31.10.2017

Anne B. Ragde - Perintötila


Käytävässä oli aivan hiljaista.

Luin Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogian pari vuotta sitten ja rakastuin niihin kirjoihin päätä pahkaa, joten olin superinoissani, että sarja ei jäänytään trilogian mittaiseksi vaan jatkuukin vielä! Ulkonäöllisestikin se solahtaa kauniisti muiden joukkoon, mutta itse tarinassa ollaan hypätty ajassa jonkin verran eteenpäin Vihreiden niittyjen jälkeen.

Sikatilan perinyt Torunn on myynyt osuutensa eläinlääkäriasemasta ja tyytynyt parisuhteeseen Christerin kanssa, joka ei ole mikään ihannemies ja hän ajatteli, etten voi elää täällä, en tietenkään voi, mutta jään kuitenkin hetkeksi, kunnes tulee se hetki, jolloin todella tajuan, etten voi jäädä. Tapansa mukaan Torunn tekee äkkikäännöksen ja palaa Neshovin perintötilalle, joka on möllöttänyt koko tämän ajan hylättynä ja rapistuneena vuokralle annettujen peltojen keskellä. Kööpenhaminassa asuva Erlend elää kumppaninsa Krummen ja kolmen lapsen kanssa jakaen vastuun lapsista lesbopariskunta Lizzin ja Jytten kanssa. Erlende kanssa eläminen on suureleistä draamaa ja hysteriaa, jossa kuitenkin toinen tasapainottaa toista.

Hautaisurakoitsija Margido sinnittelee muuttuvan yhteiskunnan pyörteissä. Hän on lopen kyllästynyt ja uupunut, ja alakulon syytä hän ei itsekään aina ymmärrä. Hautaustoimisto on jäämässä pahasti ajasta jälkeen, kun asiat hoidetaan nykyään sähköpostitse ja kaiken pitäisi löytyä netistä Facebookin kuolinilmoitussivuja myöten. "Lämpöä, eläviä käsiä, aito olka jota vasten itkeä, pieniä lohdun sanoja korvan juuressa. No, no... Nyt he saivat tietää siitä tietokoneen näytön välityksellä." Olisi hommattava uusi työntekijäkin. Eniten Margido kaipaa veljentytärtään Torunnia, jonka lähtö Neshovista tapahtui hyvin ikävissä tunnelmissa.



Perintötila alkoi niin mutustelevasti ja varkkaisesti, että piti ihan miettiä oliko näin edellisissäkin osissa, kunnes teksti vei jälleen mennessään. Ragden kuvailu on tarkkanäköistä, eikä hän maalaile ihmiskuvauksia vaaleanpunaisten lasien lävitse, mutta silti niissä on mukana hellyyttä ja lämpöä. Armeliaisuutta. Paljoa ei tarvinnut mieleen palautella tarinaa, kun vähitellen muisti jo kaikenlaista. Hahmot on ottanut omakseen jo ensimmäisestä kirjasta alkaen ja kaikki aika heidän kanssaan on laatuaikaa.

Perintötila on kirja tavallisesta arjesta ja ihmisten valinnoista samoin kuin omien virheiden ja menneisyyden kohtaamisesta. Jatkoa voinee odottaa.


Anne B. Ragde - Perintötila
(Alltid tilgivelse, 2016)
Tammi, 2017
Arvostelukappale

30.10.2017

Halloween-lukuhaasteen koonti

https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfZQjKos3f7PLPW0MOv-HfZtj19GncM3siZfUNu7DOQRi0wUgAqmapbtnOdS8TJJlCvb2bu82OsEFwMQZ5XJO-hW-0_KihlrvTj1Z4wEHlix7Gvi7UqnQxWbjaDyGLJb-K4CfD402B5eM6/s1600/Koko+n%25C3%25A4yt%25C3%25B6n+kaappaus+6.7.2017+203807-001.jpg

Melkeinpä jo perinteeksi muodostuneen Halloween-lukuhaasteen järjesti tälläkin kertaa Yöpöydän kirjojen Niina T. ja lähdin mukaan, sillä rajoitteet olivat hyvin löyhät. Jokainen sai aikalailla itse määritellä millaisella otteella tulkitsee aihetta. Ennätin lukemaan pari kirjaa taikuudesta, joista toinen oli elokuvakäsikirjoitus, dekkarin, kauhusarjakuvan sekä ihan perinteisen kauhukirjan. Monipuolinen kokoelma siis luettavaa.



