Koko alkuvuoden kestänyt lukujumi alkaa viimein helpottaa ja kirjoja on tullut luettua, jos nyt ei ihan normaaliin tahtiin niin ainakin huomattavasti viime aikoja enemmän! Jee. Alkuvuosi meni aika uutuuspainoitteisesti, mutta nyt on tullut luettua vanhempaakin kirjallisuutta ja oman hyllyn kirjoja ja toivon jatkavani sillä linjalla loppuvuoden, vaikka tietysti en syksyn uutuuksiakaan halua täysin ohittaa. Onhan siellä tulossa uutta kuvitettu Potteria, Orjattaresi tarina jatkuu, Anne Frankin päiväkirjat sarjakuvamuodossa... kaikkea kivaa siis! Alla pienimuotoista höpinää kesällä lukemistani kirjoista.
✚ ✚ ✚
Sally Rooney
Takakannesta: Yliopistossa opiskelevat Frances ja Bobbi liikkuvat erottamattomana kaksikkona Dublinin kirjallisten piirien laitamilla. Bobbi hurmaa ihmiset, Frances tekee heistä viiltäviä huomioita. Juhlissa he tutustuvat kuuluisaan valokuvaajaan Melissaan ja tämän puolisoon. Tuttavuus syvenee neliödraamaksi, jonka seuraukset uhkaavat Francesin koko elämän perustaa.
Parikymppiset Frances ja Bobbi luovivat elämänpyörteissä etsien indentiteettiään ja paikkaansa ja vaikka tästä ei syntynytkään maailman unohtumattominta lukuelämystä, niin jokin tuossa sekavassa ihmissuhdesopassa ja Francesin ja Bobbin suhteessa vetosi. Eikä tietenkään haitannut, että nuoret naiset pyörivät paljon kulttuuririennoissa, joka on jo itsessään kiehtova miljöö.
Rooneylla on napakka kirjoitustyylistä ja mienkiintoisia pohdintoja. Olin erityisen iloisesti yllättynyt kirjan endimetrioosi-kuvauksista, joihin en ole tietääkseni ennen kaunokirjallisuudessa törmännyt. Lisäksi siitä ei tehty mitään sairaskertomusta niin kuin hyvin monesti näkee, vaan päähenkilö oli paljon kaikkea muutakin. Keskusteluja ystävien kesken on ehdottomasti tutustumisen arvoinen!
✚ ✚ ✚
Becky Albertalli
Takakannesta: 17-vuotiaalla Mollylla on ollut kymmeniä ihastuksia, mutta yhdellekään pojalle hän ei ole rohjennut ilmaista kiinnostustaan. Mollyn mielestä hänen kaltaisensa pulskan tytön on syytä varoa joutumasta naurunalaiseksi. Kaveripiiriin ilmaantuu komea ja sulavakäytöksinen Will – täydellinen poikaystäväehdokas. Mutta miksi Mollyn ajatukset harhautuvat tämän tästä Reidiin, joka on Williin verrattuna tosi laimea tapaus?
Sydänsurujen kääntöpuoli on söpö nuortenkirja ihastumisista ja sisaruudesta. Uskon sen olevan nuorille hyvin samaistuttavasti kirjoitettu ja päähenkilö Molly on todella sympaattinen hahmo. En kylläkään odottanut yhtään vähempää Albertallin edellisen, Minä, Simon, Homo Sapiens, kirjan jälkeen.
✚ ✚ ✚
Kevin Kwan
Takakannesta: Kun amerikankiinalainen Rachel saa poikaystävältään Nicholasilta kutsun sukuhäihin Singaporeen, häntä odottaa elämänsä yllätys. Nicholas ei nimittäin ole sattunut mainitsemaan, että tulee upporikkaasta suvusta. -- Rachel löytää itsensä ökyelämän, juorujen ja juonittelujen hornankattilasta, jossa suhde Nicholasiin joutuu pahemman kerran koetukselle.
Kesän kevyemmästä viihteestä vastasi Ökyrikkaat aasialaiset, joka päätyi lukulistalle elokuvan trailerin ilmestymisen jälkeen. Aavistuksen turhan paksuksi päässyt tarina oli mukavaa löhöilylukemista. Juonittelua, juoruja, kalliita pukuja, massiivisia kartanoita, pettämistä, valtapeliä ja tietenkin rakkautta. Hyvin överi meininki siis. Vähän suuremmasta muotitietoisuudesta ei olisi ollut haittaa, sillä nyt osa asioista meni ohi ihan sen vuoksi. Myönnän myös, että kirjan alkua lukuunottamatta kaikki muut sivujen alaviitteet jäi lukematta, koska ei vaan jaksanut - niitä oli niin paljon.
✚ ✚ ✚
Elena Ferrante
Takakannesta: Elena Greco muuttaa tyttärineen takaisin lapsuutensa maisemiin Napoliin
ollakseen lähellä rakkaimpiaan. Jännite Lilan ja Elenan välillä lientyy
perhe-elämän realiteeteissa ja taistellessa naapurustoa kuristusotteessa
pitävää rikollisuutta vastaan.
Uusi aika tulee myös vanhaan Napoliin ja kaupungin asukkaiden elämässä
alati läsnä oleva järjestäytynyt rikollisuuskin siirtyy entistä
kovemmille aloille, huumekauppaan. Elena ja Lila kuuluvat niihin
harvoihin jotka eivät ole riippuvaisia Solaran perheen liiketoimista,
seikka joka johtaa vaaralliseen konfliktiin.
Kadonneen lapsen tarina on Napoli-sarjan neljäs ja viimeinen osa. Huomasin jo edellisen osan kohdalla pientä innostuksen hiipumista (vai oliko se taisteluväsymystä?) ja tämän neljännen osan lukeminen oli - kamalaa sanoa alkuosien suurena fanina mutta ollaan nyt rehellisiä - työlästä. Olisin varmaan kaivannut jotain toimintaa ja suurempia tapahtumia sen sijaan, että nyt liikuttiin niin vahvasti ihmissuhdepohdinnoissa ja -analyyseissä. Ensimmäisissä osissa oli erilaista menoa ja jännitettä. Tuon tarkemmin en ole onnistunut jäsentämään sekavia ajatuksiani siitä mikä Kadonneen lapsen tarinassa tökki. Taitava ihmiskuvaaja Ferrante silti on.
Kadonneen lapsen tarina on Napoli-sarjan neljäs ja viimeinen osa. Huomasin jo edellisen osan kohdalla pientä innostuksen hiipumista (vai oliko se taisteluväsymystä?) ja tämän neljännen osan lukeminen oli - kamalaa sanoa alkuosien suurena fanina mutta ollaan nyt rehellisiä - työlästä. Olisin varmaan kaivannut jotain toimintaa ja suurempia tapahtumia sen sijaan, että nyt liikuttiin niin vahvasti ihmissuhdepohdinnoissa ja -analyyseissä. Ensimmäisissä osissa oli erilaista menoa ja jännitettä. Tuon tarkemmin en ole onnistunut jäsentämään sekavia ajatuksiani siitä mikä Kadonneen lapsen tarinassa tökki. Taitava ihmiskuvaaja Ferrante silti on.
