Ensimmäinen sukellus äänikirjojen maailmaan!

Sattuipa niin että löysin BBC radiosta ilmaisen Neil Gaimanin äänikirjan ja ajattelin että miksipä ei. Kuljen paljon bussilla ja kävelen ja aina lukeminen ei noissa tilanteissa onnistu (no kävellessä ei käytännössä koskaan). Äänikirjojen kuunteleminen sen sijaan olisi kätevää. Olen kerran aikaisemmin koittanut jotain Kaari Utrion kirjaa kuunnella, mutta silloin siitä ei tullut mitään, kun en jaksanut keskittyä. Se on nimittäin paha jos keskittyminen herpaantuu, sillä silloin putoaa totaalisesti kärryiltä, eikä enää tiedä mihin jäi. Mutta nyt annoin uuden tilaisuuden äänikirjoille. Hyvä niin.

✚   ✚   ✚

Anansi Boys (Neil Gaiman)

God is dead. Meet the kids.
Fat Charlie Nancy's normal life ended the moment his father dropped dead on a Florida karaoke stage. Charlie didn't know his dad was a god. And he never knew he had a brother. Now brother Spider's on his doorstep -- about to make Fat Charlie's life more interesting... and a lot more dangerous.

Näin tästä jotkut tosi hienot kannet ja kiinnostuin kirjasta, mutta sisältö olikin sitten jotain aivan muuta. Kirjaa en ainakaan olisi jaksanut lukea, sillä tarina tökki, eikä lopulta ollut kovin kiinnostava. Charlien veli vähän sekoittaa velipoikansa seurustelusuhdetta ja töitä, eikä Charlie tietenkään ota tätä kaikkea kovin hyvin ja tekee jotain harkitsematonta mikä saattaa heidät molemmat pulaan.

Kuuntelin kirjan loppuun pelkästään sen ääninäyttelijöiden takia kuten Nathan Stewart-Jarrettin, joka on näytellyt ainakin Misfits-sarjassa. Suomeksi tämä Neil Gaimanin kirja löytyy nimellä Hämähäkkijumala.

✚   ✚   ✚

To the Lighthouse (Virginia Woolf)
The serene and maternal Mrs. Ramsay, the tragic yet absurd Mr. Ramsay, and their children and assorted guests are on holiday on the Isle of Skye. From the seemingly trivial postponement of a visit to a nearby lighthouse, Woolf constructs a remarkable, moving examination of the complex tensions and allegiances of family life and the conflict between men and women.

As time winds its way through their lives, the Ramsays face, alone and simultaneously, the greatest of human challenges and its greatest triumph--the human capacity for change.
 
Päivän yllättäjä oli ehdottomasti Virginia Woolfin To the Lighthouse (Majakka). Olen aikaisemmin lukenut Woolfilta Orlandon ja Mrs. Dallowayn ja väitän, että näin äänikirjan muodossa pääsee paremmin rytmiin sisään ja minä ainakin hahmotin tarinan paljon selkeämmin. Etinkin tämän kirjan monissa tasoissa ja ei-lineaarisesti liikkuvaa kerrontaa kuultu muoto helpotti. Jännästi rakennettuja olivat esimerkiksi keskustelut, joissa samaan aikaan toinen henkilöistä ajatteli jotain itsekseen. Pitää joskus vilkaista kirjaa, sillä kiinnostaa miltä teksti näyttää. Hyvin kiehtova elämys ja miellyttävin Woolf tähän mennessä.

✚   ✚   ✚

Kadonnutta aikaa etsimässä: Combray (Marcel Proust)

Sarjan ensimmäinen osa, Combray, on alkusoitto, teemojen esittely. Sen ytimenä on muistin toiminta ja uuden aikakäsitteen luominen: muistojen ja todellisuuden erottamattomuus, menneisyyden sulautuminen nykyisyyteen. Sattuma, madeleine-leivoksen maku, herättää eloon lapsuuden maailman, Combrayn, tuoreena ja voimakkaasti aistittavana.

Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä kuuluu klassikkoteoksiin, joka olisi mukava olla luettuna, mutta tämä ei ole klassikoista kaikista helpoimmin lähestyttävä ja osia riittää vaikka loppuelämäksi. Äänikirja ratkaisee tämänkin ongelman ja sainkin kuunneltua ensimmäisen osan, joka kulkee nimellä Combray. Se keskittyy päähenkilön lapsuuteen ja hyvin kuvailevasti kertoo erinäisiä tapahtumia. Lavein pensselin vedoin Proust maalaa yksityiskohtiin takertuvan kirjan, joten ei ole ihme että kirjalla on pituutta. Siinä ei myöskään ole juonta ja kieli on hyvin runollista.

