Tove Jansson - Muumilaakson marraskuu

Jonakin aikaisena aamuna Nuuskamuikkunen heräsi teltassaan
Muumilaaksossa ja huomasi että ilmassa oli syksyn ja lähtemisen tuntu.

Mikään ei sovi paremmin marraskuussa luettavaksi kuin Muumilaakson marraskuu; Tuo ankeatunnelmainen muumitarina ilman muumeja. Miten se siis iloinen voisikaan olla. Kaikki on vähän hukassa, kun Muumilaakson keskiössä oleva perhe on poissa - paikan sydän on teillä tuntemattomilla.

Takakannesta: On marraskuu. Sataa. Kesä on äkkiä niin etäällä kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Silloin alkaa kaivata muutosta elämään, kaivata Muumilaaksoon. Sinne kerääntyvät puuhakas Hemuli, pelokas Vilijonkka, yksinäinen homssulapsi, ikivanha Ruttuvaari ja kaunis Mymmeli. Mutta muumiperhe on lähtenyt eikä kukaan tiedä minne. Miten käy kun Hemuli yrittää olla muumipappana, Vilijonkka mammana? Saako Mymmeli tanssia, kun hän ei voi olla tanssimatta? Voiko Vilijonkaa jättää siivoamisen?

Muumit ovat siis poissa, mutta kylääntulijoita heillä riittää. Iltaisin Tuhto haaveilee veneen alla Muumilaaksosta ja lopulta päättää mennä esittäytymään heille. Vilijonkka kokee järkytyksen siivouspuuhissaan ja lähtee pakoon kamalia ajatuksia muumimamman luo. Nuuskamuikkunen on jo lähtenyt syksyä pakoon, mutta huomaa jättäneensä laulustaan viisi tahtia Muumilaaksoon ja palaa niitä hakemaan. Apean hemulin mieleen tulee Muumilaakso, jossa kaikki järjestyi, kaikki oli yksinkertaista ja sujui itsestään. Hän nousee vuoteeltaan ja lähtee sinne olo keventyneenä. Huonomuistisen Ruttuvaarin mieleen nousee myös laakso, jossa hän joskus on ollut ja sinne hän suuntaa. Viimeisenä laaksoon saapuu Mymmeli, joka on tullut katsomaan pikkusisartaan Myytä, jonka muumit ovat ottaneet ottolapsekseen.

Homssu ja hemuli sekä Ruttuvaari

He päättävät jäädä asuttamaan muumitaloa, mutta kaikki muistuttaa muumien poissaolosta ja varsinkin muumimamman perään kyläilijät haikailevat. Alkuun heistä tulee toistensa seurassa äkäisiä ja riitakin saadaan aikaiseksi. Ruttuvaari marmattaa ja Nuuskamuikkunen vetäytyy ahdistuneena pois.

"Hän halusi olla yksikseen ja yrittää vihdoinkin ratkaista, miksi hän oli tuona sunnuntai-iltapäivänä suuttunut niin hirveästi. Homssusta oli pelottavaa löytää itsestään toinen, ihan erilainen homssu, jota hän ei tuntenut ja joka kenties joskus tulisi takaisin ja nolaisi hänet kaikkien toisten silmissä."

Löysin vanhan kirjallisuusdiplomivihkoni, johon pidin lukupäiväkirjaa mm. juuri Muumilaakson marraskuun lukemisesta ja siihen olin ottanut selvää, että sana 'marras' tarkoittaa kuollutta. Lisäksi kirja on viimeisimpiä muumikirjoja, joten liekö kyseessä jonkinlaiset jäähyväiset, vaikka loppu onkin toiveikas.

★★★★★
Tove Jansson - Muumilaakson marraskuu

(Sent i november, 1970)

Wsoy, 1991

Omasta hyllystä

Muumikirjoja
Tove Jansson: Taikurin hattu
Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

Tove Jansson - Taikurin hattu

Eräänä harmaana aamuna ensilumi laskeutui Muumilaaksoon.

Kevät saapuu Muumilaaksoon ja Nuuskamuikkusen ehdotuksesta ystävykset aikoivat tehdä jotain erikoista kauniin päivän kunniaksi. He kiipeävät aivan vuoren huipulle ja löytävät sieltä korkean, mustan hatun, jonka he vievät mukanaan Muumilaaksoon. "Tällä tavoin he löysivät Taikurin hatun ja veivät sen mukanaan kotiin aavistamatta, että he sen avulla muuttivat Muumilaakson kaikenlaisten taikuuksien ja omituisuuksien temmellyskentäksi."

Alkuun tapahtuu kaikkea hauskaa, mutta sitten meno muuttuu hurjempaan suuntaan. Hemuli saa hattivatit kimppuunsa ja Nuuskamuikkunen näkee Taikurin mustan pantterinsa selässä. Myöhemmin Muumilaaksoon saapuvat pikkuiset Tiuhti ja Viuhti salaperäinen matkalaukku mukanaan.

Taikurin hatusta löytyy kaikki pelottavimmat hahmot kerättynä yhteen: Mörkö (joka puhuu!), Muurahaisleijona, taikuri ja kamalinta on se kun Muumipeikko muuttuu ulkonäöltään (nyt olisi sopiva paikka puhua niistä lapsuuden traumoista). Kaikki on vielä oikein kivasti kuvitettukin, jotta muutenkin verkkokalvoilleni iäksi palaneet kuvat eivät poistuisi vahingossakaan mielestä. Kiitos tästä.
 

