Harry sulki äitinsä komeroon.
Tätä kirjaa sain pitkään haeskella ja etsiä netistä (mistään muualta tätä ei ikinä tullutkaan vastaan) edes suhteellisen varteenotettavaan hintaan, joten oli se iloinen päivä, kun viimein Unelmien sielunmessu postiluukusta rapsahti. Kulttikirja, joten ei voi jättää lukematta! Paitsi, niin haltioitunut olin kirjasta, että se säilyi hyllyssä melkein koskemattomana puoli vuotta. Olin vain niin ihastunut ajatuksesta, että kirja viimein on minulla, joten en heti viitsinyt lukea sitä. Ehkä kuukausi sitten nappasin romaanin viimein käteeni ja päätin hieman vilkaista minkälaista tekstiä oli luvassa, mutta voi pojat - taisin hieman säikähtää. Sivukaupalla tekstiä yhtenä pötkönä, ei näkynyt hirveästi kappalejakoja, vuoropuhelumerkkejä oli turha etsiä ja slangisanoihin oli ilmeisesti tottuminen. Ei hyvä sitten ollenkaan.
Kirja jäi siis sinä päivänä aloittamatta. Totesin tarvitsevani hieman rohkaisua kirjan aloittamiseen ja ystäväni kanssa katsoimme myös meidän elokuva-listalta löytyvän Unelmien sielunmessun, päätähtinä Jared Leto, Ellen Burstyn ja Jennifer Connelly. Elokuvan voimin siis kirjan viimein uskaltauduin aloittamaan - eikä tarvinnut katua!
Jos et halua kuulla juurikaan juonipaljastuksia, niin älä lue!
70-luvun New Yorkin laitakaupungilla Harry Goldfarb myy jälleen äitinsä television saadakseen heroiinia. Sara Goldfarb ostaa sen jälleen takaisin ja istuu television ääreen syömään ja katsomaan visailuohjelmia. Leskinaisen elämän tyhjiön kuitenkin täyttää kutsu televisio-ohjelmaan. Unelma valtaa Saran mielen ja hän suunnittelee pistävänsä suoraan lähetykseen päällensä punaisen mekkonsa, josta hänen miesvainajansa oli niin pitänyt, mutta mekko ei tahdo mennä enää kiinni. Muutaman päivän tiukan dieetin jälkeen Sara hankkii lääkärin ihmepillereitä: purppuranvärinen aamulla, punainen päivällä, oranssi illalla ja vihreä vielä yöksi. Epäilyttävät laihdutuspillerit saavat kuitenkin Saran pään totaalisesti sekaisin.
Harry kaverinsa Tyrone C.:n kanssa taas kaupittelee huumeita sekä käyttää niitä tyttöystävänsä Marionin kanssa. Harryn ja Marionin unelmana on avata taidegalleria kahvihuoneen yhteyteen. He eivät halua sählätä kaduilla koko ikäänsä muiden tapaan, vaan ansaita vähän rahaa (huumeilla), päästä oikeassa elämässä alkuun ja asettua aloilleen. Hienoja unelmia, mutta todellisuus on eri mieltä. Heidän kaikkien riippuvuuksista johtuen elämä alkaa väistämättä syöksyä kohti alamäkeä.
Kyse on siis erilaisista riippuvuuksista ja unelmista. Kaikki he ajattelat pystyvänsä lopettamaan milloin vain, eivätkä yhtään tajua omaa tilaansa. Harry sentään tajuaa huolestua äitinsä pillereiden napsimisesta, mutta omasta huumeiden käytöstä Harrylla ei ole realistista kuvaa. En suosittelisi ihan herkemmille lukijoille, sillä kirja on synkkä ja sisältää paljon yksityiskohtaisia kuvauksia huumeriippuvuudesta. No, koko kirjahan pyörii huumeiden ympärillä - ja Suurien Unelmien.
Tekstissä ei tosiaan ole selkeitä vuoropuheluita, vaan teksti soljuu mutkattomasti eteenpäin ikäänkuin tajunnanvirtana. Lukeminen imaisee tästä syystä erittäin voimakkaasti mukaansa, eikä ikäviä katkeamisia ole. Vaikka kirjan lukemista juuri tästä erilaisesta tekstiasusta johtuen vierastin ja siksi hyllyssä panttasin, niin ei se yhtään haitannut tai tehnyt tekstistä mitenkään vaikeasti tajuttavaa. Ei siihen kiinnittänyt edes huomiota, kun kirjan oli aloittanut ja päässyt yli omista ennakkoluuloista. Tyyli sopi kirjaan kuin nenä päähän.
Mitä pidemmälle kirja eteni, sitä sykempiä sävyjä se sai. Saralle uhattiin antaa shokkihoitoja ja sairaalassa jokukin lääkäri yritti puhua Saran puolesta. Hän oli tajunnut Saran sekopäisyyden johtuvat lääkkeiden napsimisesta, mutta johtaja halusi välttää konflikteja lääkäreiden välillä ja eikä huomioinut puolestapuhujaa. Tunteet kuohahti pintaan! Kyse on kuitenkin elävistä ja tuntevista ihmisistä, joilla kaikilla on omat oikeutensa. Samaa ärsytystä koin myös Harryn ja Tyronen kohdalla. Kovissa kivuissa oleva Harry vietiin sairaalaan, mutta lääkäri soittikin poliisin potilaasta huolehtimisen sijaan, joten Harry ei saanut tarvittavaa hoitoa, vaan hänet vietiin kovakouraisesti vankilaan ja vasta siellä jonkin aikaa viruttuaan asialle tehtiin jotain. Ihan sama onko oikeasti mielisairas tai narkkari, niin kyllä kaikkien pitäisi ensin hoitoa saada ja sitten kun ihminen on jokseenkin tolpillaan, niin katsotaan minne hänet sitten passitetaan. Mutta tämä tapahtuikin 70-luvulla...
Piti ihan selvittää kirjailijan taustaa ja sen verran sainkin selville, että Selby Jr. sairastui tuberkuloosiin, eikä hänen ennustettu elävän kauaa. Mies kuitenkin eli, mutta sen hintana hän joutui käymään vuosien ajan kokeellisissa lääkehoidoissa ja vaikeissa operaatioissa. Tuskallisten hoitojen seurauksena Selby Jr.:lle kehittyi kipulääke- ja heroiiniriippuvuus. Ei siis mikään ihme, että mies osaa aiheesta niin perinpohjaisesti ja erittäin realistisentuntuisesti kirjoittaa.
Kirjasta ei mikään hyvä tai toiveikas olo jäänyt maailmaa kohtaan, mutta ainakin Selby sai tunteita herätettyä, sen verran ravistelevasta teoksesta on kysymys. Tätä ei voi noin vain lukaista läpi ja ohittaa olan kohautuksella.
★★★★½
Hubert Selby Jr. - Unelmien sielunmessu
Hubert Selby Jr. - Unelmien sielunmessu
(Requiem for a Dream, 1978)
Odessa, 1985
Omasta hyllystä
