Leena Lehtolainen - Kun luulit unohtaneesi

Kun luulit unohtaneesi - Leena Lehtolainen

SSKK, 2002
Päällys: Markko Taina

Omasta hyllystä

"Kaikki on mahdollista."

kirjan ensimmäinen lause

Liimataisten perheessä on sattunut kaksikymmentäviisi vuotta sitten perhetragedia. Isä ja pojat olivat yhdessä humaltuneet ja päätyneet tappeluun, jonka seurauksena isä löydettiin kuolleena. Rane sai syytteen isänsä murhasta, mutta Katja, jonka asunnon ikkunasta näkee Ranen vankilaan ja, joka tapahtumien aikaan oli vielä pieni tyttö - alkaa jostain syystä epäilemään, ettei Rane-eno tappanut pappaa. Hän päättää kaivella menneisyyttä ja ottaa tuon murhan puheeksi useammankin kerran sukulaistensa kanssa.

Katja haaveilee elämänsä kunnolla alkamisesta. Liian kauan ei ole siitä aikaa, kun Karri jätti hänet ja ero tekee edelleen kipeää. Katja käyttää menneisyyden penkomisen lisäksi aikansa tekemällä gradua suomalaiseen musiikkiin liittyen ja lipittää yksin kotona jallua. Katjan äiti Sirkka on kirjakaupanmyyjä, joka asuu yhdessä poikansa Kaitsun kanssa. Taksia työkseen ajava mies haaveilee omasta asunnosta, mutta menetettyään huonosti sijoitetut rahansa, se on jäänyt vain haaveeksi. Katjan kirjailijaeno Veikko on jokseenkin erakoitunut ja rauhasta nauttiva noin viisikymppinen mies. Veikon sisko Sara on taas aivan toista maata. Hänellä on tapana tramatisoida asioita ja kuvitella elämänsä olleen yhtä tragediaa, josta hän on vahvana ihmisenä selvinnyt. Hän pitää itseään selviytyjänä. Sara imee energiat muista - ja joskus myös rahat. Hänestä saa hyvin itsekeskeisen kuvan, sillä kaikki tuntuu pyörivän hänen ympärillään ja hän saa päähänpinttymiä mitä ihmeellisimmistä ajatuksista, joissa ei yleensä ole mitään perää.

Kirja koostuu kaikkien noiden viiden hahmon minäkertomuksista. Jokaisessa luvussa on oma kertojansa ja ainakin aluksi he muistelevat paljon vanhoja asioita, juuri tuohon papan kuolemaan liittyen. Lukijalle tiputetaan tietoa vähitellen ja eri ihmisten näkökulmista.

Oikein osuva kirjan nimi täytyy myöntää, sillä minä unohtelin jatkuvasti kirjaa lukiessani, että mistä se oikein kertoo. Takakansi antoi ymmärtää, että Katja haluaisi selvittää isänsä oikein murhaajan, mutta kirjahan kertoi kaikesta muusta. Ja mistäs se Katja yhtäkkiä sellaista keksi alkaa epäilemään?! Takakannessakin hehkutetaan että "Mitä salaisuutta perhe on kaikki nämä vuodet peitellyt?" Ilkeästi spoilaan, mutta ei yhtään mitään! Kunnollista kliimaksia kirja ei ole nähnytkään! Alkuun tuntui, että nyt niitä vihjeitä alkaa satelemaan ja tästä se lähtee, mutta sitten koko papan kuolema unohdettiin pölyttymään ja kirja keskittyi täysin näiden viiden ihmisen elämään. Näiden viiden ihmisen tylsään elämään.

Ärsyttävyyttä lisäsi myös se jatkuva kaljan ja jallun kittaaminen naamariin. Enpä voisi suositella alkoholisteille kirjaa, kun kaikilla tuntui olevan aina pullo kädessä. Tuli jo varmaan selväksi, että petyin kirjaan. Olen kuvitellut Lehtolaisen hyvien dekkarien kirjoittajaksi, mutta ehkä pitäisi vain suosiolla siirtyä suoraan niihin Maria Kallio -kirjoihin.

Tähtiä: ★½

MUUMIT sarjakuvaklassikot II-III

Muumit sarjakuvaklassikot II ja III - Tove Jansson
(Mumintrollet II, III 1955-57)

WSOY, 2009

Kirjastosta lainattu

Kuvakirjan jälkeen päädyin lukemaan muumisarjakuvia. Ykkös- ja nelososan olin jo aikaisemmin lukenut, joten vuorossa oli luonnollisesti 2 ja 3 (vaikka en kylläkään tiedä mitä luonnollista on siinä, että lukee missä sattuu järjestyksessä).