Hemuli kokee oman tuskaisen kriisin kerättyään loppuun postimerkkikokoelmansa. Se on nyt täydellinen, eikä raukkaparka tiedä mitä tekisi seuraavaksi. Muilla on onneksi hyviä ideoita Hemulin seuraavaksi projektiksi, mutta hänen kasvonsa olivat vieläkin rypyssä, sillä hän ei mielestään voinut olla iloinen heti näin suuren huolen jälkeen. Ja jälleen tuo muumien erehtymätön ja hellyyttävä logiikka saa sydämen sulamaan: "Taikurin syödessä kaikki uskaltautuivat hiukan lähemmäksi. Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen. Hänen kanssaan voi puhua."

★★★★★
Tove Jansson - Taikurin hattu

(Trollkarlens hatt, 1948)

Wsoy, 2010
Uudelleen luettua -haaste

Omasta hyllystä

Muita Muumi-postauksia
Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

RETKELLÄ: Muumimaailma ja Eriskummallinen kahvila

Pääsin ensimmäistä kertaa käymään Naantalin Muumimaailmassa. Paljon oli nähtävää, mutta yllättävän nopeasti kaikki sai koluttua läpi, alue ei nähtävästi ollut niin jättimäisen suuri kuin olin etukäteen ajatellut. Oli Muumitalo, uimahuone, poliisiasema, Nuuskamuikkusen leiri,  laiva, Hemulin talo ja puutarhavaja ja vaikka mitä. Ihmeteltävää riittää ja kiitettävästi tuli räpsittyä kuviakin, joten antaa siis kuvien puhua puolestaan.

Muumitalon sisään pääsi käymään aina sinne huipulle asti. Sieltä löytyi asukkaiden huoneita, keittiö ja ullakko. Pääsin todistamaan myös pientä draamaa Muumilaaksossa, kun Vilijonkka ja poliisit kuulustelivat Haisulia Muumipeikon nyyhkyttäessä vieressä. Oli hauskaa, kun hahmot pyörivät ihmisten seassa rooleilleen omistautuneina. Hieman syrjemmässä, puiden keskellä oli mm. noidan ja Aliisan talo, Yksinäiset vuoret ja hattivattien luola. Lapsille näytti olevan paljon tekemistä ja tutkailtavaa.

Päivän kohokohta oli melkeinpä retken loppupuolella, kun löysimme riippukeinut, jossa oli hyvä lepuuttaa väsyneitä jalkoja ja lukea vähän Muumi-kirjaa. Katsottiin myös Teatteri Emmassa hyväntuulinen esitys Muumit ja suuri Dronttijahti.

Jos ei Muumimaailmaan saakka jostain syystä pääse, niin muumitunnelmaa löytyy myös Naantalin keskustassa (Kaivokatu 5) olevasta Eriskummallisesta kahvilasta. Sieltä löytyy kaikenlaisia yksityiskohtia liittyen muumeihin. Jokainen huone on kuin oma maailmansa. Katossa leijuu kuumailmapallo ja vitriinissä Muumilaakson Sanomat.

Tove Jansson - Muumipapan urotyöt

"Minä, Muumipeikon isä, istun tänä iltana ikkunani ääressä ja
katselen tulikärpästen tanssia pimeässä, lämpimässä puutarhassa."

Muumipappa kirjoittaa ylös nuoruusvuosien muistelmiaan ja lukee siitä välillä valmiita lukuja Muumipeikolle, Nuuskamuikkuselle ja Nipsulle. Kaikki alkaa siitä, kun sanomalehdistä tehty paketti löytyy löytölasten kodin portailta. Siellä makaa tietysti Muumipappa, joka siihen aikaa oli vain yksinkertaisesti pelkkä muumi. Löytölasten kotia pitävä hemuli pitää tiukkaa kuria. "Talo oli niitä [muumilapsia] täynnä, kaikki yhtä vakavia ja siistejä, sillä hemuli pesi meitä ikävä kyllä useammin kuin antoi meille suukkoja." Muumipappa pakenee ankeita oloja ja tutustuu Fredriksoniin sekä Nipsun isään Hosuliin ja Nuuskamuikkusen isään Juksuun. Fredriksonin Merenhuiske-laivalla urheat nuorukaiset kokevat huimia seikkailuja ja tapaavat itse kuninkaankin.

Muistan, että aikoinaan kirjassa oli yllättävintä erilaiset sukulaissuhteet, joista ei sitä ennen ollut mitään aavistustakaan kuten se, että Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy ovat sisaruksia, molempien äiti on Mymmeli. Tämänkertaisen lukukerran yllätyksen tarjosi kuitenkin Muumimamma:

- Älä anna hänen polttaa! Nipsu huusi. Hemulin täti sanoo, että
siitä saa vapisevat käpälät, keltaisen kuonon ja kaljun hännän!

- No no, Muumipeikon äiti sanoi. Hän on polttanut koko elämänsä ajan,
eivätkä hänen käpälänsä silti vapise eikä hän ole kaljuhäntäinen tai
keltainen. Kaikki hauska on hyvää vatsalle!

