7.1.2021

Kirjauutuudet kevät 2021

Vielä koskaan en ole tainnut tehdä näin lyhyttä listaa kiinnostavista tulevista uutuuksista, mutta enempää ei vaan löytynyt, jotka juuri nyt haluttaisi lukea. Lista siis saattanee täydentyä ajan kuluessa. Olen nyt muutenkin ottanut tavoitteeksi lukea enemmän oman hyllyn kirjoja, joten kai listan lyhyyden voi ottaa myös positiivisena asiana. Syksyyn kyllä lataan sitten enemmän odotuksia.






TAMMIKUU
Candice Carty-Williams: Queenie (Wsoy)
"girls kohtaa zadie smithin"

Richard Powers: Ikipuut (Gummerus)
"upea ja koskettava ylistyslaulu luonnonihmeille"



HELMIKUU
Elif Shafak: 10 minuttia ja 38 sekuntia tässä oudossa maailmassa (Gummerus)
"teos antaa äänen niille, joita ei yleensä kuulla"



MAALISKUU
Emma Jane Unsworth: Aikuiset (Tammi)
"neuroottinen draamakomedia instagramajasta"

Juno Dawson: Ihmemaa (Gummerus)
"nyky-liisa tutkimusmatkalla transidentiteetin maailmassa"



HUHTIKUU
Louise Penny: Kuolettava kertomus (Bazar)
"Three Pines -dekkarisarjan viides osa"

Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme (S&S)
"kirjeissään äidilleen poika uskaltaa paljastaa asioita elämästään, joista äiti ei tiedä"



28.10.2020

Syksyn kirjauutuudet 2020

Nyt on alkanut satelemaan ensi vuoden uutuuksia ja minä löysin blogin luonnoksista vielä tälläisen meneillään olevan syksyn listan, joka on vissiin unohtunut julkaista, heh.

.....

Syksyn kirjakatalogeista löytyi yllättävän vähän kiinnostavia kirjoja tai ainakin muistelen löytäneeni ennen paljon enemmän mielenkiintoiselta kuulostavaa luettavaa. No mutta kuitenkin, erittäin innoissani olen, että Dolores Redondolta ilmestyy uutta dekkariluettavaa! Paluu Amaia Salazarin kanssa rikospaikalle on varmasti mieluisa jälleenkohtaaminen. Dekkareista puheenollen myös Louise Pennyä on suomennettu lisää - oli jo aikakin! Kaksi ensimmäistä Three Pines-sarjan uudelleen suomennettua kirjaa jätin lukematta, sillä siitä ei ole kauan, kun luin niiden vanhat suomennokset, mutta kolmas on vielä lukematta. Mahtavaa!

Muutama kiinnostava sarjakuvakin ilmestyy, niitä on aina yhtä mukava bongailla kuvastoista. Huomaan nyt, että listallani suurin osa kirjailijoista on vanhoja tuttavuuksia, joten liekö se syynä listan lyhyyteen; en ole uskaltanut kirjan lyhyen kuvauksen perusteella ottaa montaakaan tuntematonta kirjailijaa tähän mukaan. Ehkä käy niin kuin monina aikaisempina kertoina, että lista pitenee vuoden edetessä, kun luen muiden bloggareiden hehkutuksia listani ulkopuolisista kirjoista.





ELOKUU
Rainbow Rowell: Viimeinen ilta (Karisto)
"viimeinen työvuoro, viimeiset hyvästit, sarjakuvaromaani"

Elizabeth Gilbert: Tyttöjen kaupunki (Gummerus)
"ei tarvitse olla kiltti tyttö ollakseen hyvä ihminen"

Dolores Redondo: Sydämen pohjoispuoli (Gummerus)
"baskimaan murhat"





SYYSKUU
Matt Haig: Keskiyön kirjasto (Aula&Co)
"kirjasto, jossa voi kokeilla kaikia niitä elämiä, jotka olisi voinut elää"

Louise Penny: Kiveen hakattu kuolema (Bazar)
"suljetun paikan mysteeri"

Yuval Noah Harari: Sapiens - Kognitiivinen vallankumous (Bazar)
"sarjakuva"

Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja (Wsoy)
"veri on vettä sakeampaa. ja vaikeampaa saada irti matosta!"