"Me emme käy talvilevolle! Me luomme uudet perinteet!"

Vaarallinen talvi

Vaarallinen talvi - Muumiperhe poikkeaakin perinteistä ja valvoo yli talven. He tutustuvat herra Virkkuseen Ulkoiluyhdistyksestä. Harvinaisen sporttinen herra Virkkunen saa Muumilaakson naisväen sekaisin. Mymmeli menettää sydämensä tuolle voiton ja menestyksen nimeen vannovalle hiihdonopettajalle.

"Et kai sinä ole taas mennyt rakastumaan?"
"Älä ole hölmö..."

Muumipeikon harmiksi myös Niiskuneiti tuntuu vilkuilevan miehen perään.

Kuvitteluleikki - Muumeilla on tunnetusti hyvin vilkas mielikuvitus ja he keksivät kaikenlaisesta arkipäiväisestä ja tylsästä mitä mielenkiintoisempia kuvitelmia. Heidän naapurinsa rouva Viljonka ei kuitenkaan omaa samanlaista mielen vapautta, vaan paheksuu muumiperhettä. Moiset leikit eivät ole heidän ikäisilleen sopivia.

"Ruuanlaitosta voi esimerkiksi tulla hyvin jännittävää, jos kuvittelee olevansa haaksirikkoutunut!"
--
"Ja puutarha on viihtyisämpi, jos kuvittelee, että se on viidakko, jonne voi eksyä."
"Mutta sehän on kamalaa!"

Vilijonkan kodissa kaikki tavarat on siististi ja järjestyksessä omilla paikoillaan. Huonekalujen päällä on muoviset suojukset, etteivät ne pölyty. Hän saa Muumimamman potemaan syyllisyyttä taloudenhoidostaan ja tämän etsimään perheelleen kotiapulaisen. Vainoharhainen ja huonotuulinen Miska saapuu taloon Suru-koiransa kanssa. Miska epäilee, että joku vainoaa häntä. Hän epäilee jopa Muumimamman tarjoaman kahvin olevan myrkytetty.

Talonrakennus - Mymmelin äiti saapuu Muumiperheen riesaksi suuren lapsikatraan kanssa ja heidän lähtiessään äiti unohtaa Pikku Myyn jälkeensä. Myy jää asumaan Muumien luo, mutta tahtoo Muumipeikon huoneen omakseen. Muumipeikko suuttuu, mutta Myy ehdottaa salakavalasti Muumipeikolle oman talon rakentamista Niiskuneidin ilahduttamiseksi.

Aloitamme uuden elämän - Profeetta kehottaa Muumilaakson asukkaita elämään vapaasti ja tekemään mitä vain haluaa. Muumipappa ottaa ottaa heti vinkistä vaarin ja majottautuu puuhun kirjan ja hyvän ruuan ja juoman kanssa. Muumimamma ja Muumipeikko ottavat asian vähän raskaammin. He eivät tiedä mitä haluaisivat.

"Niiskuneiti! Miksi sinä olet noin hieno?"
"Menen tanssimaan!"
"Toisen kanssa!?"
"Tietysti, rakas. Olethan sinä kai kuullut, että meidän on aloitettava uusi elämä?"

"Uusi elämä? Mitä vikaa vanhassa oli?"

"Liittykää muumiyhdistykseen!"

Yhdistyselämää

Muumipeikko rakastuu - Muumipeikko haaveilee romanttisia ja tulvan vallattua Muumilaakson hän päättää pelastaa sirkuksen - tai oikeastaan sen Primadonnan. Muumipeikko taisi olla jo rakastanut Primadonnaan ennen kuin edes näki tämän. Odotetusti Primadonnan pelastaminen ja ihailu saa Niiskuneidin mustasukkaiseksi.

"Nyt hän on tuijottanut koko illan tuota vamppia!"

Viidakkoelämää - Ilmastonlämpeneminen tuo Muumilaaksoon eksoottisia kasveja ja eläimiä. Ystävällisesti Muumit ottavat eläintarhasta karanneet eläimet hoiviinsa. Eläintarhan väen tullessa vaatimaan eläimiään takaisin he meinaavat myös ottaa Muumit mukaansa sanoen heidän olevan virtahepoja.

Muumipeikko ja marssilaiset - Muumipappa korjaa Nipsun antaman vanhan radion ja siitä yliluonnollisuudet alkavat; Avaruusalus tippuu maahan, Muumipappa muuttuu näkymättömäksi, palokunta leijailee taivaalla. Kohta Muumiperheen luo saapuu pieni marssilainen.

