J. K. Rowling & Jim Kay - Harry Potter ja Azkabanin vanki

Harry Potter oli monin eri tavoin erikoinen poika. Ensinnäkin kesäloma oli hänen mielestään inhottavin aika vuodesta. Toiseksi hän teki oikein mielellään läksynsä, mutta joutui puurtamaan niitä salaa yösydännä. Lisäksi hän sattui olemaan velho.

Jos Pottereista pitäisi nimetä lempikirja, niin kyllä se olisi Harry Potter ja Azkabanin vanki. Jännittävyyden astetta on jo lisätty nykäys eteenpäin ja kuvioihin mukaan astelee Sirius Musta, hieman nukkavieru professori Remus Lupin sekä Hermionen Koukkujalka on myös aikamoinen tapaus. Ronin Kutka-rotan kannalta ajateltuna huolestuttava uhka.

Takakannesta: Harry Potterin kolmas lukuvuosi Tylypahkassa alkaa jännittävästi: vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin. Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry Potter luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa?
 

Tänä vuonna oppilaat pääsevät vierailemaan Tylyahossa,  - ainut täysin jästitön paikka Britanniassa - mutta Harryllä on ongelmia, kun, ah niin ihanat, Dursleyt eivät suostuneet kirjoittamaan lupalappua, mutta hätä keinot keksii varsinkin taikamaailmassa. Kolmannessa osassa tunnelma on jo vakavampi Azkabanin ja kammottavien ankeuttajat myötä ja oikeastaan tästä kirjasta lähtien se synkistyy ja tummenee mitä enenevissä määrin.

J. K. Rowling on keksinyt lukijoita yllättäviä, nerokkaita käänteitä ja juonilankoja on kirjaan viritelty innostava määrä. Nämä Jim Kayn kuvittamat kirjat on ensimmäinen kerta kun luen Pottereita uudelleen ja vaikka pääkohdat tarinoista on hyvin muistissa, niin sillä ei ollut mitään vaikutusta lukemiseeni. Muistissa on paremmin elokuvat ja nehän eivät tunnetusti käy yksi yhteen kirjojen kanssa. Ja Jim Kay. Ihailen häntä niin suunnattomasti. Kuvista löytyy loputtomasti yksityiskohtia ja kansi on yksi hienoimpia ikinä!

★★★★★
J. K. Rowling - Harry Potter ja Azkabanin vanki
Kuvitus: Jim Kay

(Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 1999) 

Tammi, 2017

Omasta hyllystä

Harry Potter -sarja
J. K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja viisasten kivi
J. K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja salaisuuksien kammio

J. K. Rowling & Jim Kay - Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Ei ollut ensimmäinen kerta kun Likusteritie
nelosen aamiaispöydässä rähjättiin.

Saadessani käsiini Harry Potter ja salaisuuksien kammion oli ihan ensimmäisenä vain nopeasti selattava kirjaa läpi vilkuillen Jim Kayn upeita kuvituksia. Niiden vuoksi Potter-kirjat tuntuvat kuin uusilta, lukemattomilta kirjoilta. Salaisuuksien kammio ei ollut muistissa aivan niin vahvasti kuin Viisasten kivi mikä on tietysti tässä tapauksessa hyvä asia.

Harryn pitäisi sinnitellä vielä neljä viikko kesälomastaan sietämättömän Dursleyn perheen luona, kun kotitonttu Dobby ilmestyy tyhjästä pojan huoneeseen ja yrittää kieltää tätä menemästä takaisin Tylypahkaan. Harry ei ota varoitusta vakavasti vaan ilahtuu kun Weasleyn veljekset hakevat hänet lentävällä autolla pois Dursleyn perheen luota Kotikoloon loppukesäksi. Toinen kouluvuosi ei ala lupaavasti, kun Harry ja Ron eivät pääsekään muiden tapaan seinän läpi noitien ja velhojen juna-asemalle ja joutuvat turvautumaan muihin keinoihin päästäkseen kouluun. 

Kakkososa on jo synkempää menoa Harryn kuullessa koulussa ääniä, joita kukaan muu ei kuule. "Tule... tule luokseni... revin sinut... raatelen sinut... tapan sinut..." Salaisuuksien kammio on auki ja koulun jästisyntyisten oppilaiden kimppuun hyökätään. Käytävillä puhutaan, että sen on avannut Luihusen perillinen. Salaisuuksien kammiossa Harry kyseenalaistaa oman kuulumisensa Rohkelikkoon.

