28.10.2013

Hubert Selby Jr. - Unelmien sielunmessu

Harry sulki äitinsä komeroon.

Tätä kirjaa sain pitkään haeskella ja etsiä netistä (mistään muualta tätä ei ikinä tullutkaan vastaan) edes suhteellisen varteenotettavaan hintaan, joten oli se iloinen päivä, kun viimein Unelmien sielunmessu postiluukusta rapsahti. Kulttikirja, joten ei voi jättää lukematta! Paitsi, niin haltioitunut olin kirjasta, että se säilyi hyllyssä melkein koskemattomana puoli vuotta. Olin vain niin ihastunut ajatuksesta, että kirja viimein on minulla, joten en heti viitsinyt lukea sitä. Ehkä kuukausi sitten nappasin romaanin viimein käteeni ja päätin hieman vilkaista minkälaista tekstiä oli luvassa, mutta voi pojat - taisin hieman säikähtää. Sivukaupalla tekstiä yhtenä pötkönä, ei näkynyt hirveästi kappalejakoja, vuoropuhelumerkkejä oli turha etsiä ja slangisanoihin oli ilmeisesti tottuminen. Ei hyvä sitten ollenkaan.

Kirja jäi siis sinä päivänä aloittamatta. Totesin tarvitsevani hieman rohkaisua kirjan aloittamiseen ja ystäväni kanssa katsoimme myös meidän elokuva-listalta löytyvän Unelmien sielunmessun, päätähtinä Jared Leto, Ellen Burstyn ja Jennifer Connelly. Elokuvan voimin siis kirjan viimein uskaltauduin aloittamaan - eikä tarvinnut katua! 

Jos et halua kuulla juurikaan juonipaljastuksia, niin älä lue!

70-luvun New Yorkin laitakaupungilla Harry Goldfarb myy jälleen äitinsä television saadakseen heroiinia. Sara Goldfarb ostaa sen jälleen takaisin ja istuu television ääreen syömään ja katsomaan visailuohjelmia. Leskinaisen elämän tyhjiön kuitenkin täyttää kutsu televisio-ohjelmaan. Unelma valtaa Saran mielen ja hän suunnittelee pistävänsä suoraan lähetykseen päällensä punaisen mekkonsa, josta hänen miesvainajansa oli niin pitänyt, mutta mekko ei tahdo mennä enää kiinni. Muutaman päivän tiukan dieetin jälkeen Sara hankkii lääkärin ihmepillereitä: purppuranvärinen aamulla, punainen päivällä, oranssi illalla ja vihreä vielä yöksi. Epäilyttävät laihdutuspillerit saavat kuitenkin Saran pään totaalisesti sekaisin.

Harry kaverinsa Tyrone C.:n kanssa taas kaupittelee huumeita sekä käyttää niitä tyttöystävänsä Marionin kanssa. Harryn ja Marionin unelmana on avata taidegalleria kahvihuoneen yhteyteen. He eivät halua sählätä kaduilla koko ikäänsä muiden tapaan, vaan ansaita vähän rahaa (huumeilla), päästä oikeassa elämässä alkuun ja asettua aloilleen. Hienoja unelmia, mutta todellisuus on eri mieltä. Heidän kaikkien riippuvuuksista johtuen elämä alkaa väistämättä syöksyä kohti alamäkeä.

Kyse on siis erilaisista riippuvuuksista ja unelmista. Kaikki he ajattelat pystyvänsä lopettamaan milloin vain, eivätkä yhtään tajua omaa tilaansa. Harry sentään tajuaa huolestua äitinsä pillereiden napsimisesta, mutta omasta huumeiden käytöstä Harrylla ei ole realistista kuvaa. En suosittelisi ihan herkemmille lukijoille, sillä kirja on synkkä ja sisältää paljon yksityiskohtaisia kuvauksia huumeriippuvuudesta. No, koko kirjahan pyörii huumeiden ympärillä - ja Suurien Unelmien.