Muumiperhe ja meri - Lehdessä haetaan majakanvartijan paikkaa ja Muumipappa ottaa pestin vastaan. Koko perhe muuttaa pienelle kolkolle saarelle, jossa asuu heidän tietämättään myös kummitus.

"Häpeäisit, kun pelottelet Muumia noin!"
"Seis! Älä enää kutista minua!
Muumipeikko on ainoa, joka pelkää minua! Et ymmärrä, miten vaikeaa minulla on!"

Yhdistyselämää - Muumilaakson asukkaan muodostavat yhdistyksiä pilvin pimein ja Muumimammalla ja Muumipeikolla ei ole rohkeutta kieltäytyä minkään yhdistyksen jäsenyydestä, vaikka yhdistyksen aatteet ja toiminta olisivatkin toisiaan vastaan.


Ihania tarinoita, jotka piristävt ehdottomasti päivää. Vaikka Muumiperhe kokee kaikenlaista uutta ja kummallista uudistusta, niin ei heidän elämäntapansa ikinä muutu lopullisesti. He palaavat siihen rakkaaseen ja vanhaan tapaan tehdä ja kokea asioita.

Tähtiä: ★★★★★

Jassonin Kirjakiusaus -haastematka jatkuu

 

Kirjatilasto 2013

Huhhuh, nyt on tämäkin urakka viimein saatu päätökseen. Päätin tehdä kunnon tilastot, joten aikaahan tässä tärveltyi aikamoinen määrä! Mutta hieno siitä tuli :), joten aloitetaan katsaus vuoteen 2013:

 

Kirjoja tuli luettua 176 kpl, joka on hieman vähemmän viime vuoteen verrattuna. Silloin taisi mennä rikki kahdensadan rajapyykki. Lisäksi kuvakirjojen ja sarjakuvien määrä on lisääntyi aikalailla. Näytelmät, novellit ja runot ovat odotetusti aika heikossa asemassa. Ja tuskin tilanne mihinkään tulee muuttumaan tänäkään vuonna.

Kotimaisia kirjoja tuli taas luettua paljon vähemmän. Lisäksi tilasto näyttää armottomasti kuinka vähän sitä on tullut luettua omasta hyllystä. Sen aioin korjata sitten tänä vuonna (peukut pystyyn!).

Harmillista kyllä, kuluneen vuoden suosikkikirjojen valinta oli aikaisempaa hankalampaa. Positiivinen asia se olisi ollut, jos kyse olisi ollut liiasta valinnanvapaudesta, mutta näin se ei kuitenkaan ollut, vaan todella hyviä kirjoja oli vähän. Tämänkin vääryyden aion korjata miettimällä tarkemmin kirjoja, jotka luen. Haastekirjat jääköön vähemmälle. Kuvakirjoissa sen sijaan oli tungosta top 10 -listalle, sillä erittäin hienoja teoksia olen käsiini saanut :D

Ei mikään yllätys, että lukeminen jälleen painottui 2000-luvulle, mutta onneksi on edustettuna muutama vanhempikin kirja :) Syyskuu näyttää olleen vähiten luetuin kuukausi ja tammikuussa sen sijaan tuli kahmittua aikamoinen kasa kirjoja läpi. Muuten on ollut yllättävän tasaista.

Kirjallinen maailmanvalloitus on tuottanut taas hedelmää, joka näkyy piirakan monina paloina. Ranska on yllättäen hypännyt ensimmäiseksi Suomen kanssa, mutta se johtunee Asterix -sarjakuvien huimasta määrästä. Tänä vuonna on odotettavissa samaa Belgialta, kun aion lukea kaikki Tintit tällä kertaa. Edelleen haluan jatkaa tutkimusmatkaani muihin maihin ja pitää tuon piirakan yhtä runsaana.

Sellaiselta se viime vuoden tilasto näyttää.

Arthur Hailey - Hotelli

 
Hotelli - Arthur Hailey

(Hotel, 1965)

Gummerus, 1989
Kansikuva: TIB
Kannen typografia: G. S. Face

Omasta hyllystä

"Jos hän olisi saanut toimia mielensä mukaan, 
Peter McDermott ajatteli, hän olisi jo ajat sitten 
antanut pääsalapoliisille potkut."

kirjan ensimmäinen lause

Arthur Hailey on kansainvälinen huippukirjailija, piti ihan googlettaa, koska kirjailija on minulle ennestään tuntematon. Hän on 20-luvulla syntynyt englantilais-kandalainen kirjailija. Wikipediassa sanottiin kirjailijan lukeneen monia hotellinjohdon oppikirjoja tätä romaania varten. Ja sen kyllä huomaa. Romaanista on tehty myös elokuva vuonna 1967 ja TV-sarja 1983.

