Halloween-lukuhaasteen koonti

Melkeinpä jo perinteeksi muodostuneen Halloween-lukuhaasteen järjesti tälläkin kertaa Yöpöydän kirjojen Niina T. ja lähdin mukaan, sillä rajoitteet olivat hyvin löyhät. Jokainen sai aikalailla itse määritellä millaisella otteella tulkitsee aihetta. Ennätin lukemaan pari kirjaa taikuudesta, joista toinen oli elokuvakäsikirjoitus, dekkarin, kauhusarjakuvan sekä ihan perinteisen kauhukirjan. Monipuolinen kokoelma siis luettavaa.

Luetut

Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu - Georgia Byng
Vanki - Jussi Adler-Olsen
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat  - J. K. Rowling
Musta kuu - Mia Vänskä 
Varpaat  - Marko Hautala


Kiitos haasteesta!

Synkkiä miniarvioita

Kuvassa on kaunis syyspäivä, mutta kyseiset kirjat olivat sukellus paljon synkempään maailmaan. Osaksi tähän on syynä Yöpöydän kirjojen Halloween-lukuhaaste, johon aina innolla osallistun, vaikka genre ei olekaan varsinaisesti mukavuusaluettani. Haasteen rajat ovat onneksi aika väljät ja jokainen osallistuja voi määritellä omat rajanvetonsa. Minä päätin ottaa lukuun pari kunnon kauhukirjaa. Ainoastaan Sopimus ei tähän haasteeseen liity, mutta se tarjoilee toisenlaista kauhukuvastoa, joten sopinee näiden muiden kanssa samaan postaukseen.

⧫          ⧫          ⧫          ⧫          ⧫ 

Mia Vänskä: Musta kuu

Takakannesta: Eristynyt mökkikylä lupaa rauhaa lomailijoille: nelikymppinen perheenäiti Annukka tarvitsee hermolepoa, lööpeissä ryvettynyt bändi lähtee paikkaamaan välejään, isä lomailee pienen tyttärensä kanssa, iäkäs pariskunta viettää kuherruskuukauttaan. Idyllisen mökkikylän historia kiehtoo lomailijoita – lähistöllä sijaitsee muinainen uhripaikka. 

Mökkiläiset tekevät kapean kuunsirpin valossa uhripaikalle yöllisen tutkimusretken, jonka seurauksia kukaan ei osaa aavistaa. Pian myyttien ja todellisuuden rajat alkavat sekoittua: metsä puristuu mökkien ympärille, tuuli hengittää kuin elävä olento ja kuu hohtaa taivaalla keskellä päivää. Sitten rannasta löytyy ruumis. Se on peittynyt mustiin perhosiin.

Mustan kuun jännistys muodostuu hyvin rauhalliseen tahtiin ja vasta ihan loppupuolella kauhu hiipii kuvaan. Muuten se on jämäkkä kokonaisuus, jossa ei ole kauheasti turhaa ja kirjaa on helppo lukea. Teksti soljuu ja luonto ottaa suuren roolin tarinassa ja tunnelmallisimmat osuudet käytiinkin metsässä. Taustalla kummittelee myytit ja muinainen uhripaikka ja sivistyksestä eristäytyneet mökkiläiset joutuvat keskelle menneisyyden ja nykyisyyden tapaamista.

En voi suositella ottamaan kirjaa mukaan mökkilomalle ellei sitten halua todenteolla eläytyä tarinaan.

⧫          ⧫          ⧫          ⧫          ⧫

Marko Hautala: Varpaat 

Takakannesta: Kriisiin ajautunut reppureissaajapariskunta päätyy ranskalaiseen pikkukylään. Majatalossa heidän pöytäänsä tunkeutuu mies, jolla on villi retkiehdotus muinaisiin luolastoihin, joihin ei virallisten oppaiden kanssa ole asiaa. Muukalainen nostaa pöydälle jalkansa, jossa on jäljellä vain isovarvas. Puuttuvien varpaiden arvoitus vie pariskunnan syvälle maan uumeniin, kylmän kiven ympäröimään pimeyteen.

