Ja niin koittaa taas Helsingin Kirjamessut! Alla joitain mielenkiintoisia tärppejä ohjelmasta, joissa itse ajattelin käydä mikäli elämän muilta hulinoilta ennätän.
TO 24.10
18.00 Hakaniemi
Sinua on petetty - Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta
Arno Kotro, Maria Ohisalo
18.30 Senaatintori
Lyriikkakeskustelu: Olavi Uusivirta
PE 25.10
12.30 Senaatintori
Hiljaisuuden mestarit
Miki Liukkonen
17.00 Esplanadi
Valkokangastuksia
Katja Kallio, huomioita ranskalaisista elokuvista
17.30 Hakaniemi
Ennen kaikkea feministi
Minja Koskela
18.30 Senaatintori
Lyriikkakeskustelu: Vesta
19.00 Töölö
Tavallisuuden aave ja Prinsessa Hamlet -näytelmät kirjallisuutena
Saara Turunen ja E. L. Karhu
19.30 Töölö
Kuolleiden kirjailijoiden seura: Lucia Berlin ja John Williams
- pitääkö kirjailijan kuolla saavuttaakseen menestystä
LA 26.10
10.30 Senaatintori
Sukupuoli- ja etnosensitiivisyys fiktiossa
Koko Hubara, Pajtim Statovci
12.00 Blåbärslandet
The Picture Book - A door to yourself and to the world
14.30 Töölö
Kaunokirjalliset dystopiat
Markku Rönkkö, Maarit Verronen
16.30 Senaatintori
Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista
Vic Groskop
SU 27.10
10.15 Lonna
Lukupiiri: Ystäväni Natalia
Laura Lindstedt
16.30 Kallio
Minna Canth, historian todellinen supernainen
21.10.2019
15.8.2019
Kesän kirjat
Koko alkuvuoden kestänyt lukujumi alkaa viimein helpottaa ja kirjoja on tullut luettua, jos nyt ei ihan normaaliin tahtiin niin ainakin huomattavasti viime aikoja enemmän! Jee. Alkuvuosi meni aika uutuuspainoitteisesti, mutta nyt on tullut luettua vanhempaakin kirjallisuutta ja oman hyllyn kirjoja ja toivon jatkavani sillä linjalla loppuvuoden, vaikka tietysti en syksyn uutuuksiakaan halua täysin ohittaa. Onhan siellä tulossa uutta kuvitettu Potteria, Orjattaresi tarina jatkuu, Anne Frankin päiväkirjat sarjakuvamuodossa... kaikkea kivaa siis! Alla pienimuotoista höpinää kesällä lukemistani kirjoista.
✚ ✚ ✚
Sally Rooney
Takakannesta: Yliopistossa opiskelevat Frances ja Bobbi liikkuvat erottamattomana kaksikkona Dublinin kirjallisten piirien laitamilla. Bobbi hurmaa ihmiset, Frances tekee heistä viiltäviä huomioita. Juhlissa he tutustuvat kuuluisaan valokuvaajaan Melissaan ja tämän puolisoon. Tuttavuus syvenee neliödraamaksi, jonka seuraukset uhkaavat Francesin koko elämän perustaa.
Parikymppiset Frances ja Bobbi luovivat elämänpyörteissä etsien indentiteettiään ja paikkaansa ja vaikka tästä ei syntynytkään maailman unohtumattominta lukuelämystä, niin jokin tuossa sekavassa ihmissuhdesopassa ja Francesin ja Bobbin suhteessa vetosi. Eikä tietenkään haitannut, että nuoret naiset pyörivät paljon kulttuuririennoissa, joka on jo itsessään kiehtova miljöö.
Rooneylla on napakka kirjoitustyylistä ja mienkiintoisia pohdintoja. Olin erityisen iloisesti yllättynyt kirjan endimetrioosi-kuvauksista, joihin en ole tietääkseni ennen kaunokirjallisuudessa törmännyt. Lisäksi siitä ei tehty mitään sairaskertomusta niin kuin hyvin monesti näkee, vaan päähenkilö oli paljon kaikkea muutakin. Keskusteluja ystävien kesken on ehdottomasti tutustumisen arvoinen!