Luetut

Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu - Georgia Byng
Vanki - Jussi Adler-Olsen
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat  - J. K. Rowling
Musta kuu - Mia Vänskä 
Varpaat  - Marko Hautala


Kiitos haasteesta!

24.10.2017

Kuulumisia ja roppakaupalla kirjaintoilua

Päätin, että olisi hyvä kertoilla hieman kuulumisia ja loppuvuoden kirjasuunnitelmia, kun oma aktiivisuus blogistaniassa on ollut lähinnä rästipostausten julkaisemista. Blogini on jonkinlaisessa murroksessa ja yritän löytyy nykyiseen työrytmiin sopivamman tavan blogata, kun arkena ei tahdo löytyä aikaa. Kirjoja luen edelleen suhteellisen paljon (enkä edes ymmärrä, että missä välissä, mutta tuohon pöydän kulmaan niitä kertyy aina pino odottamaan). Kommentointi on sekin jäänyt vähiin mikä harmittaa, mutta ruudun ulkopuolinen elämä menee tässä edelle. Kuvan jälkeen löytyy kaikenlaista kirjapöhinää!

Oi kesä! Näitä hetkiä kaipaan




Uutuuksista
Olen erityisen innoissani äskettäin ilmestyneistä syksyn uutuuksista, joiden joukossa on yllättävän monia suosikkikirjailijoideni teoksia! Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogia ei jäänytkään trilogiaksi vaan sai jatkoa. Perintötila jatkaa Neshovin suvun tarinaa monien vuosien jälkeen. Sen sijaan Carlos Ruiz Zafonin Unohdettujen kirjojen hautausmaa saa kaivatun neljännen ja viimeisen osan, jonka pitäisi punoa kaikki langat yhteen. Luin juuri syksyllä tätä silmällä pitäen ensimmäisen osan, Tuulen varjon, joka oli niin hyvä kuin muistinkin sen olleen. Sadie Jonesin uusimman suomennoksen, Kutsumattomat vieraat, olen jo varovasti aloittanut, sillä edellinen suomennos (Kotiinpaluu) kiilasi välittömästi lempikirjojeni joukkoon.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvakäsikirjoituksen ehdinkin jo lukea J. K. Rowlingilta. Huippuhyvä! Kamalaa että seuraavaa elokuvaa saa odottaa ensi vuoteen asti. Toinenkin Rowlingin kirja löytyy loppuvuoden lukulistalta, sillä Harry Potter ja Azkabanin vangista ilmestyy kuvitettu laitos!! Olen aloitellut toista osaa ja siitä pääsenkin näppärästi jatkamaan tuohon kolmanteen. Enkä edes suostu ajattelemaan minkälainen piinaava odotus siitä sitten seuraa. Tämä hetki on paras hetki.

Kolmen vahvan tekijän (Parvela, Sortland, Pitkänen) nuorille suunnattu visuaalisesti todella upea Kepler62-sarja sai kesällä toiseksi viimeisen osansa ja näillä näppäimillä ilmestyy/ilmestyi viimeinenkin osa. Heikommalle jäänyt dekkarien lukeminen saa vahvistusta Alan Bradleyn Nokisen tomumajan arvoituksesta, jossa Flavia on merimatkalla kohti kanadalaista tyttökoulua ja minulla on vahva luotto siihen, että sarjan laatu ponnahtaa tätä myöten taas heilahtaen ylöspäin normaalille tasolle.

Loppuvuoden lukemiseni näyttäisi olevan näillä turvattu.