Cyril Pedrosa: Portugali (Wsoy)
"loppuunpalanut mies, joka kiinnostuu sukunsa historiasta"

Margaret Atwood: Viimeisenä pettää sydän (Otava)
"painajaismainen lähitulevaisuus"





LOKAKUU
Tomi Kontio: Kansallispuistojen kutsu (Avain)
"suomen 40 kansallispuistoa ovat seikkailevan retkeilijän aarreaitta"

Elena Ferrante: Aikuisten valheellinen elämä (Wsoy)
"elämännälkä ajaa hyväosaista teiniä syvälle rahvaanomaiseen napoliin"

Liane Moriarty: Sulje silmäsi ja laske kymmeneen (Wsoy)
"kolmiodraama pakkomielteisestä rakkaudesta"



14.4.2020

Lukeako vai eikö lukea?

Ennen muuttoa omistin useita satoja kirjoja kolmessa eri kirjahyllyssä, mutta nyt uudessa asunnossa hyllytilaa on olematon määrä, joten on sanomattakin selvää, että suurimman osan joudun luovuttamaan eteenpäin. Ensimmäisenä hyllystä lähtivät klassikkoasemassa olevat kirjat, joista en edes kauheasti välittänyt, mutta jotka nähtävästi juurikin klassikkostatuksensa takia olivat sinne saaneet jäädä. Seuraavana uuden kodin saivat kirjat, jotka ovat ihan hyviä, mutta eivät lopulta mitään unohtumattomia.

Lopuksi lähtivät kirjat, joista tiedän etten niitä tule lukemaan ainakaan parin seuraavan vuoden aikana ja tuskin edes senkään jälkeen. Tällä hetkellä olen siis säästänyt ainostaan ne kaikista rakkaimmat kirjat, joista en voi millään erota ja sitten kirjat, joita en ole lukenut, mutta ehdottomasti haluan!

Ja sitten on noin parikymmentä kirjaa, joiden kohtalosta en ole osannut edelleenkään päättää. Näiden kohdalla soudan ja huopaan. Toisaalta kiinnostaa, mutta jokin pidättelee. Olen pohtinut sitäkin, että haluanko säästää kirjat vai lainata ne sitten jos ja kun lukutarve tulee. Mielipiteitä saa heitellä kehiin! Mikä kirja on napannut ja mikä ei niinkään?

Alla lueteltuna nuo kirjat:

























  • Sodassa ja rakkaudessa Chris Cleave
  • Odininlapsi Siri Pettersen
  • Annan sinulle maan Chufo Llórens 
  • Näpit irti Jennifer Mathieu
  • Olimme ihan suunniltamme Karen Joy Fowler
  • Sillanrakentajat Jan Guillou
  • Vieraan lapsi Alan Hollinghurst
  • Sisareni, rakkaani Joyce Carol Oates






  • Hotelli Panama Jamie Ford
  • Kafka rannalla Haruki Murakami
  • Hiljainen tyttö Peter Hoeg
  • Talvinen tarina Mark Helprin
  • Surunhauras, lasinterävä Siiri Enoranta
  • Hiljaisuus soi h-mollissa Mari Strachan
  • Kauneus on kirous Eka Kurniawan
  • Akhilleen laulu Madeline Miller



Lukeako vai eikö?



14.2.2020

Mitä kertoo vuoden 2019 luetut kirjat


Ainakin sen, että kirjoja on tullut luettua hurjasti vähemmän kuin viime vuosina!

