E. M. Forster - Hotelli Firenzessä

Hotelli Firenzessä - E. M. Forster
(A Room With a View, 1986)

Gummerus, 1999
Kannen kuvat: Goldcrestin elokuvasta Hotelli Firenzessä

Omasta hyllystä

"Signoralla ei ollut mitään oikeutta tehdä tätä", sanoi 
neiti Bartlett, "ei kerrassaan mitään oikeutta."

kirjan ensimmäinen lause

Elokuva oli hämärästi mielessä, mutta lähinnä upeiden maisemien muodossa antaen pientä lisäpotkua tarinalle, vaikkei se sitä välttämättä olisikaan tarvinnut.

Lycy Honeychurch lähtee Firenzeen serkkunsa neiti Bartlettin kanssa. Esiliinan tehtäviin nimitetty neiti Bartlett ei kuitenkaan voi estää Firenzen muuttamasta Lucya. Lucy joutuu murhan silminnäkijäksi ja rakastuu nuorukaiseen, jonka käsivarsille hän pyörtyy murhan tapahtumahetkellä. George Emerson ja hänen isänsä ovat kuitenkin liian erikoisia ja vapaamielisiä muiden englantilaisten mielestä. Lucy joutuu valitsemaan rakkauden ja soveliaisuuden välillä.

Ensimmäisen kerran Lucy tapaa Emersonit heti kirjan alussa hotellissa, kun neiti Bartlett valittaa hotellihuoneestaan. Hänelle oli luvattu huone, jossa on näköala, mutta toisin kävi. Emersonit tarjoutuvat vaihtamaan heidän kanssaan huoneita, mutta neiti Bartlett on kauhuissaan tarjouksesta. Hänestä he ovat röyhkeitä, eikä neiti Bartlett halua joutua kiitollisuudenvelkaan näille oudoille miehille. Muutkin hotellin vieraat tuntuvat paheksuvan näitä kahta miestä, mutta Lucy on kiinnostunut. Hänestä on töykeää jättää miehet kylmästi kaiken ulkopuolelle.

Aluksi Lucy kuitenkin kieltää itseään tuntemasta mitään Georgea kohtaan, sillä lähipiirin mielestä suhde olisi sopimaton. George edusti isänsä kanssa vapaamielisyyttä, mitä muut aikalaiset paheksuivat. Firenzestä palattuaan Lucy luulee voivansa paremmin unohtaa miehen. Muutaman mutkan ja väärinkäsityksen kautta Emersonit muuttavat aivan Lucyn lähelle asumaan. Lucy perheineen yrittää pysyä pois Emersonien luota, sillä olivat liian säikähtäneitä heidän edistyneistä mielipiteistään ja aatteista - Lucy tietenkin siitä syystä ettei halua tunnustaa tunteitaan.
 

Lucy oli erittäin virkistävän vahva naishahmo, joka oli rohkea ja muutenkin ihailtava. Hänet on kasvatettu hyvätapaiseksi ja tahdikkaaksi sen ajan tapojen mukaan, mutta palatessaan ulkomailta hänen maailmankatsomuksensa on avartunut, eikä kaikki tunnu enää niin oikealta kotimaassa. Lucy yrittää ensin sopeutua kovasti muiden hänelle asettamiin odotuksiin ja palata vanhaan elämäänsä, joten matkan jälkeen Lucy kihlautuu viimein Cecilin kanssa, vaikka ennen sitä hän oli jo kahdesti kieltäytynyt. Cecil edustaa juuri tuota jäykkää ja putkiaivoista porukkaa, joka oli kaukana vapaamielisyydestä. Lucyn avartaessaan mieltään Cecil puolestaan tuntuu kaventaneen sitä ja hänestä tuleekin entistä ärtyneempi.

Cecil oli erityisen rasittava henkilö. Hän sanoi muiden pitäessä hauskaa, että "Riehakkuus päättyy kyyneliin." Mikä ilonpilaaja. Cecilin mielestä kihlaus on yksityisasia, eikä muiden tarvitse siitä tietää ja tulla onnittelemaan. Hänen ajatuksenjuoksua en ymmärtynyt yhtään. Kuiva äijä. Cecil ei myöskään suostunut pelaamaan tennistä julkisesti, ettei ihmiset vain kuvittelisi häntä urheilulliseksi. Huumorintajuton, tuomitsee ihmiset, joita ei ole tavannutkaan. Mutta nyt on puhuttu aivan liikaa hänestä. Seuraavaan asiaan!

Pidin Forsterin tarkkanäköisestä henkilökuvauksesta. Se ei kuitenkaan tuntunut liian armottomalta, vaan myös ymmärtäväiseltä ja myötäelävä. Kirja on rakkaustarina, vaikkei siinä niin rakkaudessa intohimoisesti ryvetäkään. Enemmänkin Hotelli Firenzessä taitaa olla nuoren naisen kasvukertomus.

Kirjan englanninkielinen nimi sopii kirjalle mielestäni paremmin, sillä se kertoo heti ensimmäisen tärkeän tapahtuman ja ehkä sitä saisi jotain syvempiäkin merkityksiä revittyä. Suomennos on ehkä vähän yksinkertainen, mutta toisaalta Firenze on kirjassa hyvin tärkeä paikka. Siellä Lucy ja George ensikertaa tapaavat ja rakastuvat. Se on myös kaupunki, jossa Lucy kasvaa henkisesti ja matkan jälkeen hän alkaakin vähitellen muuttumaan. Matkalta palattuaan hän näkee oman yhteisönsä tavat liian kaavoihin kangistuneina ja hullunkurisina. Ne rajoittavat liikaa Lucyn omia, uudistuneita näkemyksiä, eikä hän loppujen lopuksi enää sovin yhteisön asettamaan tiukkaan muottiin, vaikka Lucy aluksi yrittääkin niihin sopeutua, mutta huomaa olevansa onneton.

