Kevään uutuuksia 2017

Jälleen on se aika vuodesta, kun pääsee tutkailemaan kevään kirjakatalogeja ja merkkaamaan ne mielenkiintoisimmat ylös. Ja jälleen kerran todettakoon, että lista tulee olemaan vuoden lopussa paljon pidempi, sillä muista blogeista saa vuoden varrella napsittua hyviä vinkkejä, joita ilman ei itse olisi ehkä tajunnut kirjaan tarttua. Mainittakoon tässä vaikka Leena Parkkisen Säädyllinen ainesosa, joka ei listallani ollut, mutta kollegoiden suosituksesta luin. Oli muuten tämän vuoden yksi kirkkaimpia kotimaisia.

Alla listattuna houkuttelevimmat kuukausittain.

Blake Crouch: Pimeää ainetta (1/2017, Tammi)
"jännitysromaani kvanttifyysikosta, joka elä rinnakkaistodellisuudessa"
Stephenie Meyer: Kemisti (1/2017, Otava)
"hän saa pitää henkensä, jos suostuu vielä yhteen tehtävään"
Jessi Buron: Nukkekaappi (1/2017, Otava)
"lukuromaani rakkaudesta ja petoksesta"
Winston Graham: Poldark - Syytetty (1/2017, Gummerus)
"sarjan kolmas osa" 

Liane Moriarty: Tavalliset pienet pihajuhlat (2/2017, Wsoy)
"--oivalluksia rakastamisesta, vanhemmuuden vaikeudesta ja naisten välisestä ystävyydestä" 
Chris Riddell: Ottilia ja keltainen kissa (2/2017, Gummerus)
"ottilia ruskeamaa: nokkela valepukujen valtiatar" 

Stephanie Garber: Caraval (3/2017, Wsoy)
"fantasiaromaani vie lukijansa Dragnan sisarusten mukana Caravalin pelimaailmaan" 
Tove Jansson: Bulevardi ja muita kirjoituksia (3/2017, Tammi)
"syventää kuvaa monipuolisesta taiteilijasta" 
Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu (3/2017, Otava)
"romaani ihmisestä, perheestä ja maailmanlopusta, klassinen kesähuviladraama"
Lucinda Riley: Seitsemän sisarta (3/2017, Bazar)
"Seitsemän sisarta aloittaa kirjasarjan seitsemästä nuoresta naisesta" 
Han Kang: Vegetaristi (3/2017, Gummerus)
"etelä-korea, ihmismielen hajoaminen ja sen vaikutus lähipiiriin"
Tiina Raevaara: Veri joka suonissani virtaa (3/2017, Like)
"onko rakkaus kuolemaakin vahvempi?"

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (4/2017, Wsoy)
"Napoli-sarjan toinen osa" 
Lars Jansson: Muumi - Sarjakuvaklassikot X (4/2017, Wsoy)
"vampyyri ja televisio rikkovat Muumilaakson rauhan" 
Ertimo & Kontinen: Vesi - kirja maailman tärkeimmästä aineesta (4/2017, Myllylahti)
"vesi on kirja, jossa selviää, miksi vesi on maailman tärkein aine"
J. K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (4/2017, Tammi)
"käsikirjoitus samannimiseen elokuvaan"

Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula (5/2017, Bazar)
"--ajojahti ja suvun salaisuudet johdattavat Flavian aina kauas yläilmoihin asti Harrietin vanhalla lentokoneella." 

Lauren Kate: Langennut (7/2017, Wsoy)
"Trillerimäinen yliluonnollinen romanssi"

Dorothy Sayers - Mainosmurha

- Olinpa vähällä unohtaa, sanoi mr Hankin ja pysäytti
miss Rossiterin tämän noustessa ylös poistuakseen,
- tänään tulee uusi tekstimies.

kirjan alku

Enää pari päivää tätä vuotta jäljellä, mutta vielä on pieni kasa kirjoja postaamatta, joten siksi tiheä päivitystahti. Jonkinmoisen - tahattoman - tauon jälkeen olen palannut dekkareiden pariin. Dorothy Sayersin Mainosmurha löytyy 1001 kirjan listalta, jota edistän enemmän tai vähemmän huomaamattani.

Pymin Mainostoimisto oli Lontoon kunnianarvoisin, joten tuntui mahdottomalta, että Victor Deanin valitettavaan kuolemaan liittyisi mitään hämärää. Mutta toimiston uusi työntekijä Job Bredon osoitti tavatonta harrastusta edeltäjäänsä kohtaan. Tämä oli enteellistä, sillä lankonsa poliisitarkastaja Parkerin kautta hänellä oli läheiset suhteet Scotland Yardiin.

Kun sitten poliisille ilmoittautui Morning Starin yritteliäs reportteri Hector Puncheon joka kertoi taskuunsa salaperäisellä tavalla ilmestyneestä paketista valkoista jauhetta, ja kun Lontoon yöelämän näkyvä hahmo Dian de Momerie yritti saada pilliä soittavan harlekiinin pauloihinsa, alkoi kutoutua verkko, joka lopulta vangitsi häikäilemättömän rikollisjoukkueen ja paljasti tavan, jolla se oli käyttänyt Pymin Mainostoimistoa hyväkseen. Takakansi

Ennen puoltaväliä koin lukuväsymystä. Kirjassa on turhia, ei-mihinkään johtavia keskusteluja ja tiivistämisen varaa olisi ollut. Kiinnostavinta luettavaa oli Sayers kuvaukset mainostoimistossa työskentelystä ja samankaltaisessa ympäristössä työskennelleet varmasti tunnistavat monia hyvin tuttuja tilanteita. Enemmän olisin voinut lukea myöskin Lontoon yöelämästä ja Bredonin kaksoiselämästä.