Enpä tiedä menisikö enää läpi nämä kaikki kirjan jutut. 😎 Animaatiosarja on lapsuudesta edelleen niin hyvin mielessä, että kaikki oli ennestään tuttua ja muistin etukäteen tapahtumat. Muumipapan urotöiden myötä tutustutaan moneen hahmoon kuten suosikkiini tahmatassuun. Käväiseepä näyttämöllä mörkö ja maailman suurin eläin drontti, joka vahingossa astuessaan jonkun päälle, kustantaa tälle kiltisti hautajaisetkin - lohduttavaa.

Muumipapan urotyöt on ollut lemppareitani, mutta nykyään alan kallistua ehkä erään toisen Tove Janssonin kirjan kannalle, katsotaan tarkemmin sitten kun saan nämä kaikki luettua uudelleen. Tämä on kuitenkin tapahtumarikas ja hauskan mahtipontinen muistelmateos - olenkin aina pitänyt Muumipappaa mahtipontisena ja nuoruuteen haikailevana hahmona.

_____________________________________

★★★★★
Tove Jansson - Muumipapan urotyöt

(Muumipappans bravader, 1963)

Wsoy, 1991
Uudelleen luettua -haaste 
Ajattomia satuja ja tarinoita

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti
Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva
Tove Jansson: Kuuntelija
Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari
Tove Jansson: Kesäkirja
Tove Jansson: Aurinkokaupunki
Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja

MUUMIT Sarjakuvaklassikot X

"Kakkua saa jauhaa suu, vaikka maha pullistuu"

Muumi-kirjojen lisäksi ehdottomia suosikkejani ovat muumi-sarjakuvat, joista löytyy aikuislukijalle paljon hauskaa hoksattavaa. Tove Janssonin jälkeen ohjaksiin tarttui Lars Jansson ja tällä kertaa luettavana oli uusin, kymmenes albumi.

Tarinassa Muumit ja vampyyri on eläintarhasta kadonnut vampyyri ja koko laakson väki pelkää tulevansa sen puraisemaksi. Muumimamma uskoo löytäneensä vampyyrin keittiöstä, muttei raaski tehdä sille pahaa vaan piilottaa otuksen. Muumit ja televisiossa Muumipapan on tarkoitus mennä ostamaan uusi pöytä rikkimenneen tilalle, mutta kauppias esitteleekin television, jonka Muumipappa sortuu ostamaan. Aluksi muumit eivät ymmärrä tv:n tarkoitusta, mutta pian Muumipappa jää ensimmäisenä koukkuun. "Parasta katsoa, miksi tv on niin hirveä. Lasten tähden. Näin saan tietää, mistä varjella heitä. Se on isän velvollisuus."

Muumit ja televisio

Alikehittyneiden alueiden asessori on käymässä Muumilaaksossa etsimässä alikehittynyttä paikkaa sarjakuvassa Alikehittyneet muumipeikot, muttei löydä sopivaa. Muumipeikko haluaa piristää ja yrittää näyttämällä näyttää heidän olevan alikehittyneitä, muttei onnistu tehtävässä. Hän antaa olla ja muumien jatkaessa normaalia elämää asessori tajuaa heidän olevan täysin primitiivisiä. Hän alkaa sivistää muumeja ja Muumipappa päätyy presidentiksi.

"Me emme halua sivistyä enempää."

"Tyhmyyksiä. Tietysti te haluatte. Ajatelkaa vaikka tv:tä!"

"Ei!"

"Veroja..."

"Ei!"

"Mutta ilman veroja ette saa koskaan veronpalautuksia."

"Se on totta."

Niiskuneiti ihastuu Muumilaakson uuteen asukkaaseen Wärssyyn viimeisessä tarinassa Muumipeikko ja täti. Wärssy on hyvinpukeutunut gentleman sekä runoilija ja Muumipeikko on tietenkin hyvin mustasukkainen. Wärssyn Jane-täti tulee kylään ja hänhän on muumeillekin (valitettavasti) hyvin tuttu. Muumit esittävät olevansa tuhkarokossa, mutta se ei pidä tätiä poissa, vaan hän tulee hoitamaan perheen terveeksi!

Minua jaksaa aina huvittaa se kuinka jokainen sarjakuva alkaa Muumipeikon takapuolesta. Edellisissä osissa on ollut enemmän piikittelyä yhteiskunnalle, näistä en aistinut aivan samaa, mutta nopeasti se aika edelleen menee muumien valloittavassa seurassa.

_______________________________________________

★★★★
Lars Jansson - Muumit: Sarjakuvaklassikot X

Wsoy, (1994) 2017

Arvostelukappale

Muita postauksia
MUUMIT Sarjakuvaklassikot IX
MUUMIT Sarjakuvaklassikot VIII
MUUMIT Sarjakuvaklassikot V - VI
MUUMIT Sarjakuvaklassikot II - III

Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti

"Samana aamuna, jolloin Muumipeikon isä sai joen yli vievän
sillan valmiiksi, keksi pikku otus Nipsu erään kummallisen asian."

kirjan alku

Blogihistoriani aikana tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun luen jonkun kirjan uudelleen. Yleensä käy niin, että haaveilen vanhojen suosikkien uusintalukemisesta, mutta haaveeksi se sitten lopulta jääkin. Muumi-kirjat ovat tähän tarkoitukseen sopivan matalakynnyksisiä aloittaa ja niissä on ihanaa elämänfilosofiaa, joka väkisinkin tarttuu - ainakin hetkeksi.

