21.8.2017

Jodi Picoult - Sisareni puolesta


Pienenä en tiennyt, miten lapsia tehdään vaan miksi.

Takakannesta: Kolmetoistavuotias Anna ei ole sairas, vaikka verensiirrot ja leikkaukset ovat hänen arkeaan. Niillä ei kuitenkaan hoideta Annaa vaan isosisko Katea, joka taistelee harvinaista leukemian muotoa vastaan. Anna itse sai alkunsa koeputkessa, kun perheeseen kaivattiin Katen kanssa geneettisesti yhteensopivaa lasta. Anna ei ole koskaan kyseenalaistanut omaa asemaansa isosiskon kudos- ja solupankkina... ei ennen kuin nyt. Anna tekee ratkaisun, jota useimmat pitäisivät ennenkuulumattomana. Hänen pätöksensä uhkaa repiä perheen hajalle ja koitua kohtalokkaaksi rakkaalle sisarelle.

Niskakarvat nousivat pystyyn kirjaa lukiessa. Anna on tehty geneettisesti täysin yhteensopivaksi Katelle. Käytännössä hän on solupankki sisarelleen, mutta herää puolustamaan itseään hämmästyttävän nuorella iällä. Vanhemmat päättävät kaikesta lapsiensa puolesta, mutta ovatko hekään aina täysin oikeutettuja siihen. Puolueettomia eivät tässä kyseisessä tapauksessa ainakaan. Katen tila vaikuttaa auttamatta koko perheeseen, eikä vanhemmilla ole aikaa katsoa Jessen, perheen vanhimman pojan, perään, sillä Katen sairaus vie heidän kaiken huomion ja energian. "Meillä jokaisella on oma rooli. Kate on näytelmän martyyri. Meikäläiselle kuuluu toivottoman tapauksen osa. Ja sinä, sinun pitää esittää rauhanturvaajaa." Muut asiat eivät tunne niin tärkeiltä sen tosiasian rinnalla, että heidän tyttärensä voi kuolla.

Sisareni puolesta saa pohtimaan hankalia moraalisia asioita, joihin ei tunnu olevan yhtä täysin oikeaa vastausta. Monet kertojaäänet saavat lukijan asettumaan milloin kenenkin saappaisiin ja maailma ja ratkaisut näyttäytyvät kaikkea muuta kuin mustavalkoisilta. Jokaisen valintoja ja ajatuksia pystyy halutessaan ymmärtämään, vaikka ei olisikaan samaa mieltä.

"Vaikka olen jo yhdeksännellä kuulla ja minulla on ollut yllin kyllin
aikaa haaveiluun, en ole oikeastaan ajatellut tulevaa vauvaa
lainkaan omana itsenään. Mielessäni on ollut vain se, että tämä
tytär voi pelastaa sen tyttären, joka minulla jo on."

Tuntuu kuitenkin kovin epäeettiseltä, että lapsen hankkimisen lähtökohta on ollut puhtaasti toisen lapsen pelastaminen. Missä ihmisarvo - varsinkin kun kyse ei ole vapaasta tahdosta? Tilanne ei ole kenellekään helppo kun vaakakupin toisella puolella on juuri ja juuri hengissä oleva Kate, jonka elämä riippuu Annasta - tai tarkemmin ottaen siitä, mitä tämä pystyy sisarelleen luovuttamaan omasta kehostaan - oli sitten kyse verestä tai luuytimestä. Lainsäädännön kun pitäisi estää ihmisten käytön laboratoriorottien tapaan. "Kertokaa sitten meille, kuinka helvetissä Anna Fitzgereldista tuli väliinputoaja?"

Sivussa kulkee tarina Campbellista ja Juliasta, joilla on yhteistä historiaa. Nyt kun Anna on palkannut Campbellin asianajajakseen ja Julian valikoituessa Katen edunvalvojaksi, he kohtaavat kymmenien vuosien jälkeen. Pieni jännittävä juonne oli Campbellin palveluskoira, jonka tarpeellisuutta kyseenalaistaville mies antaa aina eri syyn. Mihin Campbell koiraa oikeasti tarvitsee oli päivän polttavin kysymys.

