Bram Stoker - Dracula

Dracula - Bram Stoker
(Dracula, 1897)

Loisto, 2001

Omasta hyllystä

"3. toukokuuta. Bistrita. Lähtö Munchenistä 1.5. klo 20.35, perillä Wienissä varhain seuraavana aamuna; tuloajan olisi pitänyt olla 6.46, mutta juna oli tunnin myöhässä."

kirjan alku

Hyvinhän tämä Projekti 12 etenee. Ainakin on tähän mennessä näiden kolmen kuukauden aikana tullut luettua vähintään yksi kirja listasta - tässä kuussa nyt tämä toinenkin odotetusti :)

Jonathan Harker matkustaa lakimiehen roolissaan Transylvaniaan hoitamaan kreivi Draculan asioita, joka on aikeissa muuttaa Lontooseen. Tämä salaperäinen asiakas asuu näennäisesti yksin synkässä linnassaan ja Jonathan alkaa tuntea olonsa epämukavaksi linnan synkkyyden ja kreivin kanssa käytyjen keskustelujen johdosta. Mies odottaa kovasti pääsevänsä takaisin kotiinsa kihlattunsa Minan luokse, mutta huomaakin olevansa vankina kreivi Draculan linnassa. Jonathan pääsee pakenemaan, mutta hänen mielensä on hyvin järkkynyt linnassa tapahtuneiden kauheuksien jäljiltä.

Jonathanin toipuessa tulee eteen uusi takapakki, sillä Minan ystävä Lucy on joutunut oudon taudin kouriin. Apuun kutsutaan toisesta maasta tohtori Van Helsing. Kaksi pistosjälkeä naisen kaulassa kertoo hänen olevan Draculan pauloissa. Lucyyn ihastuneet miehet: Quincey Morris, tohtori Jack Seward sekä Lucyn kihlattu Arthur Holmwood yhdistävät voimansa Van Helsingin kanssa pelastaakseen naisen pahan otteesta.

Romaani voisi melkeinpä olla tänä päivänä kirjoitettu, ainoastaan hieman vanhanaikaiset sanat ja lauserakenteet sekä ylidramaattisuus paljastavat teoksen todellisen iän. Ihmisten väliset vuoropuhelut olivat paikoitellen aika hulvattomia ja ajattelin niiden sopivan mainiosti näyttämölle. Ei siis ihan heti uskoisi tällä kirjalla olevan ikää yli 100 vuotta.

Ehkä kirjan lukeminen on viivästynyt juuri siksi, että tarina on tuttu niin monesta yhteydestä ja vampyyriaihe on nykyään aivan puhkikulutettu. Filmatisointeja on varmaan miljoonia (uskollisia ja ei-niin-uskollisia kirjalle), joista itse olen nähnyt vain yhden: Coppolan ohjaaman Bram Stokerin Draculan (1992). Elokuva on kuulemani mukaan kaikista uskollisin kirjalle, mikä on mielestäni hassua, sillä sekin poikkeaa hyvin paljon romaanista. Elokuvassa Draculasta on tehty moniulotteisempi hahmo, eikä hän ole puhtaasti paha. Lisäksi Draculan ja Minan välille on kehitelty romanssinpoikasta. Hyh hyh. Haluaisin vain pyyhkiä koko surkean elokuvan mielestäni!


Romaani koostuu eri ihmisten päiväkirjamerkinnöistä ja kirjeistä, joten joutuisasti edetään, vaikka olisinkin välillä halunnut lukea hieman pidempään jonkun yhden ihmisen sepostuksia. Reilusti puolen välin jälkeen alkoi pienesti puuduttaa, kun henkilöt yrittivät juonia Draculan hengiltä. Pelkkää puhetta ja teot jäivät vähemmälle. Ihan lopussa sitten jännitys viimein kohosi huiman loppuratkaisun aikana. Ihan hyvä, sillä jäi parempi kuva kirjasta :)

Raju kirja, joka on kauhuklassikko-tittelinsä ansainnut. Jännitystä ja päiden silvoista riittää. Olipa hyvä lukea tosiaan viimein tämä kirja, sillä Draculahan on se kuuluisin ja ehkäpä kaikkien vampyyrien esi-isä; kunnon paholainen. Vanha ja ryppyinen, joka janoaa häikäilemättömästi verta. Kerrassaan puistattavan mainio hahmo.