Kirja seuraa erään itsenäisen ja massiivisen St. Gregory -hotellin arkea viiden päivän ajan. Näiden viiden intensiivisen päivän aika ehtii kaikenlaista ilmaantua. Hotellin omistaja Warren Trent on rahapulassa, sillä hän ei pysty maksamaan ottamiaan lainoja ja hotellin myymisen uhka leijuu hänen yllään. Curtis O'Keefe havittelee ostavansa hotellin osaksi omaa suurta hotelliketjuaan, mutta juuri tätä vaihtoehtoa Trent ei tahtoisi miettiä, vaikka se tuntuukin olevan ainoa keino. Hän haluaisi säilyttää hotellinsa persoonallisena ja itsenäisenä.

Hotellin esimies Peter McDermott näkee paljon virheitä ja korjattavaa hotellissa, mutta hän ei saa ideoitaan vietyä läpi. On vaikea lähteä muuttamaan asioita, jotka on aikojen alusta tehty tietyllä tavalla. Mutta juuri nämä vanhat tavat johtavat hankaliin ja kiusallisiinkin tilanteisiin hotellin asiakkaiden kanssa. Ongelmia aiheuttaa mm. hotellin tiukka suhtautuminen tummaihoisiin asiakkaisiin.

Heti kirjan alkuvaiheilla skandaalin käryinen juttu uhkaa paljastua, kun erään vaikutusvaltaisen miehen tytär meinaa joutua hotellissa häpäistyksi. Asia vaatii paljon selvitettävää ja samalla McDermott tutustuu lähemmin tähän tyttäreen, Marsha Preyscottiin. Mies koittaa aluksi pitää jonkinlaista etäisyyttä, koska hänen huono maineensa hotellialalla johtuu juuri tämänkaltaisesta liian läheisestä suhteesta asiakkaaseen McDermottin entisellä työpaikalla. Nuori nainen on kuitenkin sinnikäs. Kolmiodraaman aineksia löytyy, sillä McDermottilla ja hotellin omistajan, Trentin, sihteerillä välillä on ollut havaittavissa pientä molemminpuoleista ihastumista.

Hotellin asukkaat Croydonin herttua ja herttuatar ovat piilossa hotellissa syyllistyttyään yliajoo. He koittavat miettiä ylospääsyä jutusta. Hotellin oma salapoliisi Ogilvie sotkeutuu raha-ahneena mukaan juttuun. Ja onhan hotellissa oma varaskin. Paljon siis kaikenlaista ehtii tapahtua noiden viiden päivän aikana. Erilaisia, toistensa lomitse meneviä juttuja riittää.

Vaikka tapahtumien seuraukset olivat aika ennalta-arvattavia, niin loppu sen sijaan oli kaikkea muuta. Oli draamaa ja tragediaa ja yllättäviä lopputuloksia. Ja minä kun luulin omahyväisesti tietäväni jo miten tässä kävisi. Opinhan ainakin myös tuntemaan hotellin eri aloja hyvinkin tarkasti nimittäin keittiön toimintaa, hissien mekaniikkaa ja huoltoa, polttouuninhoitajan arkea...

Uusintapainos ei olisi pahitteeksi ja siinä samalla kannen uusiminen. Hotelli-sanan typografia on aivan karmaiseva ja muutenkin sotkuinen. Ei vastaa olleenkaan mielikuvaani kirjasta, eikä kukaan tuskin ostaisi tätä romaania vain kansien perusteella - en minä ainakaan.

Tähtiä: ★★★½

Pingviini Piitu -lastenkirjat

Pingviini Piitu - Marcus Pfister

(Pit, der kleine Pinguin, 1987)

Lasten Keskus, 1992

 Omasta hyllystä

"Kaukana Eteläisen jäämeren saarrella eleli hilpeä pingviiniyhdyskunta."

kirjan ensimmäinen lause

Yhdyskunnan nuorimmainen Piitu yrittää lentää kuten muut linnut, jotka yhtenä päivänä saarelle laskeutuvat. Hän kuitenkin pöllähtää aina mahalleen. Uiminen ja sukellut sen sijaan pikkupingviiniltä sujuvat.