"Meidän perheessä normaalitilanne on kuin liian lyhyt peitto
- joskus sen alla tarkenee ihan hyvin, mutta toisinaan tulee
 
hytisyttävän kylmä. Pahinta on, ettei koskaan tiedä 
kumpivaihtoehto toteutuu."

Kirjan yllättävä loppu ei ollut yhtään sellainen kun ajattelin, vaikka pidinkin sitä turhan sensaationhakuisena. Moniulotteinen kertomus pohtii moraalia ja etiikkaa, eikä sen lukeminen ollut helppoa.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
★½
Jodi Picoult - Sisareni puolesta
(My Sister's Keeper, 2004)
Karisto, 2006
Omasta hyllystä

18.8.2017

Elokuun lukumaraton - yhteenveto


18.45
Aloitan virallisesti maratonin ja jonkun noista ylläolevista nappaan lukuun ensimmäiseksi. Eväätkin on kasassa, joten tästä se alkakoon! Kunhan olen käynyt ensin tutkailemassa mitä muihin blogeihin kuuluu.

PS. Lukusuunnitelmani voi käydä kurkkaamassa edellisestä postauksesta.

23.00
Aloitin Agatha Christien Sinisestä junasta, jota ei ollut paljoa jäljellä ja luin sen loppuun. Hyvä  hämäävä taktiikka, sillä nyt jo tuntuu että on edistynyt superpaljon 😂 Jatkoin Maresia puoleen väliin ja Uppo-Nallea muutaman luvun. Luvassa on vaikka minkälaista seikkailua. Yritin aloittaa Onettia, mutta näin väsyneessä mielentilassa se ei napannut ja päädyin lukemaan Gavaldan Kimpassa-kirjaa, joka on edistynytkin mukavasti. Jatkan vielä hetken, mutta yritän olla valvomatta liian myöhään, ettei unirytmi mene aivan sekaisin.


11.50
Luin eilen vielä puoleen yöhön Gavaldania ja Marvelsia, sillä en malttanut pysyä siitä erossa. Sitten menin sitten kiitollisena nukkumaan. Heräsin kymmeneltä ja jatkoin Marvelsilla, joka on sekin kohta lopussa! Toisaalta en haluaisi sen loppuvan ollenkaan, todellinen taituri tuo Selznick. Aamupalalla jatkoin Maresia. Siitäkin on enää pari parikymmentä sivua jäljellä, mutta piti nyt tässä välissä tulla päivittämään kuulumiset 😊 Olen innoissani tämän päivän lukusuunnitelmista, joten lähdenkin tästä jatkamaan. Adios!

15.20
Loppuun olen ehtinyt lukea Marvelsin, Maresin ja Uppo-Nallen ja hotkaisinpa yhdeltä istumalta
Onetin Sitten kun -kirjan eilisestä epäonnistuneesta aloittamisyrityksestä huolimatta. Jeejee. Jatkoin
Gavaldanilla ja kirja on onnistunut saamaan minut täysin koukkuun. Todella lämminhenkinen ja hauska kirja! Maraton alkaa olla jo lopussa, joten aloitan seuraavaksi Hanna Haurun Jääkannen, sillä sen näyttää sen verran nopealukuiselta, että uskon saavani sen vielä luettua.



18.45
Noniin. Kesän lukumaratonini on pulkassa, eikä lukuähkyä näy lainkaan! Voisin jatkaa putkeen vaikka vielä toisen mokoman. Jääkannen sain luettua loppuun asti ja ehdinpä vielä leppoisasti lukea parvekkeella Kimpassa-kirjaa ja Tuulen varjoa. Nyt on todellinen voittajafiilis, kun sai uskomattoman monta kirjaa luettua loppuun, vaikka jotkut aloitin vasta maratonin aikana.

