18.6.2018

Miten kävi hyllyni 10:lle odotetuimmalle kirjalle (2017-18)

Reilu vuosi sitten napsin hyllystäni jälleen 10 kiinnostavinta kirjaa tarkoituksena saada ne kaikki tietysti luettua seuraavan vuoden aikana. Luulisi muuten, että tämä on helppo rasti, mutta niin se mieli vaan muuttuu pitkin matkaa tai sitten säästelee jotain kirjaa johonkin parempaan hetkeen (mikä se hetki nyt ikinä sitten onkaan). Viime vuonna luin yli puolet valitsemistani kirjoista, joten se oli onnistunut listaus.





LUETUT

Sopimus - Audrey Magee
The Marvels - Brian Selznick
Sisareni puolestaJodi Picoult
Brooklyn - Colm Tóibín


LUKEMATTA JÄÄNEET

Yösirkus - Erin Morgenstern
Sillanrakentajat - Jan Guillou
Sirkuksen poika - John Irving
Haudankaivajan tytär - Joyce Carol Oates
Myrskyluoto - Anni Blomqvist
Kolea talo - Charles Dickens


Tänä vuonna en ollut yhtä ahkera (4/10), mikä vähän harmittaa, sillä edelleen suorastaan himoitsen noiden lukemista. (Kaikkien paitsi yhden; Myrskyluoto vaikuttaa vähän liian hitaalta nykyiseen mielentilaani.) No, ei voi enää mitään, pitää tunkea ne kaikki uudelle listalle 😄


15.6.2018

Edward St Aubyn - Loistava menneisyys


Kello oli puoli seitsemän aamulla, kun Yvette 
laskeutui pihatietä pitkin kohti taloa sylissään 
korillinen edellisiltana silitettyä pyykkiä.

Edward St Aubynin kirja kutsui lukemaan itsensä, sillä en voinut olla huomaamatta siitä tekeillä olevaa tv-sarjaa, Patrick Melrose, jossa pääosaa näyttelee Benedict Cumberbatch. Sarja on pakko nähdä ja Loistavan menneisyyden kuvaus vaikutti sekin houkuttelevalta, joten halusin lukea kirjan ensin. Niin kuin todellinen kirjanörtti tietysti tekee. Johon en ehkä voi itseäni sittenkään lukea, sillä kävin juuri katsomassa Kirjallisen piirin perunankuoripaistoksen ystäville ja kirja on lukematta. Hupsis.

Palatakseni aiheeseen: Patrick Melrosen tarina on viisiosainen romaanisarja ja Loistava menneisyys pitää sisällään osat 1-3. Äskettäin lukemani Juoksee saksien kanssa -kirjan tapaan Loistava menneisyys on myös omaelämäkerrallinen. Se kertoo brittiyhteiskunnan yläluokkaisesta perheestä, joka ei voi niin hyvin kuin ulkokuori antaa ulkopuolisille ymmärtää. Ensimmäinen osa Mitäs pienistä kertoo Patrick Melrosen lapsuudesta, jota hallitsee mielivaltainen, tunteeton ja julma isä, joka on myös onnistunut pyrkimyksessään luoda äidin ja rakkautta janoavan ja tarvitsevan pojan välille etäisyyden. Perhe viettää kesää Ranskan maaseudulla vieraiden ympäröimänä ja eräänä päivänä Patrick kokee järkyttävän hetken, joka saa aikaan särön hänen sisällään.

Toinen osa kulkee nimellä Ikävä juttu ja siinä Patrick onkin jo huumeongelmainen aikuinen ja koko kirja on tiivistettynä yhä piikitystä ja pilvessä oloa. "Tuhoa ja kuolema", hän jupisi. Voi luoja, hän oli pahasti raiteiltaan, aivan helvetin pahasti raiteiltaan. Hyvin hupaisa kohta oli absurdi lewiscarrollmainen huumehouru, jossa Patrick oli.

Hoitaja: "Nyt minä kyllä sanon, että jos sinä et lakkaa pitämästä noita hulluja ääniä, miten sitten suu pannaan, kun sinä et pysty lopettamaan tuota."
Poika (epätoivoisena): "Mutta minä haluan lopettaa"
Hoitaja: "Pelkkä halu ei riitä."
Kersantti: "Ryhdistäydy, poika." (Alkaa huutaa):
"Pikamarssia! Vasen, oikea, vasen, oikea."
Matolla makaava Patrick heilutti jalkojaan kuin kaatunut vieterinukke.

