Lukeako vai eikö lukea?

Ennen muuttoa omistin useita satoja kirjoja kolmessa eri kirjahyllyssä, mutta nyt uudessa asunnossa hyllytilaa on olematon määrä, joten on sanomattakin selvää, että suurimman osan joudun luovuttamaan eteenpäin. Ensimmäisenä hyllystä lähtivät klassikkoasemassa olevat kirjat, joista en edes kauheasti välittänyt, mutta jotka nähtävästi juurikin klassikkostatuksensa takia olivat sinne saaneet jäädä. Seuraavana uuden kodin saivat kirjat, jotka ovat ihan hyviä, mutta eivät lopulta mitään unohtumattomia.

Lopuksi lähtivät kirjat, joista tiedän etten niitä tule lukemaan ainakaan parin seuraavan vuoden aikana ja tuskin edes senkään jälkeen. Tällä hetkellä olen siis säästänyt ainostaan ne kaikista rakkaimmat kirjat, joista en voi millään erota ja sitten kirjat, joita en ole lukenut, mutta ehdottomasti haluan!

Ja sitten on noin parikymmentä kirjaa, joiden kohtalosta en ole osannut edelleenkään päättää. Näiden kohdalla soudan ja huopaan. Toisaalta kiinnostaa, mutta jokin pidättelee. Olen pohtinut sitäkin, että haluanko säästää kirjat vai lainata ne sitten jos ja kun lukutarve tulee. Mielipiteitä saa heitellä kehiin! Mikä kirja on napannut ja mikä ei niinkään?

Alla lueteltuna nuo kirjat:

• Sodassa ja rakkaudessa Chris Cleave
• Odininlapsi Siri Pettersen
• Annan sinulle maan Chufo Llórens 
• Näpit irti Jennifer Mathieu
• Olimme ihan suunniltamme Karen Joy Fowler
• Sillanrakentajat Jan Guillou
• Vieraan lapsi Alan Hollinghurst
• Sisareni, rakkaani Joyce Carol Oates

• Hotelli Panama Jamie Ford
• Kafka rannalla Haruki Murakami
• Hiljainen tyttö Peter Hoeg
• Talvinen tarina Mark Helprin
• Surunhauras, lasinterävä Siiri Enoranta
• Hiljaisuus soi h-mollissa Mari Strachan
• Kauneus on kirous Eka Kurniawan
• Akhilleen laulu Madeline Miller

Lukeako vai eikö?

Mitä kertoo vuoden 2019 luetut kirjat

Ainakin sen, että kirjoja on tullut luettua hurjasti vähemmän kuin viime vuosina!

Vuosi 2020 menee edelleen eteenpäin hurjaa vauhtia, mutta minä jälleen uhmakkaasti muistelen vanhoja ja tällä kertaa vuorossa on perinteiseen tapaan viime vuoden luettujen kirjojen tilasto.

Lukuajan vähentyminen näkyy tilastossa, sillä vuoteen 2018 verrattuna luin 1/3 vähemmän. Vaikka kirjamäärä on vähentynyt, on kirjan keskimääräinen pituus pysynyt melkein sivulleen samana. Sivuja kertyi yhteensä 15 851. Äänikirjaharrastus palasi nollapisteeseen, sillä en ole vieläkään niistä innostunut. Äänikirjojen kanssa levoton mieleni lähtee vauhdikkaasti harhailemaan ja huomaan puolentunnin päästä kaiken menneen ohi ja joudun palaamaan taaksepäin.

Myös oman hyllyn luettujen ja kirjastolainojen osuus on pysynyt jokseenkin samana, mutta arvostelukappaleita ei enää tule juuri ollenkaan luettua, koska en voi vannoa tällä hetkellä jaksavani niistä blogata. Mietin asiaa sitten uudelleen, jos lukuinto palaa vanhoihin uomiin.

Kerrankin ulkomaalaisten naisten osuus on kirjailijoissa suurin(!), koska aina aikaisemmin ulkomaalaiset miehet ovat dominoineet tilastoa. Kotimaisten kirjojen osuus ei sen sijaan ole yhtään parantunut - ei yllätä. Parannustakaan en lupaa vielä tehdä.

