Sarjakuvahaasteen koonti

Sarjakuvahaaste loppuu virallisesti ylihuomenna eli perjantaina ja tähän tai aloituspostaukseen voit käydä linkkaamassa oman haastekoontisi tai linkit yksittäisiin postauksiin. Oma osuuteni sujui odotetusti ja sain luettua ison pinon sarjakuvia, yhteensä 61. Pääsin siis ylimmälle Asterix-tasolle.
Joukossa on kuvaromaaneja ja aforismikirjan tapaisia, mutta halusinki pitää haasteen rajat vähän väljempinä kuin mitä ihan perinteisellä sarjakuvalla tarkoitetaan. Odotan myös innolla mitä muut ovat lukeneet!


SUOSIKKEJA

Shaun Tan: The Arrival 
Brian Selznick: Wonderstruck 
Petteri Kantola: Ajan kanssa 
Hannele Mikaela Taivassalo: Scandorama
Will Eisner: Talo Bronxissa
Vivek J. Tiwary: Viides Beatle - Brian Epsteinin tarina
Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne
Tolle & McDonnell: Olemisen mestarit
Katie Green: Lighter Than My Shadow
Emily Carroll: Through the Woods 

Frank Miller: Viskiä, vaaroja ja vamppeja 
Faith Erin Hicks: Friends with Boys
Gene: Kullervo
Terry Moore: Muukalaisia paratiisissa
Eoin Colfer: Illegal 

Koko lista (61 kpl - tasolla Asterix)
Gossip Girl - For your eyes only -manga
Mikki ja hukkunut meri
Sisaret 1918
Sami Aho: Dying
Arne Bellstorf: Baby's in Black
Charles Burns: Musta aukko 
Emily Carroll: Through the Woods 
Ben Catmull: Ghosts and Ruins
Chapuzet - Corbeyran - Brahy: Cognac: Demonien paluu
Daniel Clowes: Wilson
Chihoi: Juna
Eoin Colfer: Illegal 
Hugleikur Daggson: Kuvitetut klassikot 
Edith: Tom's Midnight Garden
Will Eisner: Talo Bronxissa
Gene: Kullervo
Katie Green: Lighter Than My Shadow
Faith Erin Hicks: Friends with Boys
Sanna Hukkanen: Juuri 
Petteri Kantola: Ajan kanssa
Ranmaru Kotone: Your name (#1-3)
Mauri Kunnas: Piitles
Ina Majaniemi: Huone yhdelle  
Milo Manara: Lumimies
Manu Larcenet: Robin Hood - Metsien ikämies 
Manu Larcenet: Pieniä voittoja
Kivi Larmola: Päällystakki 
Mangin & Dupre: Saalistajien Klubi - Bogeyman
Mangin & Dupre: Saalistajien Klubi - Juhla
Martinelli: Agatha - The Real Life of Agatha Christie 
Eeva Meltio: Saari - Island 
Mezzo - J. M. Dupont: Love in Vain: Robert Johnson ja paholainen tienristeyksessä
Frank Miller: Perhearvot
Frank Miller: Viskiä, vaaroja ja vamppeja 
Terry Moore: Muukalaisia paratiisissa
Anne Muhonen: Kesä jona opin soittamaan ukulelea
Antti Ollikainen: Flu - Jäätävä lentsu
Brian Selznick: Wonderstruck
Shirleyn & Colden: The Crow  
Liv Strömquist: Prinssi Charlesin tunne
Liv Strömquist: Nousu ja tuho
Hannele Mikaela Taivassalo: Scandorama
Shaun Tan: The Arrival 
Vivek J. Tiwary: Viides Beatle - Brian Epsteinin tarina
Tolle & McDonnell: Olemisen mestarit

Sarjakuvahaasteen synkkä loppukiri

Aikaa Sarjakuvahaasteen loppuun on enää tasan viikko(!) ja minä olen saanut oman urakkani päätökseen. Kokosin lyhyesti alle kaikki viimeisimmät sarjakuvat, jotka olen saanut luettua loppuun.



Wilson
Daniel Clowes
(Like, 2010)

Daniel Clowesin ensimmäinen sarjakuvaromaani Ghost World tarttui elämäänsä etsivien teinityttöjen maailmaan, kun taas Wilson kertoo yksinäisyyden runtelemasta keski-ikäisestä miehestä, mutta aiheet eivät loppujen lopuksi taida ollakaan niin kaukana toisistaan. Etsitään ja pohditaan maailmaa.

"Wilson on suurisydäminen nahjus, yksinäinen poikamies, rakastava isä ja aviomies, idiootti, sosiopaatti, harhainen mahtailija, hauras kukkanen, sataprosenttisesti wilsonmainen." Näin monisanaisesti takakansi kuvailee Wilsonia, joka albumissa näyttäytyy lähinnä inhottavana ja negatiivisena ihmisenä. Miehen silmälasien läpi katsottuna maailmakaan ei näytä kummoiselta paikalta. Onneksi emme tunne toisiamme.