 
Lukumaratonin saldo

Loppuun luetut
Agatha Christie: Sininen juna (66s)
Maria Turtschaninoff: Maresi (138s)
Elina Karjalainen: Uppo-Nalle ja setä Tonton (141s)
Brian Selznick: The Marvels (154s)
Juan Carlos Onetti: Sitten kun (94s)
Hanna Hauru: Jääkansi (117s)

Kesken jääneet
Anna Gavalda: Kimpassa (180s)
Carlos Ruiz Zafon: Tuulen varjo (56s)

Yhteensä 946 sivua

Todella mukava saldo tuli. 800-900 sadan välillä on edellisetkin maratontulokset olleet. Jonkinlaista yhteispostausta on varmasti noista kirjoista luvassa, koska muuten olisin ihan pulassa, kun ilman näitäkin on jo viisi kirjaa odottelemassa 😀  

Tsemppiä vielä muille maratoonareille!

17.8.2017

Maratonin lukusuunnitelmat

Kaksi edellistä blogistanian lukumaratonia ovat harmillisesti jääneet välistä kokonaan muiden menojen takia, mutta tähän kesän kolmanteen ehdin viimein osallistua! Maratonia emännöi MarikaOksa ja vielä ehtii mukaan, jos mieli tekee. En ole vielä lyönyt lukkoon aloitusajankohtaa, kun viikonloppumenot on vähän auki, mutta kyllä minä lukemiselle varmasti raivaan aikaa, sillä olen kovasti odottanut pääseväni osallistumaan muiden mukana lukukekkereille.

Keskeneräisten pino on ollut koko kesän laittoman suuri ja olisi helpottavaa saada sitä viimein pienemmäksi. Olen saanut monta luettua loppuunkin, mutta sitten jotenkin kummasti tartun heti uuteen kirjaan ja näin ollen pino ei pienene yhtään! Niin makaa kuin petaa.... Teen maratonista vielä erillisen päivittyvän postauksen edelliskerroista tuttuun tapaan.








Kuvista näkee (kunnianhimoiset) lukusunnitelmani. Paljon on siis noita keskeneräisiä kirjoja odottamassa ja toivon saavani loppuun ainakin Christien Sinisen junan, Selznickin upean Marvels-kirjan ja Turtschaninoffin Maresin. Otin mukaan myös kolme aika lyhyttä romaania, jotka uskoisin hotkaisevani yhdeltä istumalta. Uskaltauduin lisäksi lukemaan taas englanniksi ja kirja on Kingin Carrie. Prom night lähestyy, apua. Tuulen varjoakin olisi mahtava edistää (ei ongelmaa!), sillä kohta ilmestyy suomeksi sarjaan neljäs osa ja haluaisin lukea sen heti tuoreeltaan.


Sarjakuvia ei tällä kertaa ole mukana, mutta lastenkirjat ajavat saman asian. Olen varannut kirjastosta koko Heinähattu ja Vilttitossu -sarjan, joten lukemista riittää. Ja edistyypä kertaheitolla Suomi100-haaste, josta olen auttamatta jäänyt jälkeen. Kesällä olen lukenut laiskasti kotimaisia.

Huomaan taas lukusuunnitelmien paisuneen hyvin suureellisiksi, mutta eipähän tule tilannetta vastaan, että mitähän seuraavaksi lukisi!

Rentouttavaa lukumaratonia!
 

13.8.2017

John Boyne - Poika vuoren huipulla


Vaikka Pierrot Fischerin isä ei kaatunutkaan ensimmäisessä
maailmansodassa, Pierrot'n äiti Émilie väitti aina, että sota
oli se, joka vei häneltä hengen.

John Boynelta on suomennettu monia kirjoja, joista olen lukenut vain Poika raidallisessa pyjamassa -romaanin ennen blogiaikaa. Muistan vahvasti sen olleen koskettava pieni kirja maailman julmuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Tänä vuonna suomennettu Poika vuoren huipulla on sitä kaikkea samaa, mutta nyt näkökulma on pojalla, joka kasvaa pahaan ymmärtämättä tekojensa seuraamuksia ennen kuin on liian myöhäistä.