Muista kirjoista
Mutta jotta lukeminen ei vahingossakaan lopu, niin tänä vuonna haluaisin lukea (uutuudet poisluettuina) vielä ainakin nämä romaanit:
  • Erin Morgenstern - Yösirkus
  • Charles Dickens - Kolea talo
  • Joyce Carol Oates - Haudankaivajan tytär


Haasteista
Halloween lukuhaastetta on vielä viikko jäljellä ja siihen yritän lähinnä saada enää Potterin luettua loppuun. Superlukumaratonit olen onnistunut lahjakkaasti ohittamaan tähän mennessä, mutta onneksi vielä muutama tilaisuus korjata asia. Uudelleen luettua- haasteeseen vaihtoehtoja riittää, voisin lukea vaikka mitä, mutta todennäköisimmin jotkut näistä:


Oma Suomi100 luku-urakkani alkaa sekin vedellä viimeisiään ja haastesivun mukaan 60 luettu tähän mennessä, joten täydet sata jäänee tässä vaiheessa haaveeksi, vaikken kyllä alkuunkaan ajatellut pystyväni siihen. Onneksi takataskussa on muutama kulttuurivisiitti, jotka lasketaan yhtälailla mukaan. Sitten on vielä oman hyllyn TBR-lista, josta tulee ihan kohta täyteen kaksi vuotta ja sen jälkeen on aika tehdä kokonaan uusi lista!


Tapahtumista
Tänä syksynä olin ensimmäistä kertaa Baba Lybeckin vetämässä Kirja vieköön -illassa ja niitä olisi vielä kaksi tulossa, toivottavasti ainakin toiseen ennätän tulla. Muuten loppuvuoteen kuuluu teatteria (Cats♥).

Syksy on tunnetusti kirjamessujen aikaa (ylihuomenna!!) ja olen taas tulossa Helsingin kirjamessuille bloggaripassilla - näillä näkymin torstaina ja lauantaina, sillä muut päivät olen muissa menoissa kiinni.
Messuohjelma löytyy täältä.

Tärppejä

to 26.10
16.30 KirjaKallio
Jenna Kostet: Pikimusta, sysipimeä

17.00 Eino Leino
Puhutaan Tovesta

18.30 Katri Vala
Kirja erikoisena esineenä

19.00 KirjaKallio
Tapetaan kirjailija!

la 28.10
10.30 Mika Waltari
Dostojevski - Kiistaton ja kiistelty

11.30 KirjaKallio
Koko Hubara: Ruskeat tytöt

12.00 Kullervo
Parnasson kirjallisuuskeskustelu

12.30 Rauha
Meik Wiking: Hygge & Lykke

13.00 Magia
Harry Potter ja Tylypahkan kirjasto

19.00 KirjaKahvila
Sadan vuoden unet - satuja aikuisille

Törmäillään messuilla!



Elokuvista ja sarjoista
Loppuun on pakko saada mainituksi joitain ruutuelämyksiä kuten pari Agatha Christie -filmatisointia: marraskuun lopussa elokuvateattereihin tulee Idän pikajunan arvoitus aikamoisella näyttelijäkaartilla ja Crooked House (Väärän vänkyrä talo) brittien ensi-iltaan joulukuun lopussa. Molemmat noista dekkareista erottuu selkeästi Christien tuotannosta ja todella mielenkiinnolla odotan minkälaiset versiot niistä on tehty.

Daphne Du Maurierin romaani My Cousin Rachel sai sekin elokuvallisen muodon, mutta sitä ennen täytyy lukea kirja. Yksi käsikirjoittajista on Downton Abbeysta tuttu Julian Fellowes. Lisäksi löyhästi Archie (Justus) -sarjakuviin perustuva Riverdale (parhaita sarjoja ikinä!) sai toisen tuotantokauden ja on juuri alkanut pyörimään Netflixissä. Elämä näyttää just nyt aika ihanalta.


Kertokaa mitä teille kuuluu!
Miltä näyttää loppuvuosi?