Jos marraskuu ei tarpeeksi masenna, niin lue Wilson.



Cognac: Demonien paluu (#1)

Chapuzet - Corbeyran - Brahy
(Zoom Teufel, 2016)

Albumi aloittaa Cognac-sarjan, joka kertoo Anna-Fanely Simonista, kokeneesta sotareportterista ja valokuvaajasta, joka pääsee palaamaan töiden takia lapsuudenmaisemiinsa. Hänen päästyä perille Ranskassa Charenteen selviää, että hänen lapsuudenystävänsä on kuollut ja Annan reportterin nenä haistaa välittömästi, että kaikki ei ole mennyt aivan niin kuin virallinen versio kertoo.

Hieman fokusta vei itse tarinasta ja jännityksestä pois loputtomilta tuntuvat jaarittelut ja yksityiskohtaiset selostukset konjakista ja sen valmistuksesta yms. Muuten albumi oli ihan mielenkiintoinen ja tyylikkäät kuvat miellyttivät silmää. Tämä ensimmäinen osahan on vasta pintaraapaisu hahmoihin ja tarinaan, sillä sivujakin on juuri alle viisikymmentä.


Pieniä voittoja
Manu Larcenet
(Wsoy, 2003)

Takakannesta: Marco on kyllästynyt työhönsä valokuvaajana ja miettii, mikä elämässä olisi tekemisen arvoista. Hän lopettaa terapian ja muuttaa maalle pahansisuisen kissansa kanssa. Siellä hän tapaa kärsivällisen tytön, löytää ystävän ja yrittää voittaa taistelut, joihin paniikkihäiriö hänet haastaa. 

Vielä nykyäänkin tuntuu yllättävältä törmätä kaunokirjallisiin teoksiin tai sarjakuviin, jotka käsittelevät mielenterveyttä. Päähenkilöllä on jonkin verran yhteistä ensimmäisenä esitellyn Wilson-sarjakuvan nimihenkilön kanssa. Tässäkin pohditaan syvästi elämää ja olemista. Suurena erona on tosin onneksi Pieniä voittoja-albumin toiveikkuus ja välillä surkuhupaisaksikin yltyvä meno.




Love in Vain: Robert Johnson ja paholainen tienristeyksessä 
Kuvitus: Mezzo
Teksti: J. M. Dupont
(Like, 2014)

Love in Vain kuvaa tunnetun bluesmuusikon, Robert Johnsonin elämänkaaren. Legendan mukaan Johnson teki tienristeyksessä sopimuksen paholaisen kanssa ja sai sen seurauksena ilmiömäisen kyvyn soittaa kitaraa. Hänen elämään kuului vahvasti musiikin lisäksi naiset ja viina, jonka seurauksena mies menehtyi (1938) vain 27-vuotiaana.

Albumin kuvitusjälki on tyylikästä ja vahvaa. Kuvat ovat mustavalkoisia ja hallitsevana värinä on musta. Tekijöillä on ollut vahva draamantaju, sillä sydän syrjällään joutuu seuraamaan Johnsonin elämän luhistumista, vaikka puolessa välissä albumia näyttää toiveikkaalta. Mutta sydän on jäänyt Mississippiin, jossa rautatie erottaa mustat ja valkoiset, ja sinne on palattava.




Musta aukko
Charles Burns
(Like, 2005)

Kulttisarjakuvan mainetta kantavan Mustan aukon luin alunperin Halloween viikkoa varten, mutten sitten ehtinyt lopulta postata siitä. 400 sivuinen tiiliskivi esittelee painajaismaisia kuvia nuoruudesta hurjan taudin siivittämänä, joka ei sitten lopulta ehkä olekaan niin kaukaa haettu rinnastus nuoruuteen.

Takakannesta: Seattle 70-luvulla. nuorten keskuudessa alkaa levitä tauti... teinirutto. Joillekin ilmestyy muutama paise tai ihottumaa, toiset muuttuvat tunnistamattomiksi hirviöiksi ja kasvattavat uusia ruuminosia... kaikki leimautuvat loppuiäkseen. Metsään kerääntyy erakoitunut yhteisö. Ja sitten alkavat murhat...

Musta aukko on epämiellyttävä ja paikoin hyvin häiritsevä albumi, jota ei tehnyt mieli lukea iltamyöhään. Kuvat ovat Love in Vainin tapaan mustavoittoisia ja voimakkaasti tehtyjä. Sairauden kuvaukset olivat karseita ja muutenkin kuvasto oli vaikeasti lähestyttävää. Jos albumista poistaa teiniruton, niin jäljelle jää hyvinkin perinteinen kuvaus amerikkalaisten nuorten sekoiluista: alkoholista, suhdesotkuista ja seksistä.