Marko Hautalalta en ole entuudestaan lukenut mitään, mutta Varpaat siis perustuu hänen kauhunovelliinsa ja kuvat sarjakuvaan on luonut Broci. Hänen tyylinsä on hyvin ja rento ja ilmeikäs ja ainakin Ninan hahmo jopa hieman mangamainen. En voi sanoa saaneeni lopusta kauheasti kiinni ja albumi jätti jälkeensä lähinnä hämmentyneen olon. Jos se oli tarkoituskin niin hyvä.

⧫          ⧫          ⧫          ⧫          ⧫

Audrey Magee: Sopimus

Takakannesta: Katherina Spinell ja Peter Faber menevät naimisiin toisiaan tuntematta. Natsien joukossa taisteleva Peter saa vihkiloman itärintamalta, ja Katherinalle kuuluu leskeneläke, jos Peter kaatuu. Yllättäen he kuitenkin rakastuvat toisiinsa.

Kuherruskuukauden aikana Katharinan isä vie vävynsä tyhjentämään juutalaiskoteja, tönimään perheitä tiellä odottaviin autoihin. Kun Peter palaa rintamalle, Spinellit muuttavat juutalaisilta jääneeseen asuntoon ja Katherinan vauva saa juutalaisperheen lastenvaunut.

Maailmansota, natsit ja juutalaiset ovat kirjallisuudessa erittäin kulutettu aihe, mutta Sopimus käsittelee sitä vähän eri tavalla. Peterin taistellessa Stalingradissa kurjissa oloissa Suur-Saksan puolesta nähden nälkää ja kärsien kylmyydestä, Katharina käy kutsuilla suurimpina murheinaan vanhempien riitely. Järkyttävän helposti omaksutaan asenne, että juutalaiset ovat vähempiarvoisia, eikä heidän suuntaansa suoda inhimillisiä ajatuksia. Ehkä totuudessa olisi liikaa kestettävää. "Tänään olen niin onnellinen siitä, että olen saksalainen, että olen osa tätä kaikkea. Että olen osa tätä hienoa, elävää historiaa." Ei Katharinallakaan tosin aivan helppoa aina ole, sillä yhtä helposti kuin hyvän aseman saavuttaa sen myös menettää.
 
Kotirintaman tapahtumat olivat paljon mielenkiintoisempaa luettavaa, enkä kauheasti välittänyt lukea Peteristä. Sopimus on ainut postauksen ei-kauhukirjoista, mutta tämä oli oikeasti se kaikista karmivin sisällöltään yhdistettynä vielä Audrey Mageen toteavaan, viileään tyyliin. Miten tällaista oikeasti voi tapahtua?

"Entä mikä on sinun tekosyysi, Faustmann?"

"Sehän se ongelma onkin. Minulla ei ole sellaisia.
Minulla ei ole illuusioita.
Tiedän tarkalleen, miksi olen täällä."

★★★
Audrey Magee - Sopimus

(The Undertaking, 2013)

Atena, 2015

Omasta hyllystä

★★★
Mia Vänskä - Musta kuu

Atena, 2012

Kirjastosta

★★½
Marko Hautala - Varpaat
Kuvat: Broci

Haamu, 2016

Kirjastosta

Monta haastekoontia

Näillä näppäimillä on päättymässä peräti kolme haastetta: Hämärän jälkeen-, Halloween- ja Lukuharjoituksia-lukuhaasteet ja mihinkään noista en ehdi saada enää suorituksia, joten niputan ne kaikki kätevästi tähän. Tarkemmat säännöt haasteisiin ja kirjapostauksiin löytyvät linkin takaa.

Halloween-lukuhaaste

Missä: Yöpöydän kirjat 
Kesto: 1.10.2016 - 31.10.2016

Sjón: Poika nimeltä kuukivi
Daphne du Maurier: Linnut
Vampyrologia: langenneiden todellinen historia
Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
J. R. Ward: Halu
Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa
Louise Penny: Kylmän kosketus
Sarah Waters: Vieras kartanossa 
S. J. Watson: Kun suljen silmäni
John Wyndham: Käenpojat