Varmaan ihan hieno ja kekseliäs dekkari, mutta alan epäillä, ettei Sayers ole aivan minua varten.

_______

★★½
Dorothy Sayers - Mainosmurha

(Murder Must Advertise, 1933)

Otava, 1960

Kirjastosta

Winston Graham - Demelzan laulu (#2)

Julian syntymän aikoihin puhjennut myrsky oli kuin ennusmerkki.

kirjan alku

Uudelleen suomennetun historiallisen sarjan toisessa osassa Poldarkin tarina jatkuu ja jos ensimmäistä osaa ei ole lukenut ja haluaa välttyä juonipaljastuksilta, suosittelen skippaamaan tämän tekstin. 

Cornwall, 1788–1790

Demelza, Ross Poldarkin kerran pelastama köyhän kaivosmiehen tytär, on varttunut kukoistavaksi nuoreksi naiseksi ja päätynyt naimisiin Rossin kanssa. Heidän ensimmäisen lapsensa syntymä on suuri ilo, mutta sekasortoisen aikakauden tapahtumat panevat heidän liittonsa koetukselle.

Demelzan yritykset sopeutua herrasväen – ja aviomiehensä – tapoihin johtavat toinen toistaan hämmentävämpiin tilanteisiin. Ross aloittaa katkeran kamppailun kaivostyöläisten puolesta ja tulee kylväneeksi siemenen loputtomaan vihanpitoon vaikutusvaltaisen George Warlegganin kanssa. Pystyykö Demelza löytämään tavan rakentaa siltoja, ennen kuin erimielisyydet tuhoavat hänen ja Rossin mahdollisuuden onneen? Takakansi

Ross Poldark jatkaa oman tiensä kulkemista ja suunnittelee kupariyhtiön perustamista, joka vallitsevissa olosuhteissa tarkoittaa salaisia suunnitelmia ja muiden miesten apua. Ross ja Demelza puuhavat molemmat tahollaan omiaan, joka lopulta johtaa Rossin riitaa sukulaisensa kanssa sekä vielä johonkin paljon ikävämpään. Synkäksi kirjan sävyttää julmat kohtalot vankilassa ja kohtalokkaat sairaudet, joita ihmiset pelkäävät. Yhtiöitä katuu, kaivostyöläiset menettävät työpaikkansa ja rikkaat menettävät huomattavan osuuden tuloistaan. Iloisiakin tapahtumia on kuten Verityn ja hänen rakkaansa palaaminen yhteen, mutta sekin vaatii veronsa.

Sarjan kolmas osa Syytetty ilmestyy jo tammikuussa 2017.

_______

★★★½
Winston Graham - Demelzan laulu

(Demelza, 1946)

Gummerus, 2016

Arvostelukappale

Muita postauksia
Winston Graham: Poldark - Kapinallinen (#1)

Karoliina Korhonen - Suomalaisten painajaisia

"Jos sinusta tuntuu jotenkin tutulta lukiessasi tätä kirjaa,
sinunkin sisälläsi todennäköisesti on pieni Matti."

kirjan alusta

Suomalaisten painajaisia on vähäsanaista vertaistukea. Siinä tiivistyy hauskasti hyvin tunnistettavia suomalaisille tyypillisiä piirteitä. Kyllä, tunnistan itseni joistain kuvista, mutta voin ilokseni todeta, että pieni Matti sisälläni on pienentynyt vuosi vuodelta. Sarjakuva tarttuu Matille kiusallisiin tilanteisiin, joista suurin osa liittyy sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Karoliina Korhosen sarjakuvat ilmestyivät alunperin netissä ja tänä vuonna niistä on koottu kirja. Löytyy myös englanniksi nimellä Finnish Nightmares. Matti haluaa olla rauhassa ja miettii helposti mikä itsessä on vikana, jos bussissa vierustoveri vaihtaa paikkaa. Ja jos itse huomaa vapaan paikan, ei siihen vaihtaminen olekaan niin helppoa, sillä mietitään mitä jos vierustoveri pahoittaa mielensä. Nolostuttavia tilanteita ovat julkisten puheiden pitäminen ja kaikkien kuullen saadut kehut.

Sarjakuvat ovat yhden sivun juttuja ja ne on tehty yksinkertaisista viivapiirroksista. Hyvin kärjistettyjähän tilanteet ovat, mutta osuvia ja siksi niille voi nauraa. Loistava tietopaketti suomalaisista ulkomaalaisille, eipä sitten tarvitse ihmetellä suomalaisten vaiteliaisuutta ja vieraiden ihmisten välttelyä.

_______

★★★★
Karoliina Korhonen - Suomalaisten painajaisia

Atena, 2016

Kirjastosta

Per Petterson - Hevosvarkaat

"Varhainen marraskuu. Kello on yhdeksän.
Ikkunaan törmäilee talitiaisia."

kirjan alku

Per Petterson on norjalainen kirjailija, joka nousi kansainväliseksi tapauksesti viidennen romaaninsa Hevosvarkaat kohdalla. Hevosvarkaat on tarina isästä ja pojasta ja heidän suhteestaan.