✚ ✚ ✚
Becky Albertalli
Takakannesta: 17-vuotiaalla Mollylla on ollut kymmeniä ihastuksia, mutta yhdellekään pojalle hän ei ole rohjennut ilmaista kiinnostustaan. Mollyn mielestä hänen kaltaisensa pulskan tytön on syytä varoa joutumasta naurunalaiseksi. Kaveripiiriin ilmaantuu komea ja sulavakäytöksinen Will – täydellinen poikaystäväehdokas. Mutta miksi Mollyn ajatukset harhautuvat tämän tästä Reidiin, joka on Williin verrattuna tosi laimea tapaus?
Sydänsurujen kääntöpuoli on söpö nuortenkirja ihastumisista ja sisaruudesta. Uskon sen olevan nuorille hyvin samaistuttavasti kirjoitettu ja päähenkilö Molly on todella sympaattinen hahmo. En kylläkään odottanut yhtään vähempää Albertallin edellisen, Minä, Simon, Homo Sapiens, kirjan jälkeen.
✚ ✚ ✚
Kevin Kwan
Takakannesta: Kun amerikankiinalainen Rachel saa poikaystävältään Nicholasilta kutsun sukuhäihin Singaporeen, häntä odottaa elämänsä yllätys. Nicholas ei nimittäin ole sattunut mainitsemaan, että tulee upporikkaasta suvusta. -- Rachel löytää itsensä ökyelämän, juorujen ja juonittelujen hornankattilasta, jossa suhde Nicholasiin joutuu pahemman kerran koetukselle.
Kesän kevyemmästä viihteestä vastasi Ökyrikkaat aasialaiset, joka päätyi lukulistalle elokuvan trailerin ilmestymisen jälkeen. Aavistuksen turhan paksuksi päässyt tarina oli mukavaa löhöilylukemista. Juonittelua, juoruja, kalliita pukuja, massiivisia kartanoita, pettämistä, valtapeliä ja tietenkin rakkautta. Hyvin överi meininki siis. Vähän suuremmasta muotitietoisuudesta ei olisi ollut haittaa, sillä nyt osa asioista meni ohi ihan sen vuoksi. Myönnän myös, että kirjan alkua lukuunottamatta kaikki muut sivujen alaviitteet jäi lukematta, koska ei vaan jaksanut - niitä oli niin paljon.
✚ ✚ ✚
Elena Ferrante
Takakannesta: Elena Greco muuttaa tyttärineen takaisin lapsuutensa maisemiin Napoliin
ollakseen lähellä rakkaimpiaan. Jännite Lilan ja Elenan välillä lientyy
perhe-elämän realiteeteissa ja taistellessa naapurustoa kuristusotteessa
pitävää rikollisuutta vastaan.
Uusi aika tulee myös vanhaan Napoliin ja kaupungin asukkaiden elämässä
alati läsnä oleva järjestäytynyt rikollisuuskin siirtyy entistä
kovemmille aloille, huumekauppaan. Elena ja Lila kuuluvat niihin
harvoihin jotka eivät ole riippuvaisia Solaran perheen liiketoimista,
seikka joka johtaa vaaralliseen konfliktiin.
Kadonneen lapsen tarina on Napoli-sarjan neljäs ja viimeinen osa. Huomasin jo edellisen osan kohdalla pientä innostuksen hiipumista (vai oliko se taisteluväsymystä?) ja tämän neljännen osan lukeminen oli - kamalaa sanoa alkuosien suurena fanina mutta ollaan nyt rehellisiä - työlästä. Olisin varmaan kaivannut jotain toimintaa ja suurempia tapahtumia sen sijaan, että nyt liikuttiin niin vahvasti ihmissuhdepohdinnoissa ja -analyyseissä. Ensimmäisissä osissa oli erilaista menoa ja jännitettä. Tuon tarkemmin en ole onnistunut jäsentämään sekavia ajatuksiani siitä mikä Kadonneen lapsen tarinassa tökki. Taitava ihmiskuvaaja Ferrante silti on.
