Näytetään tekstit, joissa on tunniste japani. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste japani. Näytä kaikki tekstit

29.7.2019

Geishan muistelmat (Arthur Golden)

 
Kuvitellaanpa, että istumme kahden hiljaisessa, puutarhaan antavassa huoneessa, juttelemme, siemailemme vihreää teetä ja puhumme jostain kauan sitten tapahtuneesta asiasta, ja minä sanon: "Se iltapäivä, jona tapasin sen ja sen ihmisen... se oli elämäni paras ja samalla pahin iltapäivä."

Luin jo nuorena Geishan muistelmat ja nyt päätin ottaa sen uusintalukuun mikä onkin tavallaan ollut tämän vuoden teema. Tykkäsin kirjasta aikanaan tosi paljon, joten aina yhtä jännittävää tarttua sellaiseen teokseen. Olin tosin jo etukäteen tietoinen siitä, että todennäköisesti vanhemmalle minälleni kokemus ei olisi aivan yhtä miellyttävä. Epäkohtia löytyi lukiessa, mutta tarinana Geishan muistelmat on kuitenkin mielenkiintoinen.

Takakannesta: Tarina alkaa Japaninmeren rannan pienestä kalastajakylästä missä rikas kauppias herra Tanaka kiinnittää huomionsa tyttöön, jolla on harvinaisen kauniit, harmaat silmät. Yhdeksänvuotias Chiyo luulee pääsevänsä miehen kasvatiksi, mutta hänet lähetetäänkin kiotolaiseen geishakouluun – sen jälkeen kun rouva Hypistelijä on varmistanut hänen neitsyytensä. 

Tie silkkisten kimonoiden maailmaan on pitkä ja raskas. Chiyo joutuu raatamaan vuosikausia orjatyössä kustantaakseen elämänsä ja opiskelunsa. Lopulta tulee kuitenkin se päivä, jolloin 14-vuotias tyttö puetaan seremonialliseen asuun ja hänen hiuksistaan muotoillaan perinteinen kampaus, eroottisesti symbolinen ”halkaistu kurpitsa”. Chiyosta on tullut geisha Sayuri, teehuoneiden kaunistus ja varakkaiden herrojen tavoiteltu statussymboli.

Sayurin kertomus on tyyppiä ryysyistä-rikkauksiin-vastoinkäymisten-kautta, mutta suurin päämäärä hänellä on puheenjohtajan palvonta, johon hänellä on ollut pakkomielle pienestä tytöstä lähtien. Let's talk about healthy relationships. Suurimman ongelman koin kirjoitustyylin kanssa, enkä voinut olla ajattelematta, mitä jos joku muu olisi tämän kirjoittanut. Eikä kyse ole vain siitä, että Arthur Golden on mies, vaan ennemmin siitä, että Geishan muistelmat oli välillä liian oppikirjamainen ja selittävä, kun itse kaipaan tietoa tarinaan kätkettynä, en niin että kulttuurin ja tapojen selittäminen erottuu noin näkyvästi.

Rakkaustarina tämä ei siis varsinaisesti ole, vaan kuvaa enemmänkin geishojen elämää ennen ja jälkeen sodan. Geishojen erotiikka on hienovaraista ranteiden paljastelua mm., joten luokittelu eroottiseen kirjallisuuteen on mielenkiintoinen. Kiinnostaisi lukea muitakin fiktiivisiä kirjoja geishoista, mutta eipä tule yhtään mieleen.


Arthur Golden: Geishan muistelmat
(Memoirs of a Geisha, 1997)
SSKK, 1998
Omasta hyllystä

18.9.2018

Soseki Natsume - Kokoro


Sanoin häntä aina maisteriksi.

Pääasiassa yritän lukea vain hyviä ja kiinnostavia kirjoja ja nykyään jätänkin helposti kesken jos ei nappaa. Ei ole nimittäin montaa vuotta aikaa siitä, kun tein lukulistani kaikenmaailman lukusuositusten mukaan ja sitten oli pakko kahlata ne läpi, vaikka kuinka tuskastutti, koska yleissivistys. Nuo ajat ovat kuitenkin takanapäin, vaikka toisinaan tulee luettua niitä hutilyöntejäkin. Siitä päästäänkin päivän kirjaan eli japanilaisen Soseki Natsumen Kokoroon. Kokoro tarkoittaa sydäntä ja se on jälleen yksi näitä sivistyslistalla olevia, sillä kirja on klassikko. Kokoro on lisäksi henkilökohtaisesta perspektiivistäni katsottuna unettava ja unohdettava.