Tähtiä: ★★★★

Roald Dahl - Kekseliäs Kettu

Kekseliäs Kettu - Roald Dahl
(Fantastic Mr Fox, 1970)

WSOY, 2009
Kuvitus: Quentin Blake

Kirjastosta lainattu

"Laaksossa oli kolme maatilaa."

kirjan ensimmäinen lause

Kettuperhe asustelee kolmen häijyn tilanomistajan mailla; lihavalta Pösöltä isäkettu varastelee perheelleen kanoja, kääpiö Pärskältä ankkoja sekä hanhia ja laiha Papu on tunnettu omenaviinistään. Pösö, Pärskä ja Papu eivät tätä kauaa siedä, vaan he kehittelevät julman suunnitelman kettuperheen kukistamiseksi. Onneksi isäkettu ei mikään tyhmä ole.

Kertaalleen asian olen jo ilmaissut ja vielä monta kertaa tulen sen sanomaan, mutta Roald Dahlin tarinat eivät kohdallani pintaa syvemmälle uppoa, eivätkä edes kutkuttele nauruhermoja. Vakavamielisyydestä minua ei voida syyttää, koska aivan kaikenlainen huumori ei kolahda. Pahikset olivat selvästi pahiksia (ja hyvin raakoja sellasia, esimerkkinä ketun hännän menettäminen), mutta itse isäkettu ei ollutkaan niin mustavalkoinen hahmo. Hyvis vai pahis. Mene ja tiedä. Varastelu ei ainakaan kuulu yleensä hyvisten ansioluetteloon, mutta toisaalta hän teki kaikkensa perheensä puolesta, etteivät he kuolisi nälkään ja kutsuipa vielä liudan ystäviä pieniin maanalaisiin kekkereihin.

Kirjan kuvitusta: Quentin Blake

Quentin Blakenkin kuvitusta olen mollannut, mutta nyt nämä karkeat, luonnosmaiset karikatyyrit istuvat tarinaan kuin nenä päähän. Ehkä juuri sen takia, että koko kertomus on yhtä outo. Suttuiset kuvat ja mustaahuumoria pullollaan oleva lastenkirja on melkein onnistunut tekele. Mutta vain melkein.

Tähtiä: ★★

 

Mary Shelley - Frankenstein

Frankenstein - Mary Shelley
(Frankenstein, 1818)

Gummerus, 1995

Omasta hyllystä

"Ilahdut varmaan kuullessasi että hankkeeni on päässyt onnellisesti alkuun, 
vaikka suhtauduitkin siihen niin epäilevästi."

kirjan ensimmäinen lause

Synkälle ja pimeälle marraskuulle valitsin ihan tarkoituksella pari kaikkien tuntemaa kauhuklassikkoa monien vuosien takaa: Dracula ja Frankenstein. Nämähän kirjat kaikkien pitäisi lukea. Nyt ainakin minä olen vihdoin ja viimein asialle tehnyt jotain. Lisäksi Projekti 12 sujuu hitaasti mutta varmasti ja tässä kuussa ajattelin saada luetuksi nämä molemmat kirjat - ja tällä hetkellä näyttäisi tuo tavoite onnistuvan. Hyvä minä! :)

Shelley keksi idean kirjalleen 19 vuotiaana unensa perusteella ja kaksi vuotta myöhemmin kirja julkaistiin. Victor Frankestein, hyvää tarkoittava ja ihmiskunnan parasta ajatteleva tiedemies, luo laboratoriossaan uutta Aadamia, yli-ihmistä katkerana äitinsä kuolemasta. Frankensteinin perimmäinen tarkoitus on varmistaa, ettei kukaan hänen rakastamistaan ihmisistä joutuisi poistumaan hänen äitinsä tavoin ikuisiksi ajoiksi, sekä saattaa tiede aivan uusiin sfääreihin. Frankenstein onnistuu luomaa elävän olennon, mutta tuloksena onkin hirviö. Hirviö pääsee luojaltaan pakoon pitkäksi aikaa, mutta opittuaan asioita elämästä, hän palaa keksijänsä luokse vaatien itselleen naispuolista kumppania. Eikö Frankenstein ole sen hänelle kuitenkin velkaa luotuaan ja tuomittuaan hirviön yksin tähän kylmään maailmaan?