22.10.2017

Synkkiä miniarvioita


Kuvassa on kaunis syyspäivä, mutta kyseiset kirjat olivat sukellus paljon synkempään maailmaan. Osaksi tähän on syynä Yöpöydän kirjojen Halloween-lukuhaaste, johon aina innolla osallistun, vaikka genre ei olekaan varsinaisesti mukavuusaluettani. Haasteen rajat ovat onneksi aika väljät ja jokainen osallistuja voi määritellä omat rajanvetonsa. Minä päätin ottaa lukuun pari kunnon kauhukirjaa. Ainoastaan Sopimus ei tähän haasteeseen liity, mutta se tarjoilee toisenlaista kauhukuvastoa, joten sopinee näiden muiden kanssa samaan postaukseen.


⧫          ⧫          ⧫          ⧫          ⧫ 



Mia Vänskä: Musta kuu

Takakannesta: Eristynyt mökkikylä lupaa rauhaa lomailijoille: nelikymppinen perheenäiti Annukka tarvitsee hermolepoa, lööpeissä ryvettynyt bändi lähtee paikkaamaan välejään, isä lomailee pienen tyttärensä kanssa, iäkäs pariskunta viettää kuherruskuukauttaan. Idyllisen mökkikylän historia kiehtoo lomailijoita – lähistöllä sijaitsee muinainen uhripaikka. 

Mökkiläiset tekevät kapean kuunsirpin valossa uhripaikalle yöllisen tutkimusretken, jonka seurauksia kukaan ei osaa aavistaa. Pian myyttien ja todellisuuden rajat alkavat sekoittua: metsä puristuu mökkien ympärille, tuuli hengittää kuin elävä olento ja kuu hohtaa taivaalla keskellä päivää. Sitten rannasta löytyy ruumis. Se on peittynyt mustiin perhosiin.


Mustan kuun jännistys muodostuu hyvin rauhalliseen tahtiin ja vasta ihan loppupuolella kauhu hiipii kuvaan. Muuten se on jämäkkä kokonaisuus, jossa ei ole kauheasti turhaa ja kirjaa on helppo lukea. Teksti soljuu ja luonto ottaa suuren roolin tarinassa ja tunnelmallisimmat osuudet käytiinkin metsässä. Taustalla kummittelee myytit ja muinainen uhripaikka ja sivistyksestä eristäytyneet mökkiläiset joutuvat keskelle menneisyyden ja nykyisyyden tapaamista.

En voi suositella ottamaan kirjaa mukaan mökkilomalle ellei sitten halua todenteolla eläytyä tarinaan.


⧫          ⧫          ⧫          ⧫          ⧫


Marko Hautala: Varpaat 

Takakannesta: Kriisiin ajautunut reppureissaajapariskunta päätyy ranskalaiseen pikkukylään. Majatalossa heidän pöytäänsä tunkeutuu mies, jolla on villi retkiehdotus muinaisiin luolastoihin, joihin ei virallisten oppaiden kanssa ole asiaa. Muukalainen nostaa pöydälle jalkansa, jossa on jäljellä vain isovarvas. Puuttuvien varpaiden arvoitus vie pariskunnan syvälle maan uumeniin, kylmän kiven ympäröimään pimeyteen.

Marko Hautalalta en ole entuudestaan lukenut mitään, mutta Varpaat siis perustuu hänen kauhunovelliinsa ja kuvat sarjakuvaan on luonut Broci. Hänen tyylinsä on hyvin ja rento ja ilmeikäs ja ainakin Ninan hahmo jopa hieman mangamainen. En voi sanoa saaneeni lopusta kauheasti kiinni ja albumi jätti jälkeensä lähinnä hämmentyneen olon. Jos se oli tarkoituskin niin hyvä.


⧫          ⧫          ⧫          ⧫          ⧫


Audrey Magee: Sopimus

Takakannesta: Katherina Spinell ja Peter Faber menevät naimisiin toisiaan tuntematta. Natsien joukossa taisteleva Peter saa vihkiloman itärintamalta, ja Katherinalle kuuluu leskeneläke, jos Peter kaatuu. Yllättäen he kuitenkin rakastuvat toisiinsa.

