Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusintaluku. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uusintaluku. Näytä kaikki tekstit

29.7.2019

Geishan muistelmat (Arthur Golden)

 
Kuvitellaanpa, että istumme kahden hiljaisessa, puutarhaan antavassa huoneessa, juttelemme, siemailemme vihreää teetä ja puhumme jostain kauan sitten tapahtuneesta asiasta, ja minä sanon: "Se iltapäivä, jona tapasin sen ja sen ihmisen... se oli elämäni paras ja samalla pahin iltapäivä."

Luin jo nuorena Geishan muistelmat ja nyt päätin ottaa sen uusintalukuun mikä onkin tavallaan ollut tämän vuoden teema. Tykkäsin kirjasta aikanaan tosi paljon, joten aina yhtä jännittävää tarttua sellaiseen teokseen. Olin tosin jo etukäteen tietoinen siitä, että todennäköisesti vanhemmalle minälleni kokemus ei olisi aivan yhtä miellyttävä. Epäkohtia löytyi lukiessa, mutta tarinana Geishan muistelmat on kuitenkin mielenkiintoinen.

Takakannesta: Tarina alkaa Japaninmeren rannan pienestä kalastajakylästä missä rikas kauppias herra Tanaka kiinnittää huomionsa tyttöön, jolla on harvinaisen kauniit, harmaat silmät. Yhdeksänvuotias Chiyo luulee pääsevänsä miehen kasvatiksi, mutta hänet lähetetäänkin kiotolaiseen geishakouluun – sen jälkeen kun rouva Hypistelijä on varmistanut hänen neitsyytensä. 

Tie silkkisten kimonoiden maailmaan on pitkä ja raskas. Chiyo joutuu raatamaan vuosikausia orjatyössä kustantaakseen elämänsä ja opiskelunsa. Lopulta tulee kuitenkin se päivä, jolloin 14-vuotias tyttö puetaan seremonialliseen asuun ja hänen hiuksistaan muotoillaan perinteinen kampaus, eroottisesti symbolinen ”halkaistu kurpitsa”. Chiyosta on tullut geisha Sayuri, teehuoneiden kaunistus ja varakkaiden herrojen tavoiteltu statussymboli.

Sayurin kertomus on tyyppiä ryysyistä-rikkauksiin-vastoinkäymisten-kautta, mutta suurin päämäärä hänellä on puheenjohtajan palvonta, johon hänellä on ollut pakkomielle pienestä tytöstä lähtien. Let's talk about healthy relationships. Suurimman ongelman koin kirjoitustyylin kanssa, enkä voinut olla ajattelematta, mitä jos joku muu olisi tämän kirjoittanut. Eikä kyse ole vain siitä, että Arthur Golden on mies, vaan ennemmin siitä, että Geishan muistelmat oli välillä liian oppikirjamainen ja selittävä, kun itse kaipaan tietoa tarinaan kätkettynä, en niin että kulttuurin ja tapojen selittäminen erottuu noin näkyvästi.

Rakkaustarina tämä ei siis varsinaisesti ole, vaan kuvaa enemmänkin geishojen elämää ennen ja jälkeen sodan. Geishojen erotiikka on hienovaraista ranteiden paljastelua mm., joten luokittelu eroottiseen kirjallisuuteen on mielenkiintoinen. Kiinnostaisi lukea muitakin fiktiivisiä kirjoja geishoista, mutta eipä tule yhtään mieleen.


Arthur Golden: Geishan muistelmat
(Memoirs of a Geisha, 1997)
SSKK, 1998
Omasta hyllystä

17.3.2017

Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti


"Samana aamuna, jolloin Muumipeikon isä sai joen yli vievän
sillan valmiiksi, keksi pikku otus Nipsu erään kummallisen asian."
kirjan alku

Blogihistoriani aikana tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun luen jonkun kirjan uudelleen. Yleensä käy niin, että haaveilen vanhojen suosikkien uusintalukemisesta, mutta haaveeksi se sitten lopulta jääkin. Muumi-kirjat ovat tähän tarkoitukseen sopivan matalakynnyksisiä aloittaa ja niissä on ihanaa elämänfilosofiaa, joka väkisinkin tarttuu - ainakin hetkeksi.