Kevennystä kirjaan tuo uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Gilderoy Lockhart, joka nauttii naisten suosiosta - miehet eivät niinkään ymmärrä hänen vetovoimaansa. Ainakaan Harry ei nauti Lockhartin suunnalta saamastaan huomiosta: "Taisin tuupata sinut julkisuuden makuun?" Lockhart sanoi. "Sinä sait tartunnan. Pääsit etusivulle minun kanssani ja jäit malttamattomana odottamaan lisää." Miehen suuret puheet saavat jotkut Tylypahkan opettajistakin ärsyyntyneiksi.

Voiko näitä olla ihailematta?

Dumbledorea oli kirjassa ihmeellisen vähän muistikuviini nähden, mutta nekin kohdat olivat sitäkin arvokkaampia. J. K. Rowlingin teksti etenee tapansa mukaan sujuvasti kuin juna ja lukijaa viedään kuin lumottua. Vaikka alussa hehkutin heti ensimmäisenä hyökänneeni  Kayn kuvitusten luo, eivät käärmeet ja hämähäkit aiheuttaneet riemunkiljahduksia, joten niitä en turhan tarkkaan katsellut 😂 Parhaimmillaan Kay on maisema- ja toimintakuvissa, jotka hän tekee niin superyksityiskohtaisesti, että ällistyn joka kerta.

Seuraavana hyllyssä odottaa kiltisti Azkabanin vanki! Ehdoton lempparini!♥

★★★★★
J. K. Rowling - Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Kuvitus: Jim Kay

(Harry Potter and the Chamber of Secrets, 1998)

Tammi, 2016

Omasta hyllystä

Muita postauksia
J. K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
J. K. Rowling: Käen kutsu
J. K. Rowling: Paikka vapaana
J. K. Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja viisasten kivi
Jim Kay: Hirviön kutsu

J. K. Rowling - Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (elokuvakäsikirjoitus)

Iso, syrjäinen ja hylätty linna kohoaa esiin pimeydestä.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on viime vuonna ensi-iltansa saaneen samannimisen elokuvan alkuperäinen käsikirjoitus, jonka on kirjoittanut onneksemme itse J. K. Rowling. Kyseessä on hänen ensimmäinen elokuvakäsikirjoituksensa, mutta mainiostinhan tuokin tekstilaji taittuu. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on mielenkiintoisimpia lukemiani kässäreitä - tosin suurelta osin siihen taitaa vaikuttaa tarinallinen sisältö. 😃

Takakannesta: On vuosi 1926. Tylypahkasta aikoinaan valmistunut velho ja tutkija ja taikaministeriön työntekijä Lisko Scamander on ollut tutkimusmatkalla ympäri maailmaa tutkimassa ihmeotuksia ja hänen tarkoituksenaan on pysähtyä pikaisesti New Yorkiin, mutta pysähdyksestä tuleekin pitempi kuin hän arvasi. Amerikan jästit ovat hankalaa joukkoa ja Amerikan velhot pahemmassa pulassa kuin Englannin velhot. Osa Liskon ihmeotuksista karkaa ja New York on kaaoksessa.

Eli nyt ollaan ajassa noin viisikymmentä vuotta ennen Harry Potter -tarinan alkua ja oli sanoinkuvailemattoman ihanaa päästä tästä jästien maailmasta sukeltamaan taikapiiriin. Tällä kirjalla on suuri etu esim. Kirottuun lapseen verrattuna, sillä nyt ei olla suoraan Tylypahkan maisemissa, vaan pelikenttänä on New York, joka on ihan oma maailmansa (siellä jästit kulkevat nimellä ei-taik), jolloin täytettävät saappaat eivät ole aivan niin valtavat.

Käsikirjoitukset ovat yleensä niin pelkistetty kertomisen muoto, että niitä lukiessa ei suoraan henkilöiden pään sisälle juurikaan pääse (paitsi tietysti lukemalla rivien välistä), mutta Rowling tekstistä löytyy vähän ajatusten kuvailuakin ja näin hahmoille muodostui pian oma persoonallisuus. Lisko on lempihahmojani ja yhdessä Jacobin kanssa he ovat hauska pari. Elokuvan nähneenä hahmot sai heti visuaalisen muodon ja vähän harmittaakin, etten saanut tilaisuutta kuvitella heitä ensin itse.

