Suomalaisia lastenkirjoja

Vielä alkuviikosta sitä oli kaikenlaisia suunnitelmia ja luonnoksia tätä lastenkirjaviikkoa varten, mutta mitäs sitten kävikään, kaikenlaiset kiireet painoivat päälle ja kaikenlaiset kivat postaukset jäi nyt tekemättä. Tämän yhden vielä ehdin tekemään, kun kuvatkin oli otettu valmiiksi, mutta siihen ihana lastenkirjaviikkoni sitten päättyy :/ (Lastenkirjojen lukeminen sen sijaa ei.)

Perhosten polku - Virpi Penna

Tammi, 2009

Kirjastosta lainattu

"Hinni makaa veneen keulassa ja tuijottaa veteen."

kirjan ensimmäinen lause

"Hinni makaa veneen keulassa ja tuijottaa veteen. Hän yrittää laskea laineita, mutta niitä on kamalan paljon. Juuri silloin Himmu huutaa: - Saari näkyvissä! Vihdoinkin, Hinni ajattelee. He eivät ole aikoihin nähneet muuta kuin merta. Saaressa on salaperäinen metsä, jota lapset lähtevät tutkimaan. He huomaavat puissa valtavia perhosen koteloita. Metsässä on myös polku, joka johdattaa heidät taikalähteelle" takakansi

Hinni purjehtii isän, äidin, veljen ja pikku Nuppu-vauvan kanssa aavalla merellä ja välillä rantaudutaan. Silloin Hinni pääsee maihin tutkimaan luontoa veljensä Himmun kanssa.

Rauhallinen ja kuvatkin hyvin seesteisiä ja kiireettömiä. Tarina uteliaisuudesta ja ystävyydestä. Melkein satumainen tarina, jossa on myös jotain hyvin runollista. Värit ovat pehmeitä ja unenomaisia.

Tähtiä: ★★★

Mörkö Möö ja Mikko Pöö - Magdalena Hai

Karisto, 2012
Kuvitus ja taitto: Saana Nyqvist

Kirjastosta lainattu

"Erään talon kellarissa, portaiden alla, asui keltasilmäinen Mörkö Möö."

kirjan ensimmäinen lause

TAI

"Mikko Möö oli aika tavallinen pieni poika, joka asui perheensä kanssa aika tavallisessa, kaksikerroksisessa talossa."

kirjan ensimmäinen lause

Kirjan voi aloittaa kummasta suunnasta vain ja lopputuloksena päädytään kuitenkin Mikko Pöön ja Mörkö Möön yhteentörmäykseen. Alunperin ihastuin kansiin, mutta tarina nyt ei niin suurta vaikutusta tehnyt. Jotenkin ajattelen kirjan sopivan pienemmille, jotka eivät pitkiä tai monimutkaisia satuja jaksa, mutta onhan tarina aika jännittävä. En siis kohderyhmää uskalla alkaa veikkaamaan. Pienenä olisin muuten nähnyt varmasti painajaisia tuosta kolmisilmäisestä Mörkö Mööstä. Onhan se aika hurja.

Tähtiä: ★★

Matti ja krokotiili - Hannu Taina

Otava, 1992

Kirjastosta lainattu

"Se on loppu nyt, sanoi Matti krokotiililleen, 
kun leikki oli jatkunut ainakin viisi tuntia."

kirjan ensimmäinen lause

Tämä on niin tuttu kirja lapsuudesta! Oli ihanaa huomata kuinka muistin monet kuvat ja tulin kerrassaan niin hyvälle tuulelle kirjaa lukiessani. Hannu Tainan kuvitukset ovat jotain niin käsittämättömän lämpimiä ja herttaisia. Ihmiset ovat ilmeikkäitä ja erityisesti oli jäänyt mieleen se harmaaseen takkiin pukeutunut setä, johon Matti krokotiilinsa kanssa törmäsi. Sitä tahtoisi itsekin olla mukana kirjan tarinoissa. Tunnelmallisen kuvista varmaan tekee tuo sinisen ja sitten lämpimän keltaisen käyttö. Niistä kuvista tykkään erityisen paljon.