Muumilaaksossa on rauhallista. Uusi silta on vasta maalattu, Muumipeikko kalastelee helmiä ja Muumimamma järjestelee näkinkenkiä kukkapenkkien ympärille. Mutta sitten puhkeaa myrsky, ja muitakin pahaenteisiä merkkejä alkaa näkyä. Joku järjestää Muumimamman hillopäärynät ja Muumipeikon helmet suureksi tähdeksi, jolla on pitkä pyrstö. Piisamirotta puhuu kauheita tulisesta tähdestä, joka voi tehdä kaikista muhennosta. Muumipeikko ja Nipsu päättävät lähteä kysymään neuvoa Yksinäisten Vuorten Tähtitornin professoreilta. Siitä tulee pitkä ja vaarallinen matka. Takakansi

Muumipeikko ja pyrstötähti on ahdistavin muumi-kirja sen maailmanlopun tematiikan vuoksi. Ajankohtaisuus on hyvinkin tätä päivää ja rinnastettavissa nykymenoon. Kuitenkin kaiken tuon jälkeen on sanottava, että kirja on pääosin hyvin hupaisa. Tove Jansson on kirjoittanut valloittavaa huumoria ja hassuja dialogeja kuten Nuuskamuikkusen ja Nipsun keskustelut koskien materialismia:

"- Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä, kantaa
niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja kun lähden tieheni,
ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.
- Minä olisin voinut pitää ne selkärepussani, Nipsu sanoi synkeänä. Ei ole olleenkaan
samaa vain katsella asioita kuin koskettaa niitä ja tietää ne omikseen." 



Niiskut ovat ensimmäistä kertaa mukana ja Niisku ainakin haluaa aina vain kokoustaa ja keskustella asiasta kuin asiasta. Pikku-Myy sen sijaan kirjasta puuttuu kokonaan. Hilpeyttä aiheuttaa hemuli, joka välittää vain postimerkeistään ja hyönteisten keräilystä: "- Olenko minä pelastanut teidät? hemuli kysyi hämmästyneenä. Ei se ollut tarkoitukseni. Minä etsin eräitä hyönteisiä, jotka melusivat tuolla alhaalla."

Maailmanloppukaan ei syrjäytä hänen tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä olevaa postimerkkikokoelmaa: "Hemuli oli ainoa, joka ei ihmetellyt, että maailma oli vielä olemassa. Hän kantoi postimerkkikansionsa alas hiekalle ja sanoi: - Nyt minä järjestän sen seitsemännen kerran. Ja jos joku vielä panee toimeen hulinoita, en tiedä mitä teen!"

Hahmogallerian pessimistisimmälle olennolle eli Piisamirotalle naureskelin ja osa siitä taisi olla naurua myös itselleni - olenhan aina välillä aikamoiseen pessimismiin taipuvainen. Uskon, että jokainen voi löytää kirjan jostain hahmosta pilkahduksen itseään tai sitten pieniä piirteitä vähän kustakin. Muumipeikolla on luja ja vankkumaton luotto muumimammaan - maailmanlopun äärelläkin. Äiti varmasti tietää miten kaiken voi pelastaa.


Jos kiinnostaa tietää, miten muumit päätyivät asumaan Muumilaaksoon, kannattaa lukea ensimmäinen muumikirja nimeltä Muumit ja suuri tuhotulva. Siitä myös näkee miten erinäköisiksi Jansson on muumit piirtänyt verrattuna nykypäivänä tunnettuihin pyöreänenisiin pulluroihin.
______________________________________________

★★★★★
Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
(Kometjakten, 1955)
Uudelleen luettua -haaste 
Ajattomia satuja ja tarinoita -haaste
Omasta hyllystä

14.3.2017

TTT 16. Kirjat jotka haluaisin tuoda blogiin


Tätä postausta varten piti käydä läpi omia vanhoja lukupäiväkirjoja ja muita listauksia, oli muuten hyvin hauskaa puuhaa! Alla oleva listaus sattui sopivaan väliin, sillä tänä vuonna on menossa Uudelleen luettua -haaste, joten nyt minulla on loistava syy viimein tarttua joihinkin jo luettuihin uudelleen, sillä minä en tunnetusti salli itseni lukea kirjoja toiseen kertaan. Yritän kovasti päästä tuosta päähänpinttymästä eroon ja yhden muumi-kirjan luinkin tässä taannoin uudelleen, toivoa on! Itselle tärkeät kirjat olisi mukava tuoda blogiin, jotta niistä jäisi jokin konkreettinen jälki ja parhaassa tapauksessa joku ehkä innostuisi vinkkauksistani niin paljon, että lukisi kirjan. Tämä postaus toimikoon alkulämmittelynä.