Todella hämäävää, kun olen aina tottunut jotenkin ihmeellisesti ajattelemaan Frankensteinin hirviöksi, kunnes sitten joskus aikaa sitten selvisi Frankensteinin olevan sen tiedemiehen nimi. Ei hyvä. No, kaikkeen vissiin tottuu. Ja jos joku ajattelee kirjan olevan samanlainen kuin monien filmatisointien, niin voi heittää sen mielikuvan heti roskakoriin, sillä yhtäläisyyksiä näiden kahden välillä ei juurikaan ollut, mitä nyt ehkä samat henkilöt...

Yllättävän julma kirja ja vallitseva tunnelma vaihteli epätoivon ja tuskan välillä. Erittäin masentava romaani. Ei nyt voi liikaa paljastaa, mutta kuolemia oli enemmän kuin olin ennakoinut. Jännä juttu muuten, että hirviön karatessa keksijältään ei tätä kummemmin tuntunut haittaavan ajatus vapaana juoksentelevasta hirviöstä. Luulisi omantunnon vähän enemmän kolkuttavan.

Lukijan empatia hirviötä kohtaa yritetään herättää, kun tämä salaa seurailee erään perheen elämää ja heidän tietämättään auttaa jopa perhettä joissain hankalissa päivän askareissa. Ruudun tällä puolen ei empatiaa kuitenkaan niin hirveästi herunut onnettomalle hirviölle. Vaikka minulla vilkas mielikuvitus onkin ja monenlaiset tarinat otan suhteellisen todesta ja vakavasti, niin onhan tämä nyt aika kummallinen; tiedemies leikkimässä Jumalaa. Hän saa luotua elävän ja tuntevan olennon. Aivan kuin ihmisen, mutta hieman rumemman vain. Aika tuulesta temmattu juttu. Joitain asioita on vain vaikeampi niellä, varsinkin kun ympärillä olevat muut asita ovat niin hataria ja vailla kunnollisia selityksiä. Koko hirviö luominen tuntui aika yksinkertaiselta touhulta, vaikka kirjailija yrittikin vakuuttaa kuinka hankalaa se on (ja kaikki varmasti tietää, miten monimutkaisesta ja mahdottomasta operaatiosta on kyse). Luulisi hetken, jolloin hirviö herää olevan jonkinlainen kliimaksi, mutta koko juttu onkin ohi muutamassa lauseessa.

Kai tämä on myös jonkinlainen kirja erilaisuudesta ja väärinymmärretyksi joutumisesta, sillä juuri oudon ulkonäkönsä vuoksi hirviötä kaihdetaan. Häneen ei haluta luoda - ymmärrettävistä syistä - mitään kontaktia, sillä ihmiset yksinkertaisesti pelkäävät häntä, koska eivät tunne hirviötä. Joten siis, olosuhteet tekivät Frankesteinin luomasta olennosta hirviön.

Tähtiä: ★★½

Ps. Mahtavaa, että kirjan on kirjoittanut nainen! 

Ulf Löfgren x3

Haskempi näin yhdellä kertaa lukea samalta tekijältä useampi kirja, niin pääsee paremmin tutustumaan kirjailijan tuotantoon. Ja kysehän on ruotsalaisen kuvittajan ja kirjailijan tuotoksista.

Pikkukissa ja vaikeat arvoitukset

Ulf Löfgren

(Lillekatt kan många gåtor, 2000)

Mäkelä, 2000

Kirjastosta lainattu

"Kauan, kauan sitten syvällä kissojen Suurmetsän uumenissa asui pieni kissaperhe."

kirjan ensimmäinen lause

Pikkukissa oli uskomattoman utelias ja tiedonjanoisena päätti lähteä maailmalle. Uteliaisuus on yleensä hyvästä, mutta liiallisena se voi olla jopa vaarallista. Senpä takia Pikkukissa joutuikin moniin hankaluuksiin ylitsepääsemättömän uteliaisuutensa vuoksi.

Matkallaan Pikkukissa kohtaa milloin keitäkin saduista tuttuja hahmoja, jotka häntä varoittelevat tiettyihin poikkoihin menemisestä tai tiettyjen lauseiden sanomisesta, mutta tietenkin Pikkukissan on tehtävä juuri niin kuin on kielletty. Jolloin hän joka kerta tapaa pelottavan otuksen, joka esittää kolme arvoitusta. Jos Pikkukissa osaa vastata kaikkiin oikein hän pääsee jatkamaan matkaa. Joutui ihan itsekin kirjaa lukiessa arvuuttelemaan oikeita vastauksia, vaikken niin kauhean hyvä ole tämänkaltaisissa sana-arvoituksissa.