Hämärän jälkeen -lukuhaaste

Missä: Orfeuksen kääntöpiiri 
Kesto: 3.11.2015 - 2.11.2016

Haudankaivaja (1 kirja)
Scott Snyder: Amerikan vampyyri
Aave (3 kirjaa)
Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia
Marko Hautala: Itsensävalaisevat
Ihmissusi (5 kirjaa)
Carlos Ruiz Zafon: Marina
John Polidor: Vampyyri
Vampyyri (7 kirjaa)
Sheridan Le Fanu: Carmilla
Richard Matheson: Olen legenda
Zombie (9 kirjaa)
John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen
Patrick Ness: Hirviön kutsu
Noitapiiri (11 kirjaa)
Jonathan Carroll: Neljännestä yli ymmärryksen
Jonathan Carroll: Pyhän hirven kirkko
Matthew G. Lewis: Munkki
Daphne du Maurier: Linnut
Vampyrologia: langenneiden todellinen historia
Andrew Michael Hurley: Hylätty ranta
Sarah Waters: Vieras kartanossa
John Wyndham: Käenpojat

Missä: Kujerruksia
Kesto: 10.1.2016-10.11.2016

1 luettu näytelmä - tarpeistonhoitaja
Arthur Miller - Kauppamatkustajan kuolema
2 luettua näytelmää - puvustaja
William Shakespeare - Coriolanus

Minä kiitän ja kuittaan!

Charlaine Harris - Veren imussa

Veren imussa - Charlaine Harris

(Dead to the World, 2004)

Gummerus, 2011

Kirjastosta lainattu

"Löysin oveeni teipatun viestin kun palasin töistä kotiin."

kirjan ensimmäinen lause

Sookie Stackhouse 4

Ajaessaan töistä kotiin Sookie huomaa tien laidassa juoksevan puolialastoman miehen. Sookie ottaa muistinsa menettäneen miehen kyytiin, sillä hän on tunnistanut kuka tämä on. Eric ei itse kuitenkaan muista mitä on tapahtunut tai kuka hän on. Omahyväisen ja vihjailevan Ericin tilalla on herkkä ja haavoittuvainen Eric. Uusi Eric saa Sookien syystäkin hämmennyksiin, sillä häntä on entistä vaikeampi vastustaa.

Pian selviää, että Ericin muistin menetyksen takana on hämmästyttävän voimakkaat noidat, joilla olisi Ericille vielä käyttöä. Sookie suojelee miestä ja löytää tietenkin itsensä jälleen vastoin tahtoaan keskeltä noitien, vampyyrien ja ihmissusien välien selvittelyä. Eikä huolia vähennä myöskään kadonnut Jason-veli.

Tätä menoa sarja varmaan käy aika villiksi, sillä jokainen kirja on tähän mennessä esitellyt uusia taikaolentoja parikin kappaletta. Mitähän mielikuvituksellisia hahmoja tulee tarinaan mukaan sitten viimeisissä osissa...Nyt mukaan soppaan saatiin noidat ja wiccat. Ja puumat. Voi hyvänen aika.

Vaikka pidän joka kirjassa olevasta omasta juonestaan, niin jonkinlaista kunnon selkärankaa kirjat vielä tarvitsisivat. Ne on vähän irrallisia toisistaan. Nyt alkoi sarja jo hieman puuduttaa tätä lukijaa, joten ainakin tältä erää saa sarjan loput osat jäädä lukematta hetkeen.

Sarjan kansista en ole tainnut mitään mainita, mutta onhan ne aika mauttomia. Mitäänsanomattomia ja tylsiä.

Tähtiä: ★★★

Muita postauksiani:
Verenjanoa Dallasissa
Kylmäveristen klubi

Halloween tunnelmia

Tunnelma ja ruoka ovat iso osa Halloweenia ja tämä vuosi oli ensimmäinen kerta, kun panostin edes yhtään tähän omituiseen päivään. Selvästi tämä blogin pitäminen on saanut minut innostumaan uusista jutuista. Saa nähdä mitä jouluna sitten keksin (kyllä, sekin juhla on jo melkein ovella)! Halloween meni siis hyvän ruuan ja pienen askartelun lomassa leffoja ja kirjoja unohtamatta.

Halloween kirjat

Halloween -lukuhaasteeseen tuli luettua 10 teosta, joihin linkit alla.

