Kristina Carlson - Herra Darwinin puutarhuri

Herra Darwinin puutarhuri - Kristina Carlson

Otava, 2009
Etukannen kuva: Anna Atkins 1854

Kirjastosta lainattu

"Edwin jolkottaa tietä pitkin ja kaivaa nenäänsä
Naakat kellotapulissa raakkuvat
harmaa aamu!"

kirjan ensimmäinen lause

Englantilainen kylä 1870-luvun lopulla. Mukana itse Darwinin naapurusto. Eikö kuulostakin houkuttelevalta? Tosiasiassa Darwin on hyvin pienessä roolissa, hänet pääasiassa mainitaan vain kyläläisten puheissa, nothing more. Pelkkä paikallinen kuuluisuus, joka järjestää kutsuja. Mikä tietysti on sääli, sillä oletin hänellä olevan suurempi rooli kaikkine maailmaa mullistavine evoluutio-oppeineen. Päähenkilön tittelin on saanut harteilleen kirjan nimen mukaisesti Darwinin puutarhuri Thomas Davies, leskimies, kahden lapsen isä. Mutta en häntäkään päähenkilöksi luokittelisi. Enemmän kirjassa kerrotaan kyläläisten jutustelusta, ajatuksista ja tekemisistä.

Kirja vaatii lukijalta jonkin verran, joten aivan helppoa ja mutkatonta lukeminen ei ollut. Kerronta oli kaikkea muuta kuin perinteistä, joka noin periaatteessa on ihan hyvä ja virkistäväkin asia. Jos se vaan ei olisi tuntunut niin oudolta vielä niiden yli 160 sivun jälkeen. Lauseet pomppivat miten sattui, kieliopista viis veisattiin ja oma ajatus katkesi siinä samassa. Ärsytti. Henkilötkin jäivät vain senäruusuiksi koreilemaan ja kaikki oli ikään kuin yhdentekevää, joten mitään henkilöanalyysia minun on turha lähteä kirjoittamaan. Tavallaan oli hienoa, että poikkinaiset, pisteettömät lauseet antoivat ikään kuin kuvan, että monien kyläläisten puheet tai ajatukset kuuluivat toistensa lomasta ja itse kuuli aina pätkän sieltä sun täältä.

Niin ristiriitaista, että kirjan nimi on (vieläkin) niin hieno ja erittäin lupaavan kuuloinen, mutta sisältö ei vastannut ollenkaan odotuksiani. Mitään ei juurikaan tapahtunut, vaan kirja kertoo pienestä hetkestä kyläläisten elämässä. Mikä minut sitten sai jatkamaan loppuun asti? Lyhyt sivumäärä vaikutti osaltaan ja sitten tämä kuuluisa itsepäisyys, että kirjaahan ei kesken lopeteta! Sitä vain yltiöpositiivisesti toivoo ja odottaa, että kirja muuttuu paremmaksi. Sellaista kun on monta kertaa ennenkin käynyt. Ei vaan tällä kertaa.

Nyt riittää nämä ei-niin-hyvät kirjat, haluan lukea jonkun todella hyvän kirjan pitkästä aikaa!

Ps. Kirjalla on hienot kannet!

Tähtiä: ★