Kuherruskuukauden aikana Katharinan isä vie vävynsä tyhjentämään juutalaiskoteja, tönimään perheitä tiellä odottaviin autoihin. Kun Peter palaa rintamalle, Spinellit muuttavat juutalaisilta jääneeseen asuntoon ja Katherinan vauva saa juutalaisperheen lastenvaunut.


Maailmansota, natsit ja juutalaiset ovat kirjallisuudessa erittäin kulutettu aihe, mutta Sopimus käsittelee sitä vähän eri tavalla. Peterin taistellessa Stalingradissa kurjissa oloissa Suur-Saksan puolesta nähden nälkää ja kärsien kylmyydestä, Katharina käy kutsuilla suurimpina murheinaan vanhempien riitely. Järkyttävän helposti omaksutaan asenne, että juutalaiset ovat vähempiarvoisia, eikä heidän suuntaansa suoda inhimillisiä ajatuksia. Ehkä totuudessa olisi liikaa kestettävää. "Tänään olen niin onnellinen siitä, että olen saksalainen, että olen osa tätä kaikkea. Että olen osa tätä hienoa, elävää historiaa." Ei Katharinallakaan tosin aivan helppoa aina ole, sillä yhtä helposti kuin hyvän aseman saavuttaa sen myös menettää.
 
Kotirintaman tapahtumat olivat paljon mielenkiintoisempaa luettavaa, enkä kauheasti välittänyt lukea Peteristä. Sopimus on ainut postauksen ei-kauhukirjoista, mutta tämä oli oikeasti se kaikista karmivin sisällöltään yhdistettynä vielä Audrey Mageen toteavaan, viileään tyyliin. Miten tällaista oikeasti voi tapahtua?

"Entä mikä on sinun tekosyysi, Faustmann?"
"Sehän se ongelma onkin. Minulla ei ole sellaisia.
Minulla ei ole illuusioita.
Tiedän tarkalleen, miksi olen täällä."


Audrey Magee - Sopimus
(The Undertaking, 2013)
Atena, 2015
Omasta hyllystä


Mia Vänskä - Musta kuu
Atena, 2012
Kirjastosta

½
Marko Hautala - Varpaat
Kuvat: Broci
Haamu, 2016
Kirjastosta

19.10.2017

J. K. Rowling - Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (elokuvakäsikirjoitus)


Iso, syrjäinen ja hylätty linna kohoaa esiin pimeydestä.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on viime vuonna ensi-iltansa saaneen samannimisen elokuvan alkuperäinen käsikirjoitus, jonka on kirjoittanut onneksemme itse J. K. Rowling. Kyseessä on hänen ensimmäinen elokuvakäsikirjoituksensa, mutta mainiostinhan tuokin tekstilaji taittuu. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on mielenkiintoisimpia lukemiani kässäreitä - tosin suurelta osin siihen taitaa vaikuttaa tarinallinen sisältö. 😃

Takakannesta: On vuosi 1926. Tylypahkasta aikoinaan valmistunut velho ja tutkija ja taikaministeriön työntekijä Lisko Scamander on ollut tutkimusmatkalla ympäri maailmaa tutkimassa ihmeotuksia ja hänen tarkoituksenaan on pysähtyä pikaisesti New Yorkiin, mutta pysähdyksestä tuleekin pitempi kuin hän arvasi. Amerikan jästit ovat hankalaa joukkoa ja Amerikan velhot pahemmassa pulassa kuin Englannin velhot. Osa Liskon ihmeotuksista karkaa ja New York on kaaoksessa.

Eli nyt ollaan ajassa noin viisikymmentä vuotta ennen Harry Potter -tarinan alkua ja oli sanoinkuvailemattoman ihanaa päästä tästä jästien maailmasta sukeltamaan taikapiiriin. Tällä kirjalla on suuri etu esim. Kirottuun lapseen verrattuna, sillä nyt ei olla suoraan Tylypahkan maisemissa, vaan pelikenttänä on New York, joka on ihan oma maailmansa (siellä jästit kulkevat nimellä ei-taik), jolloin täytettävät saappaat eivät ole aivan niin valtavat.