Alan Bradley - Kuolema ei ole lasten leikkiä
Charlaine Harris - Verenjanoa Dallasissa
Audrey Niffenegger - Hänen varjonsa tarina
Clive Barker - Veren kirjat 1
Charlaine Harris - Kylmäveristen klubi
Marko Hautala - Kuokkamummo
P.C. Cast & Kristin Cast - Merkitty
Stephen King - Doloreksen tunnustus
Terhi Ekebom - Kummituslapsi
Charlaine Harris - Veren imussa (postaus tulossa)

Listalta nostaisin muutaman kirjan: Kuolema ei ole lasten leikkiä ja Kummituslapsi olivat niitä huipputeoksia ja iloinen olin myös törmätessäni Hänen varjonsa tarinaan ja Kuokkamummoon (onneksi siis vain tuon nimiseen kirjaan, eikä oikeaan Kuokkamummoon!).
Matkalla kauhujen maahan pääsin tutustumaan vampyyreihin, ihmissusiin, kummituksiin, hautausmaihin, kuolleisiin, noitiin, loitsuihin... ja lista sen kun jatkuu. Oli kuitenkin mukava päästä takaisin tuolta reissulta ja nyt lukupinossa odottelee kaikenlaisia muita opuksia.

Kiitos Emilielle hurjasta haasteesta!

Halloween elokuvat

Toki sitä tuli myös Halloweenin aikaan katsottua muutamia elokuvia.

Päätön ratsumies (Sleepy Hollow, 1999) on Johnny Deppin ja Christina Riccin tähdittämä kauhuelokuva, jonka ohjaaja on maaginen Tim Burton. Ichabod Crane lähetetään pieneen kylään pysäyttämään murhanhimoinen päätön ratsumies. Tosin Ichabod ei aluksi usko moiseen uskomukseen ennen kuin omin silmin tämän näkee.

Kauhua pahimmasta päästä tämä ei todellakaan ole, sillä pidin tätä enemmänkin huvittavana näin toista kertaa elokuvan nähtyäni.

Tähtiä: ★★★★


Dark Shadows (2012) esittelee taas tutun kasan hahmoja ja joukkoa johtaa kukas muukaan kuin Johnny Depp - Tim Burton parivaljakko jälleen. Muita näyttelijöitä ovat mm. Michelle Pfeiffer, Helena Bonham Carter, Eva Green ja Chloe Grace Moretz.

Vampyyri Barnabas Collins on ollut elävältä haudattu kaksi vuosisataa, kunnes hän palaa muuttuneeseen maailmaan vuonna 1972. Barnabas vannoo palauttavan kotinsa ja sukunsa maineen menneeseen kunniaan pitkävihaisen Angelique-noidan tempuista huolimatta.

Tähtiä: ★★½


Beetlejuice (1988) komedia on sekin Tim Burtonin käsialaa (yllätysyllätys). Juuri kuollut pariskunta huomaa jääneensä haamuiksi omaan taloonsa. Uusi perhe muuttaa taloon, mutta pariskunta ei pidä heistä, sillä he alkavat remontoida taloa aivan uudenlaiseksi. Pariskunta yrittää kummitustempuillaan pelotella perheen ulos talosta, mutta epäonnistuvat karusti. Voisivathan he kutsua Beetlejuicen paikalle...

Päätöntä menoa ja rajusti yliampuva. Näyttelijöistä löytyy Michael Keaton, Alec Baldwin, Geena Davis ja Winona Ryder.

Tähtiä: ★★★

Casper (1995) soveltuu vaikka koko perheelle. 'Haamutohtori' James Harvey saapuu tyttärensä kanssa vanhaan vetoisaan Whipstaff Manor -linnaan. Sen ahne omistaja on palkannut tohtori Harveyn karkottamaan linnan näkymättömät asukit: ystävällisen, mutta yksinäisen Casper-haamun, jonka ainoa toive on löytää ystävä ja hänen skandaalimaiset setänsä Stretchin, Stinkien ja Fatson ('Haamutrio').

Päärooleissa Bill Pullman ja Christina Ricci.