Vuosi 2020 menee edelleen eteenpäin hurjaa vauhtia, mutta minä jälleen uhmakkaasti muistelen vanhoja ja tällä kertaa vuorossa on perinteiseen tapaan viime vuoden luettujen kirjojen tilasto.





Lukuajan vähentyminen näkyy tilastossa, sillä vuoteen 2018 verrattuna luin 1/3 vähemmän. Vaikka kirjamäärä on vähentynyt, on kirjan keskimääräinen pituus pysynyt melkein sivulleen samana. Sivuja kertyi yhteensä 15 851. Äänikirjaharrastus palasi nollapisteeseen, sillä en ole vieläkään niistä innostunut. Äänikirjojen kanssa levoton mieleni lähtee vauhdikkaasti harhailemaan ja huomaan puolentunnin päästä kaiken menneen ohi ja joudun palaamaan taaksepäin.

Myös oman hyllyn luettujen ja kirjastolainojen osuus on pysynyt jokseenkin samana, mutta arvostelukappaleita ei enää tule juuri ollenkaan luettua, koska en voi vannoa tällä hetkellä jaksavani niistä blogata. Mietin asiaa sitten uudelleen, jos lukuinto palaa vanhoihin uomiin.




Kerrankin ulkomaalaisten naisten osuus on kirjailijoissa suurin(!), koska aina aikaisemmin ulkomaalaiset miehet ovat dominoineet tilastoa. Kotimaisten kirjojen osuus ei sen sijaan ole yhtään parantunut - ei yllätä. Parannustakaan en lupaa vielä tehdä.

Romaanit ottivat taas ykköspaikan luetuinpana kirjallisuudenlajina. Äänikirjojen lisäksi nollaan jäivät myös tietokirjat ja runot. Yllättävää, että sarjakuvien osuus jäi niin pieneksi, mutta ehkäpä edellisvuoden Sarjakuvahaaste teki tehtävänsä. Tänä vuonna ajattelin kuitenkin lukea niitä enemmän, sillä listani on päässyt paisumaan jo pitkäksi. Mielessä kutkuttaa lisäksi Sarjakuvahaaste vol.2, mutta pitää ensin miettiä siihen jokin uusi tulokulma.




Luettu kirjallisuus on edelleen 2010-luvulle painottuvaa ja varsinkin viime vuonna luin hyvin paljon uutuuksia. Tänä vuonna ehkäpä enemmän vanhempaa kirjallisuutta. Ainakin toivon niin, mutta en silti ajatellut uutuuksiakaan unohtaa.

Kaunokirjalliseen maailmanvalloitukseen sain yllättäen jopa kolme maata lisää: Marokko, Slovenia ja Singapore. Harmillisesti neljä suurinta maata on täysin samat maat samassa järjestyksessä kuin viime vuonna. Miten tylsää! Pitäisiköhän siis valita tarkoituksella luettavaksi kirjoja ei-niin-yleisistä-maista. Tai siis tottakai pitää jos mielin tuota tilastoa muuttaa - mutta helpommin sanottu kuin tehty😅.









Ja sitten tapahtui jotain historiallista, jota ei ole koskaan ennen tapahtunut sitten lukuharrastuksen alettua ala-asteella: lokakuussa luin 0 kirjaa. En siis yhden yhtään! Mitäää?!? Muuten minusta pitäisi huolestua, mutta sen kuukauden jälkeen kirjamäärä lähti nousuun, joten kriisi selätetty.

Tilastoista voi yhteenvetona päätellä, että tavallisin lukemani teos oli
elokuussa luettu, yhdysvaltalaisen naisen vuonna 2019 kirjoittama uutuuskirja.


Tervetuloa lukuvuosi 2020! 