Takakannesta: Kokoro kuvaa ystävyyden kasvamista kahden miehen, nuoren ja kokemattoman opiskelijan ja synkän, ihmisiä kaihtavan maisterin välillä sekä viimeksi mainitun karvaita kokemuksia ja syyllisyydentuntoa, jotka ovat katkeroittaneet hänen elämänsä.

Takakantta paremmin en voisi tiivistää, enkä kertoa mitään lisää juonesta. Kokoro rakentuu salaisuuden selvittämisen varaan, joka ei ole yhtä jännittävää kuin miltä kuulostaa. Kirjan draamankaarta voisi kuvailla tikkusuoralla viivalla, sillä ulkoisesti ei juuri mitään tapahdu. Siitä puuttuu näin dekkareiden täyteisestä pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna täysin kliimaksi ja tiedostan ohittaneeni tekstin japanilaiset hienovaraiset vivahteet, joiden löytämisessä en koskaan ole ollut hyvä. Ymmärsin maisterin taakan ja sen kuinka hän pisti itsensä kärsimään meinneisyyden takia, mutta sekin kerrottiin lopussa kirjeen muodossa koukeroisin sanakääntein, enkä lopulta onnistunut kuitenkaan saamaan siihen mitään kosketuspintaa.



Jos olet pitänyt Junichiro Tanizakin Avaimesta, niin suosittelen myös Kokoroa. Näiden kirjojen perusteella teen niinkin hurjan yleistyksen, että vanhat japanilaiset klassikot varsinkin ovat puuduttavia kaltaiselleni levottomalle sielulle, joka janoaa räjähtävää draamaa. Poikkeuksena sääntöön Yukio Mishiman Aaltojen pauhu, mutta en tiedä lasketaanko se klassikoksi. Vanhempaa kirjallisuutta se kyllä on.

Japanilainen kulttuuri kiinnostaa edelleen, mutta löytyykö mitään Vegetaristin kaltaista?

Kiitos ja anteeksi tämä avautuminen. 

★★
Soseki Natsume - Kokoro
(こゝろ, 1914)
Tammi, 1985
Kirjastosta

2.6.2017

Yukio Mishima - Aaltojen pauhu


"Uta-jimalla - Laulusaarella - on vain noin tuhatneljäsataa asukasta
ja sen rantaviiva on hieman alle kolmen mailin pituinen."

Pienessä japanilaisessa kalastajakylässä Shinji on palaamassa kalastusreissulta ja kiinnittää rannalla huomiota tyttöön, jota ei aikaisemmin ole saarella nähnyt. 18-vuotias Shinji on ammatiltaan kalastaja. Hän meinasi epäonnistua loppututkinnossaan, mutta majakanvartija auttoi poikaa suhteillaan. Osan saaliistaan hän vie aina majakanvartijalle kiitollisuudesta. 

Rannalla ollut tyttö on Hatsue, jonka isä kuuluu saaren rikkaimpien miehien joukkoon. Hatsuen kolme sisarta isä naitti, pojan piti itsellään ja Hatsuen hän antoi ottolapseksi helmenkalastaja-perheeseen. Perheen ainoan pojan kultua isä tunsi olonsa yksinäiseksi ja kutsui Hatsuen takaisin kotiin. Shinjin ja Hatsuen välille syntyy molemmin puolinen ihastuminen, mutta luokkaero saa heidän orastavan suhteensa näyttämään toivottomalta.

"Hän kuuli aaltojen pauhun niiden iskiessä rantaan, ja oli aivan kuin
hänen oma nuoruuden verensä kuohu olisi aaltoillut samassa tahdissa
meren suurten vuorovesien kanssa."

Yukio Mishima kuljettaa tarinaa hienovaraisesti ja maalaa eläväntuntuisen maiseman silmien eteen: kimaltelevan meren, kalastajien laivat, vuoret, majakan, rannan... Meren kohinan ja aaltojen lyönnit kallioihin voi kuulla jos tarkkaan kuuntele. Luonnolla on iso osa kirjassa ja samalla saadaan pieni kurkistus japanilaiseen uskontoon. Romaanin maailmassa ahkeruus, kunniallisuus ja toisten kunnioittaminen palkitaan kuin missäkin perinteisessä lastensadussa.