Kadonneen lapsen tarina on Napoli-sarjan neljäs ja viimeinen osa. Huomasin jo edellisen osan kohdalla pientä innostuksen hiipumista (vai oliko se taisteluväsymystä?) ja tämän neljännen osan lukeminen oli - kamalaa sanoa alkuosien suurena fanina mutta ollaan nyt rehellisiä - työlästä. Olisin varmaan kaivannut jotain toimintaa ja suurempia tapahtumia sen sijaan, että nyt liikuttiin niin vahvasti ihmissuhdepohdinnoissa ja -analyyseissä. Ensimmäisissä osissa oli erilaista menoa ja jännitettä. Tuon tarkemmin en ole onnistunut jäsentämään sekavia ajatuksiani siitä mikä Kadonneen lapsen tarinassa tökki. Taitava ihmiskuvaaja Ferrante silti on.
29.7.2019
Geishan muistelmat (Arthur Golden)
Kuvitellaanpa, että istumme kahden hiljaisessa, puutarhaan antavassa huoneessa, juttelemme, siemailemme vihreää teetä ja puhumme jostain kauan sitten tapahtuneesta asiasta, ja minä sanon: "Se iltapäivä, jona tapasin sen ja sen ihmisen... se oli elämäni paras ja samalla pahin iltapäivä."
Luin jo nuorena Geishan muistelmat ja nyt päätin ottaa sen uusintalukuun mikä onkin tavallaan ollut tämän vuoden teema. Tykkäsin kirjasta aikanaan tosi paljon, joten aina yhtä jännittävää tarttua sellaiseen teokseen. Olin tosin jo etukäteen tietoinen siitä, että todennäköisesti vanhemmalle minälleni kokemus ei olisi aivan yhtä miellyttävä. Epäkohtia löytyi lukiessa, mutta tarinana Geishan muistelmat on kuitenkin mielenkiintoinen.
Takakannesta: Tarina alkaa Japaninmeren rannan pienestä kalastajakylästä missä rikas
kauppias herra Tanaka kiinnittää huomionsa tyttöön, jolla on harvinaisen
kauniit, harmaat silmät. Yhdeksänvuotias Chiyo luulee pääsevänsä miehen
kasvatiksi, mutta hänet lähetetäänkin kiotolaiseen geishakouluun – sen
jälkeen kun rouva Hypistelijä on varmistanut hänen neitsyytensä.
Tie silkkisten kimonoiden maailmaan on pitkä ja raskas. Chiyo joutuu raatamaan vuosikausia orjatyössä kustantaakseen elämänsä ja opiskelunsa. Lopulta tulee kuitenkin se päivä, jolloin 14-vuotias tyttö puetaan seremonialliseen asuun ja hänen hiuksistaan muotoillaan perinteinen kampaus, eroottisesti symbolinen ”halkaistu kurpitsa”. Chiyosta on tullut geisha Sayuri, teehuoneiden kaunistus ja varakkaiden herrojen tavoiteltu statussymboli.
Sayurin kertomus on tyyppiä ryysyistä-rikkauksiin-vastoinkäymisten-kautta, mutta suurin päämäärä hänellä on puheenjohtajan palvonta, johon hänellä on ollut pakkomielle pienestä tytöstä lähtien. Let's talk about healthy relationships. Suurimman ongelman koin kirjoitustyylin kanssa, enkä voinut olla ajattelematta, mitä jos joku muu olisi tämän kirjoittanut. Eikä kyse ole vain siitä, että Arthur Golden on mies, vaan ennemmin siitä, että Geishan muistelmat oli välillä liian oppikirjamainen ja selittävä, kun itse kaipaan tietoa tarinaan kätkettynä, en niin että kulttuurin ja tapojen selittäminen erottuu noin näkyvästi.
