Astrid Lindgrenin Lotta -lastenkirjoja

Kirjabloggaajat viettävät tällä viikolla lastenkirjaviikkoa ja minun kohdallani se tarkoittaa lähinnä postauksia lastenkirjosta. Paljon on niitä tullut luettua tässä viime viikolla, mutta nähtäväksi jää ehdinkö kuinka monista mitään kirjoittaa. Yritetään :) Ensiksi kunnon nostalgiaa omasta lapsuudesta.

 

Lotta osaa mitä vain - Astrid Lindgren
(Visst kan Lotta nästan allting, 1977)

WSOY, 1978
Kuvittanut: Ilon Wikland

Kirjastosta lainattu

"On se sitten kumma kun minä osaa kaikenlaista, sanoi Lotta."

kirjan ensimmäinen lause

Lotta on tomera tyttö, joka ei vähästä lannistu. Hän osaa mielestään mitä vain ja neuvokkaana tyttönä selviää tiukastakin tilanteesta - pienellä avustuksella. Lotta auttaa äitiä viemään roskat roskiin. Tylsästä puuhasta tekee mielenkiintoisempaa, kun samalla opettelee pujotteluhiihtoa. Samalla reissulla Lotta vie huonokuntoiselle Vuorisen tädille limppua ja leipää. Siellä Lotta myös tekee kunnon joulusiivouksen tädille: pesee astioita, lakaisee lattian. Lotta on itsekin hämmästynyt osaamisensa määrästä. Ja enpä kyllä tiedä montaakaan tuon ikäistä, jotka saman tekisivät ja vielä ihan innokkaasti ;D Lotalla on myös onni matkassa, kun hänen perheensä joulusta uhkaa puuttua joulukuusi.

Oli todella ilahduttavaa huomata kuinka monia asioita muistin etukäteen kirjasta ja kun ne tietyt kuvat tulivat kohdalle, niin melkeinpä kiljahdin riemusta: "tän mä muistan!" Mieleeni oli siis jäänyt Lotan kauhea Nalle-pehmolelu (, joka oikeasti on siis possu) sekä vielä hirveämpi kalanpää, vaikka sitä ei näytettykään kunnolla.

Tähtiä: ★★★★★

Lotta on iloinen - Astrid Lindgren
(Visst är Lotta en glad unge, 1990)

WSOY, 1990
Kuvittanut: Ilon Wikland

Kirjastosta lainattu

"Nyt minä olen vihainen, sanoi Lotta."

kirjan ensimmäinen lause

Lotta on koko aamupäivän odottanut Minnaa ja Jannea koulusta kotiin, jotta he pääsisivät vihdoin pukeutumaan pääsiäisnoidiksi ja kiertelemään kadun talot läpi. Mutta Minnaa ja Jannea onkin pyydetty syntymäpäiville, ja Lotta on vihainen. Kauaa ei Lotta toimettomaksi jää, vaan hän lähtee vierailemaan Vuorisen tädin luona. Hän auttaa tätiä löytämään kadonneet silmälasit. Seuraavaksi Lotta suuntaa karkkikauppaan, mutta sieltä hän löytää pelkästään kaupan omistajan sekä laatikon. Kauppa ei ole menestynyt ja omistaja on lähdössä muualle. Hän näyttää ainoan laatikkonsa sisällön Lotalle ja näin Lotan huonotuulisuus muuttuu viimeistään iloksi. Hänellä on yllätys muille.

Kuvitustyyli on niin ihana, vaikka se on erilainen edelliseen verrattuna, sillä väline on vaihtunut. Lotta -kirjat ovat niin lämpimiä ja tempperamenttinen ja lannistumaton Lotta saa heti minut puolelleen. Ja vaikka joskus itku tulisikin, niin Lotta selviää aina ja erittäin omatoimisena hän keksii keinot ongelmiin. Samaistun paljon, sillä lapsena en jäänyt odottamaan aikuisten tai vanhempieni apua (ties milloin se olisi tullut!) vaan itse tartuin tuumasta toimeen, oli kyse sitten painavan laatikon siirtämisestä tai kolme metriseen hyllyyn kiipeämisestä (miksi kaikista parhaimmat kirjat pidetään ylimpänä hyllyssä?).

Tähtiä: ★★★★★

Osaa Lottakin ajaa - Astrid Lindgren
(Visst kan Lotta cykla, 1971)

WSOY, 2002
Kuvittanut: Ilon Wikland

Kirjastosta lainatt

"Tottakai minä osaan ajaa pyörällä, Lotta huusi."

kirjan ensimmäinen lause

Lotta talon porttipylväältä katselee kuinka Janne ja Minna ajavat pyörillään ja tietenkin Lottakin haluaa. Pyörän ostaminen Lotalle ei kuitenkaan kuulu vanhempien suunnitelmiin vielä vuoteen, joten omatoimisena tyttönä, jotta ei jää paikoilleen suremaan, vaan hän päättää opetella ajamaan salaa. Hän osasi monia asioita salaa. Vuorisen tädin varastosta Lotta pyörän löytää, mutta jo sen ulos saaminen tuottaa hankaluuksia pienelle tytölle. Entäpä sen jälkeen...

Omat kokemukset ensimmäistä kertaa pyörällä ajamisesta ovat vähän erilaiset. Minulla sentään oli sopivan kokoinen :) Kauhistutti ihan Lotan puolesta, sillä ei ollut kauhean epäselvää mihin tilanne oli johtamassa ja miten se väistämättä tulisi päättymään. Ja lopussa isä teki mielestäni todella hienon ratkaisun - vaikka äidille ei ollut kerrottu ;)
Ilon Wiklandin kuvituksista olen aina pitänyt hirveästi ja hänen tyylinsä käy niin hyvin yhteen näiden Lindgrenin lämminhenkisten tarinoiden kanssa. No siksi kai Wikland niin monta hänen kirjaansa onkin kuvittanut.

Tähtiä: ★★★★★