Gaimanin kirjan tavoin en tätäkään olisi koskaan saanut luettua, mutta äänikirjana sen sijaan meni.

★★★
Neil Gaiman - Anansi Boys (2005)

BBC Radio

★★★½
Virginia Woolf - To the Lighthouse (1927) 

BBC Radio

★★
Marcel Proust - Kadonnutta aikaa etsimässä: Combray (1913) 

Yle Areena

Brooklyn & Serkkuni Raakel

Brooklyn

Takakannesta: Eilis Lacey joutuu monien irlantilaistyttöjen tavoin muuttamaan paremman elämän toivossa Amerikkaan. Uudessa maassa Eilis potee aluksi koti-ikävää ja vierauden tunnetta, vaikka hänellä on töitä tavaratalon myyjättärenä, ja vuokrahuone irlantilaisen rouva Kehoen luona. Tansseissa hän tapaa italialaistaustaisen Tonyn, ja tunteet heidän välillään syvenevät. Juuri kun elämä Brooklynissa alkaa asettua uomiinsa, kotoa Irlannista tulee pysäyttävä viesti. Eilis joutuu palaamaan Irlantiin ja tekemään elämänsä tärkeimmän ratkaisun.

Oikeastaan takakansi kertookin kaiken oleellisen kirjasta ja sen tapahtumat hyvin suoraviivaisesti. Verkkaisesti ja hiljaisesti etenevä Brooklyn oli paikoitellen yhtä aneeminen ja hengetön kuin päähenkilönsä Eilis. En kokenut minkäänlaista samaistuspintaa henkilöön, joka tulee, menee ja tekee kaiken niin robottimaisesti - kuin automaatiolla. Läheisen kuolemakaan ei onnistunut pusertamaan irti tunteita ja sain hänestä hyvin totisen ja hymyttömän kuvan. Eilis oli jonkin verran itsenäinen nainen, mutta oliko lopulta monikaan idea hänestä itsestään lähtöisin vai tekikö hän kaikki miten muut sanoivat.

Maahanmuuttoa Brooklyn onnistuu kuvaamaan muuten hyvin: sopeutumista uuteen maahan, koti-ikävää, ennakkoluuloja ja oman paikkansa löytämistä. Kunpa päähenkilö ei vain olisi jäänyt niin vaisuksi.

✚   ✚   ✚

Serkkuni Raakel
Daphne du Maurier on ennestään tuttu Rebekka-romaanistaan, joka sekin edustaa psykologista jännitystä Serkkuni Raakelin tapaan. Jännitys on kietoutunut kaiken taustalle eikä se missään vaiheessa kasva kovin suureksi. Kyse on ennemminkin pahoista aavistuksista ja pienistä vihjeistä, jotka kylvävät epäluuloa.

Philip on kasvanut serkkunsa Ambrosen kasvattamana englantilaisessa aatelislinnassa. Terveydentilansa vuoksi Ambrose matkustaa Italiaan, jossa hän kohtaa Raakelin, leskeksi jääneen serkkunsa ja rakastuu naiseen. He menevät naimisiin, mutta Ambrosen tila huononee. Pahojen aavistusten valtaamana Philip matkustaa hänen luokseen, mutta liian myöhään. Mies on jo kuollut. Tultuaan takaisin Englantiin hän saa Raakelin vieraakseen, joka on tullut tutustumaan edesmenneeen aviomiehensä kotiin. Philip ottaa vastenmielisesti hänet vastaan, mutta vierailun edetessä vihamieliset tunteet muuttuvat aivan päinvastaisiksi varoituksista ja omista alkuperäisistä epäilyistä huolimatta.

Pidän Serkkuni Raakelia kiehtovampana kuin Rebekkaa ja tuo taka-alalla lymyävä jännitys onnistuu olemaan tarpeeksi voimakas luodakseen jännitteitä henkilöiden välille. Kirja tarjoilee myös yllättävän lopun mikä on aina hyvin ilahduttava asia.

★★½
Colm Tóibín - Brooklyn

(Brooklyn, 2009)

Tammi, 2011

Omasta hyllystä

★★★
Daphne du Maurier - Serkkuni Raakel

(My Cousin Rachel, 1951)

Wsoy, 1952

Omasta hyllystä

E. Lockhart - We Were Liars

Welcome to the beautiful Sinclair family.
No one is a criminal.
No one is an addict.
No one is a failure.

Onneksi sitä saa silloin tällöin luettua jonkun englanninkielisenkin kirjan ja uusin on E. Lockhartin kovasti ylistetty We Were Liar, jonka taisin aikoinaan saada lahjaksi omasta toiveesta. Kirja on kerännyt ylistystä ja kotimaisissakin blegeissa sitä on hehkutettu.