Tähtiä: ★★★★

Crow (1994) nauttii kulttimaineesta ja sen keskiössä oleva Eric ammutaan tyttöystävänsä kotona. Vuosi tapahtuneen jälkeen Eric nousee haudasta ja päättää kostaa oman ja tyttöystävänsä kuoleman.

Loistava elokuva varsinkin Halloweenin aikaan. Pääroolin osassa loistaa Brandon Lee, joka - surullista kyllä - kohtasi myös oman loppunsa kesken elokuvan kuvausten.

Tähtiä: ★★★★½

Halloween fiilistelyyn sopii ehdottomasti kappale:

Michael Jackson - Thriller
 Sen musavideo kannattaa katsoa, jos vielä ei ole nähnyt!

HAPPY HALLOWEEN!

Terhi Ekebom - Kummituslapsi

Kummituslapsi - Terhi Ekebom

Asema, 2013

Kirjastosta lainattu

sarjakuvan ensimmäinen ruutu

"Nainen muuttaa syrjäiseen taloon metsän reunalla. 
Mutta metsä on rauhaton, täynnä onnettomia, ulvovia henkiä. Nainen kiinnittää puiden runkoihin nauhoja, jotta henget löytäisivät ulos metsästä, valoon. Mutta pieni kummituslapsi ei halua lähteä. Hän on niin kovasti odottanut, että pääsisi kouluun."

Ihastuttava ja niin sydäntä koskettava tarina, jonka pienetkin tarinalliset vivahteet avautuvat tarkalle lukijalle kuten nainen laittamassa pieniä kenkiä kaappiin sekä albumin aivan viimeinen kuva. Tekstiä ei juuri käytetä - eikä tarvitakaan - sillä kuvat kertoo kaiken oleellisen. Herkkä ja kaunis kynänjälki tukee tarinaa ja kummituslapsi on aivan ihastuttava tuttavuus. Suloinen pieni olento, joka ei valoon kaipaa, vaan hän haluaa oppia kirjoittamaan ja mennä kouluun.

Kaiken vähäeleisyyden ja surumielisyyden takana pilkottaa kuitenkin toivo, vaikka haikea olo itselleni jäi tämän jälkeen. Kaikkea ei myöskään ole pureskeltu lukijalle valmiiksi, joka suuresti ilahdutti, sillä näin albumista löytyi paljon kaikenlaista, jotka tuntuivat suurilta löydöiltä.

Ekebomilta on ilmestynyt myös albumi Uusissa maisemissa, joka ei piirrosjäljeltään yhtä herkullisesta näytä Kummituslapseen verrattuna, mutta itse tarina vaikuttaa kiinnostavalta. 

Tähtiä: ★★★★★

PS. Halloween -lukuhaasteeseen on nyt kaikki kirjat luettu, joskin vielä yhdestä postaus puuttuu. Se on siis vielä luvassa sekä varmaan jo sitä ennen tässä viikonloppuna kirjoittelen pienen (pitkän) halloween-postauksen.

Stephen King - Doloreksen tunnustus

"Mitä sinä kysyit, Andy Bissette?"

Mitä olisi Halloween -lukuhaaste ilman niin kutsuttua kauhun mestaria, Stephen Kingiä! Pari muuta Kingin kirjaa oli tarkoitus lukea ennen Doloreksen tunnustusta, mutta kun molemmat sattuvat olemaan ainakin tuhannen sivun järkäleitä, niin tämä sitten kiilasi niiden ohitse yöpöydälleni. Huono idea.

Dolores Claiborne on poliisien kuulusteluissa rikkaan Vera Donovan murhasta. Dolores kieltää murhanneensa työnantajansa ja alkaa kertoa omaa versiota tapahtuneesta. Samalla punoutuu myös auki päivä, jolloin Doloreksen mies Joe kuoli täydellisen auringonpimennyksen aikaan.