Pitää keskittyä asioihin, jotka oikeasti haluaa oppia, eikä vain sen takia, että joku toinenkin osaa sellaista. Se voi olla jokin hieno taito, mutta kannattaa valita asioita, jotka tuottavat itselle sen parhaimman hyvänolon tunteen, tekee asioita itseään varten - ei muita. Piitu innostuu sukeltamisesta ja vaikka häntä jännittääkin syöksyä mereen pää edellä, hän on päättänyt tehdä sen.
 
Pienenä minulle luettiin Piitu -kirjoja, joten ihan vain nostalgian kannalta erittäin tärkeitä kirjoja minulle. Pfisterin kirjoissa viehättää eritysesti kuvitus. Muistan myös hänen Sateenkaarikala -kirjansa, jossa kalan suomut on tehty kiiltäviksi. Lapsena juuri tuollaiset asiat kiinnostivat ja vaikuttivat positiivisesti lukukokemukseen.

Piitun uudet ystävät - Marcus Pfister

(Pits neue Freunde, 1987)

Lasten Keskus, 1992

 Omasta hyllystä

" "Hei äiti, katso tänne!" pikkupingviini Piitu hihkui emolleen."

kirjan ensimmäinen lause

Erään uimareissun jälkeen Piitu istahtaa pienelle saarelle meren keskelle istumaan väsyneenä, mutta vesisuihku heittääkin pingviinin ylös ilmaan. Näin Piitu ja Valtteri Valas tutustuvat. Valaan avulla Piitu pääsee kokeilemaan avantoa, rekiajelua, hän tapaa merinorsun, merileijonia ja koittaa temppuilla lumipallo nokkansa päälle.

Piitu lähtee perheensä ja pingviiniyhteisön luota katsomaan maailmaa. Hän pääsee kokemaan ja tekemään kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. On paljon asioita, joita nuori Piitu ei ole edes tiennyt olevan.

Piitu ja Pinni - Marcus Pfister

(Pit und Pat, 1989)

Lasten Keskus, 1992

 Omasta hyllystä

"Pingviini Piitu heräsi lempeään keinuntaan."

kirjan ensimmäinen lause

Piitu palaa kotikulmilleen seikkailtuaan tarpeekseen maailmalla. Sininokkainen Pinni-neiti kiinnittää heti Piitu huomion ja pian on jo häiden aika!

On Piitun aika palata kotikulmilleen ja myöhemmin asettua aloilleen. Söpöä, että Piitulla ja Pinnillä on eriväriset nokat. Sekä myös heidän Petu lapsellaan. Myös Petu saa kokea pettymiksiä kirjan lopussa isänsä Piitun tapaan, mutta ei ole ongelmia, joita ei voisi ratkaista. Sitä vartenhan ne vanhemmat on ;)

Hyvin yksinkertaisiahan tarinat ovat, voisi sanoa, mutta näin kerran luettua - sitten lapsuuden - en kauheasti välittänyt tuosta seikasta. En kyllä ihan heti ensi vuonna lukisi uudelleen.

Piitu ohoi! - Marcus Pfister

(Pit ahoi!, 1993)

Lasten Keskus, 1993

 Omasta hyllystä

"Oli varhainen aamu."

kirjan ensimmäinen lause

Aamu-uinnillaan Piitu huomaa vanhan laivan. Kiinnostuneena hän saapuu laivaa tutkimaan ja tapaa siellä pienen laivarotan.

Tätä kirjaa en muistanutkaan yhtään, joten tulihan eteen jotain uuttakin. Parhaimpia kuvituksia näistä kaikista neljästä kirjasta, mutta harmi ettei tarina jatkunut loogisessa järjestyksessä niin kuin kolme edellistä on mennyt. Tämä olisi voinut olla vaikka jatko-osa kirjalle Piitun uudet ystävät.



Lämminhenkisiä, suloisia ja pehmeästi kuvitettuja lastenkirjoja.

Tähtiä: ★★★★

Markus Zusak - Kirjavaras

Kirjavaras - Markus Zusak
(The Book Thief, 2005) 
Kannen kuva: Jeff Cottenden
Illustrations: Trudy White

Otava, 2008

 Omasta hyllystä

"Ensin värit."

kirjan ensimmäinen lause

Eletään Natsi-Saksassa toisen maailmansodan keskellä, kun 9-vuotias Liesel joutuu kasvatuskotiin Munchenin lähelle. Siellä hän saa kasvattivanhemmikseen Hans ja Rosa Hubermannin. Hans on ammatiltaan maalari, joka pitää pianoharmonikan soittamisesta sekä sätkien käärimisestä, hän on myös kova tupakanpolttaja; Rosa taas on nainen, joka tykkää soittaa suutaan ja kiroilla, ehkä siksi hän ärsyttää kaikkia tapaamiaan ihmisiä. Tahalleen ei hän ilkeä ole ja ajan myötä Liesel oppii häntä rakastamaan - ja kutsumaan mamaksi. Hansista Liesel pitää jo alusta asti. Rosa tuo myös perheelleen tuloja pesemällä ja silittämällä pyykkiä viidelle lähialueen varakkaimmista perheistä.