"Mikä se on, mitä ei näe silloin, kun näkee, mutta minkä näkee silloin, kun ei näe?"
tai
"Mutta mahdatko tietää, mikä kulkee talosta taloon astumatta koskaan ovesta sisälle?"

Pienet lapset tykkäisivät varmasti tästä tarinan jatkuvasta toistumisesta, mutta en voi käsittää miten kukaan osaisi vastata oikein noihin kysymyksiin. Ja minulle Pikkukissa oli ärsyttävä päähenkilö. Eikö sitä jo kerrasta opi?

Tähtiä: ★★★

Petteri ja kummallinen puutarha

Ulf Löfgren

(Peter och den gåtfulla trädgården, 1999)

Mäkelä, 2000

Kirjastosta lainattu

"Petteri oli hyvä keksimään kaikenlaista jännittävää ja hauskaa puuhaa."

kirjan ensimmäinen lause

Ihana kirja, josta ehkä jollain tavalla tuli mieleen Burnett'n Salainen puutarha.

Petteri kerää aina löytämiään esineitä talteen. Yhtenä päivänä hän tutkii huonetta, jossa ei koskaan ennen ole käynyt ja löytää sieltä pienen luukun, josta poika pääsee ihmeelliseen paikkaan. Sieltä hän löytää hahmoja, jotka ovat kadottaneet jotain omaansa - ja tässähän asiassa Petteri voi auttaa.

Todella yksinkertainen idea, mutta kyllä tämä jopa minua viihdytti :)

Tähtiä: ★★★

Tuomas ja Topi

Ulf Löfgren

(Tomas och Tobias, 1981)

Otava

Kirjastosta lainattu

"Olipa kerran kauan sitten pieni kaupunki."

kirjan ensimmäinen lause

Näiden kolmen kirjan kuvituksia jos vertaillaan, niin pidin tämän kirjan kuvituksesta ehdottomasti eniten. Tyyli tässä kirjassa oli paljon selkeämpi ja erottuvampi, joka ainakin omaa silmää miellytti.

Lähinnähän tämä on kertomus toisesta mahdollisuudesta. Tuomas uskoi Topin olevan kunnollinen lapsi varasteluista huolimatta ja halusi tarjota tilaisuuden olla kunnollisempi, sillä Topi ei välttämättä tullut niin hyvistä olosuhteista kuin Tuomas.

Tähtiä: ★★★½

Roald Dahl - Jali ja suklaatehdas

Jali ja suklaatehdas - Roald Dahl
(Charlie and the Chocolate Factory, 1964)

Otava, 2005

Kirjastosta

"Tässä ovat Jalin isän vanhemmat, isoisä Justus ja isoäiti Justiina."

kirjan ensimmäinen lause

Pienen kaupungin suklaatehtaassa työskenteli tuhansia ihmisiä herra Vonkan alaisena, kunnes kaikki työntekijät saivat potkut. Tämän Vonka joutui tehdä toisten tehtaiden vakoojien vuoksi, jotka varastivat hänen suuremmoiset ideansa ja toteuttivat ne omissa tehtaissaan. Vonkan tehdas suljettiin rautaisilla ketjuilla ja paikasta tuli hylätty. Mutta kuukausien kuluttua savua alkoi kuitenkin tupruta tehtaan svupiipuista ja ihmiset ryntäsivät innoissaan paikalle luullen saavansa työpaikkansa takaisin. Portit pysyivät tiukasti kiinni, mutta koneisto oli jälleen käynnissä ja tehdas oli täynnä työntekijöitä, mutta kukaan ei tiennyt keitä he olivat. Vili Vonkan tehdas aikoi kuitenkin avata portit salaperäiseen suklaatehtaaseen viidelle onnekkaalle lapselle, jotka löytäisivät vain ensin kultaisen pääsylipun jostain ympäri maata levitetyistä suklaalevyistä.

Pitäkää kai tässä heti alkuu sanoa, että Roald Dahl ei kuulu lempikirjailijoihini lähellekään, mutta tuolla BBC:n 200 kirjan listalla näyttää olevan montakin kyseisen kirjailijan kirjaa, niin luetaanhan niitä nyt sitten oikein urakalla.

