"Kymmenen päivää sodan päättymisen
jälkeen sisareni Laura ajoi alas sillalta."
jälkeen sisareni Laura ajoi alas sillalta."
kirjan alku
En ole vielä täysin muodostanut mielipidettäni Margaret Atwoodista. Orjattaresi on upea kirja, mutta samanlaista elämystä en saanut Nimeltään Gracea lukiessa. Sokea surmaaja ei myöskään kärkikastiin yllä, vaikka mukiinmenevä teos onkin.
Iris ja Laura, varakkaan tehtailijan äidittömät tyttäret, rakastuvat nuorina samaan mieheen, karismaattiseen köyhään anarkistiin Alex Thomasiin. Iris, sisaruksista vanhempi ja mukautuvampi, suostuu kahdeksantoistavuotiaana isänsä mieliksi arvostetun teollisuusmiehen puolisoksi. Isän kuoltua hänen vastuulleen jää Laura, idealistinen, epäsovinnainen ja arvaamaton pikkusisar. Jälkipolvi tuntee ja muistaa Lauran hänen postuumina julkaistun ainoan romaaninsa, kulttikirjaksi kohonneen Sokean surmaajan kirjoittajana. Aikanaan rohkean eroottisena pidetty teos kuvaa epäsäätyisen parin luvatonta rakkaussuhdetta ja heidän kehittelemäänsä outoa scifitarinaa Zycron-planeetasta. Takakansi
Sokea surmaaja voitti aikoinaan Booker-palkinnon ja rakenteellisesti kirja onkin erilainen. Välillä Iris kertoo elämäntarinaansa ja sitten on toisena osuutena Laura Chasen kirjoittama Sokea surmaaja, jossa mies ja nainen tapailevat toisiaan hyvin salaisissa merkeissä vaihtaen tapaamispaikkaa tiuhaan tahtiin. Mies jatkaa aina heidän tavatessaan tarinaa avaruuden toisessa ulottuvuudessa olevasta planeetasta, jossa tapahtuu kaikenlaista erikoista scifikirjojen tapaan. Toisistaan hyvin irralliset tarinat saavat hämmentymään, mutta kokonaiskuva hahmottuu lukijalle viimeistään kirjan loppupuolella ellei jo aikaisemmin. Näiden kahden tarinan väleihin on vielä pistetty lehtileikkeitä, jotka valottavat omalta osaltaan tarinaa.
Varsinkin kirjan alku oli hankala juuri noiden kahden täysin tosistaan erillään olevan tarinan takia, enkä lopussakaan käsittänyt scifitarinan liittymistä juoneen - miehen ja naisen tapaamisten kylläkin -, joten niiden osuuksien lukeminen sujui nopeutetussa tempossa, sillä en ole scifin ystävä. Sokea surmaaja pitää paljon asiaa sisällään ja lukeminen kävi ajoittain raskaaksi pitkän sivumäärän ja oman kärsimättömyyteni vuoksi. Iriksen muistelmat pitivät mielenkiintoani yllä ja niiden avulla sain homman viimein pakettiin. Miehen ja naisen tapaamiset olivat myös sinänsä kiinnostavia, kunnes oli aika jatkaa Zycron-planeetan tarinaa... Aivan täysin ei Sokea surmaaja minulle avautunut, mutta meille oli hetkemme.
"Joku
valpas henkilö tarttui käsivarteeni ja keinotteli minut takaisin
tuoliin. Takaisin hämärään. Takaisin Lauran langettamaan pitkään
varjoon. Turvaan. Mutta vanha haava on auennut, näkymätön veri virtaa
solkenaan. Pian olen tyhjä."
Varsinkin kirjan alku oli hankala juuri noiden kahden täysin tosistaan erillään olevan tarinan takia, enkä lopussakaan käsittänyt scifitarinan liittymistä juoneen - miehen ja naisen tapaamisten kylläkin -, joten niiden osuuksien lukeminen sujui nopeutetussa tempossa, sillä en ole scifin ystävä. Sokea surmaaja pitää paljon asiaa sisällään ja lukeminen kävi ajoittain raskaaksi pitkän sivumäärän ja oman kärsimättömyyteni vuoksi. Iriksen muistelmat pitivät mielenkiintoani yllä ja niiden avulla sain homman viimein pakettiin. Miehen ja naisen tapaamiset olivat myös sinänsä kiinnostavia, kunnes oli aika jatkaa Zycron-planeetan tarinaa... Aivan täysin ei Sokea surmaaja minulle avautunut, mutta meille oli hetkemme.
_______
Margaret Atwood - Sokea surmaaja
(The Blind Assassin, 2000)
Otava, 2000
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★
Tähtiä: ★★★
Kokeile juurilta lähtemistä ja lue Kivettyneet leikit (parisuhde) ja vielä Yli veden (luonto). Itselleni Atwoodin uusin trilogia oli koettelevin. Kirjailijan tuotanto on huiman vaihtelevaa.
VastaaPoistaKyllä vielä ainakin yksi Atwood minun pitää lukea, kiitos vinkeistä Ulla!
VastaaPoista