Tekstissä ei tosiaan ole selkeitä vuoropuheluita, vaan teksti soljuu mutkattomasti eteenpäin ikäänkuin tajunnanvirtana. Lukeminen imaisee tästä syystä erittäin voimakkaasti mukaansa, eikä ikäviä katkeamisia ole. Vaikka kirjan lukemista juuri tästä erilaisesta tekstiasusta johtuen vierastin ja siksi hyllyssä panttasin, niin ei se yhtään haitannut tai tehnyt tekstistä mitenkään vaikeasti tajuttavaa. Ei siihen kiinnittänyt edes huomiota, kun kirjan oli aloittanut ja päässyt yli omista ennakkoluuloista. Tyyli sopi kirjaan kuin nenä päähän.

Mitä pidemmälle kirja eteni, sitä sykempiä sävyjä se sai. Saralle uhattiin antaa shokkihoitoja ja  sairaalassa jokukin lääkäri yritti puhua Saran puolesta. Hän oli tajunnut Saran sekopäisyyden johtuvat lääkkeiden napsimisesta, mutta johtaja halusi välttää konflikteja lääkäreiden välillä ja eikä huomioinut puolestapuhujaa. Tunteet kuohahti pintaan! Kyse on kuitenkin elävistä ja tuntevista ihmisistä, joilla kaikilla on omat oikeutensa. Samaa ärsytystä koin myös Harryn ja Tyronen kohdalla. Kovissa kivuissa oleva Harry vietiin sairaalaan, mutta lääkäri soittikin poliisin potilaasta huolehtimisen sijaan, joten Harry ei saanut tarvittavaa hoitoa, vaan hänet vietiin kovakouraisesti vankilaan ja vasta siellä jonkin aikaa viruttuaan asialle tehtiin jotain. Ihan sama onko oikeasti mielisairas tai narkkari, niin kyllä kaikkien pitäisi ensin hoitoa saada ja sitten kun ihminen on jokseenkin tolpillaan, niin katsotaan minne hänet sitten passitetaan. Mutta tämä tapahtuikin 70-luvulla...

Piti ihan selvittää kirjailijan taustaa ja sen verran sainkin selville, että Selby Jr. sairastui tuberkuloosiin, eikä hänen ennustettu elävän kauaa. Mies kuitenkin eli, mutta sen hintana hän joutui käymään vuosien ajan kokeellisissa lääkehoidoissa ja vaikeissa operaatioissa. Tuskallisten hoitojen seurauksena Selby Jr.:lle kehittyi kipulääke- ja heroiiniriippuvuus. Ei siis mikään ihme, että mies osaa aiheesta niin perinpohjaisesti ja erittäin realistisentuntuisesti kirjoittaa.

Kirjasta ei mikään hyvä tai toiveikas olo jäänyt maailmaa kohtaan, mutta ainakin Selby sai tunteita herätettyä, sen verran ravistelevasta teoksesta on kysymys. Tätä ei voi noin vain lukaista läpi ja ohittaa olan kohautuksella.

½
Hubert Selby Jr. - Unelmien sielunmessu
(Requiem for a Dream, 1978)
Odessa, 1985
Omasta hyllystä

20.10.2013

Chuck Palahniuk - Fight Club


Fight Club - Chuck Palahniuk
(Fight Club, 1996)
LIKE, 2006
Omasta hyllystä

"Tyler hankkii minulle töitä tarjoilijana, sen jälkeen hän työntää pistoolin suuhuni ja sanoo, että ensimmäinen askel ikuiseen elämään on kuoleminen."
kirjan ensimmäinen lause

Kirjan päähenkilö on unettomuudesta kärsivä nuori mies, joka on turhautunut toimistotyöhön, pinnallisiin ihmissuhteisiin ja markkinayhteiskunnan valmiiksi pakattuihin nautintoihin. Iltansa hän viettää syöpäpotilaiden tukiryhmässä, koska vain kuolevien keskellä hän muistaa olevansa elossa. Kuin tilauksesta hänen elämäänsä ilmestyy karismaattinen urbaanisissi Tyler Durden, joka on kävelevä keskisormennäyttö koko kulutuskulttuurille. Dunder alkaa järjestää baarien kellareissa salaisia tappeluklubeja, joissa virkamiehet, tarjoilijat ja tietokonemyyjät hakkaavat toisiaan henkensä kaupalla. Durdenin johdatuksella miehet alkavat toteuttaa mitä mutkikkaimpia operaatioita normiyhteiskunnan suistamiseksi raiteiltaan. (takakansi)