Takakannesta: On vuosi 1936. Seitsemänvuotias Pierrot jää orvoksi ja joutuu jättämään taakseen kotikaupunkinsa Pariisin ja parhaan ystävänsä, naapurissa asuvan Anshelin. Kovia kokenut Pierrot lähetetään asumaan tätinsä luokse Saksaan, salaperäiseen taloon vuoren huipulle. 

Berghofiksi kutsutussa talossa Pierrot saa uuden nimen ja neuvon unohtaa lapsuutensa Pariisissa. Erityisesti hänen tulisi välttää mainitsemasta ystäväänsä, juutalaista Anshelia – varsinkin talon isännän kuullen! Vähitellen Pierrot oppii talon tavoille ja epävarma poika muuttuu uutta uniformuaan ylpeänä kantavaksi Pieteriksi. --

Toinen maailmansota ei konkreettisesti ulotu vuoren huipulla olevaan taloon, jossa Pierrot asuu suojassa. Ainut merkki ulkomaailmasta on talon isännän käynnit ja hänen korkea-arvoiset vieraansa, jotka tekevät päätöksiä tuhansia ihmisiä koskien. Boyne kuvaa hienosti nuoruutta ja sen iän alttiutta vaikutuksille ja radikaaleille mielipiteille. Hyvienkään ihmisten olemassaolo ympärillä ei estänyt mustavalkoisen maailmankuvan kehittymistä. Pierrot omaksuu ylöspäin katsomansa ihmisen voimakkaat mielipiteet miettimättä sen pidemmälle, eivätkä hyvän asian puolesta olleet selittäneet Pierrotille tarpeeksi maailmasta ja omista näkökulmista.



Boynen tyyli ei ole liian ahdistavaa lukea, vaikka kaipasinkin vielä syvempiin vesiin pulahtamista. Niille, jotka eivät kaipaa liian rajuja ja synkkiä kuvauksia tuosta ajasta, on kirja varmasti sopivaa luettavaa. Poika vuoren huipulla on pieni, mutta sitäkin tärkeämpi kirja historian vääryyksistä, joiden ei pitäisi enää koskaan toistua, mutta jotka saavat silti yhä uusia muotoja tässä maailmassa ja nyt.

"Älä ikinä teeskentele ettet tiennyt, mitä täällä tapahtui.
-- Se olisi kaikkein pahin rikos."
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
★½
John Boyne - Poika vuoren huipulla
(The Boy at the Top of the Mountain, 2015)
Bazar, 2017
Arvostelukappale

10.8.2017

Tove Jansson - Bulevardi ja muita kirjoituksia


Bulevardi syntyi taatusti Pariisissa. Eivätkä sen jälkeläiset koskaan vedä vertaa kantaäidilleen, joka lakkaamatta kasvaa ja säkenöi, kruunaa öiset fasadinsa leiskuvien valomainosten tiaralla ja asfalttinsa autojen tiheällä lamppuvirralla.

Osa Tove Janssonin teksteistä on jäänyt tuntemattomaksi ja Bulevardi ja muita kirjoituksia kokoaa ne yksiin kansiin. Kirja pitää sisällään novelleja ja esseitä sekä Janssonin kuvituksia lehtiteksteihin ja muita piirroksia. Jälkisanat on kirjaan kirjoittanut kokoelman toimittaja ja suomentaja Sirke Happonen, joka kertoo tekstien yhteydestä julkaisuaikaansa sekä Janssonin muuhun tuotantoon ja elämään.

Takakannesta: Moni varhaisnovelli sijoittuu Euroopan kaupunkeihin; ne kertovat rakastavaisista ja nuorten taiteilijoiden kommelluksista Pariisissa, syrjäytyneen naisen Veronasta tai yksinäisestä miehestä Dresdenin rautatieasemalla. Hilpeässä helsinkiläiskertomuksessa kamppaillaan vuokrahuoneesta ja siitä, kuka hakijoista on hiljaisin.