Kirjan viimeisessä osassa, Toivon mukaan, Patrick on päässyt irti huumeista. Jo edellisen osan kohdalla kiinnostus pääsi aika paljon hiipumaan itseään toistavien kohtausten takia, mutta kolmannessakaan osassa en nähnyt punaista lankaa. Tutustuttiin pikaisesti moniin eri henkilöihin, jotka lopulta juhlivat keskenään, mutta en kokenut että minulle olisi jäänyt siitä mitään käteen. Toivottavasti viimeiset kaksi osaa tarjoavat kiintoisampaa sisältöä, sillä pidin kuitenkin paljon ensimmäisen osan tyylistä ja tarkan viiltävästä otteesta, vaikka itse tarina on joissain kohti iljettävä.
Tv-sarja on jo julkaistu ja Patrick Melrosen tarinan viimeisetkin osat ilmestynee jossain vaiheessa suomeksi.


Edward St Aubyn - Loistava menneisyys. Patrick Melrosen tarina
(Never Mind, 1992
Bad News, 1992
Some Hope, 1994)
Otava, 2018
Kirjastosta

8.6.2018

Elena Ferrante - Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät


Näin Lilan viimeistä kertaa viisi vuotta sitten, talvella 2005.

Olen aina yhtä innoissani, kun postin paketista paljastuu Elena Ferranten jokin Napoli-sarjan osa! Elena ja Lila jaksavat kiehtoa osasta toiseen ja tietenkin matkakuume on taattu. Kirjat ovat juuri sen mittaisia, ettei lukeminen lopu aivan yhdellä istumalla. Takaraivossa kummitteli ajatus sarjan loppumisesta, sillä viimeinen, neljäs osa, julkaistaan syksyllä (niin kaukana mutta niin lähellä!).

Takakannesta: Elena ja Lila ovat aikuistuneet ja elämä on vienyt heitä eri suuntiin. Kipakka Lila on jättänyt miehensä ja työskentelee nyt makkaratehtaalla karuissa oloissa. Lahjakas Elena on lähtenyt Napolista opiskelemaan ja julkaissut esikoisteoksensa; sen tuoma menestys avaa hänelle ovet oppineiden ja varakkaan sivistyneistön piireihin.

Eurooppa ympärillä kuohuu. Myös 1970-luvun Italiassa yhteiskunta mullistuu, poliittiset rakenteet, naisten asema ja sukupuoliroolit ovat murroksen kourissa. Lila ja Elena taistelevat päästäkseen pois vankiloistaan, kumpikin omastaan, ja pyrkivät irti patriarkaalisesta määräysvallasta, kurjuudesta ja tietämättömyydestä. Vaikka haasteita riittää niin lasten, aviomiesten kuin rakastajien kanssa, vahva side Lilan ja Elenan välillä pysyy, alati muuttuvana ja elävänä. 


Elena ja Lila eivät ole enää niin läheiset, sillä heidän välillään on ihan fyysinenkin välimatka. Silti näyttämisen halu on säilynyt ja Elena tuntee yhä jäävänsä jalkoihin, vaikka joillakin mittapuilla mitattuna hän on päässyt yhteiskunnassa pitkälle ja arvostetumpaan asemaan. Hän on myöskin päässyt pois Italian pikkukujilta, vaikkakin - hurjaa kyllä - kaipaa takaisin. "-- ja minun kävi häntä sääliksi, mutta samalla kadehdin häntä. Lapsellinen varmuuteni siitä, että hänet oli tarkoitettu tekemään ihmeellisiä asioita, kasvoi valtavaksi ja kaduin, että olin lähtenyt Napolista ja irrottautunut hänestä, tunsin jälleen tarvetta olla hänen lähellään."

Elenan ja Lilan vivahteikkaan ystävyyden kuvauksen lisäksi kirja pitää sisällään aikamoisen yhteiskunnan kuvauksen. Italia kuohuu ja sotajalalla ovat ainakin kommunistit, fasistit ja ammattiyhdistysliike. On vallankaapausyrityksiä, poliisin voimatoimia, tulitaisteluita ja verilöylyjä. Kortteleissa kahakoidaan. En voinut kolmannen osan kohdalla olla aistimatta sitä miten onnettomia kaikki olivat omilla tahoillaan. Elena luo kirjailijanuraansa, mutta sitä jarruttaa kahden lapsen saaminen. Mies ei tunnu arvostavan vaimoaan yhtään. Lila taas on keskellä yhteiskunnan kuohuntaa ja näkee sen lähietäisyydeltä sekä joutuu kuin puolivahingossa suoraan sekaan.