Vera Donovan on Little Tall Islandin asukkaiden keskuudessa huonossa maineessa, sillä hän ei potkujen antamista pelkää ja säännöt on tiukat: kolme kertaa kun saman asian unohtaa, niin heihei työpaikka. Dolores on kuitenkin itsekin hyvin räväkkä nainen ja pärjää siksi Veran kanssa hyvin pistämällä kovan kovaa vastaan. Alkujaan näyttää, etteivät he kertakaikkiaan tule toimeen, mutta potkuja Vera ei Dolorekselle anna. Kotona Doloreksella on kolme lasta ja mies. Avioliitto ei ole onnellinen, sillä Joe on väkivaltainen alkoholisti ja myöhemmin hänestä paljastuu jotain muutakin.

Päädyin juuri Doloreksen tunnustukseen, koska parissa muussakin Kingin kirjassa mainitaan juuri tämä Dolores ja kirjassa tapahtunut auringonpimennys (Julma leikki ja Myrskyn silmässä). Juoni kuitenkin antoi odottaa itseään ihan liian kauan, eikä se tuntunut Kingin kirjoittamalta, vaikka ei hän aina kirjoitakaan puhdasta kauhua, mutta tämä ei ollut tippaakaan pelottava! Höh.

Kirja on alusta loppuun Doloreksen loputonta puhetta ilman taukoja. Lukeminen häiriintyi jatkuvasti, kun lukijaa muistuteltiin kuulustelutilanteesta, joka koko kirjan ajan on meneillään. Ei kauheasti olisi kiinnostanut Doloreksen tylsät vastaukset sheriffin välikommentteihin. Enkä tajua mitä tuolla pyrittiin saavuttamaan.

Se mikä minulla tökkii Kingin kirjoissa, on hänen etäiset ja epämiellyttävätkin henkilöt. En koe tuntevani heitä, joten heidän puolestaan ei myöskään osaa pelätä tai tuntea edes sääliä. Ehkä kauhukirjoissa ei olekaan tarkoitus niinkään tutustua henkilöiden vaan antautua kauheuksien vietäväksi. Mutta kyllä se silti häiritsee.

Kingin lukemista en missään nimessä suosittele aloittamaan Doloreksen tunnustuksesta, sillä se ei todellakaan edusta kirjailijan parhaita töitä! Tutustumisen arvoisia sen sijaan ovat ainakin: Piina ja Hohto. En kuitenkaan luovuta vielä Kingin suhten, vaan aion edelleen alkuperäisten suunnitelmien mukaan lukea häneltä ainakin muutaman teoksen, joista toinen (Carrie) löytyy jo hyllystä.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

★★
Stephen King - Doloreksen tunnustus
(Dolores Claiborne, 1993)
Tammi, 1993

Päällys: Heikki Kalliomaa

Ystävältä lainattu

Charlaine Harris - Kylmäveristen klubi

Kylmäveristen klubi - Charlaine Harris

(Club Dead, 2003)

Gummerus, 2011

Omasta hyllystä

"Bill kökötti tietokoneen ääressä, kun astuin sisään."

kirjan ensimmäinen lause

Sookie Stackhouse osa 3

Bill on alkanut salailemaan asioita Sookielta ja kadottuaan väittämällään liikematkalla, Sookie päättää etsiä hänet käsiinsä, vaikka hänestä tuntuu, ettei heidän suhteellaan ole tulevaisuutta. Pujahtaessaan Mississippin yliluonnollisten olentojen alamaailmaan Sookiella on apunaan Billin seksikäs pomo Eric sekä oppaakseen hän saa pahamaineiseen kantakapakkaan ihmissusi Alciden, joka, kas kummaa, hänkin sattuu olemaan todella hyvännäköinen.

Luvassa on siis uutta romanssinpoikasta ja kuumia tunteita. Valinnanvaraa Sookiella riittää, kun molemmat, Eric ja Alcide, ovat kiinnostuineita. Ja ainiin, sitten on vielä se Bill siellä jossain. Sookiella tuntuu olevan supinaa vähän kaikkien kanssa ja johan tässä jo odotetaan milloin hän ratkeaa Ericin syliin, vaikka niin kovasti yrittääkin häntä vastustella.

Pienoinen hohto näistä kirjoista katosi, kun tungetaan vampyyrien ja muodonmuuttajien mukaan myös kaikenmaailman ihmissudet ja menninkäiset. En tykännyt. Yliluonnollisten lajien joukko tuntuu sen kun kasvavan. Bill sentään saatiin pois kuvioista vihdoin - ainakin tämän kirjan ajaksi.