Kokoelma sisältää myös jo kokeneen ja muumeista kuuluisaksi tulleen taiteilijan pohdiskelevia esseitä. 1960- ja 1970-luvun teksteissään Jansson pohtii muun muassa lastenkirjailijan tarkoitusperiä sekä paikkaa, jossa ihmisen on hyvä olla. Miten saari muuttaa asukkiaan? Entä millaisia taloja ei pidä rakentaa?



Kirjassa on kirjoituksia aina 1930-luvulta lähtien, jolloin Jansson kirjoitti lehtiin, joita hän myös kuvitti. Kokoelman ensimmäisen novellin, Pariisiin sijoittuvan Bulevardin, Jansson kirjoitti 20-vuotiaana.

Novellissa "Parta" nuori nainen Kristina tutustuu boheemiin maalariin, joka parrakkaalla olemuksellaan saa naisen pauloihinsa. "Hän oli rakastunut rakkauteen tai ehkä pikemminkin romantiikkaan, mutta sitä hän ei tiennyt." Nuoruuden huuma saa kyytiä, kun Kristina näkee maalarin ilman partaa. Mies näyttää aivan tavalliselta ja ensimmäistä kertaa Kristina tarkastelee häntä kriittisesti tuntien olonsa pettyneeksi.

"Vuokrataan huone" -novellissa kertoja on asuntoa vailla. "Millaista se on, ei voi kuvitellakaan, jos ei itse ole sitä kokenut. Ensimmäinen hakukierros on täynnä vilpitöntä optimismia, löytöretki, joka muuttuu parin päivän päästä suunnittelemattomaksi paniikiksi ja jättää jälkeensä masennusta ja ihmisvihaa." Asunnonhakijoita on paljon ja vuokranantajalle on annettava kuva siitä, että on paras hakija. Keskinäinen kilpailu hakijoiden välillä on jo kovaa rappukäytävässä, eikä kertojan maalaristatus ole kovin vakuuttava muiden rinnalla.



Viimeisin teksti, "Kerran puistossa", on kirjoitettu 81-vuotiaana ja siinä Jansson pohtii ideapulaa. Kertoja ei tiedä enää mistä kirjoittaa ja suhtautuu ideoihinsa hyvin kriittisesti. Bulevardi ja muita kirjoituksia laajentaa kuvaa Janssonista kirjailijana ja onhan hän ollut todella lahjakas niin kirjoittamisen kuin taiteenkin alalla. Hän kohtelee novelliensa henkilöitä lempeästi, mutta totuudenmukaisesti ja tulkitsee taitavasti ihmismieltä.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Tove Jansson - Bulevardi ja muita kirjoituksia
(Bulevarden och andra texter, 1934-1995)
Tammi, 2017
Arvostelukappale

8.8.2017

Chris Riddell - Ottilia menee kouluun


Ottilia asui asunnossa 243 P. V. Puuskulaisen tornissa, jota
sanottiin Pippurimyllytaloksi, koska se näytti sellaiselta.

Ihastuin Ottiliaan jo ensimmäisen kerran tavatessamme, joten olen innoissani, että sarjaa on päätetty suomentaa lisää. Englanniksi osia on ilmestynyt jo neljä. Chris Riddell on kirjoittanut ja kuvittanut myös Ada Gootti -sarjaa.

Ottilia ja Mauri-herra ovat jälleen mysteerien äärellä. He tapaavat puistossa Seela Forström-Lauristo III:n ja tämän patagonianponin Möpön. Ottilia viettää siitä lähtien paljon aikaa Seelan kanssa, kunnes uuden ystävän on mentävä kouluun. Kekseliäs Ottilia kirjoittaa vanhemmilleen ja pyytää päästä myös kouluun. Pian hän on jo koulubussilla matkalla kohti Alli B. Salon koulua.

Sisäoppilaitos on tarkoitettu erilaisesti lahjakkaille oppilaille ja Ottilia pelkää, ettei hänellä ole lahjoja. Muita oppilaita taas pelottaa Seelan kertomat kummitusjutut koulussa vaeltavasta kummituksesta, varsinkin kun kaikenlaista kummaa alkaa tapahtua. Ottilia ja Mauri-herra päättävät napata kummituksen.