Kuten kirjan nimi jo vihjaa, Liesel varastaa kirjoja, joiden sanoista hän saa lohtua ja pakokeinon oikeasta maailmasta. Ensimmäinen tytön varastama kirja on Haudankaivajan käsikirja, jonka hän löytää lumesta veljensä hautajaisissa. Kirjan ja papan (Hans) avulla Liesel opettelee lukemaan. Kirja on myös erittäin merkityksellinen ja tärkeä tytölle, sillä silloin oli viimeinen kerta, kun hän näki veljensä ja äitinsä.

Kasvattivanhempien lisäksi kirjan tärkeitä henkilöitä ovat Rudy ja Max. Rudy Steiner on huonomaineinen naapurinpoika, jonka kanssa Liesel ystävystyy. Pitää paljastaa, että myöhemmin heistä tulee myös rikoskumppanit. Rudy on intohimoisesti kiinnostunut eräästä tummaihoisesta juoksijasta, jonka takia poika hieroi kerran itseensä hiiltä ja lähti urheilukentälle juoksemaan sata metriä.

***PARI TILASTOLUKUA***

Vuonna 1933 yhdeksänkymmentä prosenttia saksalaisista 
kannatti järkähtämättä Adolf Hitleriä. 
Siitä seuraa, että kymmenen prosenttia ei kannattanut. 
Hans Hubermann kuului näihin kymmeneen prosenttiin. 
Siihen oli syynsä.

Max Vanderburg on juutalaismies, joka eräänä päivänä ilmestyy Hubermannien ovelle. Hänellä on vain kaksi kysymystä esitettävänä: "Hans Hubermann?" ja "Vieläkö soitatte harmonikkaa?" Näin kohtaa Lieselin ja Maxin tiet.

Minäkertojana toimii itse Kuolema, jonka sota pitää kiireisenä, mutta aina välillä hän ehtii seuraamaan kiinnostuneena Lieselin elämää. Kuolema osoittautuukin  päinvastoin ennakkoluulojani humoristiseksi ja lämpimäksi kertojaksi, joka kokee oman työnsä välillä raskaaksi. Kuolema tuli jopa tutummaksi ja sympaattisemmaksi hahmoksi kuin vaikka Liesel. Outoa, mutta totta. Kuoleman kommenteille hymähtelin, hauska tyyppi :)

Pienet lyhyet lauseet houkuttelevat lukemaan, ne suorastaan kutsuvat ja alkuun päästyäni en voinut yksinkertaisesti kääntyä takaisin. Kukapa kirjojen ystävä ei pitäisi tarinasta, joka kietoutuu kirjoja varastelevan ja lukevan tytön ympärille keskellä sodan kauheuksia.

***PIENI TOSIASIA***

Minulla ei ole sirppiä eikä viikatetta.

Käytän mustaa huppuviittaa vain jos on kylmä.

Eikä minulla ole pääkallomaisia kasvonpiirteitä, joilla teikäläiset 

näköjään mielellään minut matkan päästä varustavat.

Haluatko tietää miltä oikeasti näytän? Minäpä autan.

Etsi peili sillä aikaa kun jatkan.

Kirja on saanut blogeissa myös suitsutusta osakseen, mutta itse liityn ihastuneiden lukijoiden joukkoon. Pidin sitä, miten asiat oli ilmaistu, pidin raikkaasta kielestä ja omaperäisistä sanavalinnoista ja vertauksista. Tällä kertaa tarina kerrottiin saksalaisten näkökulmasta, ei juutalaisten. Kirjallisuudessakin hyvin tuttuun aiheeseen oli tuotu jotain utta. Luulin aiheen olevan helpompi näin, mutta yhtä raskas ja synkkä se edelleen on. Ei siitä mihinkään pääse.

Saksankieltä en osaa, mutta tämän kirjan jälkeen taidan osata sentään kiroilla saksaksi. Ei taida olla ihan CV materiaalia..?

Kirjavaras on tulossa myös elokuviin 4.4. ja tähtinä nähdään mm. ihana Geoffrey Rush ja Emily Watson.