Matin lelu krokotiili on aivan hellyyttävä hahmo ja muistan lapsena pitäneeni tästä tarinasta. Asiaa varmasti auttoi myös se, että olin itsekin varsinainen pehmolelufriikki, jonka täytyi aina järjestää kaikki miljoona pehmolelua mukavaan asentoon ennen nukkumaanmenoa ja melkeinpä toivottaa kaikille erikseen hyvää yötä. Kaikkea ne vanhempani ovat joutuneet kestämään :D

Tähtiä: ★★★★★

Isän poika - Leevi Lemmetty

Lasten Keskus, 2010
Kuvitus:  Leevi Lemmetty ja Jukka Lemmetty
Ulkoasu ja taitto: Leevi Lemmetty

Kirjastosta lainattu

"Kaupunki oli heräämässä uuteen aamuun."

kirjan ensimmäinen lause

Parhaat jätin näköjään viimeisiksi :) Leevi Lemmetty onkin minulle ihan uusi tuttavuus, mutta mahtavaa törmätä hänen kirjaansa edes nyt.

"Flyygelin jalassa, vanhassa lelukaupassa asustaa hiiriperhe. Hiiripoika on aina halunnut balettitanssijaksi, mutta isähiiri toivoo pojasta nyrkkeilyuransa jatkajaa. Hiiriperheen elämä järkkyy, kun kiiluvasilmäinen kissa loikkaa flyygelin päältä KLONG - suoraan isähiiren kimppuun!
Mutta onko taistelun tiimellyksessä enemmän apua nyrkeistä vai pirueteista?" takakansi

Hyvin nykyaikainen tarina. Poika haluaakin itselleen ei-niin-miehisen uran kuin isä olisi toivonut. Muusta perheestä ei puhuttu, joten juuri isällä taisi olla vaikeinta sulattaa asiaa. Kirjan lopussa hän taitaa kuitenkin olla aika vaikuttunut poikansa kyvyistä ;) Pojalla on sen sijaan hyvä itsetunto, sillä hän ei ole moksiskaan isänsä huokailuista ja haikailuista, vaan hyvin itsetietoinen ilme kasvoillaan hän sulavasti tanssii.

Kuvitustyylin luulisi riemastuttavan niin tyttöjä kuin poikiakin. Hiiriä - ja kissaa - teki ihan mieli silittää ja voin vain todeta Leevi ja Jukka Lemmetyn olevan todella taitavia! Heiltä haluan lukea lisää ja varsinkin katsella kuvia.

Tähtiä: ★★★★★

Emma -manga

Emma osa 1 - Kaoru Mori
(エマ, 2002)

Sangatsu Manga, 2006

Omasta hyllystä

"1800-luvun loppu, Englanti."

kirjan ensimmäinen lause

Tekstin otsikon takia varmaan jo suurin osa lukijoista kaikkoaa, sillä yleensä manga mielletään nuorten tyttöjen lukemiseksi. Jos kuitenkin eksyit lukemaan arvosteluni, niin heti näin alkuun voin sanoa, etten itse kauhea manga-fani ole, mutta Emma kiinnitti huomioni heti. Se vaikutti erilaiselta kuin muut lajinsa edustajat ja olen niin iloinen, että tämä sarjakuva tarttui mukaani.

Luokkatietoisuus on huipussaan ja ankarista käyttäytymissäännöistä poikkeamista paheksutaan. Palvelustyttö Emma herättää varakkaan kauppiasperheen vanhimmassa pojassa, Williamissa, vahvoja tunteita. He molemmat kuitenkin tietävät suhteen olevan mahdoton. Muut eivät tulisi heidän suhdettaan hyväksymään.

Emma itse on hyvin väritön ja hillitty persoona, joten en osaa sanoa tarkalleen mihin William hänessä ihastui. Rouva, jonka palveluksessa Emma on, tuntuu olevan aikaansa edellä, sillä hän salaa toivoo Emman ja Williamin suhteen toteutuvan, vaikka juuri tuohon aikaan palvelustyttö ja rikas mies tuskin joka päivä virallisti suhteensa. Emmalla riittää kuitenkin vientiä siellä sun täällä, mikä oli aika yllättävää. Ainakin omasta mielestäni. Jotenkin se hiljainen hiirulainen kai onnistui herättämään miesten huomion sisäkkövaatteidensa alta.