Alusta asti kaikki juonenkäänteet olivat jo tuttuja - kiitos elokuvan... Mutta silti voin sanoa tämän olevan tähän mennessä parhaita Dahlin kirjoja. Ei mitään liian kummallisia tai outoja juttuja. Juurikaan en silti muistanut mitään Umppa-Lumppien ulkonäöstä, joten oli hauskaa saada kuvitella edes jotain itse. Kirjan kun elokuvakansilla tosiaan luin, niin siitähän lasten ulkonäön heti näki. En juuri koskaan kirjaa halua elokuvakansilla lukea, mutta tässä tapauksessa halusin ehdottomasti, sillä en voi jostain syystä sietää Quentin Blaken kuvituksia, mikä sinällään on hassu juttu, kun yleensä kaikki kuvitus on plussaa, mutta ei sitä kaikesta voi pitää. Ja siitä syystä elokuvakansilla, kun kirjan nimi on Jali ja suklaatehdas eikä Sulo ja suklaatehdas (kammottava nimi!).

Suklaatehtaaseen päässeet lapset olivat aikamoisia kärjistyksiä, joka yleensä lastenkirjoissa toimiikin; oli televion orja, ahmatti, tahtonsa läpisaamiseen tottunut nirppanokka, purkkaa jatkuvasti pureskeleva tyttö sekä Jali - nälkäänäkevä kiltti poika. Itse Vili Vonka jäi etäiseksi hahmoksi, joka johtunee vain ja ainoastaan Johnny Deppin huikean persoonallisesta roolisuorituksesta elokuvassa. Eihän sellaista persoonaa voisikaan sanoiksi vangita.

Kirjassa on kaunis sanoma ja pitkin tarinaa "paha" saa palkkansa mitä hullunkurisimmilla tavoilla - ja aivan oikeutetusti. :)

Tähtiä: ★★★

Kirjailijan hauskat kotisivut:
 http://roalddahl.com

William Shakespeare - Kuningas Lear

Kuningas Lear - William Shakespeare
(The Tragedy of King Lear, 1605-06)

Tammi, 1975

Omasta hyllystä

"Luulin kuninkaan suosivan Albanyn herttuaa enemmän kuin Cornwallia."

kirjan ensimmäinen vuoropuhelu

Näytelmä on Shakespearen tunnetuimpia tragedioita, vaikka itse sanoisin Romeon ja Julian sekä Hamletin olevan vielä tunnetumpia. Kuningas Lear päättää jakaa valtakuntansa kolmen tyttärensä kesken ja haluaa heidän vakuuttavan rakkauttaa isäänsä kohtaan. Nuorimman tyttären Cordelian rehelliset sanat eivät kuitenkaan tyydytä vaativaa kuningasta ja hän jättää Cordelian ilman omaisuuttaa. Kuningasta yritetään varoitella jakamasta valtakuntaansa kahdelle muulle tyttärelleen, mutta nopeasti raivostuva ja vastalauseista suuttuva Lear antaa moisten puhujien kuulla kunniansa.

Tästä lähtevät asiat luisumaan alaspäin. Kuningas Lear tulee hulluksi ja toisaalla Gloucesterin jaarlin äpäräpoika Edmund havittelee isänsä oikean pojan Edwardin perintöä, johon hän itse ei ole oikeutettu. Edmund syyttää Edwardin hautovan isänsä murhaa ja oikein perillisen on lähdettävä pakoon isänsä vihaa. Järkyttäviä tapahtumia siis tulee yksi toisensa perään ja mitä olisi Shakespearen tragedia ilman ruumiita.

Luin näytelmän Matti Rossin suomentamana ja tämä taisi olla ihan hyvä valinta, sillä kieli oli aika selkeää, eikä aivan niin runollista kuin Cajanderin suomennoksessa. Lisäksi näytelmää oli selkeytetty joillain tekstimuutoksilla, ettei juoni rönsyilisi niin paljon ja siinä olisi selkeä päämäärä. Ihan mukiinmenevä näytelmä, vaikka lopun liitteessä sanottiinkin tämän olevan Shakespearen näytelmistä heikoimpia.

