Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsikirjoitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsikirjoitus. Näytä kaikki tekstit

19.10.2017

J. K. Rowling - Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (elokuvakäsikirjoitus)


Iso, syrjäinen ja hylätty linna kohoaa esiin pimeydestä.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on viime vuonna ensi-iltansa saaneen samannimisen elokuvan alkuperäinen käsikirjoitus, jonka on kirjoittanut onneksemme itse J. K. Rowling. Kyseessä on hänen ensimmäinen elokuvakäsikirjoituksensa, mutta mainiostinhan tuokin tekstilaji taittuu. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on mielenkiintoisimpia lukemiani kässäreitä - tosin suurelta osin siihen taitaa vaikuttaa tarinallinen sisältö. 😃

Takakannesta: On vuosi 1926. Tylypahkasta aikoinaan valmistunut velho ja tutkija ja taikaministeriön työntekijä Lisko Scamander on ollut tutkimusmatkalla ympäri maailmaa tutkimassa ihmeotuksia ja hänen tarkoituksenaan on pysähtyä pikaisesti New Yorkiin, mutta pysähdyksestä tuleekin pitempi kuin hän arvasi. Amerikan jästit ovat hankalaa joukkoa ja Amerikan velhot pahemmassa pulassa kuin Englannin velhot. Osa Liskon ihmeotuksista karkaa ja New York on kaaoksessa.

Eli nyt ollaan ajassa noin viisikymmentä vuotta ennen Harry Potter -tarinan alkua ja oli sanoinkuvailemattoman ihanaa päästä tästä jästien maailmasta sukeltamaan taikapiiriin. Tällä kirjalla on suuri etu esim. Kirottuun lapseen verrattuna, sillä nyt ei olla suoraan Tylypahkan maisemissa, vaan pelikenttänä on New York, joka on ihan oma maailmansa (siellä jästit kulkevat nimellä ei-taik), jolloin täytettävät saappaat eivät ole aivan niin valtavat.

Käsikirjoitukset ovat yleensä niin pelkistetty kertomisen muoto, että niitä lukiessa ei suoraan henkilöiden pään sisälle juurikaan pääse (paitsi tietysti lukemalla rivien välistä), mutta Rowling tekstistä löytyy vähän ajatusten kuvailuakin ja näin hahmoille muodostui pian oma persoonallisuus. Lisko on lempihahmojani ja yhdessä Jacobin kanssa he ovat hauska pari. Elokuvan nähneenä hahmot sai heti visuaalisen muodon ja vähän harmittaakin, etten saanut tilaisuutta kuvitella heitä ensin itse.

Keskellä ihana Haisku


Rowlingiin voi luottaa ja kirjan lukikin hetkessä. Siitä tekee koukuttavan nopeat juonenkäänteet, hauskuus, eläväiset henkilöt ja viittaukset jo Pottereissa tutuiksi tulleisiin asioihin. Kirjalle täytyy muuten antaa kunniamaininta kansista! Onko upeampaa nähty! Useamminkin voisin nähdä tällaista panostamista.

On olemassa myös toinen Rowlingin kirjoittama Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -kirja, joka on ikään kuin Lisko Scamanderin kirjoittama oppikirjamainen opus, jota mm. Tylypahkassa käytetään koulukirjana. Alkusanat siihen on kirjoittanut Albus Dumbledore.


J. K. Rowling - Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
(Fantastic Beast and Where to Find Them, 2016)
Tammi, 2017
Arvostelukappale

3.10.2015

Kaj Korkea-aho - Paha kirja


"Niinä kolmenakymmenenä vuotena, jotka Mickel Beckman oli vaikuttanut Åbo Akademissa, kirjallisuustieteen määrärahoja oli leikattu jatkuvasti."
kirjan alku


Kaj Korkea-aho on suomenruotsalainen kirjailija, jolta on jo ennen Pahaa kirjaa julkaistu kaksi teosta, mutta minulle tämä on vasta ensimmäinen. Mutta ei kyllä viimeinen!

"Älä lue tätä kirjaa tai joudut helvettiin."

Paha pääsee valloilleen yliopistolla, kun opiskelija Pasi Maars saa vihiä 1920-luvun kohtalokkaasta käsikirjoituksesta. Tekstien myötä paljon muutakin salattua nousee päivänvaloon, ja lehtori Mickel Backmanin painajaiset muuttuvat todeksi. Takakansi

Paha kirja tuntuu modernilta teokselta, joka aiheiltaan tarttuu kirjallisuuden voimaan ja siihen kuinka se voi saada ihmiset hulluuden partaalle ja järjettömien tekojen äärelle. Miljöönä on Åbo Akademi ja Turku. Yliopistomaailmassa liikkuu kaikenlaisia ihmisiä, mutta heistä yhden kiinnostus kirjailijaan, joka ei ole saanut teoksiin julkaistuksi, laittaa liikkeelle kauheita asioita ja päivänvalon näkee teksti, jonka pitäisi pysyä lukemattomana. Karkeasti ottaen kirja seuraa kolmen henkilön elämää, joihin esiin kaivettu käsikirjoitus vaikuttaa vahvasti.

"He nauroivat. Se oli hyvä. Hän nauroi heidän kanssaan. Hän pani toivonsa sille, mitä tiesi tuosta sukupolvesta, sille ettei heitä kiinnostanut muu kuin sensaatio eivätkä he luultavasti jaksaisi välittää sen kummemmin.
   Kerro luentavasti ja rennosti, hän ajatteli. Niin he unohtavat kaiken jälkeenpäin."

Korkea-ahon luomat henkilöt eivät ole mistään hellyyttävimmästä päästä. Aika moni heistä on itseasiassa jokseenkin ärsyttävä ja vastenmielinen ja stereotypioita löytyy, mutta kuulkaas, tällä kertaa ei haitannut! Kirja paneutuu hienosti ihmisten huonoihin puoliin ja elämän synkkyyteen jokseenkin armottomasti, mutta kyllä sieltä sivujen välistä hyvääkin löytyy, kun jaksaa etsiä. Tunnelma on painostava ja omaan makuuni siinä on juuri riittävä määrä kauhua, ja samalla tavalla kuin kirjasta löysin toivonpilkahduksen, niin kaiken keskeltä löytyy myös huumorin rippeitä. Loistava resepti koukuttavaan kirjaan!
_______

Kaj Korkea-aho - Paha kirja
(Onda boken)
Otava, 2015
Kirjastosta lainattu
Tähtiä:
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...