Williamin tuttu Hakim tulee yllättäen kylään Intiasta norsujensa kanssa. Hän on kyllästynyt vanhan hoitajansa nalkuttamiseen ja on aina halunnut kokeilla yksin matkustamista (tässä tapauksessa yksin matkustaminen tarkoittaa yksin parinkymmenen palvelijan kanssa!). Ja tietysti tämäkin miekkonen rakastuu Emmaa. Ah tätä draaman määrää!

En tosiaan ole mihinkään tämänkaltaiseen törmännyt aikaisemmin. Aivan kuin hyvä, Jane Austenin kaltainen, romaani olisi kuvitettu sarjakuvamuotoon (ja kas kummaa, nimikin on sama kuin yhden Austenin kirjan). Rakenne oli kuin romaanista, sillä sarjakuva sisältää oikein lukuja. Jos tosiaan kuvia ei olisi ollut, niin tämä olisi mennyt helposti läpi romaanina.

Myös piirrostyyli - jota mangoissa yleensä inhoan - oli herkullinen ja yksityiskohtainen. Jokainen kuva oli kuin oma taideteoksensa. Noin muuten mangat näyttävät hätäisesti piirretyiltä ja valjuilta. Mutta tämä PITÄÄ ehdottomasti kaikkien lukea!

Tähtiä: ★★★★

 Sarjassa on julkaistu 10 osaa.

Eric Carle - Pikku toukka paksulainen & Inga Moore - Talo metsässä

Lastenkirjaviikko jatkuu...

Pikku toukka paksulainen - Eric Carle
(Die kleine Raupe Nimmersatt, 1969)

Tammi, 2007

Kirjastosta lainattu

"Kuu paistoi öisin puun lehdelle, johon oli kiinnittynyt pienen pieni muna."

kirjan ensimmäinen lause

Kertomus pienen toukan kasvusta kauniiksi perhoseksi. Ensin aivan pienen pieni ja ohut toukka tuntee kyltymätöntä nälkää. Se syö, syö ja syö, eikä tunne oloaan kylläiseksi. Sitten toukka huomaakin olevansa iso. Se on kasvanut valtavasti. Toukka rakentaa itselleen kodin ja kiipeää kotilon sisään. Ja sitten se eräänä päivänä sieltä kuoriutuu aivan toisennäköisenä.

Kirja on rakennettu hauskasti, sillä siinä on konkreettisesti reikiä mistä toukka on syönyt itsensä läpi. Tämän kirjan bongasin joltain lastenkirjanlistalta, joka sisälsi tyyliin 1001 lastenkirjaa, jotka täytyy lukea ennen kuin kasvaa isoksi. Se kirja täytyisi muuten itselle hankkia :)

Tähtiä: ★★★

Talo metsässä - Inga Moore
(A House in the Woods , 2011)

Mäkelä, 2012

Kirjastosta lainattu

"Pieni porsas oli rakentanut itselleen pesän metsään."

kirjan ensimmäinen lause

Kahdella porsaalla, hirvellä ja karhulla on asuntohuolia; Heillä ei ole kotia. Sitten joku saa loistoidean rakentaa kodin, johon he kaikki mahtuvat. Keskenään he eivät niin suuresta urakasta selviä, joten apuun pyydetään iso joukko majavia. He vaativat palkakseen vain maapähkinävoileipiä. Näin talonrakennus alkaa.

Eläimet miettivät suunnitelmaa asunto-ongelmaan

Majavat saavat palkkansa

Yhteisvoimin saadaan paljon tehtyä ja työt sujuvat rivakasti ja hauskemmin. Inga Moore on minulle entuudestaan tuttu Kaislikossa kuhisee -kirjan kuvittajana. Hänen kuvituksensa ovat värikkäitä ja erittäin tyylikkäitä. Eläinhahmot ovat hellyyttäviä sekä ilmeikkäitä. Ei voi kuin jälleen ihailla.