"--halusin sanoa ja tehdä kaikkea, mitä
ajattelin että hän olisi sanonut ja tehnyt--

Ferrante on taituri vailla vertaa. Hienoja henkilöitä. Mielenkiintoista pohdintaa. Lumoava Italia.

Mitenköhän tarina tulee päättymään? En malta odottaa! Lämpenevätkö Elenan ja Lilan välit ja säilyykö riippuvuussuhde yhä.


Elena Ferrante - Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät
(Storia di chi fugge e di chi resta, 2013)
Wsoy, 2018
Arvostelukappale

30.5.2018

Uutuudet syksy 2018



Dolores Redondo: Tämän kaiken minä annan sinulle (5/2018, Gummerus)
"mysteeri vanhoine kartanoineen ja luostareineen"

Nina Lacour: Välimatkoja (6/2018, Karisto)
"kuvaus nuoruuden ja surun jättämistä arvista"
Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär (6/2018, Bazar)
"murhamysteeri 1900-luvun alun lontoosta"

Chris Riddell: Ada Gootti ja synkeä sinfonia (7/2018, Gummerus)
"lordi gootti järjestää musiikkifestivaalit"

Jo Nesbo: Macbeth (8/2018, Johnny Kniga)
"moderni shakespeare-tulkinta"
Jukka Behm: Eikä yksikään joka häneen uskoo (8/2018, Tammi)
"romaani horjumattomasta uskosta, rakkaudesta ja vallasta, jolle mikään ei ole pyhää"
Anne B. Ragde: Elämänrakentajat (8/2018, Tammi)
"valloittava sukutarina jatkuu"

Karen Cleveland: Koko totuus (9/2018, Gummerus)
"valitako rakkaus vai epäilys, uskollisuus vai maanpetos?"
Alan Bradley: On hieno paikka haudan povi (9/2018, Bazar)
"flavia yrittää löytää sisältöä merkityksettömältä tuntuvaan elämäänsä"
Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Uusi maailma - Kaksi heimoa (9/2018, Wsoy)
"kepler62 toinen tuotantokausi"
Karen M.McManus: Yksi meistä valehtelee (9/2018, Wsoy)
"viisi oppilasta jää jälki-istuntoon, neljä selviää hengissä"

Juri Nummelin: Sarjakuvan lyhyt historia (10/2018, Avain)
"1700-luvulta nykypäivään"
Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina (10/2018, Wsoy)
"sarjan viimeinen osa"
David Lynch & Kristine McKenna: Tilaa unelmoida (10/2018, Like)
"david lynchin elämäkerta ja muistelmateos"
Ronald Firbank: Oikkuja (10/2018, Oppian)
"tarjoaa kiehtovan välähdyksen viime vuosisadan englannin taiteilijapiireistä"
Shaun Tan: Tales from the Inner City (10/2018, Allen & Unwin)
"about a bug working in an office and all the people who don’t love him"

27.5.2018

Augusten Burroughs - Juoksee saksien kanssa



En halua hänen lähtevän.
Napanuorani on yhä kiinni ja hän vetää siitä.
Olen paniikissa.

Huomio ei voi olla kiinnittymättä kirjan kanteen, jossa on lapsi pahvilaatikko päässä ja kirjan nimi on erikoisia mielikuvia herättävä Juoksee saksien kanssa. Tämä Augusten Burroughsin teos on hänen omaan nuoruutensa perustuva, jonka totuuspohjasta kaikki eivät ole samaa mieltä - varsinkaan kasvattiperhe joka on vedetty kirjaan mukaan ei kovin mairittelevassa valossa.

Takakannesta: Tositarina pojasta, jonka runoilija-äiti antaa hammästyttävästi joulupukkia muistuttavan psykiatrin kasvatettavaksi. Augusten Burroughs huomasin 12-vuotiaana asuvansa keskellä viktoriaanista kurjuutta tohtorin eriskummallisen perheen parissa ja ystävystyi takapihalla asuvan pedofiilin kanssa. Tämä on tarina lainsuojattomasti lapsuudesta, jossa säännöistä ei ole kuultukaan ja missä joulukuusi pysyy pystyssä vuodet ympäriinsä, missä Valiumia napsitaan kuin karkkia ja ikävystymisen yllättäessä sähköshokkitearapiakoneesta on apua. Hauska ja kauhistuttava tarina tavallisen pojan selviytymisestä mitä epätavallisimmissa olosuhteissa.