Keskellä ihana Haisku

Rowlingiin voi luottaa ja kirjan lukikin hetkessä. Siitä tekee koukuttavan nopeat juonenkäänteet, hauskuus, eläväiset henkilöt ja viittaukset jo Pottereissa tutuiksi tulleisiin asioihin. Kirjalle täytyy muuten antaa kunniamaininta kansista! Onko upeampaa nähty! Useamminkin voisin nähdä tällaista panostamista.

On olemassa myös toinen Rowlingin kirjoittama Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -kirja, joka on ikään kuin Lisko Scamanderin kirjoittama oppikirjamainen opus, jota mm. Tylypahkassa käytetään koulukirjana. Alkusanat siihen on kirjoittanut Albus Dumbledore.

★★★★★
J. K. Rowling - Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

(Fantastic Beast and Where to Find Them, 2016)

Tammi, 2017

Arvostelukappale

Muita postauksia
J. K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi
J. K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
J. K. Rowling: Käen kutsu
J. K. Rowling: Paikka vapaana

J. K. Rowling & Jim Kay - Harry Potter ja viisasten kivi

Likusteritie nelosen herra ja rouva Dursley sanoivat
oikein ylpeinä, että he olivat aivan tavallisia totta tosiaan.

Kun yhdestä lempikirjoista tehdään uusintapainos ja mukaan toiseksi tekijäksi otetaan yksi tämän planeetan hienoimmista kuvittajista, niin lopputulos on ei sen vähempää kuin mestariteos. Ihailen J. K. Rowlingia ja Jim Kayta niin paljon, joten ihanaa kun saa todeta, että Pottereiden lumo ei ole kadonnut mihinkään ja melkein hotkaisin kirjan yhdeltä istumalta. Tämä on tätä kirjarakkautta ja lukumisen iloa parhaimmillaan!

Harry Potter ja viisasten kiven alkuasetelma on suurimmalle osalle hyvin tuttua, mutta kerrataan: Orpopoika Harry asuu Likusteritiellä äitinsä siskon perheen luona, mutta siinä missä perheen suurikokoista Dudley-poikaa lellitään ja hellitään, joutuu pieni ja hintelä Harry asumaan ahtaassa komerossa portaiden alla. 11-vuotispäivänään Harry saa kirjeen, joka muuttaa hänen elämänsä. Hän pääsee Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun.



Nyt aikuisena tarinasta on auennut uusia ulottuvuuksia. Ennen päällimmäisenä jäi mieleen hyvän ja pahan välinen taistelu ja ystävyys, mutta niiden rinnalle teemoiksi nousi erilaisuus, oman itsensä löytäminen ja rohkeus. Pääasiassa muistin hyvin paljon tapahtumia, mutta en aivan kaikkea. Yllätyin eniten siitä miten hauska kirja Harry Potter ja viisasten kivi on! On ollut mahtavaa aikalailla kasvaa Harryn mukana, joten sarjan nostalgia-arvo on huima.

Jim Kayn kuvat ovat todella upeita; täynnä yksityiskohtia, elävyyttä ja värejä. Ne henkivät kirjan tunnelmaa ja ovat onneksi täysin riippumattomia esimerkiksi elokuvien henkilöiden ulkonäöstä. Hirviön kutsun kautta tutustuin viime vuonna ensimmäisen kerran Kayhin ja haluaisin kovasti tutustua hänen töihinsä lisää.



Lempihahmojani ovat Hermione ja Hagrid sekä Dumbledore ja Kalkaros, joissa molemmissa on vielä paljon salaperäisyyttä, eikä aivan voi tietää mitä pinnan alla kytee. Loppuvuosi on turvattu, sillä hyllyssä odottaa Salaisuuksien kammio ja kohtahan ilmestyy lisäksi kolmas kuvitettu osa, joka on se aivan lemppareista lempparein!