Tähtiä: ★★★★

Michael Bond - Olga da Polga

Olga da Polga - Michael Bond
(The Tales of Olga da Polga, 1971)

Weilin+Göös, 1974
Kuvittanut: Hans Helweg

Omasta hyllystä

"Lintukaupan omistaja tiesi heti, että Olga da Polga löytäisi pian omistajan."

kirjan ensimmäinen lause

Michael Bond tunnetaan ehkä parhaiten Paddington -lastenkirjoista, joissa seikkailee hupsu karhuherra. Bond on siis brittiläinen lastenkirjailija ja yllätyksekseni hän kirjoittaa myös rikosromaaneja. Liekö niitä edes suomennettu...? Toivon että olisi, nimittäin olisi erittäin kiinnostavaa tutustua niihinkin.

Olga da Polga on pullukka marsu, jolta luistaa tarinoiden kertominen - ja syöminen. Sadan sivun aikana marsu neidille ehtii kaikenlaista tapahtua; hän löytyy oman kodin, saa paljon uusia ystäviä, käy näyttelyssä, joka päättyy hieman yllättävästi, kokee tapaturman, karkaa...

Aluksi Olga da Polga asuu eläinkaupassa, josta hänet ostaa herra ja rouva Sahanpuru tyttärensä kanssa. Marsu pääsee samaan perheeseen Noel-kissan kanssa. Sahanpurun perhe haluaisi keksiä uudelle marsulleen nimen, mutta Olga on päättänyt lujasti pitää kiinni vanhasta nimestään. Eikä ensitapaaminen Noelin kanssa suju kauhean hyvin. Olga da Polga nimittäin puraisi vahingossa kissan häntää - ja siitähän ne eivät pidä (et pitäisi sinäkään, jos kissa olisit!). Noel nauraa marsun hännättömyydelle, josta Olga saa hyvän syyn kertoa pienen sadun esi-isistään. Olga da Polga tutustuu myös pihan muihin eläimiin ja kommelluksilta ei voida välttyä.

Olga da Polga tapaa siilen

Surullista oli, kun Olga da Polga tippui pöydältä (kuinka huolimatonta!), mutta kuin ihmeen kaupalla se selvisi siitä vain parilla kipeällä paikalla. Kirjaan on sisälletty joitain marsunhoito-ohjeita, vaikka en kirjan lukemisen jälkeen ostaisi suoraan omaa marsua. Tämä kun ei mikään opaskirja sentään ollut :D Kieltämättä Olga da Polga on hassu marsu, mutta Paddington pysyy silti suosikkinani. Mutta se johtunee taas nostalgian voimasta - mutta vain osaksi.

Tähtiä: ★★½

Astrid Lindgrenin Lotta -lastenkirjoja

Kirjabloggaajat viettävät tällä viikolla lastenkirjaviikkoa ja minun kohdallani se tarkoittaa lähinnä postauksia lastenkirjosta. Paljon on niitä tullut luettua tässä viime viikolla, mutta nähtäväksi jää ehdinkö kuinka monista mitään kirjoittaa. Yritetään :) Ensiksi kunnon nostalgiaa omasta lapsuudesta.

 

Lotta osaa mitä vain - Astrid Lindgren
(Visst kan Lotta nästan allting, 1977)

WSOY, 1978
Kuvittanut: Ilon Wikland

Kirjastosta lainattu

"On se sitten kumma kun minä osaa kaikenlaista, sanoi Lotta."

kirjan ensimmäinen lause

Lotta on tomera tyttö, joka ei vähästä lannistu. Hän osaa mielestään mitä vain ja neuvokkaana tyttönä selviää tiukastakin tilanteesta - pienellä avustuksella. Lotta auttaa äitiä viemään roskat roskiin. Tylsästä puuhasta tekee mielenkiintoisempaa, kun samalla opettelee pujotteluhiihtoa. Samalla reissulla Lotta vie huonokuntoiselle Vuorisen tädille limppua ja leipää. Siellä Lotta myös tekee kunnon joulusiivouksen tädille: pesee astioita, lakaisee lattian. Lotta on itsekin hämmästynyt osaamisensa määrästä. Ja enpä kyllä tiedä montaakaan tuon ikäistä, jotka saman tekisivät ja vielä ihan innokkaasti ;D Lotalla on myös onni matkassa, kun hänen perheensä joulusta uhkaa puuttua joulukuusi.