Tähtiä: ★★★½

Muita postauksiani:
Verenjanoa Dallasissa

Audrey Niffenegger - Hänen varjonsa tarina

Hänen varjonsa tarina - Audrey Niffenegger

(Her Fearful Symmetry, 2009)

Gummerus, 2011
Kannen kuva: Chris Frazer Smith

Omasta hyllystä

"Elspeth kuoli sillä välin kun Robert seisoi juoma-automaatin 
edessä ja odotti, että tee lorisi pieneen paperimukiin."

kirjan ensimmäinen lause

Aikamatkustajan vaimo teki vaikutuksen ja Halloween -lukuhaasteen aikaan tuli sopiva hetki jatkaa kirjailijan teosten parissa ja lukea kummituksista.

Parikymppiset kaksoset Julia ja Valentina ovat perineet äitinsä kaksoissisaren Elspethin asunnon Lontoon Highgaten hautausmaan läheltä. Tädistä he eivät ole kuulleet koskaan aikaisemmin, sillä siltä osin heidän äitinsä on tiukasti vaiennut asiasta. Amerikassa asuvat tytöt jättävät vanhempansa ja suuntaavat kohti Englantia. Vapauden huumassa he valtaavat tädin asunnon, vaikka kalustettu ja tavaraa täynnä oleva uusi koti kertoo sen olleen jonkun muu asunto.

Tytöt ovat tehneet aina kaiken yhdessä, mutta "hiirulainen" Valentina pyrkii irti konrtolloivasta siskostaan, jonka tahdon mukaan asiat on aikaisemmin aina tehty Valentinan pistämättä sen kummemmin kampoihin. Uusi paikanmuutos valaa pikku hiljaa häneen itseluottamusta ja ihastuminen alakerrassa asuvaan tätivainajan miesystävään, Robertiin, saa Julian mustasukkaiseksi. Hän ei kuitenkaan jää murjottamaan, vaan tutustuu yläkerrassa asuvaan pakko-oireista kärsivään Martiniin, jota hän ryhtyy auttamaan. Kaksoset huomaavat aikanaan, etteivät asukaan aivan keskenään talossa, vaan taloon vangiksi jäänyt Elspethin haamu seuraa tiiviisti heidän tekemisiään ja yrittää epätoivoisesti saada kontaktin heihin.

Hänen varjonsa tarina alkoi erittäin lupaavasti, mutta jossain vaiheessa vauhti hiipui ja lukutahti hidastui. Loppu kuitenkin onnistui jättämään hyvän kuvan kirjasta ja melkeinpä unohdin aikaisemman turhautumiseni. Tarkkaan vaietut salaisuudet paljastuvat ja ne ovatkin yllättäviä. Kaiken kaikkiaan kirja onnistui yllättämään ja olemaan erilainen kuin muut ennen lukemani kirjat - tai sitten en kummituksiin ole näköjään tarpeeksi tutustunut kirjoissa. Erilaisen kirjasta teki mielenkiintoinen perehdytys kummituksiin: kuinka ne eivät alussa osaa kaikkea: tavaroiden pienikin liikuttaminen on vaikeaa ja kovan harjoittelemisen takana; vain joidenkin ihmisten on mahdollista nähdä ylipäätään kummitukset, mutta heidän kylmän kosketuksen kaikki tuntee.

Kaksoset, Robert ja Elspeth muodostivat kiinnostavimmat hahmot, mutta yläkerran Martin ei niinkään. Häntä yksinään onneksi oli hieman vähemmän kuin muita. Aavistuksen verran tarina seisoi paikallaan, joten tiivistäminen olisi ollut erittäin tarpeellinen. Tunnelmankuvaamisen Niffenegger hallitsee, mutta ei Hänen varjonsa tarinasta muodostunutkaan Aikamatkustajan vaimoa parempaa lukukokemusta, vaikka alussa siitä olinkin vakuuttunut.