Tähtiä: ★★★★½

MiMiTuI -haasteeseen sain taas yhden ammatin:
Hans - maalari

Tove Jansson - Vaarallinen matka

Vaarallinen matka - Tove Jansson
(Den farliga resan, 1977)

WSOY, 2009

Kirjastosta lainattu

"Tänä aamuna oli Sanna ihan kauhean kiukuissaan 
ja riiteli kissallensa (niin sattuu toisinaan)."

kirjan ensimmäinen lause

"Sanna on pahalla päällä heti aamusta. Hän kiukuttelee laiskalle kissalleen ja laskee silmälasinsa ruohikkoon, ettei tarvitsisi katsella sitä. Yhtäkkiä lasit katoavat ja niiden paikalle ilmaantuvat uudet. Uusilla laseillaan Sanna näkee jotain hirmuista: kissa kasvaa jättiläiskatiksi ja karkaa sähisten tiehensä. Siitä Sannakin ajautuu unohtumattomaan seikkailuun, johon osallistuu myös Muumilaakson väki." Takakansi

Tove Janssonin -juhlavuoden kunniaksi aioin lukea hänen kirjojaan kuvakirjoista elämäkertoihin. Tämän haasteen aloittaakin kuvakirja. Vaarallinen matka on Janssonin toiseksi viimeinen Muumikirja.

Pieni Sanna-tyttö näyttää alkuunsa aika tylsistyneeltä, hyvä kun silmät pysyvät auki. Sitten hän lähtee hurjistuneen kissansa perään ja johan tyttökin näyttää heräävän henkiin. Hän tosiaan tapaa Hemulin, Tiuhtin ja Viuhtin sekä myöhemmin häntänsä polttaneen Nipsun. Viimeiselle aukeamalle on päässyt mukaan myös melkein koko Muumilaakson väki.

Janssonin värimaailma on aivan omaa luokkaansa, jonka takia hänen teoksensa yleensä tunnistaa heti. Teksti jäi toissijaiseksi ja kuvat ottivat vallan. Sanna muumiystävineen seikkailee myrskyssä ja tuiskussa, jotka on kuvattu tummilla ja synkillä kuvilla. Muumilaakson tullessa näkyviin värit kirkastuvat ja muuttuvat iloisen raikkaiksi sitä edeltäneen synkkyyden jälkeen. Viimeinen aukeama onkin aikamoinen värien ilotulitus.

Muumilaakso näyttää houkuttelevan värikkäältä.

Tarinan opetuksesta en suoraan sanottuna tiedä. Ehkä se liittyi mielikuvituksen voimaan, ehkä haaveilemiseen. Toivotaan ainakin, että Sanna oppi arvostamaan tuon hurjan seikkailun jälkeen omaa "tylsää" elämäänsä - ja laiskaa kissaansa. Pienenä olisin muuten voinut saada aikamoiset sätkyt kuvasta, jossa Sanna, Hemuli, Tiuhti ja Viuhti tarpovat lumipyryssä ja Mörkö jököttää heidän yläpuolellaan. Hyrrr.

Oli kuin itse olisin Sannan hahmossa päässyt Muumimaailmaan kurkistamaan, sillä niinhän siinä kävi; Muumimaailmaan kuulumaton, tuntematon hahmo pääsi tuohon maagiseen ja ajan ulottumattomissa olevaan paikkaan kuokkimaan. Jälkeenpäin ajattelen, että kirjaahan voi lukea melkein millä vuosituhannella tahansa ja silti se on ymmärrettävä. Ihan niin kuin muutkin Muumikirjat ovat ajattomia.

Tähtiä: ★★★★

Tämä bloggaus liittyy Janssonin Kirjakiusaus-haasteeseen.

  
 
Kuva © Opuscolo - kirjasta kirjaan 
 

Kirppislöytöjä

Viime kerrasta olikin aikaa jo kauan, lokakuussa kirjamessuilla. Ihan hyvä vaan, että ehtii muutaman lukemattoman kirjan hyllystä lukea ennen kuin uusia sinne tunkee :)
Tässä viime kerran kirppissaalis:

• P.D. James - Majakka
• Anu Holopainen - Welman tytöt
• Sarah Waters - Vieras kartanossa
• P.D. James - Viaton veri
• Emma -manga
• Sebastien Japrisot - Pitkät kihlajaiset
• Anna Gavalda - Kimpassa
• Katherine Pancol - Krokotiilin keltaiset silmät
• Colleen McCullough - Kullan kosketus 

