4.10.2016

Joel Dicker - Totuus Harry Quebertin tapauksesta


- Hätäkeskus. Mitä asia koskee?
kirjan alku

Viimein totesin, että minulla on aikaa lukea massiivinen Totuus Harry Quebertin tapauksesta, sillä normaalin kiireisen arjen keskellä noin paksujen kirjojen lukeminen jää muiden jalkoihin ja venyy useiden kuukausien mittaiseksi projektiksi, mikä etenkään koukuttavien kirjojen kohdalla ei ole sallittavaa. Olin siis jo etukäteen leimannut tähän hyväksi kirjaksi ja usein käy niin, että intuitio osuu oikeaan. Totuus Harry Quebertin tapauksesta vei totaalisesti lukuhalut, seuraavilta kirjoilta, sillä se oli niin hyvä, ettei muita enää huvittanut lukea!

Nuori newyorkilainen menestyskirjailija Marcus Goldman on jumissa. Toinen romaani ei ota syntyäkseen, ja takaraivossa jyskyttää epäonnistumisen pelko. Mitä jos ura jääkin tähdenlennoksi? Epätoivoinen Marcus lähtee etsimään inspiraatiota uus-englantilaisesta Auroran pikkukaupungista, oppi-isänsä kirjailija Harry Quebertin luota. Vierailu saa kuitenkin odottamattoman käänteen, kun 67-vuotiaan Quebertin puutarhasta löytyy 33 vuotta sitten kadonneen Nola Kellergranin ruumis. Käy ilmi, että Harrylla ja 15-vuotiaalla Nolalla on ollut suhde. Viimeisen kerran Nola on nähty juoksemassa metsässä yltä päältä veressä. Kaikki merkit viittaavat Harryn syyllisyyteen, mutta Marcus on toista mieltä. Hän päättää selvittää, mitä vuonna 1975 todella tapahtui. Piileekö ratkaisu Harryn läpimurtoteoksessa Pahan juurilla? Takakansi


Kirjassa liikutaan kahdessa aikatasossa: nykyaika, jossa Marcus tarvitsisi oppi-isältää vinkkejä valkoisen paperin kammoon, mutta päätyy selvittämään rikosta sekä takaumat vuodelta 1975, jolloin tuo kaikki tapahtui. Totuus Harry Quebertin tapauksesta on kirja kirjoittamisesta, kirjailijoista, salaisuuksista, rakkaudesta, rikoksesta ja amerikkalaisesta pikkukaupungista ja minähän rakastan kertomuksia pikkukaupungin asukkaista ja heidän elämästään ja salaisuuksistaan. Henkilögalleria on monipuolisen värikäs ja sivuhenkilöistä Marcuksen äiti oli ihan huippu. Naureskelin äidin ja pojan välisille puhelinkeskusteluille.

"-- Mutta et sinä heille kirjoita. Kirjoitat kaikille niille, jotka Marcus Goldmanin ansiosta voivat viettää mukavan hetken arjen keskellä. Sanot varmaan, että ei se nyt niin ihmeellistä ole, mutta onhan se jo jotain. Jotkut kirjailijat haluavat muuttaa maailmaa. Mutta kuka siihen tosiasiassa pystyy?"

Minä ainakin vietin Joel Dicker ansiosta erittäin mukavan hetken arjen keskellä. Pikkukaupungissa kuohuu Harryn ja Nolan suhteen takia, eikä paljastukset lopu siihen. Dicker on kehitellyt mehevän tarinan lukijoiden päänmenoksi. Totuuksia paljastuu vähitellen, eivätkä ne olleet sellaisia mitä itse veikkasin. Romaani on kuin palapeli: alussa paljon hajanaisia paloja, joita löytyy aina lisää, mutta jotka löytävät lopussa oman paikkansa. Parasta paksuissa kirjoissa on se, että ne eivät lopu heti kahdensadan sivun jälkeen. Tai neljänsadan. Eivätkö edes vielä kuudensadan!

_______

Joel Dicker - Totuus Harry Quebertin tapauksesta
(La vérité sur l'affaire Harry Quebert, 2012)
Tammi, 2014
Kirjastosta
Tähtiä:

8 kommenttia:

  1. Haluaisin lukea kirjan, mutta tuo järkälemäisyys pelottaa. Olen kyllä pitänyt sitä kädessäni ja ollut kahden vaiheilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä, mutta suosittelen uskaltautumaan:)

      Poista
  2. Minulla on kirja juuri kesken. Se on niin pitkä että olen välillä pitänyt taukoa ja ahmaissut jonkun pienemmän välissä. Silti sitä on helppo jatkaa. Kyllä, koukuttava ja hyvä on, mutta silti saisi olla lyhyempi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen monia kirjoja aina samanaikaisesti, mutta tämä kiilasi yleensä kaikkien ohi. Haha ei mitään lyhentämistä, tämä on juuri hyvä näin! :D

      Poista
  3. Ihana kirjojen sekamelska! (: Haaveilen lukevani koko keltaisen kirjaston läpi (ja siinäpä onkin vuosiksi tekemistä), sillä ne mitä olen lukenut, ovat aina olleet laatuluettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoja kirjoja kirjoja<3 Kunnianhimoinen tavoite Marika, joten tsemppiä siihen! Itselläni on vähän vaihtelevia kokemuksia.

      Poista
  4. Sait tämän kuulostamaan todella mukaansa tempaavalta! Pelkäsin ennen tiiliskiviä, mutta nyttemmin olen alkanut nauttimaan niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli tavoite ;) Onhan tiiliskivet jotenkin hurjia aina aloittaa, mutta toisaalta, jos kirja on näink hyvä, niin kyllä minä sen parissa haluankin pidempään viettää aikaa. Ja jos on huono, niin aina voi lopettaa kesken.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...