Ei sinänsä häirinnyt, että olin jo nähnyt elokuvan ja tiesin jutun jujun, sillä saatoin keskittyä sen sijaan seuraamaan, että miten kirjassa vihjattiin sen suuren paljastuksen suuntaan. Ja kyllähän sieltä kaikenlaisia vihjeitä löytyi (joita tuskin olisin tajunnut, jos elokuvaa en tosiaan olisi nähnyt). Kirja kiinnosti myös siinä suhteessa, että halusin saada vähän selvennystä joihinkin asioihin, joita en ihan elokuvassa tajunnut. Se miten saippua sopii kuvaan, selvisi muun muassa sekä jotkin päähenkilön mielenliikkeet.

Pelottavan synkkä ja karu teos. Maailma ei kyllä kovin hääpöiseltä paikalta näytä, jos kirjaa on uskominen. Päähenkilö kärsii unettomuudesta ja apua tähän hän saa käymällä terapiaryhmässä kärsivien ja kuolevien ihmisten rinnalla. Toisten ihmisten tuska pitää hänet hengissä. Kunnes Marla Singer tunkeutuu päähenkilön reviirille. Toinen petturi - täysin terve nainen - terapiaistunnoissa ja päähenkilön uniongelmat palaavat. Kaikkeen löytyy kuitenkin ratkaisu ja hänen nimensä on Tyler - mies joka haastaa päähenkilön lyömään itseään... ja lujaa. Näin saa alkunsa Fight Club. Ihmiset löytävät jonkun suurenkin merkityksen tyhjälle ja materialistiselle elämälleen tästä tappelukerhosta ja yhteiskunnan hajottamisesta - pahan levittämisestä siis. Huhuh. Minunkin mielestä toisten piekseminen henkihieveriin saa aikaan erittäin hyvän olon - ööh no ei!

Elokuvan pääpaino tuntui olevan Fight Clubissa; siinä kaikessa hampaiden tippumisessa ja veren lentämisessä sekä tietysti Tylerin kokoamassa Projekti täystuhossa. Elokuvan jälkimaku olikin hyvin väkivaltainen, mutta kirjassa sen sijaan kaikki se tappelu ja väkivalta sulautui muuhun ympärillä tapahtuvaan, eikä minusta noussut niin esiin - mikä on siis erittäin positiivinen asia. Kirjasta jäi pelkästään outo ja lievästi ahdistava olo.

Loppujen lopuksi elokuva teki suuremman vaikutuksen ja tuntui välillä jopa uskomattomalta ajatella, että kirja oli ensin, ei leffa. Eikö kenestäkään muusta tuntunut kuin kirja olisi ollut jonkinlainen tiivistelmä elokuvasta. Mutta propsit siitä, että käsikirjoittaja on seurannut hyvin tarkasti kirjan tapahtumia. Mutta huono juttu kirjalle.

"Shokkikirjailija" ei nyt oikein säväyttänyt.

Tähtiä:

17.10.2013

Roy Jacobsen - Ihmelapset


Ihmelapset - Roy Jacobsen
(Vidunderbarn, 2009)
LIKE, 2011
Kirjastosta lainattu

"Se alkoi siitä kun mutsi ja minä rupesimme tekemään remonttia."
kirjan ensimmäinen lause

Kiinnostuin tästä kirjasta jo sen ilmestyttyä suomeksi, mutta nyt vasta sain aikaiseksi hankkia tämän kirjastosta, kun se eteeni siellä tupsahti. Roy Jacobsen on norjalainen, moneen kertaan palkittu kirjailija. Ihmelapset sai 2009 vuonna Kirjakauppiaiden palkinnon ja ilmestyttyään se oli lähes vuoden Norjan bestsellerlistalla - myös numero ykkösenä.