Romaanit ottivat taas ykköspaikan luetuinpana kirjallisuudenlajina. Äänikirjojen lisäksi nollaan jäivät myös tietokirjat ja runot. Yllättävää, että sarjakuvien osuus jäi niin pieneksi, mutta ehkäpä edellisvuoden Sarjakuvahaaste teki tehtävänsä. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin lukea niitä enemmän, sillä listani on päässyt paisumaan jo pitkäksi. Mielessä kutkuttaa lisäksi Sarjakuvahaaste vol.2, mutta pitää ensin miettiä siihen jokin uusi tulokulma.

Luettu kirjallisuus on edelleen 2010-luvulle painottuvaa ja varsinkin viime vuonna luin hyvin paljon uutuuksia. Tänä vuonna ehkäpä enemmän vanhempaa kirjallisuutta. Ainakin toivon niin, mutta en silti ajatellut uutuuksiakaan unohtaa.

Kaunokirjalliseen maailmanvalloitukseen sain yllättäen jopa kolme maata lisää: Marokko, Slovenia ja Singapore. Harmillisesti neljä suurinta maata on täysin samat maat samassa järjestyksessä kuin viime vuonna. Miten tylsää! Pitäisiköhän siis valita tarkoituksella luettavaksi kirjoja ei-niin-yleisistä-maista. Tai siis tottakai pitää jos mielin tuota tilastoa muuttaa - mutta helpommin sanottu kuin tehty😅.

Ja sitten tapahtui jotain historiallista, jota ei ole koskaan ennen tapahtunut sitten lukuharrastuksen alettua ala-asteella: lokakuussa luin 0 kirjaa. En siis yhden yhtään! Mitäää?!? Muuten minusta pitäisi huolestua, mutta sen kuukauden jälkeen kirjamäärä lähti nousuun, joten kriisi selätetty.

Tilastoista voi yhteenvetona päätellä, että tavallisin lukemani teos oli
elokuussa luettu, yhdysvaltalaisen naisen vuonna 2019 kirjoittama uutuuskirja.


Tervetuloa lukuvuosi 2020! 

Muut tilastot
2018
2017
2016
2015
2014  
2013

Vuoden 2019 sykähdyttävimmät

Kevääseen ei ole enää pitkä aika, mutta uskaltauduin silti vielä katsomaan taaksepäin edelliseen vuoteen ja poimimaan sieltä joitain hienoja lukuelämyksiä joiden kaltaisiin haluaisin tänäkin vuonna törmätä. Kirjat oli helppo valita, sillä viime vuonna tunnuin lukeneeni enemmän ihan-ok-kirjoja - hienoja kirjoja, mutta mitään sen suurempaa annettavaa niillä ei ollut tarjota. Alla siis esiteltynä nuo kirjat, jotka ovat edelleen mielessäni.

Tilaa unelmoida (Kristine McKenna & David Lynch)
Viime vuoden kirjoista se lemppareista lempparein! Mestariohjaajan elämäkerta/muistelmateos, joka sallii hetkeksi sukeltaa tuon miehen erikoiseen mieleen. Twin Peaks -fanina en malttanut laskea kirjaa käsistä odottaessani lukua lempisarjastani. Luen harvoin (lue: en juuri ikinä) elämäkertoja tai muutenkaan mitään faktapohjaisia teoksia, joten se että pidin tästä viiden tähden verran on hurja saavutus!

Kielletty hedelmä (Liv Strömquist)
Albumissa tiukkaan syyniin pääsee tällä kertaa naisen sukuelin, jonka merkitys ja siihen suhtautuminen on ihmiskunnan historian aikana ollut hyvinkin värikäs ja välillä jopa uskomaton. Jälleen osuvaa pohdintaa ja viiltävää analyysiä ja faktaa Strömquistilta. Huutia saavat niin tabut kuin uskomuksetkin. Kielletty hedelmä on teos, joka kaikkien tulisi lukea!