Tähtiä: ★★★★½

Ps. Mukava yllätys odotti kirjastossa, sillä sain vihdoin Outolinnun luettavaksi! 

Nyt voinkin hyvin aloittaa noiden haaveilemieni sarjojen lukemisen - ettei se jäisi ihan pelkäksi haaveiluksi :D

"Iha ku synttärit!"

Noin totesin mielessäni kun kuulin, että joku oli heittänyt kuusi kassillista kirjoja pois ja pääsin käymään ne kaikki läpi hyvien kirjojen toivossa. Eikä tarvinnut toivomaan jäädä. Heti ensimmäisestä kassista löytyi päivän paras löydös: Watersin Silmänkääntäjä. Ja sen jälkeen muutama muukin :)

Löydöt:

• Colleen McCullough: Okalinnut
• Sarah Waters: Silmänkääntäjä
• Camilla Läckberg: Merenneito
• Doris Lessing: Viides lapsi
• Dennis Lehane: Menneisyyden ote

Viides lapsi ja ihana Okalinnut on jo luettu, mutta pitihän ne hyllyyn pelastaa kauhealta kohtalolta. Ehkäpä ne muutkin kirjat voisi jotenkin pelastaa, sillä lukijoita niille varmasti riittäisi ja jotku näytti vain kerran luetuilta. Olen edelleen hyvin hämmentynyt tästä :D

Muutakin hauskaa tänään tapahtui, ensimmäistä kertaa tänä vuonna pääsin lukemaan parvekkeelle. Lämmintä oli ja käsissäni oli Outolintu, jonka olin juuri kirjasto viimein saanut pitkän jonotuksen jälkeen! Pitää nopeasti se lukaista, sillä jonossa jälkeeni taitaa olla yli kymmenen ihmistä. Vaikuttaa nopealukuiselta kirjalta, eikä näiden kolmen ensimmäisen luvun aikana ole ollut kauheasti valittamista.

Myös grillikausi on nyt tänään virallisesti avattu! Tuli heti tosi kesäinen fiilis... sitä lomaa odotellessa. Kyllä se kesä vielä sieltä saapuu. Huomatkaa optimistinen asenne ;)

Aurinkoista loppuviikkoa lukijoille!

Philip Pullman - Kultainen kompassi

Kultainen kompassi - Philip Pullman
(The Golden Compass, 1995)

Tammi, 2007

Omasta hyllystä

"Lyra ja hänen daimoninsa kulkivat collegen pimenevän ruokasalin läpi 
pysytellen tiukasti yhdellä seinustalla, niin ettei heitä voitu nähdä keittiöstä."

kirjan ensimmäinen lause

Kultainen kompassi aloittaa Universumin tomu -trilogian. Kirjasta on myös tehty elokuvasovitus, jossa näyttelee Nicole Kidman, Dakota Blue Richards ja Daniel Graig. Kultaisen kompassin myötä aioin ryhdistäytyä kirjasarjojen lukemisen suhteen, sillä niitä on kuitenkin paljon odottamassa.

Lyra on utelias ja itsepäinen tyttö, joka on elänyt tiedemiesten parissa Jordan Collegessa. Hänellä ei kunnon perhettä ole, mutta Lyra kuluttaa päivänsä ystävänsä, keittiöpoika Rogerin kanssa riehakkaissa leikeissä. Pelätyt Kahmaisijat sieppaavat Rogerin, joka viedään Uhraamislautakuntaan, jossa lapsille tehdään kokeita: Kokeita, joista kukaan ei tiedä, muttei myöskään missään nimessä halua olla mukana. Sitä ennen Lyra pääsee selville salaisuudesta hiivittyään salaa huoneeseen, johon hänellä ei ole lupaa mennä. Hän saa tietoonsa asioita, jotka eivät ole hänen korvilleen tarkoitettuja.

Alkaa matka Pohjoiseen, jossa Lyra tutustuu jäätikköön, noitiin, Panssarikarhu Iorekiin ja pääsee kadonneiden lasten sekä salaperäisen Tomun jäljille. Apuvälineenä Lyralla on aletiometri, symboleihin perustuva kompassi, joka kertoo vastauksen mihin vain kysymykseen. Ainut hankaluus laitteessa on, ettei sitä ole aivan helppo tulkita.

Jälleen ovat suomalaiset päässeet tarinaan mukaan, tällä kertaa noitien muodossa. Lyra tutustuu Serafina Pekkala noitaa seikkailun tiimellyksessä kirjan loppupuolella. Hän tietää rinnakkaismaailmasta aivan Lyran maailman lähellä. Ja hän on kuullut myös Lyrasta, tytöstä, jolla on suuri tehtävä edessä.

"Lyralle oli sanottu, että hän oli pieni ikäisekseen, mitä se sitten tarkoittikin. Se ei ole ollut koskaan vaikuttanut Lyran käsitykseen hänen omasta tärkeydestään, mutta nyt hän tajusi, että voisi käyttää asiaa hyväkseen saadakseen Lizzien näyttämään ujolta, hermostuneelta ja merkityksettömältä, ja hän vetäytyi hiukan kokoon mennessään huoneeseen."

Daimoneista tuli mieleen Pokemonit tai Digimonit, kun Lyran daimonin nimikin on niin samankaltainen, Pantalaimon. Jokaisella ihmisellä on oma daimoninsa, itsestämme irrallinen sielun osa. Ne ovat eläinhahmoja, jotka muotoa muuttamalla heijastavat ihmispuoliskonsa tunteita. Ihminen ja hänen daimoninsa eivät pääse kauaksi toisistaan ja jos daimonia satutetaan, tuntee hänen ihmisensä saman. Koin paikoitellen vaikeana päästä tuohon fantasiamaailmaan mukaan, kun kaikki oli niin uutta ja paljon piti omaksua nopeasti, jos teki mieli perässä pysyä. Kirjasta ymmärtäisi paljon enemmän vasta toisella lukukerralla, sillä uskon monien kohtausten "juonen" menneen minulta ohi juuri sen takia, etten ollut vielä täysin perillä Pullmanin maailman toimivuudesta.