10-vuotias Finn asuu kahdestaan äitinsä kanssa. Taloudellisista syistä he kuitenkin etsivät vuokralaista kotiinsa ja Kristian - varautunut, mutta miellyttävä rakennustyöläinen - täyttää heidän tiukat kriteerit. Kristian muuttaa äidin ja pojan kanssa asumaan tuoden mukanaan heidän elämäänsä myös tv:n. Kristian ei kuitenkaan ole ainut uusi asukas taloudessa, kun Finnin äiti ottaa luokseen asumaan myös Finnin isän uuden vaimon lapsen, Lindan. Tytön kohtalo olisi muuten ollut lastenkoti. Linda ei ole aivan normaali lapsi, sillä hänen kehityksensä on häiriintynyt huumeriippuvaisen äidin takia.

Kirjassa on myös mukana Finnin kavereista ja heidän kömmähdyksiään koulumaailmassa. Kaiken kaikkiaan sanoisin tämän olevan jonkinlainen nuoren pojan kasvutarina. Pitkän aikaa Finn ja hänen äitinsä ovat kahdestaan asuneet, joten heidän välinsä taisi olla suhteelliseen tiivis, mutta sitten perheeseen tulee uusi 6-vuotias lapsi, joka vaatii tietysti oman huomionsa. Ja sitten on vielä äidin käynnit paikassa, josta Finn ei tiedä. Äidin ja Finnin välille kasvaa luonnollisesti pieni rako, mikä uskoakseni on hyvin luonnollista lasten kasvaessa. Pieni etäisyydenotto vanhempiin ei ole pahasta. Finn ei tunne voivansa luottaa äitiinsä enää samalla tavalla. Voisi luulla, että Finn alkaa kiusata sisarpuoltaan Lindaa, mutta hän ottaakin tytön suojelukseensa, opettaa lukemaan ja valmistautumaan koulua varten.

Kirja on kuvattu Finnin eli lapsen silmin, mikä ei tässä ihan täysin ole onnistunut. Harvoin sitä edes törmää uskottaviin lapsi-kertojiin. Finnilläkin tuntui olevan sen verran kokemusta ja elämänviisautta, että olisi voinut ihan hyvin mennä keski-ikäisestä. Kyllä se jonkin verran asiaa häiritsi, vaikka yritin antaa sen olla.

Kirjaa on sen verran paljon hehkutettu, joten odotinkin ehkä jotain hienompaa. Nyt voin vain sanoa, että ok.

Tähtiä:


15.10.2013

"Oikea" BBC -lista


Ilmeisesti netissä liikkuu jonkun yksityishenkilön tekemä feikki BBC tai mikä lie, mutta kuulemma aito lista löytyy täältä. Ota nyt selko siitä, mikä lista on oikea, mutta minä menen nyt tuon perusteella. Olenkin ihmetellyt miksi siinä toisessa listassa on Narnia kaksi kertaa...

Liilalla luetut:


1. The Lord of the Rings, JRR Tolkien
2. Pride and Prejudice, Jane Austen
3. His Dark Materials, Philip Pullman
4. The Hitchhiker's Guide to the Galaxy, Douglas Adams
5. Harry Potter and the Goblet of Fire, JK Rowling
6. To Kill a Mockingbird, Harper Lee
7. Winnie the Pooh, AA Milne
8. Nineteen Eighty-Four, George Orwell
9. The Lion, the Witch and the Wardrobe, CS Lewis
10. Jane Eyre, Charlotte Brontë

11. Catch-22, Joseph Heller
12. Wuthering Heights, Emily Brontë
13. Birdsong, Sebastian Faulks
14. Rebecca, Daphne du Maurier
15. The Catcher in the Rye, JD Salinger
16. The Wind in the Willows, Kenneth Grahame
17. Great Expectations, Charles Dickens
18. Little Women, Louisa May Alcott

19. Captain Corelli's Mandolin, Louis de Bernieres
20. War and Peace, Leo Tolstoy
21. Gone with the Wind, Margaret Mitchell
22. Harry Potter And The Philosopher's Stone, JK Rowling
23. Harry Potter And The Chamber Of Secrets, JK Rowling
24. Harry Potter And The Prisoner Of Azkaban, JK Rowling