Norjan ja Ruotsin rajaseudulla isän kanssa vietetyn kesän traagiset tapahtumat tempaisivat 15-vuotiaan Trondin väkivaltaisesti nuoruuden viattomuudesta kohti aikuisuutta. Nyt, 67-vuotiaana, erakoitunut Trond elää koiransa Lyyran kanssa samalla syrjäisellä seudulla. Yllättäen arkisten puuhien täyttämään elämään astuu tuttu hahmo vuosien takaa. Muistot vievät Trondin uudelleen joen varrella vietetyn kuuman kesän dramaattisiin tapahtumiin. Iholle nousevat suhde isään ja kiihkeästi eletyt onnen hetket, mutta myös täyttymättömät lupaukset ja suuret menetykset. Norjan jylhät metsät hengittävät vahvasti mukana ja taustalla virtaa joki, kuin ohikiitävä elämä. Takakansi

Tarina elää kahdessa aikatasossa Trondin nuoruudessa ja nykyisyydessä, kun hän on jo vanha mies. Isä on jäänyt Trondin mielessä alle 40-vuotiaaksi, sillä sen ikäisenä hän katosi pojan elämästä. Romaanissa puidaan tätä isäsuhdetta ja sen aiheuttamia tuntemuksia.

-Sinusta on tullut aikuinen.

- Ei ihan, sanoin, sillä tiesin että ympärillä tapahtui asioita joita en ymmärtänyt
mutta joita aikuiset ymmärsivät, mutta sinne ei enää ollut pitkä matka,
olin jo aika lähellä.

Kirjan rytmi on yhtä kiireetön kuin päähenkilön elämä eli hyvin verkkaisesti edetään. Tätä olisi pitänyt lukea hitaasti, mutta olin liian malttamaton, enkä jaksanut jäädä ihastelemaan maisemia ja rauhaa vaan halusin hölkätä jo eteenpäin. Vaikka viihdyin molemmissa aikatasoissa, levollisemmin asetuin aloilleni lukemaan vanhasta Trondista, jota Petterson viipyilevä tyyli tuki paremmin.

Hevosvarkaat-nimeä pidän harhaanjohtavana, sillä odotin ihan toisenlaista kirjaa. Jonkinlaista jännitysnäytelmää kenties, mutta Hevosvarkaat on kaikkea muuta. Se on tunnelmoiva ja aikaa ottava, jossa upeinta on luonnon läheisyys ja sen jylhyys.

_______

★★★½
Per Petterson - Hevosvarkaat

(Ut og stjaele hester, 2003)

Otava, 2009
Kannen kuva: Joseph Shan Pao Lo

Omasta hyllystä

Suomalaisten kirjailijoiden vuosi

Ensi vuonna Suomi täyttää pyöreät sata vuotta ja omassa blogissani juhlistan tuota merkkipäivää lukemalla aiempaa enemmän teoksia suomalaisilta kirjailijoilta vuoden 2017 aikana. Ei luulisi olevan mikään vaikeasti saavutettava tavoite, sillä aikaisempina vuosina kotimaisten kirjojen määrä on ollut parinkymmenen prosentin luokkaa kaikista luetuista.

Ensi vuoden kirjamessuillakin on myös sopivasti teemana Suomi, joten yleissivistyksellisten aukkojen täyttäminen on tältäkin osalta suositeltavaa. Lisäksi huomasin tässä taannoin, että Kirjat kertovat -blogi teki haasteen sekin satavuotiaan itsenäisyyden kunniaksi. Saankin siis kätevästi niputettua nämä kaksi yhteen. Sataa kirjaa ei saldoksi tule, sen voin jo nyt sanoa, mutta henkilökohtainen tavoite on yksinkertaisesti vain lisätä kotimaisten määrää.

Tunnustan ettei suomalainen kirjallisuus saa aivan hyppimään riemusta, sillä mieleen hiipii ensimmäisenä raskassoutuiset (erityisesti miesten kirjoittamat) klassikot kuten Suuri illusioni, Leijat Helsingin yllä, Manillaköysi ja Maa on syntinen laulu. Sitten kuitenkin muistan yhä uudelleen, että olen lukenut niin paljon hyviäkin: Yö ei saa tulla, Usva, Pyöveli, Ruben-sarja, Oneiron, Ihon alaiset, Kuokkamummo, Säädyllinen ainesosa... Tänä vuonna etsin noita helmiä lisää ja ajattelin löytääkin!

Nyt kun tavoite on täällä ihan julkisesti ilmoitettu, niin ehkä saankin jotain aikaiseksi, eikä tämä taas jää vain ajatuksen tasolle. Alla listattuna jonkinlainen alustava TBR-lista kirjastosta lainattavista ja omasta hyllystä löytyvistä teoksista.

