voi syyttää. Välillä teki ihan mieli ärjäistä, että "Jestas sentään, pysykää hetki paikoillanne!" Jollain tasolla pidinkin kirjasta, mutta paikoitellen hankalasti perässä pysyttävät pätkät saivat kuitenkin epäilemään. Tapahtumat pomppi sinne tänne ja taas kerran lukemista vaikeutti kappaleiden ja lukujen puuttuminen. Jokukin lause saattoi olla melkein koko sivun pitkä.

Jos joku kiinnostui, niin suosittelen ensin tutustumaan Chilen historiaan, niin kirjasta saattaisi saada todennäköisesti paljon enemmän irti.

Upea kansi muuten:)

Tähtiä: ★★

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Chile 

David Albahari - Syötti

 Syötti - David Albahari

(Mamac, 1996)

Mansarda, 2007
Kansi: Keijo Ahlqvist
Kuvat ja taitto: Kari Klemelä

Kirjastosta lainattu

" "Mistä oikein aloittaisin", äiti mietti ääneen."

kirjan ensimmäinen lause

Maanpaossa oleva, tällä hetkellä Kanadassa asuva, kertoja on haastatellut äitiään nauhalle ja vuosia äidin kuoleman jälkeen hän haluaa kuunnella nuo nauhat uudelleen. Kuunellessaan nauhoja hän joutuu pohtimaan kotimaansa Jugoslavian historiaa, juutalaisuutta ja ennen kaikkea äitinsä elämää. "Miksi tunnemme huonoimmin ne ihmiset, jotka ovat meille kaikkein lähimpiä."

Nauhojen kuuntelun ja pohdinnan lomassa kertoja käy myös tapaamassa kirjailija ystäväänsä Donaldia, jolle hän yrittää selittää omaa ja äitinsä taustaa, muttei koe Donaldin amerikkalaisena ymmärtävän hänen kertomien asioiden syvimpiä merkityksiä. Syntyy siis mielenkiintoisia keskusteluita kahdesta eri näkökulmasta. Hullulta tuntui, että kertoja mietti millaisen kirjan hän äidistään kirjoittaisi, jos osaisi kirjoittaa, kun kaiken aikaahan hän kirjoittaa tekstiä jota luen! Sen siitä saa, kun ihmiset epäilevät omia kykyjään, eikä Donald ollut vastaus ongelmaan. Kertoja nimittäin taisi tuntea pientä alemmuudentunnetta "oikean" kirjailijan seurassa.

Lukemista ei helpottanut kirjan kappaleettomuus ja lukujenkin perään oli turha haikailla. Teksti vain juoksi eteenpäin ilman hengähdystaukoja. Punaista lankaakaan kirjassa ei ollut, vaan se muodostui juuri noista pienistä hetkistä äidin ja/tai kertojan elämässä. Ja silti kaiken tämän jälkeen voin sanoa, että ei yhtään hullumpi.

Kannelle täytyy antaa sen verran kritiikkiä, että siitä tulee pikemminkin mieleen koulun oppikirja tai jokin muu opettavainen tietolähde. Kirjan onni, että kiinnostuin siitä kuvauksen perusteella, enkä kansia ollut ennen nähnyt. En olisi nimittäin kirjaan tarttunut.

Tähtiä: ★★

 Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Serbia

Muita blogiarvosteluja:
Jäljen ääni

Halldór Kiljan Laxness - Salka Valka

Salka Valka - Halldór Kiljan Laxness

(Salka Valka, 1931-32)

Werner Söderström, 1976

Kirjastosta lainattu

"Laiva laahautuu mietteliäästi eteenpäin läpi sumun, hiipii vuonon keskitse vuorten väliin, suunnistaa tähtien ja vuorenhuippujen mukaan, ulvahtaa halki lumipyryn ja saapuu määräaikana Osöreen Axlarfjordenin rannalle."

kirjan ensimmäinen lause

Joskus sitä vain tietää pitävänsä kirjasta. Joskus odotukset ja todellisuus kohtaaavat. Roomani on Nobel-kirjailijan ensimmäinen kuuluisa islantilaiseepos.

Pieni Salka Valka ja hänen äitinsä Sigurlina ovat matkalla etelää - lähteäkseen pakoon ehkä omaa menneisyyttää -, mutta pysähtyvät matkallaan Islannin syrjäiseen kylään suunnitelmissaan jäädä sinne vain kevääseen asti, jolloin äidinkin kunto olisi parantunut. Sataman lähellä laaksossa ja kylässä elämä on kovaa, jossa kukat ei tuoksu, sumu on niellyt vuoret ja kylän, meri on myrskyisä ja petollinen. Miehet ovat karskeja ja hävyttömiä, ja joista naisten pitää pitää huolta.

Köyhistä oloista tulevat lapsi ja äiti eivät saa järin lämmintä vastaanottoa kylässä ja ovat alttiit kaikenlaisille kiusanteolla, varsinkin kun miestä ei ole. Toimeliaana lapsena Salka hankkii pian itselleen töitä satamasta. Äiti sen sijaan on saanut ehkä hieman ahdistavankin ihailijan, Steintor Steinssonin, joka kovasti haluaisi jakaa vuoteen jonkun kanssa. Oli se sitten Salka tai Sigurlina, niin sillä ei ole väliä. (Hyi, että miten puistattavaa.) Ja mieshän saa mitä tahtoo.

Myöhemmin kirjassa Steintor Steinsson palaa mukamas muuttuneena miehenä ja on jälleen Salkalta kinumassa. Eikä se kovin tunnu Salkaa häiritsevän, päinvastoin hän taitaa pitää miehestä. Tätä kohtaa en suoraan sanottuna käsittänyt. Ei aikaisempia tapahtumia niin vain voi unohtaa ja helpostihan se Salka näytti Steintorille antavan anteeksi. Itse en ikinä, en sitten koskaan. Kaikessa muussa Salka näyttää olevan hyvin vahva ja omatoiminen paitsi rakkaudessa.

Poliittisia kiemuroita tulee kirjaan mukaan, kun Salkan lapsuudenihastus Arnaldur palaa ulkomailta sivistyneenä nuorena miehenä ja uusien aatteiden valtaamana hän perustaa Kalastusyhdistystä vastaan ammattiliiton. Kylän elämä mullistuu ja he kokevat ensimmäisen lakkonsa ja sen seurauksen; ihmiset eivät käy enää töissä, kala jää mätänemään mereen ja perheet kärsivät nälästä.

Juuri Salkan kaltaisista vahvoista naishahmoista pidän. Hän oli toisenlainen kuin muut kylän naiset; Pukeutui housuihin, eikä välittänyt joutua sanaharkkaan kenenkään kanssa. Ärsyynnyin ainoastaan siitä kuinka voimakas ja itsepäinen hahmo Salka oli ollut melkein koko kirjan ajan, mutta sitten ihan lopuksi hänestä tulikin epävarma ja tossun alle jäänyt - eikä sitä voi pistää rakkauden pikkiin, sillä eihän tuo mikään ensimmäinen kerta ollut. Odotin siis aivan toisenlaista käyttäytymistä häneltä, mutta en tainnut tuntea hahmoa tarpeeksi.

Kirjan kieli on erittäin kaunista ja soljuvaa, mutta jälleen kerran karmaiset kannet - niin kuin itseasiassa koko nobel-sarjan kirjoilla. Onneksi wsoy:n ottamissa uusissa painoksissa on kansiin satsattu vähän enemmän.

Tähtiä: ★★★★

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Islanti