25. The Hobbit, JRR Tolkien
26. Tess Of The D'Urbervilles, Thomas Hardy

27. Middlemarch, George Eliot
28. A Prayer For Owen Meany, John Irving
29. The Grapes Of Wrath, John Steinbeck
30. Alice's Adventures In Wonderland, Lewis Carroll
31. The Story Of Tracy Beaker, Jacqueline Wilson

32. One Hundred Years Of Solitude, Gabriel García Márquez
33. The Pillars Of The Earth, Ken Follett
34. David Copperfield, Charles Dickens
35. Charlie And The Chocolate Factory, Roald Dahl
36. Treasure Island, Robert Louis Stevenson
37. A Town Like Alice, Nevil Shute

38. Persuasion, Jane Austen
39. Dune, Frank Herbert
40. Emma, Jane Austen
41. Anne Of Green Gables, LM Montgomery
42. Watership Down, Richard Adams
43. The Great Gatsby, F Scott Fitzgerald
44. The Count Of Monte Cristo, Alexandre Dumas
45. Brideshead Revisited, Evelyn Waugh
46. Animal Farm, George Orwell
47. A Christmas Carol, Charles Dickens

48. Far From The Madding Crowd, Thomas Hardy
49. Goodnight Mister Tom, Michelle Magorian
50. The Shell Seekers, Rosamunde Pilcher
51. The Secret Garden, Frances Hodgson Burnett
52. Of Mice And Men, John Steinbeck

53. The Stand, Stephen King
54. Anna Karenina, Leo Tolstoy
55. A Suitable Boy, Vikram Seth
56. The BFG, Roald Dahl
57. Swallows And Amazons, Arthur Ransome
58. Black Beauty, Anna Sewell
59. Artemis Fowl, Eoin Colfer
60. Crime And Punishment, Fyodor Dostoyevsky

61. Noughts And Crosses, Malorie Blackman
62. Memoirs Of A Geisha, Arthur Golden
63. A Tale Of Two Cities, Charles Dickens
64. The Thorn Birds, Colleen McCollough
65. Mort, Terry Pratchett
66. The Magic Faraway Tree, Enid Blyton
67. The Magus, John Fowles
68. Good Omens, Terry Pratchett and Neil Gaiman
69. Guards! Guards!, Terry Pratchett
70. Lord Of The Flies, William Golding
71. Perfume, Patrick Süskind

72. The Ragged Trousered Philanthropists, Robert Tressell
73. Night Watch, Terry Pratchett
74. Matilda, Roald Dahl
75. Bridget Jones's Diary, Helen Fielding
76. The Secret History, Donna Tartt
77. The Woman In White, Wilkie Collins

78. Ulysses, James Joyce
79. Bleak House, Charles Dickens
80. Double Act, Jacqueline Wilson

81. The Twits, Roald Dahl
82. I Capture The Castle, Dodie Smith
83. Holes, Louis Sachar
84. Gormenghast, Mervyn Peake
85. The God Of Small Things, Arundhati Roy
86. Vicky Angel, Jacqueline Wilson
87. Brave New World, Aldous Huxley
88. Cold Comfort Farm, Stella Gibbons
89. Magician, Raymond E Feist
90. On The Road, Jack Kerouac
91. The Godfather, Mario Puzo
92. The Clan Of The Cave Bear, Jean M Auel
93. The Colour Of Magic, Terry Pratchett
94. The Alchemist, Paulo Coelho
95. Katherine, Anya Seton
96. Kane And Abel, Jeffrey Archer
97. Love In The Time Of Cholera, Gabriel García Márquez
98. Girls In Love, Jacqueline Wilson
99. The Princess Diaries, Meg Cabot

100. Midnight's Children, Salman Rushdie

Noista on siis luettu: 51 / 100

Sivuilta näkee myös listan seuraavat sata kirjaa, mutta niitä en nyt tähän pistä. Tuonne Haasteisiin kyllä varmaan.