Oli todella ilahduttavaa huomata kuinka monia asioita muistin etukäteen kirjasta ja kun ne tietyt kuvat tulivat kohdalle, niin melkeinpä kiljahdin riemusta: "tän mä muistan!" Mieleeni oli siis jäänyt Lotan kauhea Nalle-pehmolelu (, joka oikeasti on siis possu) sekä vielä hirveämpi kalanpää, vaikka sitä ei näytettykään kunnolla.

Tähtiä: ★★★★★

Lotta on iloinen - Astrid Lindgren
(Visst är Lotta en glad unge, 1990)

WSOY, 1990
Kuvittanut: Ilon Wikland

Kirjastosta lainattu

"Nyt minä olen vihainen, sanoi Lotta."

kirjan ensimmäinen lause

Lotta on koko aamupäivän odottanut Minnaa ja Jannea koulusta kotiin, jotta he pääsisivät vihdoin pukeutumaan pääsiäisnoidiksi ja kiertelemään kadun talot läpi. Mutta Minnaa ja Jannea onkin pyydetty syntymäpäiville, ja Lotta on vihainen. Kauaa ei Lotta toimettomaksi jää, vaan hän lähtee vierailemaan Vuorisen tädin luona. Hän auttaa tätiä löytämään kadonneet silmälasit. Seuraavaksi Lotta suuntaa karkkikauppaan, mutta sieltä hän löytää pelkästään kaupan omistajan sekä laatikon. Kauppa ei ole menestynyt ja omistaja on lähdössä muualle. Hän näyttää ainoan laatikkonsa sisällön Lotalle ja näin Lotan huonotuulisuus muuttuu viimeistään iloksi. Hänellä on yllätys muille.

Kuvitustyyli on niin ihana, vaikka se on erilainen edelliseen verrattuna, sillä väline on vaihtunut. Lotta -kirjat ovat niin lämpimiä ja tempperamenttinen ja lannistumaton Lotta saa heti minut puolelleen. Ja vaikka joskus itku tulisikin, niin Lotta selviää aina ja erittäin omatoimisena hän keksii keinot ongelmiin. Samaistun paljon, sillä lapsena en jäänyt odottamaan aikuisten tai vanhempieni apua (ties milloin se olisi tullut!) vaan itse tartuin tuumasta toimeen, oli kyse sitten painavan laatikon siirtämisestä tai kolme metriseen hyllyyn kiipeämisestä (miksi kaikista parhaimmat kirjat pidetään ylimpänä hyllyssä?).

Tähtiä: ★★★★★

Osaa Lottakin ajaa - Astrid Lindgren
(Visst kan Lotta cykla, 1971)

WSOY, 2002
Kuvittanut: Ilon Wikland

Kirjastosta lainatt

"Tottakai minä osaan ajaa pyörällä, Lotta huusi."

kirjan ensimmäinen lause

Lotta talon porttipylväältä katselee kuinka Janne ja Minna ajavat pyörillään ja tietenkin Lottakin haluaa. Pyörän ostaminen Lotalle ei kuitenkaan kuulu vanhempien suunnitelmiin vielä vuoteen, joten omatoimisena tyttönä, jotta ei jää paikoilleen suremaan, vaan hän päättää opetella ajamaan salaa. Hän osasi monia asioita salaa. Vuorisen tädin varastosta Lotta pyörän löytää, mutta jo sen ulos saaminen tuottaa hankaluuksia pienelle tytölle. Entäpä sen jälkeen...