Typeriä, pinnallisia hahmoja riitti ja kirja etenikin enemmän juoni painotteisesti. Ainut edes jotenkin kiinnostava oli rouva Coulter. Aluksi hänestä sai hyvin herttaisen kuvan, mutta pian joutui muuttamaan käsitystään tästä naisesta. Eikä juonikaan huono ollut, vaan aika perus. Uskon lapsien ja nuorten olevan varmasti enemmän innoissaan tästä kirjasta.

Törmäsin myös mielenkiintoisiin teksteihin, kun lukemisen jälkeen Kultaisen kompassin googletin. Niissä puhuttiin kovasti siitä, kuinka joidenkin mielestä kristittyjen ei kirjaa tulisi lukea, sillä se johdattaa lukijan väärille poluille. Toinen hurjempi asia oli, että jotkut väittävät Kultaisen kompassin olevan Pottereita parempi! Ja pöh! Ei varmasti ole! Universumin tomu -fanit saavat kommentoida - jos vain uskaltavat. En vastaa seurauksista ;)

Ja blaah noille elokuvakansille.

Tähtiä: ★★

Universumin tomu -trilogia:

Kultainen kompassi

Salaperäinen veitsi

Maaginen kaukoputki

11 kysymyksen haaste + Kirjan ja Ruusun päivä

Noanna haastoi minut vastaamaan 11 kohdan haasteeseen ja haaste vastaanotettu! 
Tässä vielä säännöt:

1. Jokaisen haastetun pitään kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Haaste tulee laittaa eteenpäin 11 bloggaajalle, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa, kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
 

11 asiaa minusta:
 

1. Minulla on jopo <3
2. Bussissa pääsen edelleen lastenlipulla, vaikkei sen olisi pitänyt olla enää mahdollista moniin, moniin vuosiin. Forever young!
3. Aluksi ihmiset luulevat minua hiljaiseksi, mutta yllättyvät kun tutustuvat paremmin.
4. En osaa viheltää.
5. Kukaan perheestäni ei juo kahvia ja toinen monien mielestä outo asia: laitan teehen aina maitoa. Nam.
6. Minua ärsyttää pikku asiat kuten hiljakseen heiluvat tiskiharjat - ne on ihan pakko käydä pysäyttämässä.
7. Teen muistilistoja ja to do-lappuja jatkuvasti. Niin paljon, että hukkaan niitä jatkuvasti ja samat asiat ovat miljoonalla eri paperilla tai kännykän luonnoksissa.
8. Harrastan ratsastusta.
9. Katson paljon tv-sarjoja, mutta elokuvia harvemmin yksinäni. Olen siihen jostain syystä liian kärsimätön.
10. Suunnittelen vaikka mitä kivaa, mutta yleensä homma kaatuu, kun sitä pitäisi alkaa oikeasti toteuttamaan. Laiska minä.
11. Näiden keksiminen oli yllättävän vaikeaa.


Noannan kysymykset:
 

1. Millä kolmella sanalla kuvailisit itseäsi?

Herkkä, itsepäinen ja luova
 
2. Millä kyvyllä osallistuisit Talent-kilpailuun?
Kyllä pahan heitit... Suunnitelmissa ei ollut ihan lähivuosina kykykilpailuun mennä, mutta kai sinne voisi mennä jonkun koomisen esityksen heittämään. Olisin tosin varmaan ainut, joka jutuilleni nauraisi ;D
 

3. Minkä elokuvan olet nähnyt viimeksi ja mitä pidit siitä? 

Dallas Buyers Club. Ihan vain siitä syystä, että Jared Leto. Elokuva syvällisempi kuin olin aluksi ajatellut ja lopussa saatoin vähän jopa herkistyä :'I
 

4. Mistä sait idean bloggaamiseen?
Pääasiassa halusin pitää itselleni lukupäiväkirjaa, kuitenkin niin että joku muukin voisi löytää itselleen hyviä kirjavinkkejä. Valtaosassa blogeista esitellään yleensä uutuuskirjoja, mutta oma lukemiseni painottuu vanhempaan (luen toisaalta aika sekalaisesti). Monista lukemistani kirjoista ei myöskään ole postattu koskaan aikaisemmin.
 

5. Jos saisit valita minkä tahansa kirjan miljöön tai maailman, mihin muuttaisit?

HELPPO! Hobiteistakin tuttu Kontu <3 Ei voi olla parempaa.
 

6. Suunnitteletko mielelläsi elämää eteenpäin vai katsotko mieluummin, mitä se tuo tullessaan?
Mietin aika paljon tulevaa, joten kokoajan tulee tehtyä kaikennäköisiä suunnitelmia.
 

7. Jos sinun pitäisi valita loppuelämäksesi vain lukeminen tai kirjoittaminen, kumman valitsisit?

Lukeminen ehdottomasti.
 

8. Milloin viimeksi tutustuit uuteen ihmiseen?

Eilen työharjoittelussa :)
 

9. Bravuurisi keittiössä?
Ööööh... Jossain vaiheessa tein useinkin canneloneja, mutta nykyään sitä mennään päivät lähinnä hapankorpun ja nuudelin voimin. On se opiskelijaelämä ihanaa!
 
10. Onko sinulla jo suunnitelmia kesäksi?

Vain jotain pientä; Mökkeilyä, kavereiden kanssa hengailua, maalailua - ja tietysti lukemista.
 

11. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Pienet asiat; joku kiittää kun pidän hänelle ovea auki, hauska tekstari ystävältä, onnistumisen tunteet... Monet asiat.

Moni näyttää jo vastanneen haasteeseen, mutta tällä kertaa en halua olla tylsä, joten hakuammuntana haastan blogit:

Ajatuksia kirjamaasta
Books and Pictures
Moment for books
Lukuisa
Tarukirja
Narseskan kirjanurkkaus
Orfeuksen kääntöpiiri

Minun 11 kysymystä:

1. Oletko optimisti, pessimisti vai realisti?
2. Pahin asia, jonka olet kirjalle tehnyt?
3. Jos saisit päättää, eläisitkö ikuisesti?
4. Minkälaisen unen näit viimeksi?
5. Oletko eläinihminen?
6. Asuisitko mielummin maalla vai kaupungissa?
7. Turhin asia mitä kotoasi löytyy?
8. Mistä unelmoit?
9. Netissä ostelu vai "oikea" kirppis?
10. Blogi mitä seuraat eniten?
11. Tänä vuonna paras tapahtunut asia?

Lopuksi vielä tämän päivän pari fiilistelykuvaa

Mikko Kuustonen ja Anna-Leena Härkönen

Hyvää Kirjan ja Ruusun päivää! :)

Top Ten Tuesday 4. Sarjat jotka aloittaisin, mutten ole vielä ehtinyt

Kirjasarjoja tulee luettua vähemmän ja siihen on kaksi syytä; Tuntuu, että se olisi pois niin monilta muilta kirjoilta... ja sitä todella hyvää sarjaa ei ole vielä tainnut löytyä.

Mutta tässä lista sarjoista (ei missään erityisessä järjestyksessä), joista haluaisin lukea ainakin sen ensimmäisen osan: 

Anna Godbersen - Huumaa - The Luxe
"Manhattanin seurapiirit, loisteliaita pukuja, viekottelevia miehiä, valheita, synkkiä salaisuuksia, skandaaleita"

P.C. & Cast - Yön talo
"Merkitty, vampyyrien koulu, eritysoppilas, ystäviä, vihollisia, ihastuksia"

Gregory Maguire - Wicked Years
"Aikuistenfantasia, Lännen Ilkeä Noita, Ihmemaa Oz"

C.J. Daugherty - Night School
"Jännitys trilogia, sisäoppilaitos, salainen Yökoulu, katoaminen, murha"

Juliette Benzoni - Catherine
"1400-luvun Ranska"

Salla Simukka - Lumikki -trilogia
"Jännitys, trilleri"

Maria Gripe - Varjo
"1900-luvun alku, uusi palvelustyttö, pimeä puoli, totuus"

Anu Holopainen - Syysmaa
"Fantasia, miesvaltaa vastaan kapinoiva naisjoukko"

Veronica Rossi - Paljaan taivaan alla
"Virtuaalimaailma, liittolaiset, tuhottu maailma, uusi alku, scifi"

Veronica Roth - Outolintu-trilogia
"Tuntematon, tulevaisuus, dystopia"



+ pari ekstraa:

Annukka Salama - Faunoidit
"Faunoidinuoret, yliluonnollisia kykyjä, intohimoa" 

Philippa Gregory - Ruusujen sota
"historiallinen, vahvat naishahmot"



Listalla oli vielä hetki sitten mytös Universumin tomu - sarja, mutta sen ehdin jo aloittaa.
Jotenkin yliluonnollisuus ja nuortensarjat ovat ottaneet listasta ylivallan.

Hauskaa sitten joskus nähdä kuinka sarjat oikeasti vastaavat odotuksiani. Toivotaan, että tulee enemmän positiivisia yllätyksiä kuin pettymyksiä :)



Mielenkiinnolla kuulisin teidän mielipiteitä noista sarjoista!
Mikä kannattaisi jo lukea?
Pitäisikö joku jättää ehkä väliin?

Robert Louis Stevenson - Tohtori Jekyll ja mr Hyde

Tohtori Jekyll ja mr Hyde - Robert Louis Stevenson
(The Strange Case of Dr. Jekyll and Mr. Hyde, 1886)

Otava, 1996

Kirjastosta lainattu

"Herra Utterson oli lakimies."

kirjan ensimmäinen lause

Kirja kuuluu kauhukirjallisuuden klassikoihin, eikä sitä olla todellakaan pituudella pilattu.

Lontoolainen tiedemies tohtori Jekyll onnistuu valmistamaan omassa laboratoriossaan aineen, jolla hän pystyy erottamaan itsestään hyvän ja pahan. Ainetta nautittuaan hän muuttuu kauhistuttavan näköiseksi, häijyksi mr Hydeksi. Mr. Hyde riehuu kaupungissa iltaisin mukiloiden ihmisiä ja aiheuttaen pahaa. Ja tämähän paljastuu vasta kirjan lopussa, mutta kukapa ei tarinaa tuntisi, vaikka ei olisikaan lukenut koko kirjaa - tai edes katsonut elokuvaa. Ja kirjan takakannessa jo tuo kaikki paljastetaan.

Tilanne kuitenkin riistäytyy tohtori Jekyllin käsistä, sillä kaikkea ei voi hallita ja seurauksia on mahdoton ennustaa, sillä kysehän on aivan ennennäkemättömästä aineesta. Tohtori Jekyll ei voi enää aineenkaan avulla hallita muuttuvaa olemustaan ja mr Hyde saa vähitellen ylivallan. Konservatiivissa piireissä herättää suurta kummastusta hyväkäytöksisen tohtori Jekyllin suojeleva asenne mr Hydeä kohtaan. Kukaanhan ei tiedä heidän olevan täysin sama henkilö. Tämän salaisuuden jäljille pääsee lakimies Utterson, tohtori Jekyllin ystävä. Arvoitus ratkeaa lukijallekin vasta kirjan loppumetreillä, mutta eiköhän sen kaikki jo tiedä sitä ennen.