12.10.2013

Carlos Maria Dominguez - Paperitalo

Paperitalo - Carlos Maria Dominguez
(La casa de papel, 2002)
Basam Books, 2006
Kirjastosta lainattu

"Keväällä 1998 Bluma Lennon osti Sohossa sijaitsevasta kirjakaupasta vanhan painoksen Emily Dickinsonin Runoja ja päästyään toiseen runoon, ensimmäiseen risteykseen, hän jäi auton alle."
kirjan ensimmäinen lause

Yliopissa työskentelevä Bluma Lennon kävelee kadulla lukien kirjaa ja jää auton alle. Hän on vain yksi varoittava esimerkki siitä, mihin kirjahulluus voi johtaa. Minä -kertoja nimetään Bluman sijaiseksi espanjan kielen ja kulttuurin laitokselle. Hän saa postissa oudon sementtiä ropisevan kirjan ja lähtee maailmalle selvittämään kirjan alkuperää.

Matka alkaa Buenos Airesista, jossa kertoja tapaa Jorge Dinarlin, vanhoihin kirjoihin erikoistuneen kirjakapan omistajan. Jorge johdattaa kertojan Delgadon luokse asuntoon, jossa mies omistaa huimat kahdeksantoista tuhatta nidettä. Ymmärrettävästi Delgado asuu vaimonsa kanssa yläpuolella olevassa asunnossa. Ja niin menneisyys alkaa paljastua.

"Pohdin usein, miksi säilytän kirjoja, joista on minelle hyötyä vasta kaukaisessa tulevaisuudessa, erikoisia teoksia, jotka olen lukenut kerran ja joiden sivuille en palaa moneen vuoteen. En ehkä enää koskaan!"

Pieni kirja suuresta kirjahulluudesta. Tämä oli nopeasti luettu, mutta ei hirveästi käteen jäänyt. Paitsi muutama kiva lause kirjoista, jotka kuvaavat kyllä hyvin minuakin.

"Me lukijat vakoilemme ystäviemme kirjastoja, vaikka sitten huviksemme. Joskus löytääksemme kirjan, jonka haluaisimme lukea mutta jota emme omista, ja joskus saadaksemme selville, mitä edessämme myhäilevä kirjastoeläin on ahminut sisuksiinsa."

Teksti oli häiritsevän isoa, ehkä kirja olisi normaalin kokoisella fontilla ollut liian lyhyt, enkä myöskään tajunnut miksi kirjan nimestä on osa kirjaimista poikkaistu? Se näyttää vain hölmöltä.

Tähtiä: ★½

8.10.2013

Kristina Carlson - Herra Darwinin puutarhuri

Herra Darwinin puutarhuri - Kristina Carlson
Otava, 2009
Etukannen kuva: Anna Atkins 1854
Kirjastosta lainattu

"Edwin jolkottaa tietä pitkin ja kaivaa nenäänsä
Naakat kellotapulissa raakkuvat
harmaa aamu!"
kirjan ensimmäinen lause

Englantilainen kylä 1870-luvun lopulla. Mukana itse Darwinin naapurusto. Eikö kuulostakin houkuttelevalta? Tosiasiassa Darwin on hyvin pienessä roolissa, hänet pääasiassa mainitaan vain kyläläisten puheissa, nothing more. Pelkkä paikallinen kuuluisuus, joka järjestää kutsuja. Mikä tietysti on sääli, sillä oletin hänellä olevan suurempi rooli kaikkine maailmaa mullistavine evoluutio-oppeineen. Päähenkilön tittelin on saanut harteilleen kirjan nimen mukaisesti Darwinin puutarhuri Thomas Davies, leskimies, kahden lapsen isä. Mutta en häntäkään päähenkilöksi luokittelisi. Enemmän kirjassa kerrotaan kyläläisten jutustelusta, ajatuksista ja tekemisistä.

Kirja vaatii lukijalta jonkin verran, joten aivan helppoa ja mutkatonta lukeminen ei ollut. Kerronta oli kaikkea muuta kuin perinteistä, joka noin periaatteessa on ihan hyvä ja virkistäväkin asia. Jos se vaan ei olisi tuntunut niin oudolta vielä niiden yli 160 sivun jälkeen. Lauseet pomppivat miten sattui, kieliopista viis veisattiin ja oma ajatus katkesi siinä samassa. Ärsytti. Henkilötkin jäivät vain senäruusuiksi koreilemaan ja kaikki oli ikään kuin yhdentekevää, joten mitään henkilöanalyysia minun on turha lähteä kirjoittamaan. Tavallaan oli hienoa, että poikkinaiset, pisteettömät lauseet antoivat ikään kuin kuvan, että monien kyläläisten puheet tai ajatukset kuuluivat toistensa lomasta ja itse kuuli aina pätkän sieltä sun täältä.