Lukiessa paras tilanne on se, ettei tiedä etukäteen oikeastaan juuri mitään, joten jätän tästäkin postauksesta pois juonen ruotimiset pientä alun introa lukuunottamatta. Beechwoodin saarta asuttaa Sinclairin rikas ja etuoikeutettu suku ja siellä serkukset Cadance, Johnny ja Mirren sekä Johnnyn ystävä Gat viettävät kesänsä. Alusta asti on selvää, että on tapahtunut onnettomuus, mutta kertojan tavoin emme mekään tiedä mitä on tapahtunut.

Kirja ei ole mikään tavanomainen hemmoteltujen ja rikkaiden teinien kesäsekoiluromaani niin kuin voisi luulla, vaan se on paljon enemmän ja paljon parempaa. Tyylikkään ja seesteisten lavasteiden takana rakoilee, eikä etuoikeutettuna eläminen tarkoita helppoa elämää. Siinä voi käydä kaikenlaista surullista ja murheellista niin kuin kaikille muillekin ihmisille. Raha ei ratkaise kaikkea, mutta se saattaa vääristää ihmissuhteita.

He was contemplation and enthusiasm.
Ambition and strong coffee.
I could have looked at him forever.

Hassua miten Lockhart on kirjoittanut samaan aikaan niin etäännyttävät, mutta silti niin läheisiltä tuntuvat henkilöhahmot. Lyhyet kappaleet pakottavat lukemaan aina vaan vielä yhden luvun. Ja vielä. Ja vielä yksi. Ja jos persoonallisesta kirjoitustyylistä puhutaan, niin sellainen Lockhartilla todellakin on! Nautin soljuvista sanoista, niiden soinnuista ja mielikuvista. Hän kuvaa herkillä tuntosarvilla rakkautta ja nuoruutta.

Ainoaksi pettymykseksi jäi loppu, mikä on todella suuri harmi. Kaiken sen hehkutuksen jälkeen mitä We Were Liars on saanut osakseen, latasin loppuun suuria odotuksia, mutta lannistuin. Että aha, tässäkö se Suuri Käänne oli? Olin jo aavistanut jotain sen kaltaista. Kirjan nimikään ei täysin auennut, mutta tykkään kansista. Ei aivan täysosuma, mutta hyvä kylläkin!

★★★★
E. Lockhart - We Were Liars

Hot key books, 2014

Omasta hyllystä

Teoksia kuolemasta: sarjisvinkkejä vol.1

Romaanien lukeminen on jäänyt viime aikoina vähemmälle ja olenkin yhä useammin ottanut luettavaksi jonkin sarjakuvan, sillä niihin tarttuminen on ollut matalamman kynnyksen takana ja jos aikaa on vähän ei välttämättä halua lukea vain yhtä sivua romaanista, mutta sarjakuvassa samassa ajassa pääsee jo pitkälle. Tällä kertaa niputan samaan postaukseen kolme albumia, joita kaikkia yhdistää sopivasta synkkyys ja ennen kaikkea kuolema. Jos etsit iloista lukemista käänny äkkiä kannoillasi!

✚   ✚   ✚

Dying
Aloittakaamme sarjakuvasta, jossa ei ole ollenkaan tekstejä. Kyseessä on Sami Ahon, ilmeisestikin omakustanne, Dying, joka ymmärrettävästi alkaa talosta ja siirtyy siitä metsään ja loppu onkin silkkaa mielikuvituksen lentoa, muotoja, valoa ja pimeyttä. Mielenkiintoinen on teoksen nimi Dying, sillä näin kuvien kuvaavan jopa maapallon syntyä - jos siis tarinan ihan alun unohtaa. Sarjakuvasta saa varmasti keksittyä vaikka minkälaisia tulkintoja, joten jos arvoituksellisuus ja tulkinnallisuus kiinnostaa, niin suosittelen.

✚   ✚   ✚

Kullervo
Takakannesta: Kalevalaista kyberpunkkia surrealistisessa suurkaupungissa. Tarina kovaonnisesta Kullervosta kuulostaa tutulta mutta näyttää joltain ihan muulta. Genen futuristisissa visioissa Karjalan kunnaat ovat muisto vain ja Kullervo irokeesipäinen androidi, joka onnistuu sekoilemaan pilalle oman elämänsä - ja siinä sivussa muutaman muunkin elämän.