Shakespearelta olen aikaisemmin lukenut Romeon ja Julian sekä Hamletin - eli aika monta näytelmää on vielä lukematta ;D

Tähtiä: ★★★★★

Top Ten Tuesday - 2. Nuoruuteni kirjasarjat

Jälleen on vuorossa Top Ten Tuesday -tehtävä, jossa tarkoituksena on tiistaisin julkaista kirjoihin liittyvä top 10 lista. Tämän kertaisessa TTT:ssä on vuorossa Nuoruuteni kirjasarjat!Sarjat eivät tosin ole minkäänlaisessa järjestyksessä - se olisi ollut jo ihan liian vaikeaa, varsinkin kun aika tuppaa kultaamaan muistot. Rakkaita sarjoja kaikki <3



Neiti Etsivä
(Carolyn Keene)
Kaikki tämä kirjahulluus sai alkunsa siitä ensimmäisestä Neiti Etsivästä, jonka sain synttärilahjaksi joskus kauan kauan sitten. Koukkuun jääminen oli tietenkin väistämätöntä ja kaikki 107 suomennettua Neiti Etsivää oli ihan pakko lukea. Aikamoisia kirjapinoja taisin siihen aikaan raahata aina kotiin kirjastosta. :) Samaan aikaa luin myös SOS -kirjoja, mutta ne tuntuivat niin lällyiltä Paulan hurjiin seikkailuihin verrattuna ;D Melkein kaikki Neiti Etsivät omistan - vain kymmenisen vielä kokoelmasta uupuu...

Tyttöfrendit 
(Jacqueline Wilson)
Ihania, ihania kirjoja aivan mahtavalta kirjailijalta, jotka kyllä edelleenkin kolahtavat - nykyään kylläkin englanniksi luettuna, sillä suomennostahti on järkyttävän hidas. Kolmen tyttökaverin edesottamuksia ja sekoiluja oli hurjaa seurata, varsinkin kun oma silloinen elämä ei ollut läheskään niin jännittävää ;) Kaikki suomennetut Wilsonin kirjat olen itselleni tietysti kahminut sekä kymmenen englanninkielistä löytyy.

Replica 
(Marilyn Kaye)
Näihin kirjoihin hurahdin välittömästi ja luin läpi hetkessä kaikki 24 kirjaa (olikohan niitä sen verran...). Kloonityttö Amy on varmaan syynä siihen, että pidän niin paljon klooniaiheisista kirjoista ja elokuvista, vaikka taas robotit ynnä muut ärsyttävät. Myöhemmin olen lukenut sarjan vielä muutaman kerran läpi uudelleen.

Molly Moon
(Georgia Byng)
Löytyyhän täältä listalta fantasiaakin vaihteeksi. Kerrassaan mahtavia kirjoja nuo kaksi ensimmäistä (jotka omistan), seuraavat kaksi eivät niin hyviä olleetkaan. "Tutise Harry Potter!" taisin pienenä kirjoittaa johonkin kirja-arvosteluun.




Katja
(Ellinor Rafaelsen)
Kaverini luki kesäleirillä ääneen Katja Englannissa (taisi meillä aika paljon vapaa-aikaa olla, kun ehdittiin koko kirja vissiin saada loppuun leirin aikana - ja kirja sai aikaan paljon hihityksiä) ja siitä se Katja-innostus sitten lähti. Romansseja, tiukkoja paikkoja..., mitä muuta voisi toivoa...? Ei varmaan yllätä, että nämäkin omistan ja voisin vaikka vielä joskus lukaista uudelleen :)
 

Perettin seikkailusarja
(Frank Peretti)
Äidiltä sain ensimmäisen Perettini: Anakin haudat ja myöhemmin sitä seurasi sarjan muutkin kirjat. Virkistävän erilainen sarja, mutta kuitenkin nuoruuden makuuni tarpeeksi seikkailuhenkinen - ja jännittävä. Ja jälleen nämäkin kirjat löytyvät vielä hyllystä ;P









Täyttä laukkaa
(Joanna Campbell)
Luin pienenä aivan hulluna kaikenlaisia eläinkirjoja mitä vain satuin käsiini saamaan. Heppahöperönä myös Pollux-kirjat kuuluivat suosikkilukemistooni ja sieltä parhaimpia kirjoja olivat ehdottomasti Täyttä laukkaa -sarja, jossa seurattiin laukkatilan elämää. Sarja meni luonnollisesti eteenpäin: päähenkilö sai lapsen ja pian lapsen elämää alettiin seuraamaan jne. Harvinaisen hyvä Pollux-sarja Hevoshoitolan sisarusten rinnalla (ja molemmathan tosiaan löytyvät allekirjoittaneen hyllyjen perältä). Jossain vaiheessa omistin varmaan parisataa Pollux-kirjaa ja melkeinpä kaikki olin myös lukenut, nuorena sitä kun ehtii.

