Ruokaa romaaneista 1: Paistetut vihreät tomaatit

Luin jo aikaisemmin Fannie Flaggin kirjan Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Cafe ja yllätys yllätys, päätin valmistaa kirjasta inspiroituneena:


Paistetut vihreät tomaatit

"-- For lunch and supper you can have: frien chicken; pork chops and gravy; catfish; chicken and dumplings; or a barbecue plate; and your choice of three vegetables, biscuits or cornbread, and your drink and dessert - for 35. She said the vegetables are: creamed corn; fried green tomatoes; fried okra; collard or turnip greens; black-eyed peas; candied yams; butter beans or lima beans. --"

Resepti:
1 muna
1,5 dl piimää
1,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl karkeita maissijauhoja (tai korppujauhoja)
1 tl suolaa
1/2 tl pippuria
3 vihreää tomaattia, viipaloituna vajaan sentin viipaleiksi
öljyä
suolaa

Yhdistä muna ja piimä kulhossa, laita syrjään. Yhdistä puolet vehnäjauhoista, maissijauho, suola ja pippuri toisessa kulhossa ja laita syrjään. Laita kolmanteen kulhoon loput vehnäjauhot.
   Jauhota tomaattiviipaleet ensin pelkässä jauhossa, dippaa sitten munaseokseen ja leivitä lopuksi maissijauhoissa.
   Laita (valurauta)pannuun noin sentin verran öljyä, kuumenna. Paista tomaatteja (varo ettei öljy ole liian kuumaa) kaksi minuuttia kummaltakin puolelta tai kunnes ne ovat kullanruskeita. Valuta ritilällä tai talouspaperin päällä. Ripottele päälle hiukan suolaa.
Reseptin löysin tuolta: Essu ja lusikka

Vihreitä tomaatteja ei löytynyt, joten piti siis tyytyä punaisiin. Näin jälkeenpäin pohdin, että siinäkö kohtaa resepti meni pieleen. Suoraan sanottuna suussa maistui vain suola ja pippuri - ja ehkä vähän tomaatti. Ei siis järin hyvin onnistunut koe.

Itse kirja siis osoittautui herkullisemmaksi kuin sen nimi. Suurella innolla ryhdyin kirjaa lukemaan, sillä kirjasta tehty elokuva Paistetut vihreät tomaatit lukeutuu minusta parhaiden elokuvien joukkoon. Kirja on suloinen ja valloittava kuvaus ystävyydestä. Evelyn Couch tapaa hoitokodissa käynnin yhteydessä 80-vuotiaan rouva Cleo Threadgooden, joka kertoo Evelynille elämästään Alabamassa 1900-luvun alussa; Whistle Stop Cafeesta, joka tarjosi hyvää grilliruokaa, kahvia, rakkautta ja jopa satunnaisen murhan.

Eniten pidin Idgien ja Ruthin tarinasta (niin kuin elokuvassakin + mahtavasta Towanda-kohtauksesta). Englanniksi lukeminen sujui odotettua nopeammin, mitä nyt joitain sanoja piti sanakirjasta välillä tarkistaa. Hieman taisin kirjaan kuitenkin pettyä, sillä elokuva oli paljon suoraviivaisempi ja loogisempi, kun kirjassa taas pompittiin asiasta ja ajasta toiseen aivan päättömästi. Jotain punaista lankaa olisin toivonut, sillä jos en olisi elokuvaa nähnyt, niin lukukokemus olisi ollut vielä päättömämpi.

Jos arastelette englanniksi lukemista, niin katokaa edes elokuva! Pääosissa näyttelevät Mary Stuart Masterson, Mary-Louise Parker, Kathy Bates ja Jessica Tandy.

Ps. Kirjan lukemisen jälkeen katsoin heti elokuvan perään :)

Tällä postauksella osallistun Lue ja syö -haasteeseen. Saa nähdä seuraako tästä vielä minun kohdallani osa 2..