Omat kokemukset ensimmäistä kertaa pyörällä ajamisesta ovat vähän erilaiset. Minulla sentään oli sopivan kokoinen :) Kauhistutti ihan Lotan puolesta, sillä ei ollut kauhean epäselvää mihin tilanne oli johtamassa ja miten se väistämättä tulisi päättymään. Ja lopussa isä teki mielestäni todella hienon ratkaisun - vaikka äidille ei ollut kerrottu ;)
Ilon Wiklandin kuvituksista olen aina pitänyt hirveästi ja hänen tyylinsä käy niin hyvin yhteen näiden Lindgrenin lämminhenkisten tarinoiden kanssa. No siksi kai Wikland niin monta hänen kirjaansa onkin kuvittanut.

Tähtiä: ★★★★★

Patricia Highsmith - Lahjakas herra Ripley

LUE KIRJA & KATSO ELOKUVA

Lahjakas herra Ripley - Patricia Highsmith
(The talented Mr. Ripley, 1955)

Book studio, 2000

Omasta hyllystä

"Tom vilkaisi taakseen ja näki miehen 
tulevan Green Cagesta häntä kohti."

kirjan ensimmäinen lause

Kirjaan tarttuminen oli suhteellisen vastenmielistä - tarina on jo kiinnostanut kauan - mutta elokuvakannet on kauheat. Varsinkin kun niissä pällistelee aina yhtä epäkiinnostava Matt Damon (järkyttävää, että hänen nimensä ylipäätään esiintyy blogissani!). Mutta porkkanana oli elokuvan katsominen, joten minkäs teet. Oli nieltävä ylpeytensä ja tartuttava Damonin naamalla pilatuihin kansiin.

Sattuman kautta luonteeltaan ailahteleva Tom Ripley tapaa rikkaan herra Greenleaf, jonka pojan Tom hämärästi tuntee muutamien juhlien kautta. Herra Greenleaf antaa Tomille tehtäväksi hakea tyhjäntoimittaja poikansa takaisin kotiin Italiasta. Greenleaf luulee Tomin olevan poikansa Dickie Greenleafin hyväkin ystävä, eikä Tom korjaa virhettä. Hän näkee tilaisuutensa tulleen, sillä herra Greenleaf tarjoutuu tietysti maksamaan matkan kulut. Italia kutsuu!

Aivan helposti ei käykään tutustuminen ja ystävystyminen Dickien kanssa, eikä asiaa helpota miehen naisystävä Marge, joka suhtautuu hieman kylmästi Tomiin. Tom kuitenkin luikertelee Dickien sydämeen, mutta hän tietää ettei matkan alkuperäinen suunnitelma - saada Dickie takaisin kotiin - tule onnistumaan. Se on kuitenkin Tomille nyt epäollennaista, sillä hänkin on päättänyt olla palaamatta Amerikkaan. Näköpiirissä on nyt uudet suunnitelmat.

Tom Ripley oli alkuun köyhä, ujo ja häntä inhotti olla ei-kukaan, joten Italiassa hän huomasi ainutlaatuisen tilaisuuden tulleen eteensä kuin varkain. Tom ikään kuin soluttautui Dickien ja Margen elämään. Hän opetteli innokkaasti puhumaan italiaa. Esittäessään jotain toista Tom tunsi olevansa joku arvostettu ja ihailtu, kun hän muuttui taas tavalliseksi Tom Ripleyksi, niin hänestä tuntui, että ihmiset katsoivat alaspäin ja hänestä tuli taas vajavainen, nukkavieruja ja silittämättömiä vaatteita käyttävä turha ihminen. Miekkonen kärsi selvästi alhaisesta itsetunnosta - ja hieman häiriintyneestä persoonallisuudesta.

Juoni oli epäuskottava, sillä keksin miljoona syytä siihen, että Tom olisi jäänyt kiinni. Puolessa välissä tapahtuvan kliimaksin jälkeen lukuintoni katosi samantien. Sitä seurasi nimittäin tylsä, tyhjänpäiväinen jakso, jonka tarkoitus oli varmaan luoda jännitystä, mutta siinä se epäonnistui täysin. Tom hortoilemassa yksin siellä täällä, ympäri maata, ei kiinnostanut tippakaan - enkä saanut mielestäni pois Matt Damonin virnisteleviä kasvoja. Puistatus. Enkä pitänyt lopusta. Se oli niin väärin.