Kirja oli aika lepsu, varsinkin jos sen pitäisi tosiaan kuulua kauhukirjallisuuden klassikoihin. Toki se hieman epämiellyttävä oli, mutten pelännyt tai jännittänyt olleenkaan kirjaa lukiessani. Oletin väärin ainoastaan siinä kohtaa, että luulin tarinan kerrottavan tohtori Jekyllin näkökulmasta, mutta sen kertoikin täysin ulkopuolinen kertoja. Olisi nimittäin ollut hyvin mielenkiintoista päästä tohtori Jekyllin ja mr Hyden pään sisälle.

Jokaisessa meissä on paha ja hyvä puoli ja tässä kirjassa hyvän ja paha on konkretisoitu kahdeksi hahmoksi. Tohtori Jekyll on kiltti, omiin tutkimuksiinsa uppoutunut, hyvät käytöstavat omaava herrasmies, kun taas mr Hyde on täysin vailla omaatuntoa. Hän voi vapaasti toteuttaa julmia halujaan ja päähänpistoja. Hän herättää vastapuolessa välittömästi inhoa. mr Hyde kuvattiin siis läpeensä pahaksi, mutta tohtori Jekyll ei täysin hyvä kuitenkaan ollut. Lopun kirjeessä viitattiin hänen villiin nuoruuteensa:

"Tämä johti siihen, että huvittelin salaa, ja että kun tulin kypsään ikään, jolloin näkemykseni avartui ja aloin tarkastella edistymistäni ja asemaani yhteiskunnassa, havaitsin jo vajonneeni kaksoiselämän esteelle. Moni muu olisi jopa ylvästellyt sellaisilla harha-askelilla, joihin olin langennut, mutta itselleni asettamien korkeiden päämäärien vuoksi suhtauduin tekoihini melkein sairaalloisen häpeän tuntein ja salasin ne."

Tämä lienee ollut myös lähtölaukaus tohtori Jekyllin kiinnostukselle erottaa täysin ihmisessä hyvä ja paha. Tiukat säännöt ja normit yhteiskunnassa ja itselleen asettamat korkeat tavoitteet olivat lopulta liikaa miehelle.

Klassikoissa tuppaa välillä ärsyttämään se, että niiden juonen tietää jo melkein kokonaan etukäteen, joten nytkään en mistään käänteestä yllättynyt. Kirjan pituuskin alkaa enemmän muistuttamaan novellia, joten henkilöiden ajatusten ja käytöksen avaaminen jäi vajavaiseksi. Aikakin on kirjasta oman osansa veloittanut ja minulla ei ole pakottavaa tarvetta ihailla silti kirjaa vain, koska se on klassikko. Toki se varmaan kertoo jotain tärkeää omasta ajastaan, mutta jos ei kolahda, niin sitten ei kolahda. Klassikko tai ei. Helppoa.

Kirjailijan muita tunnettuja kirjoja on Aarresaari, joka ei ainakaan kolahtanut sitten yhtään. Että siihen verrattu tämä oli selvästi huima parannus kirjailijalta.

Tähtiä: ★★

John Irving - Välisarjan avioliitto

Välisarjan avioliitto - John Irving
(The 158 Pound Marriage, 1973)

Keltainen Kirjasto, 1984

Omasta hyllystä

"Vaimoni Utchka (jonka nimen taannoin lyhensin muotoon Utch) 
pystyisi opettamaan kärsivällisyyttä vaikka aikapommille."

kirjan ensimmäinen lause

Välisarjan avioliitto on Irvingin kolmas kirja. Omalla kohdallani se taitaa olla... no, aika mones mieheltä lukemani kirja. Projekti 12 siis senkun jatkuu ja tämähän taisi kuulua viime kuun luettuihin kirjoihin, mutta postaus tulee vasta nyt. Hyvää kannattaa odottaa :)

Kirja kertoo lähinnä kahden pariskunnan parinvaihto ideasta. Toinen oikeista pareista on painivalmentaja Severin Winter ja Edith ja toinen, kertojanakin toimiva, historianopettaja / kirjailija ja Utch. Kai tässä voi samantien tunnustaa, etten aluksi jaksanut muistaa ketkä olivat oikeasti pariskuntia. Niin villiä ja sekalaista meno oli. Palasin usein alkuun tarkistamaan faktat, mutta sitten ne taas kaikkosi mielestä. Vaikka alussa olin vähän pulassa ja tuntui, etten pysynyt oikein perässä, niin sitten siirryttiin seuramaan lähinnä näiden kahden pariskunnan yhteiselämää ja tilanne rauhoittui. Kirja juoksi nyt sujuvati eteenpäin ja uppoutuminen ei ollut vaikeaa.

Vaikka Irvingin kirjat häpeilemättömiä, rohkeita ja ronskeja yleensä ovatkin, niin tässä mentiin jo ihan uudelle tasolle. Kuka muu kirjailija keksisi laittaa pienen lapsen piiloon sotilailta lehmän mahaan - lehmä tietysti tyhjennettiin suolista ensin. Parempi vaihtoehto sekin kuin alistua siihen mikä lehmän mahan ulkopuolella olisi odottanut.