Niin ristiriitaista, että kirjan nimi on (vieläkin) niin hieno ja erittäin lupaavan kuuloinen, mutta sisältö ei vastannut ollenkaan odotuksiani. Mitään ei juurikaan tapahtunut, vaan kirja kertoo pienestä hetkestä kyläläisten elämässä. Mikä minut sitten sai jatkamaan loppuun asti? Lyhyt sivumäärä vaikutti osaltaan ja sitten tämä kuuluisa itsepäisyys, että kirjaahan ei kesken lopeteta! Sitä vain yltiöpositiivisesti toivoo ja odottaa, että kirja muuttuu paremmaksi. Sellaista kun on monta kertaa ennenkin käynyt. Ei vaan tällä kertaa.

Nyt riittää nämä ei-niin-hyvät kirjat, haluan lukea jonkun todella hyvän kirjan pitkästä aikaa!

Ps. Kirjalla on hienot kannet!

Tähtiä:


5.10.2013

Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän

Anna minun rakastaa enemmän - Juha Itkonen
Teos, 2005
Graafinen suunnittelu: Janne Uotila/ Neo-Geo
Omasta hyllystä

"Keittiöstä puuttuu ikkuna."
kirjan ensimmäinen lause

Ei lupaavasti alkanut tämä Projekti 12, kun viime kuussa piti tämäkin kirja olla jo luettu. Aloitin tämän kyllä jo hyvissä ajoin, mutta lukeminen tökki sen verran, että eteneminen olikin hyvin hidasta. Ja toinen hyvä selitys on se, että en ole muutenkaan viime kuussa ehtinyt lukea niin paljon kuin yleensä. Toivottavasti tilanne muuttuu.

Kirjan kertojaääninä toimivat Suomen suurimman rocktähden Summer Marplen, oikealta nimeltään Suvi Vaahteran, äiti ja entinen poikaystävä. Molemmat heistä valottavat vähitellen elämäänsä ja suhdettaan Suviin. Kirjassa ei siis ole mitään järin suurta juonta, vaan pikemminkin pienistä palasista - hetkistä - muodostuva kokonaisuus. Kertoja vaihtuu melkeinpä jokaisen luvun kohdalla, mutta silti lukijan on helppo erottaa kumman (äiti vai poikaystävä) näkökulmasta tarinaa kerrotaan, vaikka sitä ei suoraan mainitakaan. Pidin paljon tästä kertojan vaihtelusta, sillä tällä tavalla kirja sai enemmän syvyyttä ja pääsi tutkailemaan asiaa parista eri näkökulmasta. Se olikin kirjan parasta antia ja pelastusrengas juonettomuudesta selvitäkseen. Ihmissuhteet kun ovat hyvin mielenkiintoinen asia.

Eniten lukemista taisi tökkiä juuri tuo juonettomuus ja vaikka koko ajan paljastui uusia asioita henkilöiden yhteisestä historiasta, tuntui ettei eteenpäin päästy ollenkaan - ja näin jälkeenpäin ajateltuna, no ei sitä tosiaan mihinkään päästy. Koko kirja perustui takautumiin. Olisikohan lukukokemus muuttunut parempaan, jos kirja olisikin kirjoitettu kronologisessa järjestyksessä? Sitä voi aina miettiä, mutta helpottanut se ainakin olisi.

Sinnikkyys ei päästänyt lopettamaan kirjaa kesken ja jos tarkastellaan pelkkää kieltä, niin kauniita lauseitahan ja sanoja kirjassa on, mutta ne eivät kaikkea voi pelastaa. Romaani saattoi hetkellisesti koskettaa tai herättää tunteita, mutta jos musiikkimaailma ei laisinkaan kiinnosta, niin kirja saattaa jäädä hyvinkin etäiseksi.

Tähtiä: ½
  
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...