TBR
Leena Krohn - Unelmakuolema
J. P. Koskinen - Ystäväni Rasputin
                          Kuinka sydän pysäytetään
Tommi Kinnunen - Neljäntienristeys
Otto Lehtinen - Wurlitzer
Sirpa Kähkönen - Graniittimies
Sinikka ja Tiina Nopola - Heinähattu ja Vilttitossu -sarja
Sofi Oksanen - Norma
Tiina Raevaara - Eräänä päivänä tyhjä taivas
                           Hukkajoki
Pauliina Rauhala - Taivaslaulu
Mikaela Strömberg - Sophie
Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia
Saara Turunen - Rakkaudenhirviö
Antti Tuomainen - Muistilabyrintti
Tuutikki Tolonen - Mörkövahti
Maria Turtschaninoff - Maresi: Punaisen luostarin kronikoita
Eeva Vuorenpää - Kotkansilmä
 
Omasta hyllystä
Anni Blomqvist - Myrskyluoto
Laila Hirvisaari - Hylätyt talot, autiot pihat
Emmi Itäranta - Teemestarin kirja
Tove Jansson - Kuuntelija
Pasi Ilmari Jääskeläinen - Harjukaupungin salakäytävät
Anni Kytömäki - Kultarinta
Enni Mustonen - Paimentyttö
Marissa Mehr - Veristen varjojen ooppera
Miika Nousiainen - Maaninkavaara
Seita Parkkola - Viima
Johanna Sinisalo - Kädettömät kuninkaat
Kaari Utrio - Yksisarvinen
                      Haukka, rakkaani
Jussi Valtonen - He eivät tiedä mitä tekevät


Eiköhän tällä listalla ainakin alkuun päästä. Vinkkejä otetaan ehdottomasti vastaan pitkin matkaa - mielellään niitä viiden tähden helmiä! Minua kiinnostaa maaginen realismi, pientet yhteisöt ja kylät sekä koskettavuus ja puhuttelevuus. Jos joku muukin kokee huonoa omatuntoa huonon kotimaisen kirjallisuuden tuntemisen takia tai muuten vain haluaa Suomea juhlistaa, niin liity toki mukaan Kirjat kertovat -blogissa. 

Isabel Allende - Rakkaus ja varjo

"Ensimmäinen aurinkopäivä havahdutti talvikuukausien maahan varastoiman kosteuden, ja vanhukset, jotka käyskentelivät puutarhan tarkkaan muotoiltuja polkuja, tunsivat hauraita luitaan lämmittävän mukavasti."

kirjan alku

Olihan se pyörinyt jo pitkään takaraivossa. Ajatus siitä, että jossain vaiheessa ei joku Isabel Allenden kirja nappaa. Näin pian en kuitenkaan sen ajatellut käyvän. Olen tykännyt hurjasti hänen muusta tuotannostaan ja esimerkiksi Henkien talo kuuluu parhaimmista parhaimpiin. Rakkaus ja varjo ei ole huono, mutta ei yllä tähän asti lukemieni tasolle.

Varakkaassa perheessä kasvanut Irene Beltrán on elänyt suojeltua elämää äitinsä siiven alla, tietämättömänä maailmanmenon oikeasta laidasta juuri mitään. Hänet on monien muiden saman yhteiskuntaluokkalaistensa tavoin kasvatettu kieltämään tosiasiat. Toimittajana työskentelevä Irene palkkaa valokuvaajakseen työttömän psykologin Francisco Lealin. Franciscon köyhä perhe on taas hyvin tietoinen Chilen kansalaisten sorrosta ja sotilasjuntan vallankäytöstä. He koittavat puuttua epäkohtiin paljastumisenkin pelossa osallistumalla hallituksen vastaisiin toimiin.

- Ja nyt ystäväni saat luvan kertoa mikä sinua painaa.

- Se että olen tähän asti elänyt unessa, ja pelko siitä että nyt herään.

Keskiössä on lisäksi Ranquielon perheen tytär Evangelina, joka vaihtui sairaalassa toiseen vauvaan ja asuu siitä syystä kasvattiperheensä kanssa. Evangelina kärsii kaatumatautia muistuttavista kohtauksista ja perhe häpeää häntä. He vievät Evangelinan enemmin poppamiehen kuin lääkärin luo. Lähiseudun ihmiset kiinnostuvat tytöstä tämän parantavien voimien vuoksi. Eräänä päivänä Irenen ja Franciscon ollessa tekemässä juttua tytöstä, armeijan miehet vievät Evangelinan kuulusteltaviksi ja myöhemmin sanovat vapauttaneensa tämän, mutta häntä ei kuulu kotiin.



Tutustuminen Franciscoon aloittaa uuden aikakauden Irenen elämässä. Hän tulee hyvin tietoiseksi ympärillään tapahtuvista vääryyksistä ja sotilasjuntan harjoittamasta mielivaltaisesta vallankäytöstä. Irene muuttuu ja hienot vaatteet ja helyt saavat kyytiä. Allenden kirjoista tuttuun tapaan mukana on maagisia elementtejä kuten Evangelinan parantava voima, mutta paljon vähemmän jos muihin vertaa. Franciscon ja Irenen tarina ja rakkaus jäävät taustalle ja suurimman valokeilan itselleen nappaa sorto, diktatuuri ja sotajoukot.

"Pelokas kuiskutus, joka oli vuosikaudet pysytellyt ovien ja suljettujen säleverhojen takana, tunkeutui nyt kaduille ja muuttui karjunnaksi. Tämä valitushuuto, jota yhä uudet päivänvaloon tulleet tapaukset voimistivat, ravisteli lopulta lähes joka sielua."