Muut tilastot
2018
2017
2016
2015
2014  
2013

6.2.2020

Vuoden 2019 sykähdyttävimmät

Kevääseen ei ole enää pitkä aika, mutta uskaltauduin silti vielä katsomaan taaksepäin edelliseen vuoteen ja poimimaan sieltä joitain hienoja lukuelämyksiä joiden kaltaisiin haluaisin tänäkin vuonna törmätä. Kirjat oli helppo valita, sillä viime vuonna tunnuin lukeneeni enemmän ihan-ok-kirjoja - hienoja kirjoja, mutta mitään sen suurempaa annettavaa niillä ei ollut tarjota. Alla siis esiteltynä nuo kirjat, jotka ovat edelleen mielessäni.



Tilaa unelmoida (Kristine McKenna & David Lynch)
Viime vuoden kirjoista se lemppareista lempparein! Mestariohjaajan elämäkerta/muistelmateos, joka sallii hetkeksi sukeltaa tuon miehen erikoiseen mieleen. Twin Peaks -fanina en malttanut laskea kirjaa käsistä odottaessani lukua lempisarjastani. Luen harvoin (lue: en juuri ikinä) elämäkertoja tai muutenkaan mitään faktapohjaisia teoksia, joten se että pidin tästä viiden tähden verran on hurja saavutus!



Kielletty hedelmä (Liv Strömquist)
Albumissa tiukkaan syyniin pääsee tällä kertaa naisen sukuelin, jonka merkitys ja siihen suhtautuminen on ihmiskunnan historian aikana ollut hyvinkin värikäs ja välillä jopa uskomaton. Jälleen osuvaa pohdintaa ja viiltävää analyysiä ja faktaa Strömquistilta. Huutia saavat niin tabut kuin uskomuksetkin. Kielletty hedelmä on teos, joka kaikkien tulisi lukea!

Skam (Julie Andem)
Skam-tv-sarjan alkuperäiset käsikirjoitukset, jotka luin kaikki neljä putkeen ihan hullun innostuneena. Skamia katsoneelle ne eivät juonellisesti tuo mitään uutta - lukuunottamatta poistettuja kohtauksia - mutta teksti selittää sarjaa enemmän henkilöiden päänsisäisiä ajatuksia, mitä ei tietenkään tv-sarjassa kuulu vaan niiden bongaaminen ja tulkita jätetään katsojan varaan. Skam-fanien must-read kirjat, joiden lukemisesta tekee hauskaa Julie Andemin hupsut sivuhuomautukset.

Rakkaudesta aseisiin (Jennifer Clement)
Rakkaudesta aseisiin on kauniisti ja hyvin runollisesti kirjoitettu kirja, joka luo kontrastin sisällölle, jossa kirjan nimenkin mukaisesti aseet ovat yksi kantava teema. Kirjassa on muutenkin paljon yhteiskunnallista asiaa. Se tuudittaa suloisilla sanoilla ja lempeillä lauseilla ja pieneen kirjaa mahtuu hurja ja voimakas tarina. Samaan aikaa karu ja kaunis, epämiellyttävä ja ihana. Pearlin puolesta pelkää, sillä ympäristö ei ole ihanteellinen nuorelle ihmisenalulle. Äiti on tytön elämän kiintopiste, mutta elämä ei ole hellä. Silti aina on toivoa.


Kutsu minua nimelläsi (André Aciman)
Aciman kuvaa ihanasti ja käsinkosketeltavan todentuntuisesti Elion ensirakkautta; Siitä syntyvää hyvänolon tunnetta, mutta myös tuskaa kun ei ole varma toisen tunteista ja haluaa silti enemmän kuin mitään muuta olla vain toista lähellä. Ajatukset täyttyvät Oliverista ja Elion hyvinkin tarkkaan pohtivat pään sisäiset keskustelut itsensä kanssa on jotain niin hyvin tuttua! 