Muumilaaksossa on rauhallista. Uusi silta on vasta maalattu, Muumipeikko kalastelee helmiä ja Muumimamma järjestelee näkinkenkiä kukkapenkkien ympärille. Mutta sitten puhkeaa myrsky, ja muitakin pahaenteisiä merkkejä alkaa näkyä. Joku järjestää Muumimamman hillopäärynät ja Muumipeikon helmet suureksi tähdeksi, jolla on pitkä pyrstö. Piisamirotta puhuu kauheita tulisesta tähdestä, joka voi tehdä kaikista muhennosta. Muumipeikko ja Nipsu päättävät lähteä kysymään neuvoa Yksinäisten Vuorten Tähtitornin professoreilta. Siitä tulee pitkä ja vaarallinen matka. Takakansi

Muumipeikko ja pyrstötähti on ahdistavin muumi-kirja sen maailmanlopun tematiikan vuoksi. Ajankohtaisuus on hyvinkin tätä päivää ja rinnastettavissa nykymenoon. Kuitenkin kaiken tuon jälkeen on sanottava, että kirja on pääosin hyvin hupaisa. Tove Jansson on kirjoittanut valloittavaa huumoria ja hassuja dialogeja kuten Nuuskamuikkusen ja Nipsun keskustelut koskien materialismia:

"- Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa
niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni,
ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.

- Minä olisin voinut pitää ne selkärepussani, Nipsu sanoi synkeänä. Ei ole olleenkaan
samaa vain katsella asioita kuin koskettaa niitä ja tietää ne omikseen." 

Niiskut ovat ensimmäistä kertaa mukana ja Niisku ainakin haluaa aina vain kokoustaa ja keskustella asiasta kuin asiasta. Pikku-Myy sen sijaan kirjasta puuttuu kokonaan. Hilpeyttä aiheuttaa hemuli, joka välittää vain postimerkeistään ja hyönteisten keräilystä: "- Olenko minä pelastanut teidät? hemuli kysyi hämmästyneenä. Ei se ollut tarkoitukseni. Minä etsin eräitä hyönteisiä, jotka melusivat tuolla alhaalla."

Maailmanloppukaan ei syrjäytä hänen tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä olevaa postimerkkikokoelmaa: "Hemuli oli ainoa, joka ei ihmetellyt, että maailma oli vielä olemassa. Hän kantoi postimerkkikansionsa alas hiekalle ja sanoi: - Nyt minä järjestän sen seitsemännen kerran. Ja jos joku vielä panee toimeen hulinoita, en tiedä mitä teen!"

Hahmogallerian pessimistisimmälle olennolle eli Piisamirotalle naureskelin ja osa siitä taisi olla naurua myös itselleni - olenhan aina välillä aikamoiseen pessimismiin taipuvainen. Uskon, että jokainen voi löytää kirjan jostain hahmosta pilkahduksen itseään tai sitten pieniä piirteitä vähän kustakin. Muumipeikolla on luja ja vankkumaton luotto muumimammaan - maailmanlopun äärelläkin. Äiti varmasti tietää miten kaiken voi pelastaa.

Jos kiinnostaa tietää, miten muumit päätyivät asumaan Muumilaaksoon, kannattaa lukea ensimmäinen muumikirja nimeltä Muumit ja suuri tuhotulva. Siitä myös näkee miten erinäköisiksi Jansson on muumit piirtänyt verrattuna nykypäivänä tunnettuihin pyöreänenisiin pulluroihin.

______________________________________________

★★★★★
Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti

(Kometjakten, 1955)

Uudelleen luettua -haaste 
Ajattomia satuja ja tarinoita -haaste

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Tove Jansson: Kuuntelija
Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari
Tove Jansson: Kesäkirja
Tove Jansson: Aurinkokaupunki
Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja 
Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

MUUMIT Sarjakuvaklassikot IX

"Ajattele miten romanttista. Tähtitaivaan 
alla nappikokoelma välissämme..."

Muumi-sarjakuvat ihastuttavat joka kerta ja nämä enemmänkin aikuisille suunnatut albumit käsittelevät hauskalla tavalla nykypäivää, sen ongelmia ja ilmiöitä. Varsinkin Hosulin ja Suskan mukaantulo oli mukava yllätys, sillä heitä ei liikaa näe ja hahmoina he ovat ihastuttavia.

