Näytetään tekstit, joissa on tunniste Daphne du Maurier. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Daphne du Maurier. Näytä kaikki tekstit

25.3.2018

Brooklyn & Serkkuni Raakel



Brooklyn
Takakannesta: Eilis Lacey joutuu monien irlantilaistyttöjen tavoin muuttamaan paremman elämän toivossa Amerikkaan. Uudessa maassa Eilis potee aluksi koti-ikävää ja vierauden tunnetta, vaikka hänellä on töitä tavaratalon myyjättärenä, ja vuokrahuone irlantilaisen rouva Kehoen luona. Tansseissa hän tapaa italialaistaustaisen Tonyn, ja tunteet heidän välillään syvenevät. Juuri kun elämä Brooklynissa alkaa asettua uomiinsa, kotoa Irlannista tulee pysäyttävä viesti. Eilis joutuu palaamaan Irlantiin ja tekemään elämänsä tärkeimmän ratkaisun.

Oikeastaan takakansi kertookin kaiken oleellisen kirjasta ja sen tapahtumat hyvin suoraviivaisesti. Verkkaisesti ja hiljaisesti etenevä Brooklyn oli paikoitellen yhtä aneeminen ja hengetön kuin päähenkilönsä Eilis. En kokenut minkäänlaista samaistuspintaa henkilöön, joka tulee, menee ja tekee kaiken niin robottimaisesti - kuin automaatiolla. Läheisen kuolemakaan ei onnistunut pusertamaan irti tunteita ja sain hänestä hyvin totisen ja hymyttömän kuvan. Eilis oli jonkin verran itsenäinen nainen, mutta oliko lopulta monikaan idea hänestä itsestään lähtöisin vai tekikö hän kaikki miten muut sanoivat.

Maahanmuuttoa Brooklyn onnistuu kuvaamaan muuten hyvin: sopeutumista uuteen maahan, koti-ikävää, ennakkoluuloja ja oman paikkansa löytämistä. Kunpa päähenkilö ei vain olisi jäänyt niin vaisuksi.


✚   ✚   ✚


Serkkuni Raakel
Daphne du Maurier on ennestään tuttu Rebekka-romaanistaan, joka sekin edustaa psykologista jännitystä Serkkuni Raakelin tapaan. Jännitys on kietoutunut kaiken taustalle eikä se missään vaiheessa kasva kovin suureksi. Kyse on ennemminkin pahoista aavistuksista ja pienistä vihjeistä, jotka kylvävät epäluuloa.

Philip on kasvanut serkkunsa Ambrosen kasvattamana englantilaisessa aatelislinnassa. Terveydentilansa vuoksi Ambrose matkustaa Italiaan, jossa hän kohtaa Raakelin, leskeksi jääneen serkkunsa ja rakastuu naiseen. He menevät naimisiin, mutta Ambrosen tila huononee. Pahojen aavistusten valtaamana Philip matkustaa hänen luokseen, mutta liian myöhään. Mies on jo kuollut. Tultuaan takaisin Englantiin hän saa Raakelin vieraakseen, joka on tullut tutustumaan edesmenneeen aviomiehensä kotiin. Philip ottaa vastenmielisesti hänet vastaan, mutta vierailun edetessä vihamieliset tunteet muuttuvat aivan päinvastaisiksi varoituksista ja omista alkuperäisistä epäilyistä huolimatta.

Pidän Serkkuni Raakelia kiehtovampana kuin Rebekkaa ja tuo taka-alalla lymyävä jännitys onnistuu olemaan tarpeeksi voimakas luodakseen jännitteitä henkilöiden välille. Kirja tarjoilee myös yllättävän lopun mikä on aina hyvin ilahduttava asia.

★★½
Colm Tóibín - Brooklyn
(Brooklyn, 2009)
Tammi, 2011
Omasta hyllystä

★★★
Daphne du Maurier - Serkkuni Raakel
(My Cousin Rachel, 1951)
Wsoy, 1952
Omasta hyllystä

6.10.2016

Daphne du Maurier - Linnut


Joulukuun kolmannen päivän vastaisena yönä 
tuuli muutti suuntaansa, ja yhtäkkiä oli talvi.
kirjan alku

Daphne du Maurierilta olen ennestään ehtinyt lukea ennen blogiaikaa Rebekan. Jännistyskertomus on Linnutkin, joka on lukemani novellikokoelman niminovelli ja nimi on monille varmasti tuttu samannimisestä Alfred Hitchcockin elokuvasta. Pelkästään trailerin perusteella voin sanoa, että novellisssa ja elokuvassa on samaa vain demoniset linnut, mutta Hitchcock onkin ottanut vain innoituksensa novellista.

Lyhyesti kerrottuna Linnut kertoo sotainvalidi Nat Hockenista, joka tekee maatilalla kevyitä töitä. Kotona hänellä on vaimo ja lapsia ja elämä menee rauhallisia uriaan, kunnes linnut alkavat käyttäytyä oudosti. Ne hyökkäilevät ihmisten kimppuun ja nokkiva verille.

"Tänä syksynä linnut olivat olleet rauhattomampia kuin koskaan aikaisemmin. Niiden liikehdintä oli sitäkin silmiinpistävämpää, kun päivät olivat lämpimiä ja tyyniä. Joskus saattoi sattua, että kun traktori kulki edestakaisin länsipuolen rinteillä maanviljelijän ajamana, sekä mies että kone katosivat hetkeksi sunnattoman kieppuvan ja kirkuvan lintuparven taakse."

Onneksi en kärsi lintufobiasta. Pelottavaa on ajatus, että jokin eläinlaji ottaisikin arvaamatta tähtäimeensä ihmiset ja nimenomaan tuhoamistarkoituksessa. Kenties tämän myötä pitäisi enemmän ajatella ihmisten suhdetta eläimiin ja luontoon. Daphne du Maurier on osannut luoda painostava tunnelman taistelussa ihmiset vastaan linnut. Loppu on jätetty avonaiseksi lukijan saadessa täydentää sen ihan niin kuin parhaaksi näkee. Hämmentävää että kokoelman kansi sopisi ennemminkin elokuvan kanneksi kuin novellin.

_______

Daphne du Maurier - Linnut
(The Birds, 1952)
Wsoy, 1974
Kirjastosta
Hämärän jälkeen-haaste
Halloween-haaste 
Tähtiä: ★★★
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...