Käsikirjoitukset ovat yleensä niin pelkistetty kertomisen muoto, että niitä lukiessa ei suoraan henkilöiden pään sisälle juurikaan pääse (paitsi tietysti lukemalla rivien välistä), mutta Rowling tekstistä löytyy vähän ajatusten kuvailuakin ja näin hahmoille muodostui pian oma persoonallisuus. Lisko on lempihahmojani ja yhdessä Jacobin kanssa he ovat hauska pari. Elokuvan nähneenä hahmot sai heti visuaalisen muodon ja vähän harmittaakin, etten saanut tilaisuutta kuvitella heitä ensin itse.

Keskellä ihana Haisku


Rowlingiin voi luottaa ja kirjan lukikin hetkessä. Siitä tekee koukuttavan nopeat juonenkäänteet, hauskuus, eläväiset henkilöt ja viittaukset jo Pottereissa tutuiksi tulleisiin asioihin. Kirjalle täytyy muuten antaa kunniamaininta kansista! Onko upeampaa nähty! Useamminkin voisin nähdä tällaista panostamista.

On olemassa myös toinen Rowlingin kirjoittama Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -kirja, joka on ikään kuin Lisko Scamanderin kirjoittama oppikirjamainen opus, jota mm. Tylypahkassa käytetään koulukirjana. Alkusanat siihen on kirjoittanut Albus Dumbledore.


J. K. Rowling - Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
(Fantastic Beast and Where to Find Them, 2016)
Tammi, 2017
Arvostelukappale

15.10.2017

Georgia Byng - Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu


Mooly Moon katsoi vaaleanpunaisia, läiskikkäitä 
jalkojaan, jotka olivat kirjavat kuin sikanautasäilyke.

On tämä uudelleen lukeminen kivaa puuhaa. Molly Moonit luin lapsuudessa ja silloin kaikki kirjat luki niin intensiivisesti mukana eläen, että muistin helposti jopa osan tapahtumista. Tuolloin kirjoitin lukupäiväkirjaan, että "Varo vain Harry Potter!" 😄 Melkoinen haastaja Molly onkin, vaikka tarina ei ole lähellekään yhtä eeppinen kuin arpiotsaisen pojan seikkailut pimeyden voimia vastaan.

10-vuotias Molly Moon asuu Hardwick House-orpokodissa, jonka ilkeä johtajatar Andersson on ottanut Mollyn silmätikukseen. Orpokodin muutkin lapset ovat ilkeitä hänelle ja Mollyn ainut ystävä on Rocky, joka saakin itselleen adoptioperheen. Molly löytää sattumalta kirjastosta ikivanhan Hypnoosikäsikirjan, jonka oppien voimin hänen on mahdollista lentää New Yorkiin aikomuksenaan muuttaa elämänsä kertaheitolla parempaan suuntaan ja etsiä samalla Rocky. Mukaansa Molly ottaa orpokodin johtajattaren Petula-mopsin. Aivan tytön kannoilla on katala professori Nockman, joka havittelee itselleen Hypnoosikäsikirjaa ja sitä kautta - ei mitään vähempää kuin - koko maailman herruutta.

Kirjassa on tuttu, toimiva tarina kiusatusta päähenkilöstä, joka lopulta näyttää kaikille ja jonka elämä muuttuu paremmaksi. Happy end. Pidin kirjan sanomasta ja sen sisältämistä viisaista ajatuksista. Itsensä rumaksi mieltämä Molly oppii lopulta pitämään peilikuvastaan "Hän oli totisesti muuttunut sen marraskuun illan jälkeen, jolloin oli seissyt kukkulalla ja vihannut elämäänsä ja itseään" ja tunnistaa oikeat ystävänsä. Samaistumista ei haittaa myöskään se, että Mollyn lempipaikkoja on (tietenkin) kirjasto.