Rakkaustarina tämä ei siis varsinaisesti ole, vaan kuvaa enemmänkin geishojen elämää ennen ja jälkeen sodan. Geishojen erotiikka on hienovaraista ranteiden paljastelua mm., joten luokittelu eroottiseen kirjallisuuteen on mielenkiintoinen. Kiinnostaisi lukea muitakin fiktiivisiä kirjoja geishoista, mutta eipä tule yhtään mieleen.
Tie silkkisten kimonoiden maailmaan on pitkä ja raskas. Chiyo joutuu raatamaan vuosikausia orjatyössä kustantaakseen elämänsä ja opiskelunsa. Lopulta tulee kuitenkin se päivä, jolloin 14-vuotias tyttö puetaan seremonialliseen asuun ja hänen hiuksistaan muotoillaan perinteinen kampaus, eroottisesti symbolinen ”halkaistu kurpitsa”. Chiyosta on tullut geisha Sayuri, teehuoneiden kaunistus ja varakkaiden herrojen tavoiteltu statussymboli.
Sayurin kertomus on tyyppiä ryysyistä-rikkauksiin-vastoinkäymisten-kautta, mutta suurin päämäärä hänellä on puheenjohtajan palvonta, johon hänellä on ollut pakkomielle pienestä tytöstä lähtien. Let's talk about healthy relationships. Suurimman ongelman koin kirjoitustyylin kanssa, enkä voinut olla ajattelematta, mitä jos joku muu olisi tämän kirjoittanut. Eikä kyse ole vain siitä, että Arthur Golden on mies, vaan ennemmin siitä, että Geishan muistelmat oli välillä liian oppikirjamainen ja selittävä, kun itse kaipaan tietoa tarinaan kätkettynä, en niin että kulttuurin ja tapojen selittäminen erottuu noin näkyvästi.
Rakkaustarina tämä ei siis varsinaisesti ole, vaan kuvaa enemmänkin geishojen elämää ennen ja jälkeen sodan. Geishojen erotiikka on hienovaraista ranteiden paljastelua mm., joten luokittelu eroottiseen kirjallisuuteen on mielenkiintoinen. Kiinnostaisi lukea muitakin fiktiivisiä kirjoja geishoista, mutta eipä tule yhtään mieleen.
Arthur Golden: Geishan muistelmat
(Memoirs of a Geisha, 1997)
SSKK, 1998
Omasta hyllystä
25.7.2019
Kirjauutuudet syksy 2019
Tajusin juuri, etten ole ollenkaan silmäillyt vielä syksyllä ilmestyviä kirjoja, joten paikataan se aukko ja alla listattuna kiinnostavimmat poiminnat loppuvuoden suomennoksista! Eniten odotan varmasti uutta kuvitettua versiota nelos Potterista!😍
ELO
Leila Slimani: Adele (8/2019, Wsoy)
”naisen pakkomielteinen halu”
Joel Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen (8/2019, Tammi)
”kaksi poliisia joutuu tunnustamaan menneisyyden virheet”
Margaret Atwood: Noidan sikiö (08/2019, Johnny Kniga)
”uudelleentulkinta shakespearen myrskystä”
SYYS
James Hogg: Viattoman syntisen tunnustukset (9/2019, Basam Books)
”syrjäytynyt nuorukainen, joka uskoo kuuluvansa valittujen joukkoon”
Viv Gropkop: Älä heittäydy junan alle (9/2019, Basam Books)
”mitä kaikkea voimme oppia venäläisistä klassikoista”
Milja Kaunisto: Tulenpunainen kabaree (9/2019, Gummerus)
”menneen ajan pariisin rakastajille”
Katie Lowe: Jumalten verta suonissamme (9/2019, Gummerus)
”sisäoppilaitos uinuvassa rannikkokaupungissa”
Margaret Atwood: Testamentit (05/2019, Otava)
”on kulunut 15 vuotta Orjattaresi-romaanin lopusta”
P. D. James: Kuolema joulupäivänä (09/2019, Otava)
”rikostarinoita, joita yhdistää koston motiivi”
Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset (09/2019, Otava)
”he riistivät magiamme. he yrittävät haudata meidät. nyt me nousemme”
LOKA
Bjorn Sortland: Kepler62 Uusi maailma - Kuiskaajien kaupunki (10/2019, Wsoy)
”uudisraivaajalapset kuiskaajien mailla”
J. K. Rowling: Liekehtivä pikari (10/2019, Tammi)
”kuvitettu painos”
Ari Folman: Anne Frankin päiväkirja (10/2019, Tammi)
”klassikkoteos sarjakuvamuodossa”
ELO
Leila Slimani: Adele (8/2019, Wsoy)
”naisen pakkomielteinen halu”
Joel Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen (8/2019, Tammi)
”kaksi poliisia joutuu tunnustamaan menneisyyden virheet”
Margaret Atwood: Noidan sikiö (08/2019, Johnny Kniga)
”uudelleentulkinta shakespearen myrskystä”
SYYS
James Hogg: Viattoman syntisen tunnustukset (9/2019, Basam Books)
”syrjäytynyt nuorukainen, joka uskoo kuuluvansa valittujen joukkoon”
Viv Gropkop: Älä heittäydy junan alle (9/2019, Basam Books)
”mitä kaikkea voimme oppia venäläisistä klassikoista”
Milja Kaunisto: Tulenpunainen kabaree (9/2019, Gummerus)
”menneen ajan pariisin rakastajille”
Katie Lowe: Jumalten verta suonissamme (9/2019, Gummerus)
”sisäoppilaitos uinuvassa rannikkokaupungissa”
Margaret Atwood: Testamentit (05/2019, Otava)
”on kulunut 15 vuotta Orjattaresi-romaanin lopusta”
P. D. James: Kuolema joulupäivänä (09/2019, Otava)
”rikostarinoita, joita yhdistää koston motiivi”
Tomi Adeyemi: Veren ja luun lapset (09/2019, Otava)
”he riistivät magiamme. he yrittävät haudata meidät. nyt me nousemme”
LOKA
Bjorn Sortland: Kepler62 Uusi maailma - Kuiskaajien kaupunki (10/2019, Wsoy)
”uudisraivaajalapset kuiskaajien mailla”
J. K. Rowling: Liekehtivä pikari (10/2019, Tammi)
”kuvitettu painos”
Ari Folman: Anne Frankin päiväkirja (10/2019, Tammi)
”klassikkoteos sarjakuvamuodossa”
22.7.2019
Kutsu minua nimelläsi (André Aciman)
Yritän kiriä lukupinoa kiinni, ja vaikka se on pieni, on projekti edennyt hitaasti. Toukokuun ainoaksi kirjaksi jäi André Acimanin Kutsu minua nimelläsi, jonka olin lukemista ennen nähnyt elokuvana ja tykkäsin siitä tosi paljon. Mietin ainoastaan, että miten viipyilevä tarina toimii luetussa muodossa. Tylsistyisinkö. No en tylsistynyt! Kaukana siitä. Kävinpä myös kuuntelemassa sympaattisen oloisen kirjailijan haastattelun ennen elokuvan katsomista jo toista kertaa, mutta nyt kirjan lukeneena.
Takakannesta: 17-vuotias Elio on tottunut siihen, että hänen perheensä tarjoaa joka kesä vuokrahuoneen jatko-opiskelijalle. Kesällä 1987 italialaiseen huvilaan saapuu amerikkalainen Oliver, ja Elion maailma järkkyy. Filosofianopiskelija Oliver on älykäs, rento ja hurmaava siinä missä vielä teini-ikäinen Elio on ujo ja sisäänpäin kääntynyt. André Aciman kuvaa mestarillisesti ensirakkauden syntyä, sitä miten Oliver alkaa hallita Elion jokaista liikettä ja ajatusta, miten Elio tekee kaikkensa uskaltaakseen lähestyä rakkautensa kohdetta - ja miten vaikeasti tulkittava jo aikuinen Oliver on. Elion ja Oliverin intohimo palaa hetken kirkkaana ja Italian aurinko on ikuinen, mutta täydellinen kesä on lyhyt.