_______

★★★½
Isabel Allende - Rakkaus ja varjo

(De amor y de sombra, 1984)

Otava, 1987
Kannen kuva: Leena Wallikivi

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Isabel Allende: Auroran muotokuva
Isabel Allende: Rouva Fortunan tytär
Isabel Allende: Henkien talo

Mark Frost - Twin Peaks: Salattu historia

"Oheinen aineisto on luottamuksellinen
ja tarkoitettu vain teidän luettavaksenne."

kirjan alku

Twin Peaks: Salattu historia -kirja on sarjan fanien must-read, mutta kultti-ilmiö Twin Peaksistä tietämättömiä en suosittele tarttumaan opukseen, sillä kirjassa paljastetaan tuotantokausien tapahtumia reippaalla kädellä, eivätkä jutut varmastikaan muutenkaan avaudu, jos ei tarina ole tuttu. Minun kaltaisille, Twin Peaksin tunteville, kirja valottaa henkilöiden taustoja lisää. Kukapa nyt ei haluaisi tietää Kirjatalon poikien lempikirjoja (paljastus: yhdellä oli John Irvingin Garpin maailma!) tai ottaa lisää selvää mystisestä Log Ladystä (en suostu kutsumaan häntä suomennetulla nimellä).

On löydetty kansion, johon on koottu aineistoa liittyen Dale Cooperin aikoinaan tutkimaan Laura Palmerin murhaan Twin Peaksin kaupungissa. Pitkin kirjaa löytyy erinäisiä sivuhuomautuksia marginaalissa ja näiden sivuhuomautusten kirjoittajalle on annettu tehtäväksi käydä kyseinen aineisto läpi ja selvittää kuka tai ketkä ovat sen laatineet. Melkein kuin dokumenttikirjaa lukisi: teos sisältää muun muassa kirjeitä, kuvia, tutkimuksia, virallisia papereita, lehtileikkeitä, kuulustelupöytäkirjoja... 

"Muista, että pöllöt eivät ehkä ole sitä miltä näyttävät, mutta niillä on tärkeä tehtävä:
ne muistuttavat, että meidän pitää katsoa pimeyteen"

Salattu historia alkaa aina 1800-luvulta eli ollaan vielä hyvin kaukana Twin Peaksin varsinaisista tapahtumista. Tämä osuus oli epäkiinnostavaa täytettä ja se sisälsi paljon käsinkirjoitettuja kirjeitä, joista ei meinannut selvää saada, joten ne ainakin jäi lukematta. Mielenkiintoiseksi kirja muuttui vasta, kun tutut hahmot alkoivat ilmestyä mukaan sivuille. Mukava jälleentapaaminen! Suorastaan ahmin kirjan siitä eteenpäin. Henkilöiden menneisyyttä paljastetaan paljon enemmän kuin sarjaa katsomalla on saanut tietää. Tämä siis toimii hyvin välipalakirjana kolmatta kautta malttamattomana odotellessa.

_______

★★★★
Mark Frost - Twin Peaks

(The Secret History of Twin Peaks, 2016)

Otava, 2016
Kannen suunnittelu: Headcase design

Arvostelukappale

H. C. Andersen - Punaiset kengät +elokuva

"Olipa kerran pieni tyttö, soma ja herttainen, mutta niin köyhä, 
että hänen täytyi kesäisin kulkea avojaloin ja talvisin isoissa 
puukengissä, jotka hiersivät hänen jalkateränsä aivan punaisiksi."

kirjan alku

Satutaituri H. C. Andersenin tarina Punaisista kengistä kertoo köyhästä Karen-tytöstä, jolle suutarimuori ompelee verkatilkuista punaiset kengät. Samana päivänä Karenin äiti haudataan ja eräs vanha rouva ottaa tytön hoiviinsa. Kengät poltetaan. Ripille pääsyä varten Karen saa uudet vaatteet ja kengät ja rouvan huonoa näköä hyödyntäen Karen saa itselleen jälleen toivomansa punaiset kengät. Kirkon aikana tytön päähän ei mahtunut muuta kuin hänen hienot kenkänsä. Muilta kirkossa olleilta vanha rouva saa kuulla Karenin punaisista kengistä ja käskee tämän jatkossa käyttää aina mustia.

Seuraavan sunnuntain ehtoolliskirkkoon Karen laittaa jalkaansa vastoin käskyä punaiset kengät. Kirkonovella heitä on vastassa sotamies, joka ihailee tytön kenkiä. Messun jälkeen hän huudahtaa "Ovatpas kauniit tanssikengät!" ja Karen ottaa muutaman tanssiaskeleen. Siitä tanssista ei loppua meinaa tulla. Kengät saatiin kuitenkin tytön jaloista pois.

Vanha rouva sairastuu ja tarvitsee huolenpitoa, mutta kaupungissa on tanssiaiset, jonne Karen haluaa enemmän mennä - punaiset kengät jalassaan. Jälleen kengät ottavat vallan ja vievät tyttöä minne haluavat. Tyttö yrittää repiä niitä irti, mutta näyttää siltä kuin ne olisivat kasvaneet kiinni jalkoihin. Yöllä ja päivällä hän vain tanssii. Karen tapaa pyövelin, jota hän pyytää hakkaamaan jalat poikki tunnustettuaan ensin syntinsä. Pyöveli tekee tytölle puujalat ja kainalosauvat.