Kirjassa on mukavasti huumoria ja yllättäviä juonenkäänteitä, jotka varmasti pitävät etenkin nuoret lukijat otteessaan, enkä minäkään voi väittää olleeni tylsistynyt. Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu on Georgia Byngin esikoisteos ja sen jälkeen on ilmestynyt kolme jatko-osaa. Hienot nettisivut löytyy (banneri!) täältä.

½
Georgia Byng - Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu
(Molly Moon's Incredible Book of Hypnotism, 2002)
Wsoy, 2003
Halloween lukuhaaste
Omasta hyllystä

11.10.2017

Jussi Adler-Olsen - Vanki


Carl astui askeleen kohti peiliä ja silitti
sormellaan ohimoa, johon luoti oli asunut.

Hetkeen en ole dekkareita lukenut, mutta näin syksyn kynnyksellä sellaisen valitseminen tuntui aika luonnolliselta valinnalta. Dekkareiden kanssa aikakin kuluu yleensä nopeasti ja lukeminen tuntuu helpolta. Jussi Adler-Olsenin Vanki aloittaa Osasto Q -dekkarisarjan.

Carl Morck on kokenut rikospoliisi, jolle työ on koko elämä, mutta eräs työkeikka menee pahasti pieleen: hänen työkaverinsa kuolee ja toinen joutuu vakavassa tilassa sairaalaan. Itsekin luodin saaneena Carlin palo työhön sammuu. Hänestä tulee töissä maanvaiva ja kollegat tekevät hänestä valituksia. Väkivaltayksikön päällikkö keksii loistavan ratkaisun saaden samalla oman lehmänsä ojasta: ylemmän tahon painostuksessa hän perustaa Osasto Q:n joka tutkii vanhoja, ratkaisemattomia rikoksia ja vetäjäksi nimitetään Carl.

Osasto Q toimii erillään muista, tarkemmin ottaen kellarissa. Poissa muiden tieltä. Hän teki kuitenkin aina mielensä mukaan, toisin sanoen ei yhtikäs mitään. Ei ole kuitenkaan niin hauskaa olla pomo, jos ei ole alaisia ja Carl tietää mistä naruista on vedettävä saadakseen sellaisen. Hän saa avuksi omalaatuisen ja toimeliaan Hafez el-Assadin. Heidän ensimmäinen juttunsa on viisi vuotta sitten kadonneen poliitikko Merete Lynggaarsin tapaus.

Sen lisäksi, että kirja on silloin tällöin sattunut silmään, niin kiinnostuin tästä ennen kaikkea Carlin takia. Hänen tilanteensa kuulosti sen verran psykologisesti mielenkiintoiselta ja erilaiselta muihin lukemiini dekkareihin verrattuna. Carl osoittautuikin varsinaiseksi luonnonvoimaksi, jonka päättäväisyyden edessä muiden oli taivuttava - olivatpa he sitten alempi- tai ylempiarvoisia. Tosin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ja ne taas Assad hoiti luontevasti Carlin hämmästykseksi.

"Tiedätkö mitä", mies vastasi ja tapitti Carlia tiukasti silmiin. "Vaikka ihminen onkin paska, voi hänessä silti olla vähän arvokkuutta. Mitä mieltä itse olet?"

Kirjassa vuorottelee Carlin ja Mereten osuudet, eikä jälkimmäinen ollut kovinkaan mieltäylentävää luettavaa. Olisin halunnut pysytellä vain visusti Carlin ja hänen apurinsa seurassa. Niissä kohdissa oli sentään välillä jotain hymyilemisen arvoisia kohtia, mutta Mereten kohtalo oli kolkko ja synkkä, jonka painostavuus syntyi ihan muista jutuista kuin esimerkiksi fyysisestä väkivallasta. Vanki on vetävä aloitusosa ja lisää on luettava.


Jussi Adler-Olsen - Vanki
(Kvinden i buret, 2007)
Gummerus, 2013
Omasta hyllystä

8.10.2017

J. P. Koskinen - Ystäväni Rasputin


Kesäkuun lopussa Grigorin hermostuneisuus palkittiin.