Skam (Julie Andem)
Skam-tv-sarjan alkuperäiset käsikirjoitukset, jotka luin kaikki neljä putkeen ihan hullun innostuneena. Skamia katsoneelle ne eivät juonellisesti tuo mitään uutta - lukuunottamatta poistettuja kohtauksia - mutta teksti selittää sarjaa enemmän henkilöiden päänsisäisiä ajatuksia, mitä ei tietenkään tv-sarjassa kuulu vaan niiden bongaaminen ja tulkita jätetään katsojan varaan. Skam-fanien must-read kirjat, joiden lukemisesta tekee hauskaa Julie Andemin hupsut sivuhuomautukset.

Rakkaudesta aseisiin (Jennifer Clement)
Rakkaudesta aseisiin on kauniisti ja hyvin runollisesti kirjoitettu kirja, joka luo kontrastin sisällölle, jossa kirjan nimenkin mukaisesti aseet ovat yksi kantava teema. Kirjassa on muutenkin paljon yhteiskunnallista asiaa. Se tuudittaa suloisilla sanoilla ja lempeillä lauseilla ja pieneen kirjaa mahtuu hurja ja voimakas tarina. Samaan aikaa karu ja kaunis, epämiellyttävä ja ihana. Pearlin puolesta pelkää, sillä ympäristö ei ole ihanteellinen nuorelle ihmisenalulle. Äiti on tytön elämän kiintopiste, mutta elämä ei ole hellä. Silti aina on toivoa.

Kutsu minua nimelläsi (André Aciman)
Aciman kuvaa ihanasti ja käsinkosketeltavan todentuntuisesti Elion ensirakkautta; Siitä syntyvää hyvänolon tunnetta, mutta myös tuskaa kun ei ole varma toisen tunteista ja haluaa silti enemmän kuin mitään muuta olla vain toista lähellä. Ajatukset täyttyvät Oliverista ja Elion hyvinkin tarkkaan pohtivat pään sisäiset keskustelut itsensä kanssa on jotain niin hyvin tuttua! 

Näkymättömät ihmiset (Will Eisner)
Will Eisneristä on muodostunut yksi luottosarjakuvataiteilijoistani, sillä hän kuvaa elämää rouheasti, mutta ei toivottomasti. Näkymättömät ihmiset kertoo nimensä mukaisesti ihmisistä, jotka ovat muille näkymättömiä. Kansien välissä on kolme sinänsä surullista tarinaa, mutta Eisnerin ironinen huumori siivittää tarinat etäämmäksi nyyhkykertomuksista. Suurissa kaupungeissa ihmiset katoavat toistensa joukkoon, solahtavat valtavaan väkijoukkoon ja jäävät tuntemattomiksi, unohdettaviksi. Näkeekö heitä kukaan?

Will Eisnerin sarjakuvia

Löysin Will Eisnerin aikanaan itse luotsaamani Sarjakuvahaasteen myötä, kun etsin netistä sarjisklassikoita ja törmäsin mielenkiintoiselta kuulostavaan Talo Bronxissa -sarjakuvaromaaniin. Hän on ehdottomasti yksi lempisarjakuvataiteilijoitani. Eisner ammentaa teoksiinsa omasta lapsuudestaan New Yorkin juutalaissiirtolaisten vuokrakasarmeissa. Teoksissa on rutkasti huumoria, mutta päähenkilöt ovat yleensä köyhiä ja vähän kurjemmissa oloissa eläviä ihmisiä, joilla vastoinkäymisiä ja sattumuksia tapahtuu, eikä elämä tunnu kohtelevan heitä kovinkaan helläkätisesti.

1930-luvun alkupuolelle lamakauteen sijoittuva Elinvoima esittelee juuri tätä vuokrakasarmielämää, ihmisiä jotka yrittävät selviytyä päivä kerrallaan ja sitten on niitä jotka saavat onnenpotkun. Sarjakuvassa on traagisuutta, mutta vastapainona myös ihmisten hyvyyttä.

Näkymättömät ihmiset -sarjakuva kertoo nimensä mukaisesti ihmisistä, jotka ovat muille näkymättömiä. Kansien välissä on kolme sinänsä surullista tarinaa, mutta Eisnerin ironinen huumori siivittää tarinat etäämmäksi nyyhkykertomuksista. Suurissa kaupungeissa ihmiset katoavat toistensa joukkoon, solahtavat valtavaan väkijoukkoon ja jäävät tuntemattomiksi, unohdettaviksi.