Aaltojen pauhu on pieni, lumoava tarina, joka etenee tyynen seesteisesti. Latteaksi kirjaa ei saa erehtyä luulemaan, vaan siinä on uskallusta ja rohkeutta.

"Hatsue kosketti kuvaa kevyesti omalla kädellään ja antoi sen
sitten takaisin. Hänen silmänsä olivat tulvillaan ylpeyttä. Hän uskoi
valokuvansa pelastaneen Shinjin. Mutta Shinji kohotti kulmakarvojaan.
Hän tiesi oman voimansa ohjanneen hänet tuon vaarojen yön lävitse."

_________________________________
★★★★
Yukio Mishima - Aaltojen pauhu
(Shiosal, 1956)
Otava, 1960
Kirjastosta

1.7.2016

Sujata Massey - Rei Shimura menetysten rannikolla


"Jos on kokenut maanjäristyksen, sen muistaa kyllä."
kirjan alku

Uskomatonta, että tämäkin päivä koitti: rakas Rei Shimura -sarja saa jatkoa! 10 osaisen sarjan piti päättyä, mutta vuonna 2011 tsumamin iskettyä Sujata Massey mietti miten Rei Shimura asiaan suhtautuisi ja kuinka hän keksisi keinon raivata esteet tieltään ja matkustaa paikan päälle. Siinä suuri syy jatkaa tarinaa.

Maanjäristys ja sitä seuraava tsunami iskevät hirmuisella voimalla Japaniin maaliskuussa 2011. Havaijille asettunut japanilais-amerikkalainen Rei Shimura saa pian järistyksen jälkeen sekavan puhelun ystävältään herra Ishidalta, joka kertoo olevansa loukussa tsunamin runtelemalla Tohokun rannikolla. Rei matkustaa Tokion kautta Tohokuun ja ryhtyy etsimään ystäväänsä. Kun myös herra Ishidan apulainen katoaa ja joku vaikuttaa seuraavan Reitä joka paikkaan, hän ymmärtää, että kyse on muustakin kuin vain maanjäristyksen aiheuttamista tuhoista. Takakansi

"Minulla on yleensä neljä tai viisi asiakasta päivässä, ettäs tiedät." Richard tuhahti. "Mutta tällä hetkellä salonki on kiinni. Omistaja sanoi, ettei tiedä, milloin kukaan edes mahtaa tuntea olonsa niin rennoksi, että haluaa ylipäätään tulla föönauttamaan hiuksensa. Et ikinä uskoisi, millainen tästä kaupungista on tullut. Ihmiset sanovat, että tämä on pahin kriisi sitten toisen maailmansodan."

Rei Shimura on nyt aikuisempi ja vakavampi. Seikkailunhalu on amatöörietsivällä säilynyt, mutta paljon on muuten muuttunut. Rei Shimura on onnellisesti parisuhteessa, joten miesjutut jäävät minimiin. En voi väittää etten olisi pettynyt romaanin hiljaiseen menoon. Oletin sen olevan vauhdikkaampi. Kaikki takaa-ajot ja täpärät tilanteet puuttuivat. Edelliset osat ovat olleet jännityskirjoja, mutta uusin osa on jotain muuta. Kirjailija itsekin luonnehtii kirjaansa moderniksi historialliseksi romaaniksi, joten sen on ollut tarkoituskin olla erilainen. Toivon vain suuresti, että ensi kerralla on luvassa tutumpaa meininkiä: vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Tsumanista kiinnostuneet saavat kirjasta hyvän kuvan katastrofin jälkeisistä oloista sekä pelastus- ja avustustöistä. Ja jos Rei Shimuraan ei ole ennen ollenkaan tutustunut suosittelen vahvasti lukemaan kirjat ilmestymisjärjestyksessä. Ne ovat laadukasta viihdettä ja sukellus japanilaiseen kultturiin.
_______

Sujata Massey - Rei Shimura menetysten rannikolla
(The Kizuna Coast, 2014)
Gummerus, 2016
Ulkoasu: Eevaliina Rusanen
Kustantajalta
Tähtiä: ★★★
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...