David Albahari - Syötti

 Syötti - David Albahari

(Mamac, 1996)

Mansarda, 2007
Kansi: Keijo Ahlqvist
Kuvat ja taitto: Kari Klemelä

Kirjastosta lainattu

" "Mistä oikein aloittaisin", äiti mietti ääneen."

kirjan ensimmäinen lause

Maanpaossa oleva, tällä hetkellä Kanadassa asuva, kertoja on haastatellut äitiään nauhalle ja vuosia äidin kuoleman jälkeen hän haluaa kuunnella nuo nauhat uudelleen. Kuunellessaan nauhoja hän joutuu pohtimaan kotimaansa Jugoslavian historiaa, juutalaisuutta ja ennen kaikkea äitinsä elämää. "Miksi tunnemme huonoimmin ne ihmiset, jotka ovat meille kaikkein lähimpiä."

Nauhojen kuuntelun ja pohdinnan lomassa kertoja käy myös tapaamassa kirjailija ystäväänsä Donaldia, jolle hän yrittää selittää omaa ja äitinsä taustaa, muttei koe Donaldin amerikkalaisena ymmärtävän hänen kertomien asioiden syvimpiä merkityksiä. Syntyy siis mielenkiintoisia keskusteluita kahdesta eri näkökulmasta. Hullulta tuntui, että kertoja mietti millaisen kirjan hän äidistään kirjoittaisi, jos osaisi kirjoittaa, kun kaiken aikaahan hän kirjoittaa tekstiä jota luen! Sen siitä saa, kun ihmiset epäilevät omia kykyjään, eikä Donald ollut vastaus ongelmaan. Kertoja nimittäin taisi tuntea pientä alemmuudentunnetta "oikean" kirjailijan seurassa.

Lukemista ei helpottanut kirjan kappaleettomuus ja lukujenkin perään oli turha haikailla. Teksti vain juoksi eteenpäin ilman hengähdystaukoja. Punaista lankaakaan kirjassa ei ollut, vaan se muodostui juuri noista pienistä hetkistä äidin ja/tai kertojan elämässä. Ja silti kaiken tämän jälkeen voin sanoa, että ei yhtään hullumpi.

Kannelle täytyy antaa sen verran kritiikkiä, että siitä tulee pikemminkin mieleen koulun oppikirja tai jokin muu opettavainen tietolähde. Kirjan onni, että kiinnostuin siitä kuvauksen perusteella, enkä kansia ollut ennen nähnyt. En olisi nimittäin kirjaan tarttunut.

Tähtiä: ★★

 Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Serbia

Muita blogiarvosteluja:
Jäljen ääni