Karen menee pappilaan palvelukseen, mutta kirkkoon hän ei pääse, sillä punaiset kengät ilmestyvät aina ovelle tytön säikäyttämään. Kerran muiden mentyä kirkkoon Karen rukoilee Jumalaa ja enkeli ilmestyy hänelle loihtien kirkon tytön pieneen kamariin. Rauha ja ilo täyttävät Karenin sydämen niin, että se särkyy ja hänen sielunsa lensi Jumalan luo.

Punaiset kengät -elokuva

Punaiset kengät on saanut inspiraationsa H. C. Andersenin samanimisestä sadusta ja se kertoo Boris Lermontovin (Anton Walbrook) yksinvaltiaan elkein luotsaamasta balettiseurueesta, joka valmistautuu uuteen balettiin, joka perustuu juurikin tuohon H. C. Andersenin -satuun. Esitystä varten palkataan uusi säveltäjä Julian Craster (Marius Goring) ja pääosaan valitaan nuori ballerina Victoria Page (Moira Shearer). Julianin ja Victorian välille kehittyy romanssi, eikä balettiinsa pakkomielteisesti suhtautuva Lermontov tätä hyväksy.

Balettiseurue omistautuu intohimoisesti esityksiin ja varsinkin seurueen uusien jäsenten on paiskittava kovasti töitä näyttääkseen taitonsa. Elokuvassa tuodaan esiin tanssin ja muun elämän ristipaineet, kun Victorian on valittava kahden suuren rakkautensa väliltä: hän joko jatkaa tanssimista ja menettää miehensä tai toisinpäin. Feministi sisälläni näki tässä vaiheessa punaista. Mies kyllä voi tehdä työtä ja olla rakastamansa naisen kanssa, mutta naisen kohdalla tämä ei käy? On pakko valita joka tai. Siis anteeksi mitä.

Punaiset kengät on ennen kaikkea tanssielokuva ja baletti on siinä hyvin suuressa keskiössä. Nähdäänpä elokuvan aikana yksi esityskin kokonaisuudessaan alusta loppuun. Tässä vaiheessa tylsistyin. Tanssia on niin paljon, joten pieni mielenkiinto lajia kohtaan ei haittaa. Jopa elokuvan pääosanesittäjä Moira Shearer on oikeasti balettitanssija. Punaiset kengät on saanut Oscarin lavastuksesta ja musiikista ja varsinkin balettiesitysten visuaalisuus on todella näyttävää.

_______

★★★★★
H. C. Andersen - Punaiset kengät
Kuvitus: Flemming B. Jeppesen

Wsoy, 2005

Kirjastosta

★★½
Punaiset kengät (The Red Shoes)
Draama/ musiikki /romantiikka, 1948
Ohjaus: Michael Powell, Emeric Pressburger
Pääosissa: Anton Walbrook, Moira Shearer, Marius Goring

Muita satuja
Nukkumatti
Lumikuningatar
Lumityttö

Kirjabloggareiden joulukalenteri – 10. luukku

Kirjabloggareiden joulukalenterin 10. luukku aukeaa!

Joulu on ehdottomasti yksi vuoden parhaista ajoista ja joulukausivalotkin tulee laitettua jo marraskuussa, sillä tunnelmavalaistus tuo mukavasti piristystä pimeisiin päiviin. Sain idean tähän bloggareiden joulukalenteriin oikeastaan ihan sattumalta. Nyt seuraa avautuminen: varsinkin yksi kirjahyllyistäni on alkanut hieman ahdistaa, sillä se on ollut kirjoja täynnä katosta lattiaan. Hyllyvälitkin on laskettu kirjojen koon mukaan, että kaikki mahtuu juuri ja juuri, eikä ylimääräistä tilaa olisi. Ihan kiva se vielä joskus oli, mutta tänä vuonna olen pyrkinyt rajoittamaan tavaranpaljoutta ja tämä on koskenut nimenomaan kirjoja. Paljon olen kiertoon ja myyntiin laittanutkin romaaneja ja tyhjää tilaa alkaessa tulla yhä lisää, päästiin tekemään haaveilemani kunnon hyllyurakka, joka mahdollisti pienen sisustusprojektin siinä samassa, joten tämän 10. luukun teemana on:

 Tuunaa kirjahylly joulukuntoon!

Ennen ja jälkeen

Yllä olevissa kuvissa on hylly ennen ja jälkeen. Ei se vieläkään valmis ole, eikä varmaan ikinä tule olemaan, mutta näillä mennään. Nyt on ainakin kirjahyllyn osalta huone mukavan tunnelmallinen ja ihanaa kun kuusenoksatkin tuoksuu.

Eilisen luukku aukeni Kirja hyllyssä -blogissa ja huomenna se aukeaa Dysphoriassa, joten pysykää kuulolla. Kaikki joulukalenterin luukut löytyvät listattuna Hyllytontun blogista.

...lisää lastenkirjauutuuksia

Toinen erä kuvakirjoja olkaa hyvä!

Mur, eli karhu
Karhut nukkuvat talviunta. Kaikki paitsi yksi. Mur ei tunne itseään yhtään väsyneeksi, mutta talviunille on mentävä muiden mukana. Koska kaikki muutkin niin tekevät. Uni ei meinaa millään tulla. Mur päättää olla talvikarhu.