"Hänen turvapaikkansa oli näkymättömyys!" 

Will Eisner: 
Näkymättömät ihmiset (Invisible People, 1992)
Elinvoima (A Life Force, 1987) 
Kustannus Oy Jalava

Kirjastosta

Muita postauksia
Will Eisner: Talo Bronxissa

Kirjahyllyn aarteet -haastekoonti

Hiljaiseloon vaipuneen blogini takia melkein jäi huomaamatta, että Kirjasähkökäyrä-blogin Kirjahyllyn aarteet -haaste päättyi eilen. Vuoden ajan on ollut aikaa lukea oman hyllyn kirjoja oman jaksamisen rajoissa. Niitähän varmasti monilta meistä löytyy, mutta jotenkin kummasti silti päätyy helposti lukemaan omien kiinnostavien aarteiden sijaan niitä kirjastonlainoja. Liekö syynä rajoitettu lukuaika?

Millään tavalla en ole suunnitelmallisesti (tätäkään) haastetta edistänyt, joten katsotaan miten olen alitajuntaisesti onnistunut haastetta suorittamaan. Fingers crossed.

Luetut kirjat

Agatha Christie: Kortit pöydällä
Charles Dickens: Kolea talo
Jacqueline Wilson: Kurja juttu
Erin Morgenstern: Yösirkus
L.M. Montgomery: Anna ystävämme
Arthur Golden: Geishan muistelmat
Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina
Stephen King: Se
Irene Nemirovsky: Ranskalainen sarja
Claudie Gallay: Odottamaton kauneus
Hugh Howey: Siilo
Agatha Christie: Teetä kolmelle


Saldoksi tuli jopa 12 kirjaa eli ihan hyvä saalis, yksi kirja kuukaudessa.

Kiitos Maille haasteesta!

Kirjakevät 2020

Näin joulun kynnyksellä on taas hyvä hetki tutkailla kustantamoiden uusia kevätkatalogeja ja haaveilla kirjoista, jotka ensi vuonna haluaisi lukea. Mitenkään sen kummemmin laskematta listaamiani edellisvuosien kiinnostavia kirjoja, niin ensi kevään must-read kirjoja tuntuu olevan listallani vähemmän kuin yleensä. Mutta kiinnostavia kirjoja löytyi ja muutama kirja mitä odotan erityisen paljon!

TAMMIKUU
Tiina Raevaara: Kaksoiskierre (Like)
"psykologinen trilleri geeniteknologian maailmasta"

Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa (Otava)
"kartanon vieraat heräävät mystisesti aina uudelleen samaan tanssiaispäivään"

Torben Kuhlmann: Edison (Otava)
"seikkailukuvakirja hiirestä"

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa (Gummerus)
"riipaiseva kuvaus vanhempien lapsilleen asettamista odotuksista"

Juno Dawson: Mallikappale (Gummerus)
"muotiteollisuuden pimeät puolet"

HELMIKUU
Astrid Lindgren, Maria Nilsson Thore: Saariston lapset - Pelle saa pienen eläimen (Wsoy)
"saariston lapset kuvakirjana"

Karen M. McManus: Yksi meistä on seuraava (Wsoy)
"totuus vai tehtävä?"

Tuutikki Tolonen: Mörköviesti (Wsoy)
"mörköseikkailu jatkuu!"

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen (Gummerus)
"kuvaus naisiin kohdistuvista odotuksista"

Lisa Taddeo: Kolme naista (Gummerus)
"dokumentti naisen seksuaalisuudesta"

MAALISKUU
Milo Manara: Caravaggio 2 (Like)
"mestarimaalarin elämä"

Lara Prescott: Tätä ei koskaan tapahtunut (Wsoy)
"tarina rohkeista naisista historian painekattilassa"

Andre Aciman: Etsi minut (Tammi)
"kutsu minua nimelläsi -kirjan jatko-osa"

Sally Rooney: Tavallisia ihmisiä (Otava)
"neuroottinen on-off-suhde"

Sadie Jones: Käärmeet (Otava)
"rahan ja vallan päihdyttävä voima ja myrkylliset perhesuhteet"

Kate Davies: Syvään päähän (Gummerus)
"hävyttömän estoton ja törkeän hauska"









HUHTIKUU
Louise Penny: Kuukausista julmin (Bazar)
"spiritismi-istunto on mennyt pahasti pieleen"

Eoin Colfer: Fowlin kaksoset (Wsoy)
"fowlin perhe on palannut!"