Päähenkilöiden parinvaihton syytä ei alussa paljasteta ollenkaan ja se lukijana kiinnosti erityisen paljon, kuinka tähän järjestelyyn oltiin päädytty, mutta Irving tietää parhaiten milloin asiat pitää paljastaa. Yllättävää on myös se, että molemmilla pariskunnalla on lapsia, mutta he ovat hyvin pienessä osassa tarinaa. Heitä tuskin mainitaan ollenkaan. Itse kirjailja ei siis kauheasti selittele parinvaihdon puolesta tai vastaan. Eihän Irvingin tyyliin kuulu edes paasaaminen. Hän näyttää mielipiteitä herättäviä ihmisiä ja antaa sitten lukijoiden olla mitä mieltä tahansa, yrittämättä vaikuttaa sen enempää. Tässäkään kirjassa parinvaihtoa on vaikea laittaa mustavalkoiseksi ja täysin tuomita sitä, vaikka voikin aavistaa miten kaikki tulee päättymään - niin sitä ainakin ajattelee. Syyt tekojen takana ovat monimutkaisempia kuin pintapuolisesti näyttää.
                                      
Mustasukkaisuus odotetusti vaikeuttaa ja tuhoaakin pitkään jatkuneen parinvaihdon. Ensin niin viattomasti alkanut kokeilu näyttää tuovan vaihtelua ja jännitystä kaikkien elämään, mutta vähitellen se alkaakin nakertaa monien mieltä. Pääasiassa mennään Severin mielialojen ja päätösten mukaan. Hän parinvaihdo keksi ja vain hän voi sen lopettaa. Varsinkin miesten egot näyttäisivät oleva törmäyskurssilla.

Severinin ja rampa Audrey Cannonin suhde oli erityinen suosikkini. Heidän harmillisen lyhyestä ja erikoisesta tarinastaan lumouduin täysin.

Tylsää ei tule olemaan tämän kirjan parissa ja edelleen sitä hämmästelee Irvingin loistavaa tarinan kerrontaa sekä uskomattomia tarinoita tarinoiden sisällä. Ja sitä millainen - lähes mielikuvituksellinen - historia henkilöillä on aina takana. Suurempia yllätyksiä on tarinalta kuitenkin turha odottaa, mutta Irvingin kerronta saa kaikesta niin mielenkiintoista. On hauskuutta, traagisuutta, painia, seksiä, Wieniä ja eläintarhaa unohtamatta.

Tähtiä: ★★★★

Muita kirjoituksia täältä ja täältä

Seuraavaksi Irvingiltä taitaa olla vuorossa Sirkuksen poika. Tai Kunnes löydän sinut. Tai Neljäs käsi.
Vielä on ihanasti valinnanvaraa :)

Lastenkirjoja

Pitää nyt vielä esitellä muutama lastenkirja lisää, jotka alunperin Lastenkirjaviikolle luin, mutta joista en ehtinyt blogata. Ihastuin kirjoihin paljon ja siksi haluan niistä kertoa myös muille.

 

Susanna nauraa - Jeanne Willis
(Susan Laughs, 1999)

Mäkelä, 2000
Kuvitus: Tony Ross

Kirjastosta lainattu

"Susanna nauraa, Susanna laulaa."

kirjan ensimmäinen lause

Susanna nauraa, laulaa, ratsastaa, keinuu. Hän suuttuu ja tulee surulliseksi, hän on tuhma, hän on kiltti. Susanna on aivan samanlainen kuin kuka tahansa lapsi...

Kirja näyttää kuinka Susanna tekee kaikkia samoja asioita kuin muutkin lapset. Susannalla on vain pieni ero muihin lapsiin, joka selviää aivan kirjan lopussa. SPOILER Hän istuu pyörätuolissa. Erilaisuus ei ole paha asia.

Kuvat on pehmeitä, värikkäitä ja ilmeikkäitä. Puuvärikuvat ei välttämättä lemppareitani ole, mutta näitä on mukava ihastella ja tunneskaalat vaihtuvat jatkuvasti kuvissa.

Tähtiä: ★★★★★

------------------------------------------------------

Pumpuli-Pulle - Jeanne Willis
(Cottonwool Colin, 2007)

Mäkelä, 2007
Kuvitus: Tony Ross

Kirjastosta lainattu

"Oli kerran kymmenen hiirilasta."

kirjan ensimmäinen lause

Pulle on perheen pienin lapsi. Hänen ei anneta tehdä mitään samaa kuin isommat sisarukset, vaan Pullen tulee pysyä kotona äidin valvovan silmän alla.

Kuvitus oli tässä ihan hyvä, mutta ennen kaikkea rakastuin tarinaan ja sen sanomaan. Pulle kiedotaan kirjaimellisesti pumpuliin ennen kuin äiti antaa hänen lähteä maailmalle. Mutta pumpuli on tunnetusti heikkoa ja helposti irtautuvaa, joten pikku hiiren seikkailujen tiimellyksessä se vähitellen lähtee pois Pullen ympäriltä ja hiiri on vapaa.

Todella hieno kertomus, joka vetosi minuun heti. Tarina on hyvin kirjaimellinen tulkinta lapsesta, joka ns. elää elämänsä pumpulissa. Vanhemmat ovat huolissaan, ettei lapselle vain käy mitään ja kieltävät tältä kaiken. Pulle haaveilee vain kaikesta mitä ulkona voisi tehdä, mitä muutkin saavat touhuta. Ei se ole elämistä, että varoo elämää. Hyvin epäreilua muuten, että muut lapset saivat tehdä mitä halusivat, mutta juuri Pulle ei.

Yksi tähti meni, siitä ettei kuvitus ollut ihan täys kymppi. Minä nipottaja. No, annetaan nyt kuitenkin täydet tähdet.

Tähtiä: ★★★★★

------------------------------------------------------

Hui, sanoi Pikku kani - Philippa Leathers
(The Black Rabbit, 2013)

Lasten Keskus, 2013

Kirjastosta lainattu

"Oli aamu."

kirjan ensimmäinen lause

Pikku kani musta kani. Pikku kania pelottaa. Musta kani seuraa sitä. Vaikka Pikku kani kuinka yrittää piileskellä ja juosta karkuun, musta hahmo löytää sen aina. Miksei se mene jo pois? Onko Pikku kanin outo seuralainen ystävä vai vihollinen?