Kuvasta puuttuvat:

• Sara Gruen - Vettä elefanteille
• Anna Sewell - Uljas musta

Heräteostoksia olivat lähinnä Krokotiilin keltaiset silmät ja Kullan kosketus. Ensin mainittu herätti mielenkiintoni ulkonäöllään, joten selasin sitä hieman ja ihastuin pikaisesti. Myös blogeissa olen varmasti nähnyt kirjan arvosteluja. En vain muistanut olivatko ne ylistäviä vai ei :D Viime kuussa luettuun Okalintuihin ihastuin ja lujaa, joten ehdottomasti piti ottaa mukaan miehen toinen kirja, joka sekin sukuromaani näyttää olevan.

Kirjahyllyn kertomaa

1. Oletko mies vai nainen?
Papin tytär

2. Kuvaile itseäsi.
Pieni Ystävä

3. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Minä en pelkää

4. Kuinka voit?
Voi itku!

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
Kahden kodin välillä

6. Minne haluaisit matkustaa?
Eedenistä itään

7. Kuvaile parasta ystävääsi.
Oman elämänsä sankari

8. Mikä on lempivärisi?
Punainen viiva

9. Millainen sää on nyt?
Taikatalvi

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?
Yö on hellä

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
Koska olen sen arvoinen

12. Millainen on parisuhteesi?
Oikeenalaista kemiaa

13. Mitä pelkäät?
Murha laitumella

14. Päivän mietelause.
Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?
Ei appelsiini ole ainoa hedelmä

16. Miten haluaisit kuolla?
Askel tyhjyyteen

István Örkény - Minuuttinovelleja

Minuuttinovelleja - István Örkény
(Egyperces novellák, 1968)

Loisto, 2005

Omasta hyllystä

"Ottakaa haara-asento, kumartukaa syvään ja katsokaa 
tässä asennossa pysytellen jalkojenne välistä taaksepäin."

kirjan ensimmäinen lause

Takakansi: "Lukekaamme yksi Minuuttinovelli sillä aikaa kun keitämme löysiä munia tai odotamme vastausta puhelimeen (mikäli numero tyyttää varattua.) Huono vointi tai rasittuneet hermot eivät ole esteenä. Voimme lukea niitä istuen tai seisten, tuulessa ja sateessa tai täpötäydessä ruukhabussissa."

Örkény oli unkarilainen kirjailija, joka päätyi hyllyyni Kaunokirjallisen maailmanvalloituksen tiimoilta, mutta joku toinen teos ehti ensin. Päätin kuitenkin kaikesta huolimatta tarttua näihin novelleihin silkasta kiinnostuksesta.

Novellikokoelma oli ivaileva, nauretaan elämälle ja ehkä vähän ihmisillekin - ja sille kuinka ihmiset elävät. Vaikka kirja mustanpuhuva onkin, löysin siitä paljon muutakin enkä vain maailmaan pettyneen miehen tuskan vuodatuksia tai maailman pahuudessa vellomista. En itseasiassa käsittänyt sitä yhtään niin, luin novellit pikemminkin pilke silmäkulmassa. Hieman irvaillen ne toivat huumoria hassuihin kohtauksiin ja totta, ne olivat kahjoja ja absurdeja novelleja, joille välillä naurahtelin. Esimerkiksi sivulla 169 tyttö esitti hupsun kysymyksen, jolle hymyilin, mutta eihän siinä oikeasti ollut mitään hauskaa - kyse kun oli keskitysleiristä.

Kaiken sen huumorin ja nurinkurisuuden alle kuitenkin kätkeytyy jotain merkityksellisempää. Huumorin avulla on ainakin helpompi kohdata muuten vaikeilta tuntuvia asioita tai saada ihmiset ajattelemaan, ilman että pitää puuduttavaa saarnaa asiasta tai rypee pessimistisyydessä.

" - Vaan kuinka monta?
- Vain tämä yksi.
- Jota olen siis sovittanut kolme kertaa?
- Niin. Jos saan kysyä, minkä niistä otatte?
- En itsekään tiedä. Kenties ensimmäisen.
- Se sopii Teille luullakseni parhaiten, vaikka kaksi muutakaan eivät ole hullumpia."
Valikoima s. 102

Kaikkia novelleja en pystynyt putkeen lukemaan, sillä jossakin vaiheessa siirryttiin teloitussäännöistä suoraan häämatkalle. Huh heijaa. Tuntui, että henkisesti haastettiin.

Novellit olivat piristysruiske harmaaseen arkeen.

Tähtiä: ★★★½