Yllättäviä käänteitä Muumilaaksossa! Nipsu perii urheiluliikkeen, ja Mymmeli saa timantin jalkapalloilija Rinaldolta lähetettyään tälle 412 rakkauskirjettä. Omistamisen onnella on kuitenkin varjopuolensa. Kun neitonen vaikuttaa olevan ahdingossa, Muumipappa ja Muumipeikko käynnistävät mittavan pelastusoperaation - eikä yllätyksiltä tietenkään vältytä. Myös Hosulin ja Suskan perhe-elämä osoittautuu haasteelliseksi. Albumi sisältää jaksot Nipsun urheiluliike, Mymmelin timantti, Neitonen ahdingossa ja Nappeja ja avioliittoja. Takakansi

Suorapuheisuus ennen kaikkea :D

Muumit: Sarjakuvaklassikot -albumit ovat näyttäneet ihan uuden puolen Muumeista, sillä ennen käsitykseni heistä on perustunut lähinnä tv-sarjaan, jota lapsena katselin sekä tietysti Tove Janssonin kirjoihin. Sarjakuvan Muumit ovat räväkämpiä, vilkkaampia, joskus jopa vihaisempia ja tappeluun taipuvaisia. Mietiskelijöitä he silti edelleen ovat. Olen myös tykännyt molempien, Toven ja Larsin, albumeista. Jotain niissä on eroa, mutta molempien parissa viihtyy paremmin kuin hyvin. Hauskuutta ja huumoria päivään saa näitä lukemalla!

_______

Lars Jansson - Muumit: Sarjakuvaklassikot IX

(Moomin Books Nine: The Complete Lars Jansson Comic Strip)

WSOY, 2016

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani
MUUMIT Sarjakuvaklassikot VIII
MUUMIT Sarjakuvaklassikot V - VI
MUUMIT Sarjakuvaklassikot II - III

Elokuun lukumaratonin kirja-arviot

Eilen päättyi elokuun lukumaraton minun kohdallani ja koska niin paljon muitakin kirjoja odottaa postausta, niin teen näistä maratonilla luetuista lyhyemmät arviot tuttuun tapaan.

"Pakkanen paukkaa nurkissa, räiskää pitkin 
aidan selkiä ja seuloo huurua puihin ja pensaisiin."

kirjan alku

Rautatie on suomalaisessa kirjallisuudessa merkittävä klassikko ja ansaitsi ihan vain senkin vuoksi tulla luetuksi.

Rautatiessä ihmiset ihmettelevät ja puhuvat uudesta rautatiestä, jollaista ei kyseiseen aikaan olla koskaan nähty. Salaa kaikkia kiinnostaa käydä sitä myös katsomassa. Tarina etenee verkkaisesti, mutta varmasti monet saavat kirjasta paljonkin irti, sillä se on aikansa kuvaajana mielenkiintoinen. Tarinana... ei niinkään.

Juhani Ahon pariin palaan ehkä joskus Parin tyttären tai/ja rouvan kautta.

_______

Juhani Aho - Rautatie (1884)

Warner Söderström, 2007
Kuvilla varustanut: Eero Järnefelt

Omasta hyllystä
Maalaismaisemia-lukuhaaste
Tähtiä: ★★

"Hopeahääpäivänään olivat Ashurst ja hänen vaimonsa lähteneet autoretkelle nummen ulkolaidalle ja heidän aikomuksenaan oli viettää muistojuhlaasa yöpymällä Torquayihin, missä he olivat ensi kerran tavanneet toisensa."

kirjan alku

Galsworthy sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1932 ja vaikka hyllyssä odottelee Forsytein taru, niin tähän maratoniin sopi paremmin hieman lyhyempi pienoisromaani Omenapuu.

Omenapuu kertoo raikkaan maalaistytön ja nuoren ylioppilaan ensi rakkauden tarinan jo kypsään ikään ehtineen miehen muistikuvina.

Kirja ei ollutkaan niin yksinkertainen ja suoraviivainen kuin olin ajatellut sen olevan; kaavalla: poika rakastuu tyttöön ja tyttö poikaan and the happy end. Kyse olikin rankemmasta tarinasta. Kirja oli yhtä ihastuttava kuin on sen kansikin. Eli todella ihastuttava.

_______

John Galsworthy - Omenapuu

(The Apple Tree, 1916)

WSOY, 1982
Päällyksen kuva: Marjatta Vihma

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★½

"Kaikki on niin tylsää."

kirjan alku

Tänä vuonna ilmestyneessä Muumit VIII -sarjakuvassa sattuu ja tapahtuu: Muumipeikko ottaa esikuvakseen Daniel Defoen luoman hahmon sarjakuvassa Robinson Crusoe, Muumipeikko ja taide ilkamoi taiteilijaelämän kiliseillä niin vauhdikkaasti, että rouva Vilijonkan lehmä tarvitsee hajusuolaa. Nipsun kylpylä jää muumiperheen hoidettavaksi. Vaikka mammalla ja papalla on kykyä alalle, työ alkaa rasittaa. Poliisimestarin veljenpoika, rötöstelevä Launo, sekoittaa setänsä virantoimitusta, kunnes ryhtyy itse poliisiksi - mikä ei paranna tilannetta lainkaan.

Muumi-sarjakuvat ovat vaan niin hauskoja ja osuvia nykypäivänäkin.

_______

Lars Jansson - Muumit - Sarjakuvaklassikot VIII

(MOOMIN The Complete Lars Jansson Comic Strip)

WSOY, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani
MUUMIT Sarjakuvaklassikot V - VI
MUUMIT Sarjakuvaklassikot II - III

"Kaunis kesäkuun ilta."

kirjan alku

Musta perhonen aloittaa Memesa-trilogian ja kirjalle löytyy kaksi itsenäistä jatko-osaa: Repaleiset siivet ja Samettiyö.

