Scandorama. Tervetuloa Neoscandiaan.
Tänne ei ole helppo päästä, mutta täältä karkotetaan herkästi.
Ihastukseni Hannele Mikaela Taivassalon dystopiseen sarjakuvaromaaniin Scandorama lähtee jo hämmentävästä kannesta, jota voi katsoa kahdella eri tavalla - tai minun aivoni taipuvat jatkuvasti siihen epäloogisempaan kuvaan.
Takannesta: Scandorama on skandinaavinen idylliyhteiskunta, paikka jossa halutaan
tulla täydellisiksi, eliittivaltio tiukkojen rajojen sisäpuolella.
Stohome on puhdas, kirkkaiden valojen kirjoma. Toisella puolella lahtea
sijaitsee Helsingy City, rapistunut ja rähjäinen, siellä asuu Miskatt.
Kaupungin pirstaleissa elää ihmisten pirstaleita, niiden epäsopivien
pirstaleita jotka eivät mahdu Scandoramaan. Miskatt on yksi heistä, Homo
Felinus, geneettinen hybridi naisesta ja kissasta. Miskatt piiloutuu
maan alle elättääkseen itsensä valonaroilla vastarintatehtävillä,
samalla hän ajautuu yhä kauemmas erään tietyn golden boyn, unelman,
luota.
Esittelyteksti tiivistää hyvin albumin. Kauniiseen ja puhtaaseen Scandoramaan, unelmakotiin, haluaa moni, mutta hyödyttömät käännytetään takaisin Neuropaan. Scandoraman toisella puolella on rauniokaupunki Helsingy City, jossa ihmiskokeena syntynyt Miskatt asuu, sillä hän on sopeutumaton. "Minut tehtiin, minulta ei kysytty." Scandorama käy kauppaa koeihmisillä, jotka ovat pudonneet turvaverkkojen läpi.
Albumi on suora peilaus nykyisestä hyvinvointiyhteiskunnastamme, jossa osa jää avun ulkopuolelle eikä kaikkia haluta edes auttaa, vaan heidät käännytetään pois. Ihmisiä ajatellaan paljon hyötynäkökulmasta. Harmaan sinisävyinen kuvamaailma on Catherine Anyango Grunewaldin kaunista, omaleimaista käsialaa. Hänen kuvaratkaisunsa ovat toisinaan kiehtovia ja ne sopivat tarinan pessimistiseen, synkkään maailmaan.
Scandorama jättää lopussa paljon avoimeksi ja sen on sen verran taiteellisempi teos, että uskon albumin jakavan mielipiteitä. Minä olin tapani mukaan innoissani tästä erikoisesta ja häilyvästä teoksesta. Se on jälleen niitä ihania kirjoja, jotka jäävät kutkuttamaan mieleen ja lukijana saa itse ajatella ja pohtia merkityksiä. Ei todellakaan valmiiksi pureskeltua kamaa! Toinenkaan lukukerta ei tee yhtään hallaa.
#sarjakuvahaaste
"Mutta. On myös Scunderground.
Sinne päädymme me jotka putosimme mutta jäimme.
Kaiken ulkopuolelle.
Tänne voi kyllä jäädä vaikka ei pitäisi."
Sinne päädymme me jotka putosimme mutta jäimme.
Kaiken ulkopuolelle.
Tänne voi kyllä jäädä vaikka ei pitäisi."
Albumi on suora peilaus nykyisestä hyvinvointiyhteiskunnastamme, jossa osa jää avun ulkopuolelle eikä kaikkia haluta edes auttaa, vaan heidät käännytetään pois. Ihmisiä ajatellaan paljon hyötynäkökulmasta. Harmaan sinisävyinen kuvamaailma on Catherine Anyango Grunewaldin kaunista, omaleimaista käsialaa. Hänen kuvaratkaisunsa ovat toisinaan kiehtovia ja ne sopivat tarinan pessimistiseen, synkkään maailmaan.
Scandorama jättää lopussa paljon avoimeksi ja sen on sen verran taiteellisempi teos, että uskon albumin jakavan mielipiteitä. Minä olin tapani mukaan innoissani tästä erikoisesta ja häilyvästä teoksesta. Se on jälleen niitä ihania kirjoja, jotka jäävät kutkuttamaan mieleen ja lukijana saa itse ajatella ja pohtia merkityksiä. Ei todellakaan valmiiksi pureskeltua kamaa! Toinenkaan lukukerta ei tee yhtään hallaa.
#sarjakuvahaaste
★★★★
Hannele Mikaela Taivassalo - Scandorama
Kuvat: Catherine Anyango Grunewald
Hannele Mikaela Taivassalo - Scandorama
Kuvat: Catherine Anyango Grunewald
(Scandorama, 2018)
Teos & Förlaget, 2018
Kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti