Näytetään tekstit, joissa on tunniste Islanti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Islanti. Näytä kaikki tekstit

1.10.2016

Sjón - Poika nimeltä kuukivi


"Lokakuun ilta on tyyni ja viileä."
kirjan alku

Lokakuu tuli ihan yllättäen ja eihän tässä ole kuin kaksi kuukautta, kun saa jo joulua alkaa odottamaan. Nyt kuitenkin nautitaan (tai miten sen nyt ottaa) syksystä vielä kun lehdetkin ovat värikkäinä puissa. Mutta siis: en ole kovinkaan paljon lukenut islantilaista kirjallisuutta ja tällä hetkellä tulee oikeastaan mieleen vain Salka Valka, joka oli elämys, joten ihmettelen miksen ole haalinut käsiini lisää sen maan kirjailijoiden kirjoja. Ehkä siksi, ettei niitä ole tullut vastaan.

Sjónin Poika nimeltä kuukivi ja minä törmäsimme toisiimme onnekkaasti. Kirja kertoo levottomasta pojasta, joka uneksii itselleen elämän. Katla-tulivuoren purkaus valaisee yötaivaan, maailmassa riehuu suuri sota ja Reykjavíkissa espanjantauti, mutta Máni Steinille todellisuus on kuin elokuvan kulissi, suuri laitakatu, joka houkuttelee salaisiin seikkailuihin. Takakansi

Kuusitoistavuotias Máni viettää aikansa elokuvateattereissa katsoen samat elokuvat yhä uudelleen ja rahoittaa harrastuksensa salaisilla miesasiakkaidensa tapaamisilla. Kiinnostuksen kohteena pojalla on myös vampyyrimäinen mottooripyörätyttö. En sen kummemmin koe pystyväni tai edes yritä lähteä avaamaan kirjaa, sillä minulle se oli outo ja jännittävä matka, josta en kaikkea ymmärtänyt, mutta joka vaikutti.


Poika nimeltä kuukivi on pieni kirja kooltaan ja sisälle vilkaistessa minimalistinen, mutta lauseiden taakse käykeytyy paljon enemmän. Kirjaan on helppo sukeltaa sen lyhyiden lauseiden vuoksi; ne luovat kiivaan temmon ja lauseet ahmii. Sisältö on rankempi ja hyvin väkevä. Sjón jättää paljon lukijan varaa; hän luo surrealistisen ja unenomaisen maailman.

"Oli näky kuinka karmea tahansa, pojan ilme ei värähdäkään. Yhdeksän päivän aikana hän sanoo tuskin sanaakaan. Reykjavík on ensimmäistä kertaa ottanut muodon, joka ilmentää hänen sisäistä elämäänsä. Mutta siitä hän ei aio kertoa kenellekään."

_______

Sjón - Poika nimeltä kuukivi
(Mánasteinn - Drengurinn sem aldrei var til, 2013)
Like, 2014
Kirjastosta
Tähtiä: ★★★

2.9.2013

Halldór Kiljan Laxness - Salka Valka

Salka Valka - Halldór Kiljan Laxness
(Salka Valka, 1931-32)
Werner Söderström, 1976
Kirjastosta lainattu

"Laiva laahautuu mietteliäästi eteenpäin läpi sumun, hiipii vuonon keskitse vuorten väliin, suunnistaa tähtien ja vuorenhuippujen mukaan, ulvahtaa halki lumipyryn ja saapuu määräaikana Osöreen Axlarfjordenin rannalle."
kirjan ensimmäinen lause

Joskus sitä vain tietää pitävänsä kirjasta. Joskus odotukset ja todellisuus kohtaaavat. Roomani on Nobel-kirjailijan ensimmäinen kuuluisa islantilaiseepos.

Pieni Salka Valka ja hänen äitinsä Sigurlina ovat matkalla etelää - lähteäkseen pakoon ehkä omaa menneisyyttää -, mutta pysähtyvät matkallaan Islannin syrjäiseen kylään suunnitelmissaan jäädä sinne vain kevääseen asti, jolloin äidinkin kunto olisi parantunut. Sataman lähellä laaksossa ja kylässä elämä on kovaa, jossa kukat ei tuoksu, sumu on niellyt vuoret ja kylän, meri on myrskyisä ja petollinen. Miehet ovat karskeja ja hävyttömiä, ja joista naisten pitää pitää huolta.

Köyhistä oloista tulevat lapsi ja äiti eivät saa järin lämmintä vastaanottoa kylässä ja ovat alttiit kaikenlaisille kiusanteolla, varsinkin kun miestä ei ole. Toimeliaana lapsena Salka hankkii pian itselleen töitä satamasta. Äiti sen sijaan on saanut ehkä hieman ahdistavankin ihailijan, Steintor Steinssonin, joka kovasti haluaisi jakaa vuoteen jonkun kanssa. Oli se sitten Salka tai Sigurlina, niin sillä ei ole väliä. (Hyi, että miten puistattavaa.) Ja mieshän saa mitä tahtoo.

Myöhemmin kirjassa Steintor Steinsson palaa mukamas muuttuneena miehenä ja on jälleen Salkalta kinumassa. Eikä se kovin tunnu Salkaa häiritsevän, päinvastoin hän taitaa pitää miehestä. Tätä kohtaa en suoraan sanottuna käsittänyt. Ei aikaisempia tapahtumia niin vain voi unohtaa ja helpostihan se Salka näytti Steintorille antavan anteeksi. Itse en ikinä, en sitten koskaan. Kaikessa muussa Salka näyttää olevan hyvin vahva ja omatoiminen paitsi rakkaudessa.

Poliittisia kiemuroita tulee kirjaan mukaan, kun Salkan lapsuudenihastus Arnaldur palaa ulkomailta sivistyneenä nuorena miehenä ja uusien aatteiden valtaamana hän perustaa Kalastusyhdistystä vastaan ammattiliiton. Kylän elämä mullistuu ja he kokevat ensimmäisen lakkonsa ja sen seurauksen; ihmiset eivät käy enää töissä, kala jää mätänemään mereen ja perheet kärsivät nälästä.

Juuri Salkan kaltaisista vahvoista naishahmoista pidän. Hän oli toisenlainen kuin muut kylän naiset; Pukeutui housuihin, eikä välittänyt joutua sanaharkkaan kenenkään kanssa. Ärsyynnyin ainoastaan siitä kuinka voimakas ja itsepäinen hahmo Salka oli ollut melkein koko kirjan ajan, mutta sitten ihan lopuksi hänestä tulikin epävarma ja tossun alle jäänyt - eikä sitä voi pistää rakkauden pikkiin, sillä eihän tuo mikään ensimmäinen kerta ollut. Odotin siis aivan toisenlaista käyttäytymistä häneltä, mutta en tainnut tuntea hahmoa tarpeeksi.

Kirjan kieli on erittäin kaunista ja soljuvaa, mutta jälleen kerran karmaiset kannet - niin kuin itseasiassa koko nobel-sarjan kirjoilla. Onneksi wsoy:n ottamissa uusissa painoksissa on kansiin satsattu vähän enemmän.

Tähtiä: ★★★★

Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Islanti


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...