Tässä kirjassa parasta on ehdottomasti kuvitus! Yksinkertainen ja erittäin houkuttelevat kuvat. En edes tiennyt, mistä kirja kertoi, mutta pakko päästä lukemaan kuvien takia. Tarina ei yhtään hävinnyt ihailtaville kuville, vaan molemmat kulkivat käsi kädessä. En tiedä olisiko tarina ollut pienenä minulle hyvin jännittävä, mutta varmasti olisin kovasti pitänyt hurmaavan, pelokkaan, Pikku kanin puolia.

Pieni jänis, suuri pelko. 

Tähtiä: ★★★★★

E. B. White - Lotta ystäväni

Lotta ystäväni - E. B. White
(Charlotte's Web, 1952)

Otava, 2007

Kirjastosta lainattu

">>Mihin isä on menossa tuon kirveen kanssa?>> sanoi Veera 
äidilleen, kun he kattoivat aamiaspöytää."

kirjan ensimmäinen lause

Kirja löytyy BBC:n 100-kirjan listalta ja se taisikin olla ainut syy miksi tähän edes tartuin. Olen jo aikaisemmin kirjastossa tätä vilkuillut, mutta en vain jaksanut viedä kotiin. Vaikutti liian lapselliselta makuuni. Eikä arvioni mennyt kauhean väärin.

Veera pelastaa pienen Vilppu-porsaan joutumasta teuraaksi - se kun oli aivan liian pieni. Vilppu pääsee kuin pääseekin kasvamaan navettaan muiden eläinten kanssa, jotka eivät tosin Vilpusta suurempia välitä. Yksinäinen possu saa kaverikseen Lotta-hämähäkin. Ongelmat eivät siihen Vilpun kohdalle lopu, sillä seuraavaksi possu uhkaa päätyä perheen joulupöytään. Neuvokkaan Lotta-hämähäkin apua tarvitaan jälleen.

Hauskaa, että tarinan hyvis, Lotta, on juuri hämähäkki, sillä yleensä hämähäkit varmaan mielletään pahoiksi hahmoiksi. Itselläni ei ainakaan mitään kauhean positiivisia asioita muistu mieleen noista kahdeksanjalkaisista. Hämähäkin tekeminen hyvikseksi taisikin olla tarinan ainut omalaatuinen juttu.

Lastenkirjat ei taida enää oikein upota tähän lukijaan - tai ainakaan näin köykäset. Kaikki kulki hyvin suoraviivaisesti ja odotetusti eteenpäin ilman mitään yllätyksiä tai mielenkiintoa. Jäänkin ihmettelemään, että millä perusteella kirja on ansainnut päästä tuonne 100 kirjan joukkoon. Vääryys se on mielestäni, huutava vääryys. Suorastaan kiljuva.

Tähtiä: ★½

Kirppislöytöjä

Tämä vuosi onkin aloitettu aika rauhallisesti kirjojen oston osalta, sillä tässä on vasta vuoden toiset kirjahankinnat. Hyvä niin, vaikka ainakin Koivukylässä olisi vielä tarkoitus käydä, kunhan aika antaa myöten.






Löytyneet kirjat:

• J.K. Rowling: Paikka vapaana
• Louisa M. Alcott: Kun ruusu puhkeaa
• L. M. Montgomery: Sara Stanleyn tarinat
• Charlotte Bronte: Shirley
• Raymond Chandler: Pitkät jäähyväiset

Paikka vapaana on ilmestymisensä aikoihin ollut hyvinkin paljon esillä kirjablogeissa monenlaisin arvosteluin, mutta olen kovasti odottanut tämän lukemista. Pettymykseenkin on varauduttu, mutta ehkä kirjan onkin hyvä :D

Alcottin ja Chandlerin kirjoja olen pidemmän aikaa jo etsinyt, mutta Sara Stanleyn tarinat ja Shirley ovat vähän tuntemattomampia itselle, mutta koska niiden kirjojen takana on loistavat kirjailijat, niin miksi ei. Jälleen olen innoissani uusista kirjoista!

Harrastatteko heräteostoksia vai ostatteko tiukasti vain sellaisia kirjoja, jotka siellä ostolistalla ovat?

Sophie Kinsella - Himoshoppaajan salaiset unelmat

Himoshoppaajan salaiset unelmat - Sophie Kinsella
(The Secret Dreamworld of a Shopaholic, 2000)

Loisto, 2000
Päällyksen suunnittelu: Ekku Kuusela

Omasta hyllystä

"Ookoo."

kirjan ensimmäinen lause

En kauheasti chick-litistä perusta tai sitä huudata, mutta kun kohdalle hyvä osuu, niin sen olen valmis myöntämään kaikille! :D Tämä on nyt toinen Kinsellalta lukemani kirja ja nautin kovasti. Kiireiden keskellä onnistuin aika nopeasti kirjan lukemaan, joka sekin jotain jo kertoo. Ehkä lukemisen ajankohta oli myös kirjan kannalta todella otollinen, sillä en jaksanut juuri kyseisenä aikana keskityä mihinkään "laatukirjallisuuteen" vaan kaipasin jotain helppoa lukemista. Toinen, samaan aikaan, lukemani kirja sattui sitten olemaan lastenkirja, mutta nyt olen taas päässyt vauhtiin ja menossa on muitakin genrejä.

Rebecca Bloomwood on journalisti, joka kirjoittaa lehteen artikkeleita säästämiseen liittyen, mikä on sinänsä aika huvittavaa, sillä hän itse sortuu jatkuvasti alennusmyynteihin ja ostaa kaikkea mitä ei oikeasti tarvitse. Aina hän kuitenkin sepittää itselleen jonkun hyvän syyn ostaa tuote. On se aikamoisen vaarallinen taito osata valehdella itselleen.

Kertyvät velatkin pitäisi maksaa, mutta Rebecca vain tyynesti lukitsee karhukirjeet lipastonsa laatikkoon eikä sen jälkeen vaivaa päätään moisilla asioilla. Pankilta tulleet pistävät huomautukset on nekin kirjan sivuille pistetty, mikä on erittäin hauska lisä. Kohteliaasti, mutta selvästi kyllästyneinä Rebeccan älyttömiin selityksiin, he koittavat saada naisen maksamaan laskunsa. Säälin heitä :D

Vaikka en kauheasti yhtymäkohtia löytänyt itseni ja Rebeccan välillä, niin se ei lukemisen tielle tullut. Siinä missä Rebecca keskittyy tavaroiden haalimiseen, niin minä mietin, että mitä voisi pistää taas pois - poikkeuksena kirjat, vaikka kyllä niitäkin tulee pistettyä vaihtoon, jos kirja ei osoittautunutkaan odotusten arvoiseksi. Turhaan ne huonot kirjat ovat hyllyssä tilaa viemässä paremmilta opuksilta.

Mistähän kirjailija oli saanut päähänsä laittaa mukaan juuri suomalaisen? Huvittavaa sinänsä :D Vai oliko tuo suomalaisuus suomentajan tekosia... Olisi kai pitänyt lukea suoraan alkuperäisellä kielellä. Kirjasta paistaa elämänilo ja huumori. Oikeastihan Rebeccan tilanne on aika paha, mutta tuskin kukaan epäilee etteikö hän selviäisi tilanteesta jotenkin. Hän ei jää ikinä seisomaan tumput suorana, vaikka tilanne ei kauhean hyvältä näyttäisikään.

Varsinkin suomalaisten chick-lit -kirjojen kannet on aina niin hirvittäviä! En kestä yhtään katsella niitä tylsännäköisiä ja mitättömiä valokuvia naisten kasvoista. Englanninkielisissä - erityisesti  piirretyissä - kansissa on niin paljon enemmän särmää ja luovuutta käytetty, niitä ihan t-e-k-e-e mieli lukea.

Tähtiä: ★★★

Hyllyssä odottaa vielä Kinsellan:

Himoshoppaaja vierailla mailla

Frances Hodgson Burnett - Pikku lordi

Pikku lordi - Frances Hodgson Burnett
(Little Lord Fauntleroy, 1886)

Otava, 1990
Kannen piirros: Ulla Vaajakallio

Omasta hyllystä

"Cedric ei itse tiennyt siitä mitään."

kirjan ensimmäinen lause

Kirjailija on hyvin tuttu Pikku prinsessa ja Salainen puutarha -kirjoista, jotka ovat ihania ja hellyyttäviä tarinoita. Edelleen kirjailija onnistuu lumoamaan hyväsydämisellä tarinalla pojasta, joka sulattaa kaikkien ihmisten sydämet. Burnettin kirjoissa on aina niin viisaita ja ihania ihmisiä. Onhan hänen luomansa maailma kauhean naiivi ja siloteltu, mutta ajattelen sen kuuluvan lastenkirjallisuuteen, joten minä ainakin pidän ja viihdyn Burnettin kirjojen parissa. Joskus pitää saada kuvitella maailman olevan oikeasti oikeudenmukainen ja hyvä paikka.

1800-luvun Amerikassa elää nuori Cedric äitinsä kanssa. Poika joutuu muuttamaan Englantiin äreän ja itsekkään isoisän luokse, sillä Cedricistä tulee kreivin perillinen, Lordi Fauntleroy. Cedric ei tiedä isoisästään mitään ja hänen äitinsä ei tahallisesti kerro hänelle, ettei isoisästä pidetä, hänen vaativan ja pahansisuisen luonteensa takia. Kreivi on vanha ja sairas mies, joka elää yksinäistä elämää. Palvelijat eivät pidä hänelle työskentelemisestä ja kreivi ajattelee kaikista pahaa. Cedricin hän ajattelee olevan röhkeä ja huonotapainen, sillä tuskin hän mistään olisi hyvää kasvatusta saanut.

Kreivin ennakkoluulot eivät kuitenkaan paikkaansa pidä ja Cedricin enkelimäinen olemus saa kreivin hämmentymään. Poika tykästyy kreiviin heti ja ajattelee tämän olevan hyväsydäminen ja antelias, sillä kreivi suostuu pojan pyyntöihin auttaa joitain vähäosaisia, jotka Cedricin kohdalle on sattunut tämän lyhyen elämän aikana. Sitä Cedric ei vain ymmärrä, miksi äiti ei voi asua hänen ja isoisän kanssa linnassa, vaan tämä joutuu majoittumaan kauemmas linnasta. Mutta Cedric ei ajattele kenestäkään pahaa. Hänessä ei tunnu olevan yhtään pahaa tai itsekästä ajatusta.

Ensimmäistä kertaa huomasin huumoria Burnettin kirjoissa. Jotkut ihmiset hieman naureskelivat Cedricin hyväntahtoisuudelle ja tämän vaittomuudelle. Ei irvaillen, mutta hyväntuulisesti. Ainut henkilö, joka kirjan aikana muuttui oli tietenkin isoisä. Cedricin karisma ja iloinen luonne sulatti isoisän kovan sydämen. Eihän kukaan sitä pikkupoikaa voinut vastustaa.

Hyvä välipalakirja hieman mutkikkaampien romaanien rinnalle :)

Tähtiä: ★★★½

PS. Eilen tuli käytyä katsomassa Dallas Buyers Club, vaikka Kirjavaras tulikin samana päivänä leffaan, mutta minkäs sille teet, jos kukaan ei suostu lähtemään mukaani Kirjavarasta katsomaan. Ehkä menen sitten yksin... Haluaisin tuon leffan kuitenkin nähdä :)