Gene on onnistunut lähestymään jo niin tuttua aihetta hyvin erilaisesta näkökulmasta. Roisi tulkinta sekoittaa sarjakuvaa ja Kalevalaa, sillä tarina on luettavissa myös runomuodossa. Minullehan tämä sopii mainiosti, sillä se tarjoaa samalla kuvallisen tulkinnan välillä muuten niin hankalasti ymmärrettävästä tekstistä. "Juohtui mielehen minulle, puuttui aivohon ajatus mennä tuonne toisialle, käyä Untamon kylähän, kostoa sukuni surma, ison kohlut, maammon mahlat, polttoa tuvat tuhaksi, kypeniksi kyyetellä."

Kaikesta karmeudesta ja rumuudesta huolimatta pidin kovasti ja Kullervo tosiaan tarjoaa uuden lähetymistavan Kalevalaan. Lukisin kyllä lisää, jos Gene olisi tarttunut muihin Kalevalan tarinoihin. Tämän rinnalle suosittelen myös Eino Leinon Helkavirsiä -sarjakuva-albumia, jossa suomalaiset tekijät ovat tehneet omannäköisen versionsa Leinon runoista. Niissä on samaa rujoutta ja taiteellisuutta kuin Kullervossa.

✚   ✚   ✚

The Crow
Raskaamman sarjan ystäville löytyy John Shirleyn ja Kevin Coldenin uudelleen tulkinta aluperin James O´Barrin luomasta The Crow -sarjakuvasta. Jos nimi ei ole tuttu sarjakuvan muodossa, niin ehkäpä paremmin Brandon Leen tähdittämänä elokuvana, joka surullisesti jäi miehen viimeiseksi roolisuoritukseksi.

The Crow sijoittuu Tokioon, jossa amerikkalaisen vaihto-oppilaan Jamie Osterbergin kihlattu Haruko Tatsumi viedään häneltä. Mies lähtee perään kostoretkelle, joka päättyy hänen kuolemaan, lasinsirpaleiden keskelle hautausmaalle. Haudasta kaivautuu ylös uudelleen syntynyt Jamie, valkonaamainen ja mustahuulinen, joka variksensa kanssa lähtee suorittamaan kostoretkeä loppuun mihin hänen edellinen minänsä ei pystynyt.

"But crows are clever - and in shinto they're good spirits..."

Voin varoittaa, että tässä albumissa veri lentää ja päät sinkoilevat ympäriinsä. Armoa ei tunneta ja jokainen saa vastata omista pahoista teostaan miehelle, jota omatunto ei kolkuta. Kuolleiden toverien henget auttavat miestä etsinnöissä. Viimeiset parisenkymmentä sivua loikkasivat ulottuvuuteen, joka meni yli ymmärrykseni ja tuntui kovin irralliselta. Vaikka tämä kyseinen versiointi ei aivan makuuni ollutkaan, kiinnostuin väistämättä O´Barrin alkuperäisestä versiosta.

★★★
Sami Aho - Dying

2014

Kirjastosta

★★★★
Gene Kurkijärvi - Kullervo

Like, 20

Kirjastosta

★★
John Shirley & Kevin Colden - The Crow

IDW, 2013

Kirjastosta

Faith Erin Hicks - Friends with Boys

Friends with Boys -sarjakuvan kansi oli varmasti suurin syy lainaamiseen, sillä sen sommittelu on hauska ja värit ihanat. Kansi suorastaan houkuttelee lukemaan.

Tähän mennessä Maggie on ollut kotikoulussa äitinsä opetettavana, mutta nyt hänen on mentävä high schooliin muiden nuorten tavoin. Vähemmästi sitä on paniikissa. Käytävät ovat täynnä ihmisiä ja oikea luokkahuone pitäisi löytää. Maggien kolme veljeä on samassa koulussa, joka tuo vähän lohtua, mutta tyttö ei ole sosiaalisesti yhtä itsevarma kuin he. Ruokatunnilla löytyy jopa juttukaveri Lucystä ja myöhemmin myös hänen veljestään Alistairista, jotka eivät kuulu suosituimpien oppilaiden klikkiin. Lisämaustetta tarinaan tuo Maggielle haustausmaalla ilmestyvä kummitus, josta tyttö ei ota selkoa. Mitä se oikein haluaa?



Faith Erin Hicksin piirrustusjälki on yhtä ilmeikäs kuin hänen hahmonsakin ja juuri hahmojen kasvojenilmeet kertovat paljon enemmän kuin itse sanat. Sarjakuva ei ole kaikista perinteisin high schooliin tarina (kiitos siitä!), vaan se kertoo kasvutarinan. Mieleen tulee Vera Brosgolin Anya's Ghost, jossa siinäkin on kummitus ja hieno tarina.

★★★★
Faith Erin Hicks - Friends with Boys

First Second, 2012

Kirjastosta
#sarjakuvahaaste