 

Mauri-herra on surullinen Ottilian uudesta ystävästä, sillä hän ei haluaisi jakaa Ottiliaa kenenkään kanssa. Ottilian nukkuessa Seelan kanssa samassa ylellisessä makuuhuoneessa joutuu Mauri-herra muiden lemmikkien joukkoon Itäsiiven pilttuisiin. Ei ole ihme, että Mauri-herra kaipaa ystäväänsä, sillä Ottilialla ei näytä olevan kauheasti aikaa hänelle koulun pitäessä tytön kiireisenä. Mauri-herra on tehnyt itsekseen salapoliisitöitä etsiessään Ottilian erilaista lahjaa ja törmännyt mielenkiintoisiin asioihin, mutta Ottilia ei ehdi kuunnella.

Ottilia menee kouluun on suloinen kirja koti-ikävästä, omista vahvuuksista ja ystävyydestä. Yhtä tärkeitä tekstin rinnalla ovat Riddell taidokkaat kuvat, jotka herättävät hauskan tarinan eloon.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Chris Riddell - Ottilia menee kouluun
(Ottoline Goes to School, 2008)
Gummerus, 2017
Arvostelukappale

6.8.2017

Hel-YA-kirjallisuustapahtuma





Ensimmäistä kertaa Suomessa järjestettyä Hel-YA-tapahtumaa (Helsinki Young Adult Literary Convention) vietettiin eilen Helsingin Suvilahdessa, Ravintola Lämmössä. Se keskittyi nimensä mukaisesti ya-genreen, joka ei Suomessa ole vielä niin suuri ilmiö kuin ulkomailla. Koska joukossa on voimaa, kokoonnuimme osan kirjabloggareiden kanssa jo ennen tapahtumaa ja teimme täsmäiskun paikan päälle.

Tapahtuman alkaessa pieni tupa oli täynnä porukkaa. Ohjelmassa oli erilaisia paneelikeskusteluja mm. fantasiamaailmoiden synnystä, siitä kuka kirjoittaa ja kenelle, fantasiakirjaillisuudesta tänään ja vinkkejä kirjailijaksi haluaville. Mukana oli videoterveisiä ulkomaisilta kirjailijoilta sekä Holly Bournen Skype-haastattelu. Kirjailijoista mukana oli mm. Erika Vik, Salla Simukka, Emmi Itäranta, Mintie Das, Siri Kolu, Elina Rouhiainen, Juuli Niemi, Johanna Valkama, Katri Alatalo, Elina Pitkäkangas, Sini Helminen ja Antti Halme. Jopa kuudelta ensiksi mainitulta olen ehtinyt kirjan lukea, Simukalta useamman.



Hel-YA oli hyvin lämminhenkinen ja mukava kirjatapahtuma. Siellä käytiin todella kiinnostavia ja intensiivisiä keskusteluja aiheista, jotka ovat viime aikoina olleet pinnalla. Nuorten aikuisten kirjallisuuden leikkikenttä on rajaton ja sen tarjoamissa mahdollisuuksissa on hyvä käsitellä rankkoja ja mielipiteitä herättäviä aiheita. Loppupuolella iski pienoinen väsymys ja energiavaje, sillä kuuteen tuntiin mahtui paljon kaikkea - ja ihan liikaa paikallaan istumista. Toivottavasti tämä tapahtuma saa jatkoa ensikin vuonna ja tavoittaa lisää yleisöä säilyttäen silti ihanan kotoisan fiiliksensä.

Kiitos kaikille ihanille bloggareille seurasta, oli jälleen tosi mukavaa tutustua uusiin naamoihin ja nähdä vanhoja tuttuja! 😃 Nähdään viimeistään taas kirjamessuilla!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
 
Lukulistalle jäi kummittelemaan

Erika Vik: Seleesian näkijä (#2)
Elina Rouhiainen: Uhanalainen (#2)

Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli
Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki
Holly Bourne: Oonko ihan normaali
Elina Pitkäkangas: Kuura
Sini Helminen: Kaarnan kätkössä






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...