J. P. Koskisen Ystäväni Rasputin kertoo Grigori Rasputinin viimeisistä vuosista ennen Venäjän vallankumousta. Vallankumous oli kone, joka tarvitsi käynnissä pysyäkseen verta ja lihaa, sehän oli jo nähty. Rasputin on päässyt vaikutusvaltaiseksi henkilöksi tsaariperheeseen, koska hän - ei perheen oma lääkäri - pystyy pitämään nuoren kruunuperijä Aleksein verenvuototaudin aisoissa. Kun ihme tapahtui, Mama itki niin kauan, ettei hänellä enää ollut kyyneliä. Perhe uskoo, että Jumala on lähettänyt Rasputinin suojelemaan heitä.

Takakannesta: Nuori Vasili-poika jää orvoksi ja Jerusalemiin matkalla oleva palavasilmäinen pyhiinvaeltaja ottaa hänet oppipojakseen. Grigori Jefimovit Rasputin on Pietarin aatelistoa kuohuttava mystikko, joka jakaa vallanpitäjien ja kansan mielipiteet, mutta johon tsaariperhe luottaa kuin peruskallioon. Rasputin alkaa kasvattaa Vasilia erikoisin metodein, tavoilla jossa pyhyys ja synti kulkevat käsi kädessä, ja paholainen vaanii aina Jumalan selän takana. Vasili pääsee Rasputinin avulla seuraamaan tsaari Nikolai II:sen perheen viimeisiä, traagisia vuosia. Suurvaltapolitiikkaan sotkeutuvan Rasputinin seurassa mikään ei ole selvää, ei edes elämän ja kuoleman välinen raja.

Rasputin yllä on mystinen viitta, joka tekee hänestä kiinnostavan hahmon senkin vuoksi, että hän vaikutti omalta osaltaan vallankumoukseen. Tsaariperheessä hänestä pidetään, mutta melkein kaikki muut, kansa mukaanlukien, pitävät häntä huijarina ja irstailijana. Koko kirja alkaakin Rasputinin murhayrityksestä, joka tietenkin epäonnistuu. Historiantunneilla korvansa auki pitäneet kuitenkin tietävät paremmin mitä lopulta on luvassa.

Muistin, kuinka Grigori oli sanonut minulle, että oli upottava yhä syvemmälle, kokonaan pohjaan saakka, täydelliseen pimeyteen, jotta ylösnousemuksen armo olisi riittävän suuri. Jollakin tavalla ymmärsin, että niin sen täytyi olla, ei ollut muuta tietä. En kuitenkaan ollut enää aivan varma, kykenikö edes Grigori nousemaan niistä syvyyksistä, joihin hän oli vajoamassa.

Rasputinin tarina kerrotaan oppipoika Vasilin silmin, jonka tehtävä on kirjoittaa ylös vihkoonsa kaikki mitä hän näkee ja kuulee. Vasilin kautta lukijalle avautuu Rasputinista rakastavampi kuva. Hän on kuin isä äitinsä menettäneelle Vasilille. Hänen katseensa syttyi ja sammui, välillä hän katsoi minua epäluuloisesti kuin kettu, hetkessä silmät suorastaan loistivat hellää rakkautta. Hän oli kuin liekki tuulessa, joka lepattaa suuntaan ja toiseen, meinaa hiipua mutta roihahtaa uudelleen. Vasil ihastuu tsaariperheen Anastasiaan (kaikille tuttu ainakin piirroselokuvan muodossa).

Jälleen sai lukea palan historiaa, mutta itselle miellyttävässä muodossa eli kiinnostavana fiktion ja faktan sekoituksena. Ennen Ystäväni Rasputinia olin lukenut J. P. Koskiselta vain Hallava hevonen -lastenkirjan. Ystäväni Rasputin on hyvin kirjoitettu ja haluan kyllä lukea Koskiselta lisää.

★½
J. P. Koskinen - Ystäväni Rasputin
Wsoy, 2013
Omasta hyllystä
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...