Kurjat
Lyödään nyt heti alkuun kovat pöytään eli Kurjat, se kaikkien aikojen hienoin kirja. Tarvitseeko tätä edes mitenkään muuten perustella? Ehdoton lempparini, mutta jostain syystä uudelleenluku pelottaa. Kurjista innostuneena luin Pariisin Notre-Damen, joka ei miellyttänyt sitten yhtään loputtomilla rakennusjaaritteluilla. Meren ahertajat oli jo parempi lukukokemus, joten muutkin Hugon kirjat haluaisin lukea. 


Millenium-trilogia
Muistan kuinka koukuttuneena ahmin koko trilogian läpi hyvin nopeassa ajassa ja siitä lähtien on mieleni tehnyt päästä rajuun ja villiin, mutta ah niin koukuttavaan kyytiin uudemmankin kerran. Varsinkin ensimmäinen osa oli kuin huumetta minun (harmaille) aivonystyröilleni.


 Luolakarhun klaani
Minun silmissäni tämä on jo aika legendaarinen teos, johon liittyy niin paljon muistoja, naurukohtauksia ja käsimerkkejä. Kirjallisista ansioista en sano mitään, mutta hyvin viihdyttävä, eikä pituus ole mikään ongelma. Aikamoinen monitaituri tuo Ayla.


Jacqueline Wilsonin kirjat
Rakastin näitä nuorena ja olen todennut rakastavani onneksi edelleen. Lapsi sisälläni hihkuu aina innosta näiden äärellä, eikä Wilsonin kirjoja juuri blogimaailmassa vilahtele (vink vink). No kohta toivottavasti näkyy, kun kahlaan koko tuotannon läpi :D Tai ainakin haaveilen kahlaavani.


Monte Criston kreivi
Jännittävä ja mielenkiintoinen klassikko, jolla on hieno sanoma vielä kaiken lisäksi. Sen verran vaikuttava lukukokemus oli, että muistan vieläkin aika hyvin kirjan sisällön.


Jumalat juhlivat öisin 
Tämä oli erittäin hyvä, parhain Donna Tarttilta lukemani, mutta ensimmäisestä lukukerrasta on aikaa todella monta vuotta. Ja siis hyviä ovat myös Pieni Ystäväni tai Tikli. Olisi mielenkiintoista ottaa selvää onko aika kullannut muistot vai pitääkö haalistuneet muistikuvani paikkansa.


Geishan muistelmat
Geishan muistelmat oli ihana matka eksoottisempaan ympäristöön ja nimensä mukaisestikin geishojen maailmaan. Erittäin kiehtova ja vivahteikas kirja, eikä tästä tehty elokuvakaan hullumpi ole.



Potterit
Kaikkihan nyt Potterit tietää, mutta haluaisin silti tuoda tänne blogiini omia fiiliksiäni. Tähän tapaukseen löysin muuten oivan kiertotien: viime vuosinahan on ilmestynyt uudet, kuvitetut painokset Pottereiden ensimmäisistä parista kirjasta, joten niiden lukeminenhan ei tavallaan edes ole uusintaluku...? :D Näin minä olen päättänyt asian ajatella ja kirjat on jo pistetty tilaukseen. Viimein!


Eedenistä itään
Hullaannuin ja huumaannuin. Haluan rakastua tähän uudelleen.
Steinbeckin nimeä varjostaa nykyään hieman huonot kokemukset Helmestä ja Hiiriä ja ihmisiä -romaaneista. Sen sijaan Vihan hedelmät on hieno. Hyllyssä tosin odottaa monta lukematonta Steinbeckiä, joten päädyn varmasti tutustumaan niihin ennen kuin suunnittelenkaan Eedenistä itään uusintalukua.


Nalle Puh
Konstailematon ja kerrassaan vastustamaton Nalle Puh ilahdutti suuresti aikoinaan ja viihdytin muutakin talon väkeä lukemalla hauskoja pätkiä kirjasta. Todellinen hyvänmielenkirja!


Jälleen kerran listasta olisi saanut helposti pidemmäkin, sillä nyt ainakin jäi pois Kotiopettajattaren romaani, Naurujen maa, Pikku prinsessa, Tätien sadut, Muumit, Tuulen varjo sekä John Irvingin tuotanto siltä osin kun se ei blogissani ole. Listaa tehdessä alkoi heti syyhyttää päästä rakkaiden kirjojen pariin ja ihan varmasti joskus palaankin.
 
Luetko sinä lempikirjoja uudelleen?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...