Huh, olipas aikamoinen kattaus synkkiä sarjakuvia, joiden joukosta nostaisin Love in Vain -albumin, joka sykähdytti eniten tarinallaan ja myös kuvilla. Voisin myös hyvin kuvitella palaavani Cognac ja Pieniä voittoja jatko-osien pariin joskus myöhemmin.

Kepler62 - Uusi maailma: Kaksi heimoa (Timo Parvela ja Pasi Pitkänen)

Kani kallisti veikeästä päätään ja suki korviaan,
jos ne nyt edes olivat korvat, ja jos se nyt edes oli kani.

Oli hyvin iloinen yllätys kuulla, että Kepler62-sarja saisi toisen "tuotankokauden", sillä ykkönen oli jo huippuhyvä ja rakastuin päätä pahkaa Pasi Pitkäsen kuvituksiin. En epäile hetkeäkään ettenkö olisi nuorempanakin ihastunut sarjaan. Kepler62 - Uusi maailma jatkaa tarinaa parin vuoden aikaraon jälkeen siitä mihin ykköskauden viimeisessä kirjassa jäätiin. Veljekset Joni ja Ari ovat muiden nuorten kanssa päätyneet Kepler62-planeetalle, jonne he ovat luoneet kylän suojaisaan notkelmaan planeetan arvaamattomia myrskyjä piiloon. Mukaan on päätynyt myös häijy asetehtailija Vallvik, joka haluaa tehdä planeetasta eliitin asuinsijan sitten kun Maa on asumiskelvottomassa kunnossa.

Joitain suuria muutoksia on ehtinyt tapahtua tämän ja viime kirjan välillä, sillä Ari ja Joni eivät ole enää yhdessä. Kaksi heimoa seuraa Jonin kamppailua planeetalla, jossa ruoka uhkaa loppua gangsterikanien pilatessa viljelmät ja nälkä aiheuttaa eripuraa leirissä ja uhkaa yltyä kapinaksi asti. Kirjassa näyttäytyy ensimmäistä kertaa myös salaperäinen X.

Mikään ei ollut yksinkertaista elämässä. Oli toivoa ja oli toivottomuutta. Kaikki saattoi muuttua yhdessä silmänräpäyksessä. Siksi mikään ei saanut olla peruuttamatonta. Oli olemassa loppuja ja uusia alkuja. Oli olemassa vihaa, mutta myös rakkautta.

Kepler62: Uusi maailma on sävyiltään ja tarinaltaan synkempää materiaalia, vaikka se suunta olikin odotettavissa ykköskauden viimeisten kirjojen jälkeen. Kylä kokee hurjia vastoinkäymisiä, eikä Jonillakaan ole vastausta kaikkeen, vaikka hänestä päällikkö tehtiinkin. Pidin kovasti X:stä, jolle jäi varmasti vielä pari ässää hihaa seuraavia osia varten. Niitä odotellessa!

★★★★
Kepler62: Uusi maailma - Kaksi heimoa
Timo Parvela ja Pasi Pitkänen

Wsoy, 2018

Kirjastosta

Kepler62-sarja
Kutsu (#1)
Lähtölaskenta (#2)
Matka (#3)
Pioneerit (#4)
Virus (#5)
Salaisuus (#6)

Loppuvuoden Kolme Kovaa

Sen sijaan, että listaisin isommin loppuvuoden lukusuunnitelmia, ajattelin esitellä vain kolme kirjaa, jotka toivon saavani - jos en luettua loppuun, kuvasta löydätte syyn, niin - ainakin aloitettua. Löytyisihän niitä kirjoja kilometripostauksen verran, mutta kokeillaan nyt vähän maltillisempaa lähestymistapaa tällä kertaa. Kaksi kuukautta jäljellä enää tätä vuotta, enkä halua sen kummemmin stressata, että mitä kaikkea pitäisi ehtiä lukea. Lukusaldo tulee jäämään alhaisemmaksi kuin vuosiin, jouduin käydä Goodreadsissakin alentamassa 150 kirjan tavoitetta, sillä vuosi on ollut aika erilainen. Mutta ei tästä mitään nyyhkytarinaa tule, sillä kirjoja on silti kasassa mahtava määrä jo nyt!




Sitten ne Loppuvuoden Kolme Kovaa:

Yösirkus (Erin Morgenstern)

Bones of the Moon (Jonathan Carroll)

Se (Stephen King)


Tarvitseeko noita edes sen kummemmin perustella kuin että haluan viimein lukea ne!