The Babysitters Club 
(Ann. M. Martin)

Tämäkin sarja on monelle luultavasti ( ja toivottavasti!) tuttu. Pikkutytöt lapsenvahtikerhoinen. Ai, että niitä aikoja... 
Kauheaksi rohmuksi itseni tunnen, kun  joudun taas tunnustamaan, että omistan kaikki suomennetut kirjat vieläkin :) Kokeilin samoihin aikoihin myös Sisters club -sarjaa, mutta se ei oikein innostanut, vaikka jollain tavalla sarjat muistuttavatkin toisiaan kovasti.

Seitsemän tassua ja Penny 
(Thomas Brezina)
Taisin jo mainita ahmineeni lukuisia eläinsarjoja, mutta nämä Pennyt lukeutuvat ehdottomasti sinne eliittijoukkoon. Penny ja Pennyn kaksi ihanaa koiraa (toisen koiran rodun luulin pitkään olevan Ihana apso...). Muista eläinkirjasarjoista voisin mainita Päivä Romppaisen Vilma, Lucy Danielsin Eläinten Arkki ja Helena Meripaaden Koirahullunpäiväkirja.

Nummelan ponitalli
(Merja Jalo)
Kaikkien hevoshullujen lempikirjoja, ei nyt ihan minun lemppareitani, mutta pidin kovasti ja silloin joskun olin lukenut kaikki mitä siihen mennässä oli ilmestynyt. Luin myös samalla Neaa, Haavikkoa ja Pappilan ponitytöjä, mutta eivät ne niin hyviä olleet.


Monia, monia, monia kirjasarjoja jäi listalta pois, mutta tuli sitä luettua myös Asta Ikosen Kettukujaa, Mari Lampisen Annia, Taru Mäkisen Jadea (ihana sarja!), Kultaista salamaa ja 4X:ää. Ja sittenhän on vielä Potterit, jonka parissa itseasiassa kasvoin... enkä edes muista kaikki, sillä tulihan tässä jo mainittua aika monta.

Kyllähän noita sarjoja riittää! :D Mietin tässä joku päivä, että mistä johtuu se, että monet muutkin lukivat nuorena juuri kirjasarjoja, eivätkä esimerkiksi yksittäisiä kirjoja? TTT:n otsikkokin on nuoruuden kirjasarjat - ei nuoruuden kirjat. Itselläni se varmaan johtui siitä, että jos hyvä sarja löytyi niin siitä riitti luultavasti lukemista vielä pitkäksi aikaa. Ja juuri Neiti Etsivien myötä olin varmasti tottunutkin olemaan samojen henkilöiden seurassa monien kirjojen ajan. Nyt asiat onkin vähän toisin: sarjoja ei tule oikein luettua, kun tuntuu, että se olisi pois muilta kirjoilta - juu, aika outo ajattelutapa.

Mutta nyt alkoikin tehdä mieli palata sarjojen pariin! - vielä kun jonkun oikein hyvän sellaisen löytäisi, josta olisi ihan pakko lukea kaikki kirjat :D


PS. Jeeee 2 000 vierailua!!! :DD

 

Helsingin kirjamessuilla

Montaakaan tuntia en tänäkään vuonna messuilla viihtynyt, vaan lähinnä tuli katsastettua kirjatarjonta.

Tässä vielä tarkemmin messuilta löytyneet kirjat + pari muualta löytynyttä Christietä:

• Agatha Christie: Salaperäiset rukiinjyvät
• Agatha Christie: Ikiyö
• Shakespeare: Kesäyön uni
• Charlaine Harris: Kylmäveristen klubi
• Anna Godbersen: Huumaa (löytyi minulta jo ennestään, mutta ilman kansia)
• Sue Monk Kidd: Mehiläisten salaisuudet
• Ulkomaisia nuortenklassikoita

Vähän harmitti, etten Eoin Colferin haastattelua jaksanut jäädä seuraamaan.