Musta perhonen on mustalaistytön kasvutarina värikkään mustalaisyhteisön keskellä 1970-luvun alun Lappeenrannassa. Mustalaiskulttuuri on hyvin omanlaisensa, siellä vallitsee vahvana kostoperinne, mutta kuitenkaan mustalainen ei toista mustalaista vastaan nosta syytettä, välit selvitetään sukujen kesken periaatteella "silmä silmästä ja hammas hampaasta". Poliisit suhtautuvat heihin epäluuloisesti ja pitävät tarkasti silmällä laittomien viinakauppojen varalta.

Ajatuksia herättävä kirja ja toisenlaiseen kulttuuriin tutustuminen ei ole milloinkaan pahasta, varsinkin kun samassa yhteiskunnassa eletään. Nopeasti luettu kirja, mutta hiukan ahdista, sillä Memesa ei kotioloissaan viihdy, henkinen ilmapiiri on todella kurja.

Jollain kummallisella tavalla tästä tuli hieman mieleen Kolun Me rosvolat, retestellään ja rellestetään. Aika erilaisista kirjoista on kuitenkin siis kyse, Mustassa perhosessa kun on mm. väkivältaa ja tappoja.

_______

Kiba Lumberg - Musta perhonen

Sammakko, 2004
Kannen maalaus: Kiba Lumberg
Kannen suunnittelu: Riikka Majanen

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★

"Pian minä olen kuitenkin lopulta täysin kuollut."

kirjan alku

Samuel Beckett sai Nobelin vuonna 1969 ja vain ja ainoastaan siitä syystä pääsi lukupinooni tällä trilogian keskimmäisellä osalla - joista siis en ensimmäistäkään ole aikaisemmin lukenut.

Malone tietää kuolevansa pian ja alkaa kertoa itselleen tarinoita. Suoraan sanottuna en muista enää mitään kirjasta. Että olipa mahtava lukukokemus, ihan mullisti maailmani. Tai sitten ei. Ilmeisesti kyse oli tajunnanvirtatekniikasta, tekstissä ei ollut yhtään taukoja, vaan se oli jatkuvaa sanaoksennusta, joka tuntui erittäin hankalalta lukea. Aiheetkin olivat välillä mitä puuduttavampia, kun Malone esim. pohti huoneessa näkyviä harmaanvärejä monenkymmenen sivun verran.

Tuttavuutemme Beckettin kanssa taisi päättyä tähän. Kiitos ja heihei.

_______

Samuel Beckett - Malone kuolee

(Malone meurt, 1951)

Basam Books, 2007
Kansi: Jari Silvennoinen

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★½

Muita postauksiani
Elokuun lukumaraton (2015)
Blogistanian kesälukumaraton (2015)
Ystävänpäivän lukumaraton (2015)
24 h lukumaraton (2014)
 

Elokuun lukumaraton (päivittyvä postaus)

Kuva Oksan hyllyltä

Eilen oli käynnissä lukumaratonin valmistelut ja tänään se sitten alkoi! Tähän samaan postaukseen päivittelen maratonkuulumisia parhaani mukaan. Yleensä vain luen sen verran intensiivisesti, että postailut unohtuvat :D


14.8. klo: 15:00
Maraton alkoi ja ensimmäisen nappasin pinosta Juhani Ahon Rautatien. Kirja on kuvitettu, joten plussaa siitä jo näin alkuunsa. Sillä pääsen myöskin jatkamaan Maalaismaisemia -lukuhaastetta ja yleissivistykseni tietenkin taas lisääntyy. Ohkasilla kirjoilla siis pääasissa tällä kertaa mennään, kun viimeksi oli pelkkä tiiliskivi. Ja nyt otetaan myös vähän rennommin, ei mitään 1 000 sivun ahmimiskohtausta.


klo: 15:45
Loppu häämöttää jo Rautatiessä, vaikka kirja on tuntunut etenevän vähän liiankin verkkaisesti. Piti tulla koneelle katsomaan ketkä muut ovat ehtineet jo maratoniin mukaan :)


klo: 23:07
Pientä väsymystä jo ilmassa, että saa nähdä kauanko jaksan vielä taistella. Rautatie on jo tosiaan luettu (119 sivua) ja ensimmäinen kokonaan luettu kirja antaa paljon puhtia lisää. Jatkoin Beckettin Malone kuolee -kirjan kanssa, mutta sain vain melkein satasivua luettua, kun oli pakko vaihtaa. Minulle nämä maratonit on oiva tilaisuus lukea kirjoja, jotka muuten ovat hyllyyn vain jääneet hillumaan, kun ei ole mukamas huvittanut niitä lukea. Siitä siirryin sujuvasti Galsworthyn pariin Omenapuun muodossa, joka osoittautui hellyyttäväksi pienoisromaaniksi (112 sivua). Lumbergin Mustaa perhostakin ehdin aloitella parinkymmenensivun verran, kunnes Agatha Christien omaelämäkerta veti liikaa puoleensa ja sitä tässä ollaan nyt viimeisimmäksi luettu. 70 sivua luettu ja pidän todella paljon :) Sitten vielä katsomaan blogimaailman viimeisimmät kuulumiset ja takas lukemaan!