Aciman kuvaa ihanasti ja käsinkosketeltavan todentuntuisesti Elion ensirakkautta; Siitä syntyvää hyvänolon tunnetta, mutta myös tuskaa kun ei ole varma toisen tunteista ja haluaa silti olla vain toista lähellä. Ajatukset täyttyvät Oliverista ja Elion hyvinkin tarkkaan pohtivat pään sisäiset keskustelut itsensä kanssa on jotain niin hyvin tuttua! Näin jälkikäteen ajateltuna elokuvassa oli tosi hienosti saatu näytettyä nämä kaikki kirjavat ja monimutkaiset tunteet. Ehkä vähän harmittavasti kirjassa ollutta kiinnostavaa Vimini-lasta ei elokuvasta löytynyt ollenkaan.Kirjan miljöönä on ihana Italian kuuma kesä, joka on kyllä täydellinen näyttämö kiihkeälle, nuorelle rakkaudelle. Kutsu minua nimelläsi saa jatkoa syksyllä, kun julkaistaan jatko-osa Find me.
André Aciman: Kutsu minua nimelläsi
(Call me by your name, 2007)
Tammi, 2019
Kirjastosta
Kirjastosta
23.6.2019
Höpinää alkuvuoden uutuuksista (2019)
Suurin osa alkuvuonna lukemistani kirjoista on ollut uutuuksia, muita en olekaan määrällisesti lukenut kovinkaan paljoa. Toukokuun saldoksikin tuli huimat yksi kirjaa. Täytyy varmaan käydä jossain välissä laskemassa Goodreadsin 100 kirjan lukutavoitetta, sillä kohta on mennyt puolivuotta ja luettuja kirjoja on 23. A-pu-va. Mutta sellaista se elämä on. Lukujumia ei enää ole, mutta aikaa sitäkin vähemmän. Siitä syystä en tee yksittäisiä arvioita näille alla oleville kirjoille, ja niiden lukemisesta on jo sen verran aikaa, että ne ovat hämärtyneet muististakin jo vähäsen.
✚ ✚ ✚
John Malermanin Lintuhäkistä (Karisto, 2014) kiinnostuin kannen ja esittelytekstin perusteella luettuani katalogia läpi ja vasta vähän myöhemmin tajusin, että juuri tästä kirjasta on tehty tv-sarja Bird Box. Tv-sarja sinällään ei ole herättänyt mielenkiintoani, joten ehkä oli onni, etten tajunnut niiden yhteyttä toisiinsa kuin vasta jälkikäteen.
Romaanin nykyhetkessä on kulunut viisi vuotta siitä, kun ihmiset alkoivat naulata ikkunoitaan umpeen. Malorie on pitkään valmistautunut tähän päivään ja nyt hän sitoo silmät itseltään ja kahdelta lapseltaan ja lähteen souturetkelle kohti, toivottavasti, turvallisempaa paikkaa. Ulkomaailma on vaarallinen, eikä kukaan tiedä käytännössä mitä heidän pitää varoa, mutta sen kaikki tietävät, että näkeminen on kaikkein tuhoisinta. Siitä ei selviä hengissä.
Lintuhäkki on postapokalyptinen kauhuromaani, jossa suurimman jännityksen luo epätietoisuus. Ihmiset elävät kotiensa ulkopuolella vain kuulo- ja tuntoaistin perusteella. Kukaan ei tiedä mikä heitä vaanii, mitä on varottava.
Katharine McGeen Tuhat kerrosta-trilogian viimeinen osa Korkeuksiin oli tietysti must-read -listalla. Nuoret luulevat saaneensa elämänsä taas raiteilleen Erisin kuoleman ja rakkaussotkujen jälkeen, mutta elämällä on tarjota heille jotain muuta. Trilogia on ollut hyvin vetävä, sillä nykyään jaksan keskittyä lähinnä ensimmäiseen osaan, mutta tässä tapauksessa piti saada tietää miten kaikki päättyy ja kuka saa kenet.