Toinen asia, mikä ärsytti suunnattoman paljon, oli kirjoitusvirheet, joita oli järkyttävän paljon! Niitä oli tekstiin eksynyt melkein joka aukeamalle, mikä oli rasittavaa. Tämä seikka ei yhtään lisännyt arvostustani kirjaan. Jos siis kirjan haluat kaikesta huoimatta lukea (en tuomitse! :D), niin suosittelen ehdottomasti lukemaan jonkun toisen painoksen ja kunnon kansilla.

Tähtiä: ★★½



The talented Mr. Ripley
1999
Ohjaaja: Anthony Minghella
Näyttelijät: Matt Damon, Jude Law, Gwyneth Paltrow
Rikos, draama, musiikki

Odotetusti elokuva mässäilee Tomin ja Dickien suhteella, joka oli tehty paljon rohkeammaksi kuin kirja oli antanut ymmärtää. Ja totta kai pientä kolmiodraamaa oli ollut pakko lisätä. Dickien Greenleafin naisystävä Marge olikin muuttunut hänen kihlatukseen. Marge oli aluksi hieman kärttyisä huomiosta, jonka Tom Dickieltä sai, mutta myöhemmin kun Dickiellä oli muuta menoa Marge alkoi lähentyä Tomin kanssa.

Niin ja olihan Tomillakin toinen nainen. Sattumalta tavattu - myös valenimellä - matkustava Meredith Logue (Cate Blanchett), johon Tom törmäsi hieman haastavissa tilanteissa. Kaikki oleellinen taisi tulla sanottua jo kirja-arvostelussa.

Tämä 'trilleri' oli ennalta-arvattava, eikä jännitystä juuri ollut. Ja että klassikko vielä, ja pyh! Elokuva - niin kuin kirjakin - oli venytetty turhan pitkäksi. Tiiviimpi paketti olisi voinut tämän katsojan liimata paremmin tv:n ääreen. Se mistä PIDIN oli maisemat ja musiikki. Omasta hyllystä löytyykin tuo soundtrack.

Tähtiä: ★★½

Top Ten Tuesday 3. Hienoimmat kirjablogien ulkoasut

+ HAASTE!
 
Ei kai tässä sen kummempia tarvitse käydä selittelemään. Vaihdoin juuri oman blogini ulkoasun, joten mieleeni tuli katsella muiden kirjablogeja ihan vain visuaalisessa mielessä. Tässähän on siis kysymys vain ja ainoastaan blogien ulkoasuista, sisältö on jätetty tarkoituksella huomiotta. Juuri tällä hetkellä omaa silmääni erityisesti miellyttävät - ei missään tietyssä järjestyksessä - nämä kirjablogit:

P.S. Rakastan kirjoja 
 - Tunnelmallinen ja kotoisa, joka johtunee tuosta ihanasta puutaustasta. Banneri on myös hyvällä tavalla runsas ja elävä. Hyvä esimerkki todella hienosta ulkoasusta!

Vinttikamarissa
  - Söpö, selkeä. Ulkoasu on hyvin jäsennelty ja pyöreää muotoa harvoin blogeissa näkee.

Tea with Anna Karenina

- Selkeä, puhdas, voimakas ja harmooninen samalla kertaa.
Tässä ei turhia pröystäillä!

Le Masque Rouge

- Runsas, historiallinen, romanttinen.
Erityisesti banneri miellyttää silmää. Se vaan on upea.

Kirjoihin kadonnut

- Selkeä, mutta tunnelmallinen.
Tausta on ihana, kun se näyttää melkein paperiselta.

Lukutoukan kulttuuriblogi

- Tunnelmallinen ja mihin tuo tausta sopisikaan paremmin kuin kirjablogiin :D

Tarinoiden syvyydet

- Omalaatuinen, hieman synkempi.
Hauskoja yksityskohtia kun tarkemmin katsoo.