15.8. klo: 12:12
Eilen illalla/yöllä luin Sotaa ja rauhaa 108 sivua eteenpäin, ei enää montaakaan sivua jäljellä! Luin myös loppuun jo aloittamani Muumit VII -sarjakuvan, josta oli jo puolet luettu, se oli oikein virkistävä välipalalukeminen näiden vähän raskaampien kirjojen joukossa. Tänään heräsin vasta puoli kymmenen aikoihin ja luin juuri loppuun Mustan perhosen ja Malone kuolee. Jälkimmäinen oli lievästi sanottuna TUSKAA. Mutta nyt se on luettua. Eikä tarvitse enää ikinä palata sen pariin. Kolmeen asti on vielä aikaa, jolloin minua viihdyttämässä ovat vielä nuo tiiliskivet, varmaankin Christien seurassa pitäydyn lopun aikaa.


klo: 15:00
Maraton on nyt ohi. Onhan se jonkinmoinen suoritus lukea melkein 24 putkeen, mutta taidan silti tämän postauksen julkaisemisen jälkeen mennä takaisin lukemaan. Sain nimittäin Harper Leen Kaikki taivaan linnut pikalainana ja tämä maraton on pitänyt minut poissa sen luota ihan liian pitkään! Mutta vielä maraton asiaa:

Lukumaratonilla kokonaan luetut kirjat

Kesken jääneet

Yhteensä viisi kirjaa sain loppuun asti luettua:

• Juhani Aho - Rautatie (s.119)
• John Galsworthy - Omenapuu (s.112)
• Muumit - Sarjakuvaklassikot VIII  (s.39)
• Kiba Lumberg - Musta perhonen (s.149)
• Samuel Beckett - Malone kuolee (s.183)

Mukana maratonissa oli lisäksi vielä kaksi jättiläiskirjaa:

• Leo Tolstoi - Sota ja rauha II (s.108)
• Agatha Christie - Vanha hyvä aikani  (s.136)

Sivuja kertyi siis tällä kertaa yhteensä 846. Hmmm, aika yllättävää. Koin kuitenkin lukeneeni aika maltillisesti ja turhia hötkyilemättä, mutta näkyy noita sivuja aika iso määrä kertyneen, lähemmäs viime kertaista määrää...

Lyhyet arvioit kirjoista on vielä tässä joku päivä tulossa.

Tsemppiä muille maratoonareille!!


Muita postauksiani
Blogistanian kesälukumaraton (2015)
24 h lukumaraton (2014)
Ystävänpäivän lukumaraton (2015)

Janssonin Kirjakiusaus -haastematka: Laiva saapui satamaan

Tove Jansson

9.8.1914 - 27.6.2001
Taidemaalari, kirjailija, pilapiirtäjä, sarjakuvataitelija

Tove Janssonin 100 vuotta juhlavuoden kunniaksi tänä vuonna luettiin Toven kirjoittamaa tai häneen liittyvää kirjallisuutta. Janssonin Kirjakiusaus -nimellä kulkenutta haastematkaa emännöi Opusculo-kirjasta kirjaan -blogin pitäjä Valkoinen kirahvi. Lähdin pitkälle matkalle mukaan Homssuna, sillä tavoitteena oli lukea kaikenalaista mihinkään tiettyyn lajiin keskittymättä.


"Homssut lukevat kaikkea sekaisin, eivätkä keskity niinkään määrään kuin siihen, että matka on itsetarkoitus - heidän tehtävään on luoda ympärilleen spirittiä, joka kantaa yli tyrskyävän meren"


Vauhdikkaastihan tuo vuoden matka sujuikin, välillä tyynellä säällä vain ajelehdittiin verkkaisesti eteenpäin ja toisinaan kiidettiin hurjaa vauhtia eteenpäin. Loppuvuodesta ainakin tuuli puhalsi lujasti purjeisiin - taisi matkaaja nähdä jo kotisataman välähtelevän horisontissa. Entuudestaan Tove oli itselleni tutuin lähinnä Muumi-kirjoista, enkä edes juuri tiennyt hänen muusta tuotannostaan. Haaste siis ainakin avarsi silmiäni ja pääsin tutustumaan hyvin monipuolisesti Toven tuotantoon sekä kurkistamaan hänen elämäänsä.

Luetut kirjat. Kuvasta tosin puuttuu viimeiseksi luettu Muumiopas.

Haasteeseen luetut kirjat

Vaarallinen matka

Muumit ja suuri tuhotulva

Muumit sarjakuvaklassikot II - III

Muumit sarjakuvaklassikot V - VI 

Muumimaailma ja todellisuus - Tove Janssonin elämä kuvina 
Muumiopas

Aurinkokaupunki
Kunniallinen petkuttaja
Kesäkirja

Arvostan suuresti Toven kehittelemää mielikuvitusmaailmaa, johon voi kuitenkin helposti samaistua kuka vain ja löytää yhtäläisyyksiä oman elämän välillä. Muumit säilyvät ehdottomina lemppareina, osaksi niiden syötävän suloisten ja hauskojen hahmojen vuoksi. Sarjakuvat taas paljastivat Muumien vähän anarkistisemman puolen, johon taas aikuiset voivat paremmin samaistua. Tove ottaa kantaa maailmanmenoon hauskalla tavalla, mutta se saa parhaimmillaan lukijan ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Tekijästä itsestään Muumien takana sain paljon tietoa Muumimaailma ja todellisuus -kirjan välityksellä.

