Dorothy Sayers - Mainosmurha

- Olinpa vähällä unohtaa, sanoi mr Hankin ja pysäytti
miss Rossiterin tämän noustessa ylös poistuakseen,
- tänään tulee uusi tekstimies.

kirjan alku

Enää pari päivää tätä vuotta jäljellä, mutta vielä on pieni kasa kirjoja postaamatta, joten siksi tiheä päivitystahti. Jonkinmoisen - tahattoman - tauon jälkeen olen palannut dekkareiden pariin. Dorothy Sayersin Mainosmurha löytyy 1001 kirjan listalta, jota edistän enemmän tai vähemmän huomaamattani.

Pymin Mainostoimisto oli Lontoon kunnianarvoisin, joten tuntui mahdottomalta, että Victor Deanin valitettavaan kuolemaan liittyisi mitään hämärää. Mutta toimiston uusi työntekijä Job Bredon osoitti tavatonta harrastusta edeltäjäänsä kohtaan. Tämä oli enteellistä, sillä lankonsa poliisitarkastaja Parkerin kautta hänellä oli läheiset suhteet Scotland Yardiin.

Kun sitten poliisille ilmoittautui Morning Starin yritteliäs reportteri Hector Puncheon joka kertoi taskuunsa salaperäisellä tavalla ilmestyneestä paketista valkoista jauhetta, ja kun Lontoon yöelämän näkyvä hahmo Dian de Momerie yritti saada pilliä soittavan harlekiinin pauloihinsa, alkoi kutoutua verkko, joka lopulta vangitsi häikäilemättömän rikollisjoukkueen ja paljasti tavan, jolla se oli käyttänyt Pymin Mainostoimistoa hyväkseen. Takakansi

Ennen puoltaväliä koin lukuväsymystä. Kirjassa on turhia, ei-mihinkään johtavia keskusteluja ja tiivistämisen varaa olisi ollut. Kiinnostavinta luettavaa oli Sayers kuvaukset mainostoimistossa työskentelystä ja samankaltaisessa ympäristössä työskennelleet varmasti tunnistavat monia hyvin tuttuja tilanteita. Enemmän olisin voinut lukea myöskin Lontoon yöelämästä ja Bredonin kaksoiselämästä.

Varmaan ihan hieno ja kekseliäs dekkari, mutta alan epäillä, ettei Sayers ole aivan minua varten.

_______

★★½
Dorothy Sayers - Mainosmurha

(Murder Must Advertise, 1933)

Otava, 1960

Kirjastosta