Kirja kauhistuttaa ja järkyttää. Augusten uudeen perheen psykiatri-isä ei aseta rajoja, eikä ketään kiinnosta ottaako lävistyksen, maalaako huoneen vai tekeekö rei'iän keittiön kattoon keskellä yötä. Psykiatrilla on hyvin vapaa kasvatusfilosofia, joka perustuu siihen, että ihminen tekee mitä itse haluaa iästä riippumatta. "Finchit opettivat minulle, että ihminen voi tehdä omat sääntönsä. Että sinun elämäsi oli sinun omasi, eikä kenenkään aikuisen saisi antaa muokata sitä sinun puolestasi." Kaikki ovat varmasti lapsena tai nuorena haaveilleet elämästä ilman rajoja ja rajoittavia aikuisia, mutta totuus sen kaltaisesta elämästä on raju. Rajattomuus luo epävarmuutta ja turvattomuutta.

"Minulla ei ollut mitään yhteistä näiden lasten kanssa. Heillä oli äidit, jotka jyrsivät tulitikunohuita porkkanapaloja. Minulla oli äiti, joka söi tulitikkuja. He menivät sänkyyn kymmeneltä. Minulle alkoi selvitä, että elämä voi jatkua hyvinkin vielä kolmen jälkeen aamulla."

Juoksee saksien kanssa onnistuu myös samaan aikaan naurattamaan kirjailijan kirjoittaessa mustaa huumoria ja hervottomia sattumuksia. Kirjassa ei ole yhtään "normaalia" ihmistä, vaan kaikki on enemmän tai vielä enemmän mieleltään ongelmallisia. Luin kirjan fiktiivisenä teoksena, sillä sellaisia ylilyöntejä on vaikea pitää oikeina, eikä edes halua, sillä olihan se Finchin perheen touhu todella häiriintynyttä. Kaunokirjallisena teoksena sillä voi naureskella, mutta todellisina tapahtumina tuo olisi hyvin surullinen ja rankka teos.

½
Augusten Burroughs - Juoksee saksien kanssa
(Running with Scissors, 2002)
Sammakko, 2009
Omasta hyllystä

24.5.2018

Toukokuun sarjakuvia (#sarjakuvahaaste)




Lukemistoni muodostuu edelleen lähinnä nopeasti popsittavista sarjakuvista, jotka pitävät huolen, että luen edes jotain! Heikosti siis menee romaanirintamalla ja tästä vuodesta tulee tätä menoa hiljaisin kirjavuosi ikinä ellei vuorokauteen yhtäkkiä ilmesty lisää tunteja.

Mutta sarjakuviin!


Illegal
Takakannesta: Ebo: alone.

His sister left months ago. Now his brother has disappeared too, and Ebo knows it can only be to make the hazardous journey to Europe. Ebo's epic journey takes him across the Sahara Desert to the dangerous streets of Tripoli, and finally out to the merciless sea. But with every step he holds on to his hope for a new life.

Kiinnostus albumiin lähti puhtaasti Eoin Colferin nimestä ja teosta vilkuillessani huomasin pitäväni kovasti myös sen lempeän pehmeästä ja eläväisestä piirrustustyylistä. Kuvat Illegaliin on tehnyt Andrew Donkin. Kaikki kunnia hänelle! Albumi on todella koskettava ja hyvin ajankohtainen aihe tänä päivänä, kun maahanmuuttajia julmasti käännytetään pois maasta ja heitä kuolee ylikuormitetuissa pikku veneissään Välimeren matkalla. Ebo on toiveikas ja kekseliäs poika, joka joutuu selviytymään liian paljosta. Niin nuorena hän on joutunut yksin maailmalle ja vaikka matkasta saa maksaa kovan hinnan, mahtuu siihen ilonpilkahduksiakin. Vahva suositus!
 




✚   ✚   ✚


Tom's Midnight Garden
Kesäloma on alkanut ja kaiken pitkään odotetun hauskan pitäisi olla edessä, mutta Peter sairastuu ja Tom lähetetään tädin luokse asumaan siksi aikaa. Loma ei todellakaan ala Tomin mielestä hyvin, vaikka Peterin kotoa lähettämät kirjeet piristävät hetkellisesti. Aika kuluu tuskallisen hitaasti, eikä Tomia nukuta. Alakerran vanha kello lyö. Yksitoista, kaksitoista, kolmetoista! Kummastuneena Tom hyppää sängystään ja löytää valoa hohtavan oven takaa jättimäisen puutarhan. Päivisin sitä ei löydy, mutta öisin Tom pujahtaa puutarhaan ja sen houkuttelevaan maailmaan.