★★★★★

J. K. Rowling - Harry Potter ja viisasten kivi
Kuvitus: Jim Kay

(Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997)

Tammi, 2015

Omasta hyllystä

Muita postauksia
J. K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
J. K. Rowling: Käen kutsu
J. K. Rowling: Paikka vapaana

Jim Kay: Hirviön kutsu

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat +elokuva

Peguan ("Lisko") Artemis Fido Scamander syntyi vuonna 1897.

kirjan alku

Ensi-iltaan tuli noin viikko tai kaksi sitten Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, joka kertoo ajasta ennen Harry Potteria. Potter-fanina piti tuo päästä katsomaan ja yksi vaihe valmistautua elokuvan katsomiseen oli lukea J. K. Rowlingin Lisko Scamanderin kirjoittama kirja ihmeotuksista, jota on myös käytetty oppikirjana Tylypahkassa.

Kirjan alussa kerrotaan ihan yleisesti ihmeotuksista ja alkusanat opukseen on kirjoittanut Albus Dumbledore, joka muun muassa rauhoittelee kirjan käsiinsä saaneita jästejä: "Käytän myös tilaisuuden hyväkseni ja vakuutan jästilukijoille, että tästedes kuvailtavat hauskat olennot ovat sepitettyjä eivätkä voi tehdä pahaa teille. Velhoille sanon vain: Älä kutita nukkuvaa lohikäärmettä."

Kirjassa esitellään lyhyesti ihmeotukset ja Taikaministeriön antama vaarallisuusluokitus. Joistain on jopa piirretty kuva ja olisin itseasiassa kaivannut vaikka kaikista kuvat, sen verran mielikuvituksellisia nuo ihmeotukset kuulostivat olevan. Kepeyttä ja hauskuutta tähän lisää Harry Potterin ja hänen ystäviensä kirjoittamat merkinnät ja huomautukset, joka saa kirjan vaikuttamaan oikeasti käytetyltä oppikirjalta, sillä tämähän on näköispainos Harryn omasta oppikirjasta.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuva

Olen iloinen päästessäni hyppääämään takaisin Harry Potterin taikamaailmaan, vaikkei leffa tavoitakaan alkuperäisten Potterien lumoa ja tunnelmaa. Käsikirjoituksesta vastaa ensimmäistä kertaa J. K. Rowling ja tämän on tarkoitus olla vasta ensimmäinen elokuva viidestä. No johan on pitkä sarja taas tuloillaan. Ohjaajakin on viimeisistä Pottereista tuttu David Yates.

Elokuva sijoittuu 1920-luvun New Yorkiin, jossa taikaolentoja tutkivan Lisko Scamanderin (Eddie Redmayne) on tarkoitus käväistä hakemassa täydennystä kokoelmaansa. Ongelmia ja viivästyksen kuitenkin aiheuttaa ei-taik (amerikkalainen vastine jästille) Jacob (Dan Fogler) sekä Liskon taikasalkusta vapaaksi päässeet ihmeotukset. Kaupungissa on myös jotain suurempaakin valloillaan.

Potterit tunteville tästä löytyy kaikenlaista tuttua (toivottavasti jatkossa vielä lisää!), mutten sanoisi että tarvitsisi edes välttämättä olla nähnyt Pottereita. Ymmärtää totta kai enemmän jos on, mutta ei välttämätöntä. Tässä on kuitenkin niin oma maailmansa ja ainakin itse näen ne kahtena erillisenä tuotoksena. Elokuvassa edetään vauhdilla ja mukana on huumoria. Mutta se elokuvan loppu. En ollut riemuissani, enkä ole vieläkään.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on kelpo fantasiaelokuva, jonka parissa viihtyy ja varmasti loputkin osat tulen katsomaan. Erityismaininta ylisöpölle ja hulvattomalle taikaotus Nifflerille.

_______

★★★
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Kirjoittanut: J. K. Rowling

(Fantastic Beasts and Where to Find Them, 2001)

Tammi, 2001
Kuvat: J. K. Rowling
Kansi: Richard Horne

Kirjastosta

★★★½
Alkuperäisnimi: Fantastic Beasts and Where to Find Them
Seikkailu / perhe /fantasia, 2016
Ohjaus: David Yates
Käsikirjoitus: J. K. Rowling
Pääosissa: Eddie Redmayne, Katherine Waterston, Dan Fogler, Ezra Miller, Samantha Morton, Colin Farrell