Kaikki Shaker Heightsin asukkaat puhuivat sinä kesänä siitä, miten Richardsonien kuopus Isabelle oli lopulta seonnut ja polttanut perheen talon.
Celeste Ng'n kirjan Tulenarkoja asioita tiesin haluavani lukea jo silloin kun se ilmestyi englanniksi ja löysi tiensä kirjablogeihin. Shaker Height'sin lähiössä asuu menestyviä ihmisiä, jotka vaalivat täydellistä ulkokuortaan talojen värityksestä alkaen. Lähiöön saapuu yksinhuoltaja taiteilija tyttönsä kanssa, joka herättää huomiota vapaammalla elämäntyylillään ja Richardsonien perheen lapset imevät vaikutteita heistä. Niin kuin kaikki tietääkin, täydellinen ulkokuori kätkee sisälleen sekin ongelmia ja epätäydellisyyttä. Tulenarkoja asioita on nopealukuinen teos, jolla saa helposti aikaa tapetuksi, mutta mikään sen kummenpi kirja se ei minulle ollut.
Loppuun vielä sarjakuvakevennys, sillä alkuvuonna jatkoa sai Janne Kukkosen Voro-albumi, jonka toinen osa kulkee nimellä Tulikiven armeija. Varas Lilja yhdessä vanhan Seamus-opettajansa kanssa päätyvät valtakuntien välisten taistelujen keskelle yrittäessään löytää muinaista Talismaania, jonka voimista heille ei ole täydellistä käsitystä. Jälleen luvassa on hengästyttävää ja uhkarohkeaa menoa, kun suurella itsevarmuudella varustettu Lilja pääsee taas vauhtiin.
Mitä hyviä uutuuksia teillä on mahtunut
ensimmäiseen puoleen vuoteen?
ensimmäiseen puoleen vuoteen?
26.5.2019
Skam #1-4
Alkuvuoden lukupelastuksia on ollut Skam-tv-sarjan alkuperäiset käsikirjoitukset, jotka luin kaikki neljä putkeen ihan hullun innostuneena. Skamia katsoneelle ne eivät juonellisesti tuo mitään uutta - lukuunottamatta poistettuja kohtauksia - mutta teksti selittää sarjaa enemmän henkilöiden päänsisäisiä ajatuksia, mitä ei tietenkään tv-sarjassa kuulu, ne pitäisi sieltä itse bongata ja tulkita ymmärtämällään tavalla.
Käsikirjoituksia ja näytelmiä lukeneena tiedän, että niitäkin on hyvin monenlaisia; Jotkut ovat hyvin pelkistettyjä, että niissä on dialogin lisäksi lähinnä kerrottu lavastuksesta eikä mitään muuta ylimääräistä. Toiset selittävät enemmän myös henkilöiden motiiveja. Skam kuuluu siis selvästi jälkimmäiseen ja sen lisäksi siinä on käsikirjoittaja Julie Andemin todella hauskoja kommentteja ja toteamuksia muulle tuotantoryhmälle ja näyttelijöille. Harmi, että kirjat olen palauttanut takaisin kirjastoon jo hyvän aikaa sitten, niin en voi antaa esimerkkejä, mutta ne on hulvattomia!
Skamin käsikirjoitukset pitävät sisällään neljä kautta: Eva, Noora, Isak ja Sana, joissa kussakin keskitytään nimihenkilöön. Pidän kaikista niistä niin paljon, mutta pystyn nimeämään lempparikseni Noora-kauden. Tietenkin toivoin, että sarja olisi jatkunut, mutta ilmeisesti se lopetettiin paineiden takia. Mutta yhden kauden se olisi vielä kaivannut ja päähenkilöksi olisi pitänyt päästä Chris.