Näkymättömät ihmiset (Will Eisner)
Will Eisneristä on muodostunut yksi luottosarjakuvataiteilijoistani, sillä hän kuvaa elämää rouheasti, mutta ei toivottomasti. Näkymättömät ihmiset kertoo nimensä mukaisesti ihmisistä, jotka ovat muille näkymättömiä. Kansien välissä on kolme sinänsä surullista tarinaa, mutta Eisnerin ironinen huumori siivittää tarinat etäämmäksi nyyhkykertomuksista. Suurissa kaupungeissa ihmiset katoavat toistensa joukkoon, solahtavat valtavaan väkijoukkoon ja jäävät tuntemattomiksi, unohdettaviksi. Näkeekö heitä kukaan?


11.1.2020

Will Eisnerin sarjakuvia





Löysin Will Eisnerin aikanaan itse luotsaamani Sarjakuvahaasteen myötä, kun etsin netistä sarjisklassikoita ja törmäsin mielenkiintoiselta kuulostavaan Talo Bronxissa -sarjakuvaromaaniin. Hän on ehdottomasti yksi lempisarjakuvataiteilijoitani. Eisner ammentaa teoksiinsa omasta lapsuudestaan New Yorkin juutalaissiirtolaisten vuokrakasarmeissa. Teoksissa on rutkasti huumoria, mutta päähenkilöt ovat yleensä köyhiä ja vähän kurjemmissa oloissa eläviä ihmisiä, joilla vastoinkäymisiä ja sattumuksia tapahtuu, eikä elämä tunnu kohtelevan heitä kovinkaan helläkätisesti.

1930-luvun alkupuolelle lamakauteen sijoittuva Elinvoima esittelee juuri tätä vuokrakasarmielämää, ihmisiä jotka yrittävät selviytyä päivä kerrallaan ja sitten on niitä jotka saavat onnenpotkun. Sarjakuvassa on traagisuutta, mutta vastapainona myös ihmisten hyvyyttä.

Näkymättömät ihmiset -sarjakuva kertoo nimensä mukaisesti ihmisistä, jotka ovat muille näkymättömiä. Kansien välissä on kolme sinänsä surullista tarinaa, mutta Eisnerin ironinen huumori siivittää tarinat etäämmäksi nyyhkykertomuksista. Suurissa kaupungeissa ihmiset katoavat toistensa joukkoon, solahtavat valtavaan väkijoukkoon ja jäävät tuntemattomiksi, unohdettaviksi.


"Hänen turvapaikkansa oli näkymättömyys!" 




Will Eisner: 
Näkymättömät ihmiset (Invisible People, 1992)
Elinvoima (A Life Force, 1987) 
Kustannus Oy Jalava
Kirjastosta

Muita postauksia
Will Eisner: Talo Bronxissa

6.1.2020

Kirjahyllyn aarteet -haastekoonti



Hiljaiseloon vaipuneen blogini takia melkein jäi huomaamatta, että Kirjasähkökäyrä-blogin Kirjahyllyn aarteet -haaste päättyi eilen. Vuoden ajan on ollut aikaa lukea oman hyllyn kirjoja oman jaksamisen rajoissa. Niitähän varmasti monilta meistä löytyy, mutta jotenkin kummasti silti päätyy helposti lukemaan omien kiinnostavien aarteiden sijaan niitä kirjastonlainoja. Liekö syynä rajoitettu lukuaika?

Millään tavalla en ole suunnitelmallisesti (tätäkään) haastetta edistänyt, joten katsotaan miten olen alitajuntaisesti onnistunut haastetta suorittamaan. Fingers crossed.

Luetut kirjat

Agatha Christie: Kortit pöydällä
Charles Dickens: Kolea talo
Jacqueline Wilson: Kurja juttu
Erin Morgenstern: Yösirkus
L.M. Montgomery: Anna ystävämme
Arthur Golden: Geishan muistelmat
Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina
Stephen King: Se
Irene Nemirovsky: Ranskalainen sarja
Claudie Gallay: Odottamaton kauneus
Hugh Howey: Siilo
Agatha Christie: Teetä kolmelle


Saldoksi tuli jopa 12 kirjaa eli ihan hyvä saalis, yksi kirja kuukaudessa.

Kiitos Maille haasteesta!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...