Mur on aivan ihana, suurisilmäinen karhu, joka tekee niin kuin itse hyväksi näkee. Hän ei tykkää talviunista muiden tavoin ja sinnittelystä huolimatta toteaa, ettei se ole häntä varten.

"Kaikki karhut tässä metsässä nukkuivat talviunta. Kaikki paitsi yksi, joka kiipesi kuuseen, pyydysti lumihiutaleita kielelleen ja valvoi."

Kirjassa on mukavaa huumoria. Tekstiä on hyvin vähän, vain se kaikista olennaisin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä tuo mieleeni erään toisen kuvakirjalemppariani eli Jon Klassenin Haluan hattuni takaisin, joka sekin kertoo karhusta.

Näkymätön

Kukka ei halua olla Kukka. Hän haluaa olla Kapteeni, joka johtaa kaikkivoipaisten Avaruustyyppien joukkoja. Päiväkodissa hän haluaisi leikkiä toisten lasten kanssa, mutta toiset eivät halua häntä leikkiin. Onneksi Avaruustyypit tietävät, miten toimia silloin, kun Kapteenin omat neuvot ovat loppu. Takakansi

Kirja tarttuu yksinäisyyteen ja ulkopuolisuuden tunteeseen. Sinänsä kulutetun aiheen saa tuntumaan melkeinpä uudelta sijoittamalla tarina vähän eksoottisempaan ympäristöön. Maailma vielä näyttää tutulta, mutta sivuilla seikkailee avaruusolentoja.

Kukka viettää päiväkodissa eniten aikaa mielikuvitusystäviensä kanssa, sillä leikkeihin häntä ei oteta. Lopulta aikuiset puuttuvat asiaan. Ulkopuolelle jääminen sattuu ja siitä voi tulla näkymätön haava, joka paranee hitaasti.

Flippa ja kumppanit: Piano karkaa 

Piano karkaa. Filippa ja kumppanit löytävät sen pihalta. Kissa Nokonen muuttaa siiihen asumaan, aasi Antero pitää siinä kahvilaa, mutta Filippa haluaisi vain soittaa. Samaan aikaan pianistilta puuttuu piano ja kapellimestarilta sukka. Pianon karkumatkasta kehkeytyy melkoinen soppa. Takakansi

Ajattelin yhden viime vuoden kirjan ujuttaa tähän postaukseen mukaan. Se sallittakoon. Ihastuin välittömästi kirjan ilottelevaan ja värikkääseen kuvitukseen ja sympaattisiin hahmoihin. Paljon on katseltavaa, joten kirja kestää uskoakseni useammakin lukemiskerran. Piano karkaa voitti Grafian Vuoden Huiput -kilpailussa Kultahuipun kuvasta ja kuvituksesta.

Lisää tämän vuoden lastenkirjoja löydät täältä.

_______

★★★★★
Kaisa Happonen - Mur, eli karhu

Kuvitus: Anne Vasko

Tammi, 2016

Kirjastosta

★★★½
Elina Hirvonen - Näkymätön

Kuvitus: Ville Tietäväinen

Lasten Keskus, 2016

Kirjastosta

★★★★
Juha Virta - Flippa ja kumppanit: Piano karkaa

Kuvitus: Marika Maija

Etana Editions, 2015

Kirjastosta

Jo Nesbø - Kukkulan kuningas

"Kahden ajoneuvon yhteentörmäyksessä 
on kyse yksinkertaisesta fysiikasta."

kirjan alku

Parasta lääkettä pieneenkin lukujumiin ovat dekkarit ja tällä hetkellä nimenomaan Jo Nesbøn kirjat, sillä Verta lumella-sarja meni luihin ja ytimiin. Muut kirjat jos ei maistu, niin nämä viimeistään. Tai sitten asiat ovat todella huonolla tolalla. Harry Holeja en ole vielä uskaltanut lukea, mutta seuraavana kentien niiden aika viimein koittaa. Ei paineita Nesbø.

Roger Brown ei ole mikään tavallinen headhunter, kykyjenetsijä. Hän on pääkallonmetsästäjä, Kukkulan kuningas isolla koolla. Brownin löytämät ihmiset on aina valittu työhönsä. Hän on erehtymätön. Brownilla on kaupungin kaunein vaimo, loistelias talo paraatipaikalla ja vaimolla reilusti tappiollinen taidegalleria. Rahasta on huutava pula.

GPS-yritys Pathfinder tarvitsee johtajan ja Brownin tehtävä on etsiä hänet. Vaimonsa gallerian näyttelynavajaisissa hän kohtaa Clas Greven, joka on miltei liian täydellinen Pathfinderin johtajaksi. Isoäitinsä vanhasta asunnosta Greve on löytänyt kadonneeksi kuvitellun Peter Paul Rubensin mittaamattoman arvokkaan maalauksen. Niin arvokkaan, että sen myymällä eläisi loppuelämänsä herroiksi. Alkaa tapahtumien vyöry, jossa metsästäjä voi muuttua saaliiksi ja vain yksi jäädä henkiin. Kukkulan kuningas. Takakansi

Juonesta ei tarvitse tietää sen enempään kuin, että Nesbø rakentaa sen nerokkaasti ja sitten kun luulee kaiken olevan selvää Nesbø pamauttaa pöytään vielä yhden valttikortin ja toisen. Ja kolmannen. Loppu oli varsinaista pyöritystä ja ajatusten uudelleen kokoamista tapahtumien oikein kulun suhteen. Rakastan hämmentymistä ja huuli pyöreänä lukemista! Nesbø vedättää taitavasti.