Kevin Kwan: Ökyrikas tyttöystävä  (Otava)
"ökyrikkaat entistä ökympinä"

Kim Liggett: Armonvuosi (Karisto)
"tytöt karkotetaan erämaahan naiseuden kynnyksellä"











KESÄKUU
Tommola, Revonkorpi: Säpsy uhmaa kohtaloa (Tammi)
"kuvakirja illasta ja möröistä"

Salla Simukka: Lukitut (Tammi)
"nuoret joutuvat vankilaan rikoksista, jotka heidän on laskettu tulevaisuudessa tekevän"




l










5 odotetuinta listalta:

1. Sadie Jones: Käärmeet
2. Louise Penny: Kuukausista julmin
3. Andre Aciman: Etsi minut
4. Tiina Raevaara: Kaksoiskierre
5. Salla Simukka: Lukitut 

Stephen Kingin novelleja

En sitten tainnutkaan saada tarpeekseni Stephen Kingistä Se-kirjan lukemisen jälkeen, sillä keskeneräisiin kirjoihin ilmestyi melkein kuin varkain Kingin Kauhun vuodenajat -novellikokoelma, joka on pilkottu kahteen pehmeäkantiseen kirjaan. Luin molemmista tarkoituksella vain yhden novellin; Stand by Me on huikea elokuva, jonka olen jo ennestään nähnyt ja Mallioppilas on vielä katsomatta, mutta tämän jälkeen voisin senkin katsoa.

Kauhun vuodenajat -novellikokoelmassa on ns. normaaleja tarinoita ilman sen kummempia yliluonnollisia elementtejä. Muistan esimerkiksi Stand by Me - Viimeinen kesä -elokuvan jälkeen hämmästyneeni kuultuani, että se perustuu Kingin tekstiin. En ollut millään uskoa. Kokoelmassa tuo novelli kulkee nimellä Ruumis. Siinä päähenkilö muistelee aikuisiällä nuoruutensa viimeistä kesää. Ruumis on neljän erilaisen nuoren pojan viimeinen yhteinen kesäseikkailu heidän etsiessä ruumista. Novelli saa ihanan ystävyydenkuvauksen lisäksi pohtimaan eriarvoisuutta ja lähtökohtien ja odotusten vaikutusta myöhempään elämään.

Etevä oppilas taas oli hyvin erilainen kuin mitä odotin. En varsinaisesti kuitenkaan muista mitä luulin saavani, mutta en ihan tuollaista. Takakannesta: Todd on teini-ikäinen poika, joka tekee jymylöydön. Hän tunnistaa natsijohtajana toimineen, etsintäkuulutetun Kurt Dussanderin ja vieläpä aivan kotinsa läheltä. Todd vaatii kuulla tarinoita suoraan natsijohtajan menneisyydestä ja solmii hyvin erikoisen suhteen Dussanderin kanssa, josta ei seuraa kenellekään mitään hyvää.

Novellin yllättävä lähtöasettelu saa mielen kutkuttamaan ja miettimään välittömästi mihin kaikki johtaa ja ennen kaikkea päättyy, sillä meno yltyy välillä aika hurjaksikin. Tämän minä tunnistan loistavasti Kingin kynästä lähteneeksi.

Muut kaksi kokoelman novellia ovat Rita Hayworth ja Shawshankin vankila (josta löytyy myös elokuva Rita Hayworth - Avain pakoon) sekä Hengitystekniikka (kokoelman ainut novelli, josta ei ole taidettu tehdä elokuvaa).

Stephen King: Different Seasons, 1982

Book Studio, 1992

Kirjastosta

Muita Stephen King -postauksia
Carrie
Doloreksen tunnustus