Yöpöydän kirjat

- Koristeellinen ja arvostan rohkeaa ulkoasuvalintaa.

Kirsin kirjanurkka

 - Raikas ja hyvin selkeä.
Ei todellakaan liikaa sälää, vaan pelkkää asiaa.

Oksan hyllyltä
- Tätä pohjaa olen itsekin katsellut. Runsas yläosa, mutta hyvänä vastapainona alhaalla ei sitten juuri mitään ylimääräistä ole. Paperinen tausta toimii aina.

Yhteenvetona voin kai sanoa, että pidän tunnelmallisista blogeista, mutta toisaalta vastapainona hyvin yksinkertaisilla elementeillä rakennetuista myös. Pienenkin panostuksen blogin ulkoasuun huomaa heti ja persoonallinen erottautuminen on vain positiivista. Haluaisin myös ottaa tässä samalla esille sen, että ulkoasun kokonaiskuvaan vaikuttaa hyvin paljon myös fontit. Erityisesti leipätekstissä käytetty fontti ja sen koko ovat hyvin ratkaisevia lukijoita ajatellen. Olen jättänyt monta, varmasti hyvää, tekstiä lukematta siitä syystä, että sitä oli yksinkertaisesti vaikea lukea! Koukeroiset ja muuten koristeelliset fontit on hyvä jättää pitkistä teksteistä pois. Niiden paikka on vain otsikoissa. Samoin valkoinen teksti mustalla pohjalla hirvittää.

Tärkeintä on monien mielestä tietysti itse sisältö, mutta ensin täytyy saada lukija haluamaan lukea sen. Ei siis pidä ala-arvioida visuaalisen ulkonäön merkitystä.

Mitkä asiat blogien ulkoasuissa miellyttävät sinun silmääsi?
HAASTAN kaikki vähänkään kiinnostuneet listaamaan omasta mielestään kauneimmat kirjablogien ulkoasut!

Ps. Jos pitäisi vielä listata kirjablogien parhaat nimet, niin aika monta tältä listalta kuuluisi myös sinne :)

T.S. Eliot - Cocktailkutsut

Cocktailkutsut - T.S. Eliot
(The Coctail Party, 1950)

Otava, 1951

Omasta hyllystä

"Et lainkaan käsittänyt mistä oli kysymys, Julia:
Siellä ei ollut tiikereitä. Siinä oli jutun ydin."

kirjan ensimmäinen repliikki

Bloggaaminen on vähän nyt jäänyt kiireiden jalkoihin ja tämäkin teksti tulee olemaan hyvin tiivistetty ja pintaa raapaiseva. Ryhdistäydyin heti näin alkuvuodesta näytelmien rintamalla. T.S. Eliot sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1948, joten hyvä juttu sekin minulle! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Useimmissa näytelmissään Eliot kuvaa yläluokan elämää arvostelevasti.

Näytelmä on komedia, josta on todella hankala kirjoittaa ilman, että tulisi paljastaneeksi mitään tärkeää. Kirjan alussa on cocktailkutsut, jonne ihmiset saapuvat juoruamaan. Nämä juorut ja hassut keskustelut ovatkin näytelmän paras osa - nimestäkin voi jotain päätellä. Viihdyttävä ja kepeä komedia oli herkullinen välipala ja alan pikkuhiljaa päästä näiden näytelmien lukemisen sisälle.

Pidin näytelmää menevänä ja erittäin lukemisen arvoisena. Olin jo ennen yhdenkään lauseen lukemista ihastunut valmiiksi tuohon kirjan nimeen. Harmillista, että kansia kirjassa ei ollut :/ Ehdottomasti voin suositella, kannattaa tutustua!

Kovasti tykästyin miehen tyyliin, joten lisäänpä muistiin häneltä myös pari muuta näytelmää:
Murha katedraalissa
Yksityissihteeri

Ps. Toivottavasti kiire nyt hieman hellittää ja pääsisi eroon noista pöydällä nököttävistä luetuista kirjoista, joista pitäisi vain väsätä arvostelut.

Tähtiä: ★★★½