Muutakin Tove Janssoniin liittyvää olen ehtinyt hommailla.

Haasteeseen liittyvät muut postaukset

Muumikirjat ja minä
Ateneumin Tove Jansson -näyttely

Fiiliskuvia Tove Jansson -juhlavuodelta 2014

 

Haikein mielin laiva palaa satamaan ja laittaa pisteen huikealle seikkailulle Toven maailmassa, mutta onneksi matkaajat voivat jatkaa Toven tuotannon parissa vielä itsekseenkin. Minulta ainakin jäi lukematta vielä monia teoksia, joihin haluaisin tutustua :)

Tove Jansson 100 vuotta!

© Moomin Characters

MUUMIT sarjakuvaklassikot V-VI

Muumit sarjakuvaklassikot V - Tove Jansson

Muumit sarjakuvaklassikot VI - Lars Jansson
(Mumintrollet V, VI 1960)

WSOY, 2011

Kirjastosta lainattu

Palailin jälleen Muumisarjakuvien pariin viihtymään ja tällä kertaa lukeminen jatkuu ihan numerojärjestyksessä. Viides albumi on Tove Janssonin viimeinen, jonka jälkeen hänen veljensä astui ohjaksiin helpottaakseen Toven suurta työmäärää (tuonkin opin äskettäin lukemastani Muumimaailma ja todellisuus -kirjasta!). Ilaihduin suuresti huomatessani tuon toisen albumin kannessa yhden lempparihahmoistani eli Tahmatassun, joka on päässyt seikkailemaan myös albumien kansien väliin.

"Onpa se lujassa!"

Muumitalvi

Muumitalvi - Muumiperhe ei talviunille saa rauhassa mennä, vaan taloon astelee kutsumattomia vieraita. Neiti Muhvi, herra Narina ja Tahmatassu hakevat turvaa talvelta, eikä sen jälkeen kukaan nuku siinä talossa. Vieraat juoksuttavat hyväntahtoisia Muumeja toivomuksillaan.

"Hirveätä... Lumi tuli niin nopeasti, etten ehtinyt matkustaa Etelään, eikä taloni ole talviasuttava..."
"Neiti Muhvi voi luonnollisesti jäädä tänne, jos tahtoo..."

Muumipeikko merillä - Muumiperhe etsii seikkailua ja se alkaa Tuutikin tuomasta laivakompassista, jonka ympärille he rakentavat laivan ja lähtevät merelle hurjaan seikkailuun.

Hosulin kosinta - Hosulilla on omat erikoiset keinonsa yrittää näyttää kiintymyksensä sydämensä valitulle, mutta viesti ei tunnu menevän perille. Muumipeikko auttaa ujoa Hosulia. He kutsuvat paikalle psykiatri tri Schrunkelin ja meno alkaa käydä päättämäksi itse kullakin Muumilaakson asukille psykiatrin sekoittaessa heidän päänsä oudoilla neuvoilla.

"Muumipeikko, mikä se on?"

Muumin lamppu

Muumisarjakuvat jatkuvat nyt Lars Janssonin tekeminä.

Muumin lamppu - Muumipeikko ja Niiskuneiti löytävät rannalta lampun, jonka sisältä pulpahtaa lampunhenki. Kannattaa kuitenkin varoa mitä toivoo, sillä muuten voi joutua vaikka oikeuden eteen.

Muumipeikko ja rautatie - Muumilaaksoon ollaan rakentamassa rautatie ja Muumipeikko ja Nipsu yrittävät kaikin keinoin saada rakentajat lopettamaan sen tekemisen. Jossain vaiheessa Nipsu tajuaa rautatiestä tulevan hyödyn ja ryhtyykin kannattamaan rakentamista.

"Nipsu, meidän..."
"Ei nyt. Kun on näin paljon väkeä, täytyy löytää jokin keino ansaita rahaa..."
"Voisimme pysäyttää radan..."
"Nyt ei ole aikaa! Minusta tulee rikas!"

Muumipappa ja vakoojat - Muumipapan nuoruuden ystävä Vinssi tulee kylään saaden Muumipapan kaipaamaan nuoruuden kokemista uudelleen. He ajautuvat keskelle painajaismaista vakoiluseikkailua.

Muumipeikko ja sirkus - Eläinsuojeluyhdistyksen edustaja on Muumilaaksossa ja Muumipappa liittyy toimintaan mukaan Muumilaakson naisten sekaan. Hänestä tehdään kunniajäsen. Projektina yhdistyksellä on lakkauttaa sirkus sen eläinten vangitsemisen vuoksi. Eläimet on kuitenkin johonkin sijoitettava vapauttamisen jälkeen...

Janssonin Kirjakiusaus -haastematka jatkuu vauhdikkaasti.

Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani:

MUUMIT sarjakuvaklassikot II - III