Käsikirjoituksia ja näytelmiä lukeneena tiedän, että niitäkin on hyvin monenlaisia; Jotkut ovat hyvin pelkistettyjä, että niissä on dialogin lisäksi lähinnä kerrottu lavastuksesta eikä mitään muuta ylimääräistä. Toiset selittävät enemmän myös henkilöiden motiiveja. Skam kuuluu siis selvästi jälkimmäiseen ja sen lisäksi siinä on käsikirjoittaja Julie Andemin todella hauskoja kommentteja ja toteamuksia muulle tuotantoryhmälle ja näyttelijöille. Harmi, että kirjat olen palauttanut takaisin kirjastoon jo hyvän aikaa sitten, niin en voi antaa esimerkkejä, mutta ne on hulvattomia!
Skamin käsikirjoitukset pitävät sisällään neljä kautta: Eva, Noora, Isak ja Sana, joissa kussakin keskitytään nimihenkilöön. Pidän kaikista niistä niin paljon, mutta pystyn nimeämään lempparikseni Noora-kauden. Tietenkin toivoin, että sarja olisi jatkunut, mutta ilmeisesti se lopetettiin paineiden takia. Mutta yhden kauden se olisi vielä kaivannut ja päähenkilöksi olisi pitänyt päästä Chris.
✚ ✚ ✚
Kausi 1: Eva – perustuu sarjan ensimmäiseen tuotantokauteen, jossa
seurataan päähenkilö Eva Kviig Mohnin myrskyisää vuotta lukion
ykkösluokkalaisena. Eva on juuri alkanut seurustella Jonaksen kanssa,
mutta uutta suhdetta rasittaa epäluottamus sekä vanhan ystäväpiirin
ulkopuolelle putoaminen. Evan vuosi onkin täynnä rakkautta, pettämistä
ja särkyneitä ystävyyssuhteita – mutta myös uusia ystäviä Nooran,
Crisin, Vilden ja Sanan ansiosta.
Kausi 2: Noora – seurataan päähenkilö Noora Amelie Sætren elämää. Noora on tiedostava, fiksu ja uskollinen ystävä, joka uskaltaa puuttua epäoikeudenmukaisuuteen. Välillä vahvat mielipiteet estävät häntä huomioimasta muiden ihmisten näkökulmat, ja romantikon luonteestaan huolimatta hänen on vaikea luottaa tunteisiinsa.
Kausi 3: Isak – päähenkilönä on aiemmilla kausilla sivustakatsojaksi jäänyt Isak. Hän on aina välittänyt muiden mielipiteistä vähän liikaakin, mutta uusi ystävyys ja rakkaus voi muuttaa senkin.
Kausi 4: Sana – päähenkilönä on aikaisemmista osista tutuksi tullut suorapuheinen ja suojelevainen Sana. Hän on usein ystäväjoukon järjen ääni, halusivatpa toiset kuulla sitä tai eivät.
Kausi 2: Noora – seurataan päähenkilö Noora Amelie Sætren elämää. Noora on tiedostava, fiksu ja uskollinen ystävä, joka uskaltaa puuttua epäoikeudenmukaisuuteen. Välillä vahvat mielipiteet estävät häntä huomioimasta muiden ihmisten näkökulmat, ja romantikon luonteestaan huolimatta hänen on vaikea luottaa tunteisiinsa.
Kausi 3: Isak – päähenkilönä on aiemmilla kausilla sivustakatsojaksi jäänyt Isak. Hän on aina välittänyt muiden mielipiteistä vähän liikaakin, mutta uusi ystävyys ja rakkaus voi muuttaa senkin.
Kausi 4: Sana – päähenkilönä on aikaisemmista osista tutuksi tullut suorapuheinen ja suojelevainen Sana. Hän on usein ystäväjoukon järjen ääni, halusivatpa toiset kuulla sitä tai eivät.
✚ ✚ ✚
Ja jee, syksyllä teatteriin katsomaan Skamia!
★★★★★
S: Skam #1-4
S: Skam #1-4
(Skam, 2015-17)
Wsoy, 2018
Kirjastosta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
