Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia

Kolme muskettisoturia - Alexandre Dumas

(Les trois mousquetaires, 1844)

Karisto, 2004
Kuvitus: Maurice Leloir
Päällys: Markku Bussman

Omasta hyllystä

"Huhtikuun ensimmäisenä maanantaina vuonna 1625 näytti Meungin kauppala, Ruusuromaanin tekijän syntymäpaikka, joutuneen niin täydelliseen sekasortoon kuin hugenotit olisivat hyökänneen sinne tehdäkseen siitä uuden Rochellen." 

kirjan ensimmäinen lause

"Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta." Kukapa nyt ei kolmea muskettisoturia tiedä - oli sitten kyse kirjasta tai elokuvasta. Nuori ja köyhä d'Artagnan tulee Parisiin värväytyäkseen muskettisoturiksi. Tohelo nuorukainen kuitenkin tulee vahingossa haastaneeksi heti ensitöikseen kolme muskettisoturia kaksintaisteluun: Athoksen, Porthoksen ja Aramiksen. Ludvig XII:n, kardinaali Richelieun ja Itävallan Annan kuohuva aikakausi Ranskassa riitoineen ja juonitteluineen ajaa ystävyksiä mitä merkillisimpiin seikkailuihin. Muskettisoturit ovat aina valmiita puolustamaan kuningastaan ja kuningatartaan. Luvassa on juonittelua, kostoa, rakastumisia, kuolemaa, taisteluita, sotia ja juopottelua.

Ajattelin muskettisoturit niin kauhean ylväksi ja kunniallisiksi, mutta he osoittautuivat aika tympeiksi hahmoiksi. Minulle kun on tärkeää, että löydän romaanista, edes jonkun pidettävän hahmon. Tyypit oli aikalailla pöyhkeilijöitä tai muuten vaan mitäänsanomattomia - tai mitäänsanomattomia pöyhkeilijöitä. Luojalle kiitos Myladysta. Hänen vuokseen jaksoin jatkaa kirjaa ja sitten asiat alkoivatkin rullata!

Alku oli siis aika hankalaa ja epäuskoisena tuijotin romaanin selkämystä. Noin paljon vielä jäljellä! Luin kirjan kuitenkin suhteellisen nopeasti (verrattuna esim. David Copperfieldiin, joka lojui pöydälläni varmaan puolivuotta) ja varsinkin viimeiset 400 sivua meni kuin hujauksessa. Alun hankaluus johtui epäselvästä juonesta ja punaisen langan puuttumisesta, en oikein ymmärtänyt miten kaikki liittyi toisiinsa, jos edes liittyikään. Asioita vain tapahtui, mutta ne tuntuivat toisistaan irtonaisilta. Sitten puolessa välissä asiat ikään kuin nivoutuivat yhteen ja juoni alkoi hahmottua. Ihan innosuin kirjasta uudella tavalla. Tapahtumat veivät mukanaan ja rupesin ahmimaan kirjaa. Sääli, että se loppui niin nopeasti.

Kuten jo mainitsin niin Mylady oli selvästi kiinnostavin ja persoonallisin hahmo ja hänestä olisin voinut lukea lisää - itseasiassa koko kirja olisi ihan hyvin voinut kertoa hänestä. d'Artagnan sen sijaan oli kunnon kuumaverinen riidanhaastaja. No, eipä hänellä kauheasti ikääkään ollut. Ihmeen viisas kuitenkin, jos ajattelee lopun juonittelua ja tapahtumia. Itse muskettisoturit olivat jollain tapaa hyvin toistensakaltaisia, että heidät ajattelin ikään kuin yhdeksi yksiköksi. Olihan heillä tosin omat piirteensä ja rakkausseikkailunsa.

Romaani sisälsi myös hienoja piirrustuksia - hauskaa niissä oli se, että kirjassa parikymppiseksi mainittu d'Artagnan näytti vähintään nelikymppiseltä.

Kaipa se kirja silti elokuvaa parempi on. Molemmat kyllä loistavia tekeleitä. Ja kun puhun elokuvasta, niin tarkoitan vuoden 1993 filmatisointia - sitä ainoata ja oikeaa versiota :) Leffan käsikirjottaja on muuten tehnyt hyvää työtä, sillä kirjan perusteella järkevän ja ehyen juonen tekeminen ei varmastikaan ollut helppoa.

Tähtiä: ★★★★½

Herralta olen lukenut aikaisemmin Monte Criston kreivin, josta pidin kovati ja nyt hyllyssä odottaa vielä lukemattomana Dumas nuoremman Kamelianainen.