Vauhdilla etenevä trilleri liimaa lukijan sivujen ääreen ja se oli sitä mitä kaikkein eniten kaipasin! Tietyt inhonpuistatuksia (eikä tässä ole kyse edes väkivallasta) aiheuttaneet kohdat halusi nopeasti ohittaa, mutta liian julmiksi en kirjoja sanoisi. Väkivalta näihin kuuluu, mutta siedettävissä määrin. Huumoriakin on mukana. Päähenkilö Roger on kertojana jotenkin... voiko sitä tässä yhteydessä sanoa ihastuttava..? Päähenkilöt ovat Nesbølla olleet huikeita. Tähän asti. Varo vaan Harry Hole, rima on korkealla!

_______

★★★★★
Jo Nesbø - Kukkulan kuningas

(Hodejegerne, 2008)

Kniga, 2011

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Jo Nesbo: Verta lumella II
Jo Nesbo: Verta lumella I

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat +elokuva

Peguan ("Lisko") Artemis Fido Scamander syntyi vuonna 1897.

kirjan alku

Ensi-iltaan tuli noin viikko tai kaksi sitten Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, joka kertoo ajasta ennen Harry Potteria. Potter-fanina piti tuo päästä katsomaan ja yksi vaihe valmistautua elokuvan katsomiseen oli lukea J. K. Rowlingin Lisko Scamanderin kirjoittama kirja ihmeotuksista, jota on myös käytetty oppikirjana Tylypahkassa.

Kirjan alussa kerrotaan ihan yleisesti ihmeotuksista ja alkusanat opukseen on kirjoittanut Albus Dumbledore, joka muun muassa rauhoittelee kirjan käsiinsä saaneita jästejä: "Käytän myös tilaisuuden hyväkseni ja vakuutan jästilukijoille, että tästedes kuvailtavat hauskat olennot ovat sepitettyjä eivätkä voi tehdä pahaa teille. Velhoille sanon vain: Älä kutita nukkuvaa lohikäärmettä."

Kirjassa esitellään lyhyesti ihmeotukset ja Taikaministeriön antama vaarallisuusluokitus. Joistain on jopa piirretty kuva ja olisin itseasiassa kaivannut vaikka kaikista kuvat, sen verran mielikuvituksellisia nuo ihmeotukset kuulostivat olevan. Kepeyttä ja hauskuutta tähän lisää Harry Potterin ja hänen ystäviensä kirjoittamat merkinnät ja huomautukset, joka saa kirjan vaikuttamaan oikeasti käytetyltä oppikirjalta, sillä tämähän on näköispainos Harryn omasta oppikirjasta.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuva

Olen iloinen päästessäni hyppääämään takaisin Harry Potterin taikamaailmaan, vaikkei leffa tavoitakaan alkuperäisten Potterien lumoa ja tunnelmaa. Käsikirjoituksesta vastaa ensimmäistä kertaa J. K. Rowling ja tämän on tarkoitus olla vasta ensimmäinen elokuva viidestä. No johan on pitkä sarja taas tuloillaan. Ohjaajakin on viimeisistä Pottereista tuttu David Yates.

Elokuva sijoittuu 1920-luvun New Yorkiin, jossa taikaolentoja tutkivan Lisko Scamanderin (Eddie Redmayne) on tarkoitus käväistä hakemassa täydennystä kokoelmaansa. Ongelmia ja viivästyksen kuitenkin aiheuttaa ei-taik (amerikkalainen vastine jästille) Jacob (Dan Fogler) sekä Liskon taikasalkusta vapaaksi päässeet ihmeotukset. Kaupungissa on myös jotain suurempaakin valloillaan.

Potterit tunteville tästä löytyy kaikenlaista tuttua (toivottavasti jatkossa vielä lisää!), mutten sanoisi että tarvitsisi edes välttämättä olla nähnyt Pottereita. Ymmärtää totta kai enemmän jos on, mutta ei välttämätöntä. Tässä on kuitenkin niin oma maailmansa ja ainakin itse näen ne kahtena erillisenä tuotoksena. Elokuvassa edetään vauhdilla ja mukana on huumoria. Mutta se elokuvan loppu. En ollut riemuissani, enkä ole vieläkään.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on kelpo fantasiaelokuva, jonka parissa viihtyy ja varmasti loputkin osat tulen katsomaan. Erityismaininta ylisöpölle ja hulvattomalle taikaotus Nifflerille.

_______

★★★
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat
Kirjoittanut: J. K. Rowling

(Fantastic Beasts and Where to Find Them, 2001)

Tammi, 2001
Kuvat: J. K. Rowling
Kansi: Richard Horne

Kirjastosta

★★★½
Alkuperäisnimi: Fantastic Beasts and Where to Find Them
Seikkailu / perhe /fantasia, 2016
Ohjaus: David Yates
Käsikirjoitus: J. K. Rowling
Pääosissa: Eddie Redmayne, Katherine Waterston, Dan Fogler, Ezra Miller, Samantha Morton, Colin Farrell