Hautausmaa on Hänen varjonsa tarinassa isossa osassa, sillä mikä olisi sen sopivampi ympäristö kummitustarinalle. Kaksoset siis asuvat portin avauksen päässä hautausmaasta ja Robert tekee siitä väitöskirjaa ja järjestää samalla opastettuja kierroksia. Netistä kuvia katselemalla paikka näyttää erittäin kiehtovalta ja mystiseltä (todella hienoja kuvia löydät täältä). Luonto on ottanut vallan paikasta ja juuret ovat kietoutuneet hautakivien ympärille. Vierailtavien paikkojen listalle menee!

En voi sanoa, että pelkkien kansien perusteella kirjaan olisin tarttunut, sillä se ei kovin laadukkaalta näytä. Aika tyhjänpäiväinen ja mitäänsanomaton, vaikka itse tytöt ovatkin onnistuneita kuvassa. Olisin kuitenkin toivonut jotain enemmän, mikä enemmän viittaisi kirjan mystiseen sisältöön.

Tähtiä: ★★★½

Charlaine Harris - Verenjanoa Dallasissa

Verenjanoa Dallasissa - Charlaine Harris

(Living Dead in Dallas, 2002)

Gummerus, 2011

Omasta hyllystä

"Andy Bellefleur oli kännissä kuin käki."

kirjan ensimmäinen lause

Sookie Stackhouse -sarjan toinen osa.
Tähän sarjaan ei ollut tarkoitus tarttua vielä pitkiin aikoihin, sillä muistikuva ensimmäisestä osasta ei ollut kauhea hyvä. Halloween -haaste kuitenkin pistettiin pystyyn ja jotenkin Verijanoa Dallasissa sitten kuitenkin päätyi lukupinoon. Hyvä niin.

Alettuaan seurustella vampyyrin kanssa Sookien elämä on muuttunut. Ja se on muuttuva entisestään, kun Sookie löytää työkaverinsa murhattuna autosta työpaikkansa, Merlotte'n baarin, pihalta. Seuraavaksi Sookien kimppuun hyökkää metsässä mainadi, jonka myrkyllisiin haavoihin Sookie olisi kuollut ellei Billin vampyyriystävät olisi tehneet palvelusta ja imeneet myrkyn pois. Heidän johtajansa Eric kuitenkin vaatii vastapalvelusta, jossa Sookien kaltaisen telepaatikon ajatustenlukukykyjä tarvitaan. Sookie siis joutuu etsimään kadonnutta vampyyriä ja jäljet johtavat Dallasiin, Auringon Seurakuntaan, jonka tavoitteena on hävittää vampyyrit maailmasta lopullisesti. Vaikka he vain ihmisiä ovat, Sookien on seuralaisineen oltava varuillaan näiden fanaatikkojen kanssa.

True Blood -tv-sarjaa seurasin pienen aikaan, joten vielä tämän kirjan tapahtumat olivat ihmeen selvänä päässä, vaikka vuosia on jo kulunut. Muistan myös, että ensimmäisestä osasta en pitänyt, mutta jotain tässä välissä on tapahtunut, sillä pidin kirjasta. En rakastunut, mutta viihdyin mainiosti Sookien seurassa. Billistä en pidä televisiossa enkä kirjassa, mutta Eric sen sijaan on erittäin onnistunut hahmo kirjan sivuilla (mutta ei sekään televisiossa). Sopivan röyhkeä, omahyväinen ja karismaattinen - ja minun mielikuvituksessa myös hyvännäköinen. Hih.

Meno on railakasta ja häpeämätöntä ja kyse onkin enemmän viihdekirjallisuudesta. Ei tämä sarja mitään maailmaa mullistava ole, mutta minulle riittää, kun saan aikani kirjan parissa kulumaan hyvin. True Blood -tv-sarjaan en tule palaamaan, mutta näiden kirjojen pariin kyllä.

Tähtiä: ★★★½

Sookie Stackhouse -sarja:

1.       Veren voima

2.       Verenjanoa Dallasissa

3.       Kylmäveristen klubi

4.       Veren imussa

5.       Verta sakeampaa

6.       Veren perintö

7.       Pahan veren valtakunta

8.       Veren sitomat

9.       Pedon veri

10.   Samaa verta

11.   Veren muisti

12.   Veri kielellä

13.   Sydänverellä