Tom's Midnight Garden on sarjakuva-adaptaatio Philippa Pearcen samannimisestä romaanista. Siitä tulee myös mieleen Frances Hodgson Burnett'n Salainen puutarha, joten jos kyseisestä kirjasta pitää, kannattaa tämäkin lukea. Albumissa sisätilat on kuvattu hyvin koleilla väreillä ja puutarha loogisesti on paljon vehreämpää ja väriloistokkaampaan, vaikka aika yllättäen sinisävyistä sekin oli. Edistyin hitaanpuoleisesti tämän kanssa, vaikka kiinnostava olikin, mutta loppu ainakin kruunasi hienosti kaiken!




✚   ✚   ✚ 


Lumimies
Eroottisista sarjakuvista tunnetun Milo Manaran Lumimies-sarjakuvassa ei paljasta pintaa juurikaan nähdä. Englantilainen vuoristokiipeilijäretkikunta etsii myyttistä lumimiestä Himalajan vuorilta. Lumivyöryn seuraksena yksi miehistä joutuu eroon muista ja päätyy buddhalaiseen munkkiluostariin, jossa koetaan mullistavia käänteitä.

Lumimiehestä huomaa, että se on Manaran ensimmäisiä teoksia, sillä kuvitusjälki ei vielä ole niin hioutunutta ja varmaa. Olen lukenut ennestään häneltä vain yhden albumin, Caravaggion, mutta siitäkin pidin enemmän. Tarina kääntyi odottamattomaan suuntaan, joten juonellisesti se onnistuu viihdyttämään hyvin.


½
Eoin Colfer & Andrew Donkin - Illegal
Kuvitus: Giovanni Rigano
Hodder Children's Books, 2017
Kirjastosta


Edith - Tom's Midnight Garden
Oxford University Press, 2016
Kirjastosta


Milo Manara - Lumimies
(L'uomo delle nevi, 1978)
Jalava, 1987
Kirjastosta

11.5.2018

Meliwas ja muita kaupunkeja


Meliwas on jaettu neljään vyöhykkeeseen sen mukaan, kuinka paljon muutoksia keksimäärin tapahtuu. Ykkösellä muutokset ovat harvinaisia, nelosella päivittäisiä.

Meliwas ja muita kaupunkeja on novelliantologia, johon kolmetoista suomalaista on kirjoittanut oman tarinansa kaupungista. Tämä urbaanifantasia on sijoittanut suomalaistakin tarustoa osaksi kaupunkimaisemaa ja näin kokoelmasta on saatu hyvinkin virkistävä sekoitus erilaisia tarinoita, joita kaikkia yhdistää erikoinen kaupunki ja sen vähintään yhtä erikoiset asukkaat.

Osa novelleista sijoittuu oikeisiin, olemassa oleviin kaupunkeihin kuten Jade Lehtisen Kireä siima Turkuun, jossa merenneidoista on tehty ihmisille häpeämättä turistiviihdettä ja Inkeri Kontron Miespelejä pyörii Helsingin maisemissa esitellen meille yhden Väinämöisen ja heihin liittyvät ennakkoluulot. Samoissa maisemissa on myös Janos Honkosen Toiseksi tulleita ei lasketa, joka vie seinäkiipeilijä Vipin pahaenteisesti kohti pilvenpiirtäjiä. Ulkomaille asti päästään Suvi Kauppilan New Yorkin levottomat kuolleet matkassa, joka kertoo nimensä mukaisesti New Yorkin elävistä kuolleista ihmisten joukossa.

Katri Alatalon novellissa Sinisen yön jälkeen ollaan kokoelman nimeäkin kantavassa Meliwasissa, joka on jaettu neljän vyöhykkeeseen sen mukaan, kuinka paljon muutoksia niissä keskimäärin tapahtuu. Poleck on muutospaikansiistijä, sillä huoneita tai kokonaisia rakennuksia saattaa kadota tavaroista ja ihmisistä puhumattakaan. Nadja Sokuran Luiskahduksissa ei paikat siirry vaan itse päähenkilö saattaa luiskahtaa kesken ratikkamatkan toiseen maailmaan kunnes vierailut pitenevät ja alkavat haitata oikeaa elämää.

Kolmentoista novellin joukkoon mahtuu monta hyvinkin erilaista tyylilajia. Teemu Korpijärven Suelo Siniestro on pelottava kuvaus maan alla lymyävistä olennoista, jotka etsivät uusia jäseniä laumaansa ja Merja Mäen Kylmä kuin pakkasyö kertoo hengistä, jotka palaavat ihmiskoteihinsa joka joulu. Sitten on taas Solina Riekkolan Ei loimea, joka on hauska novelli Jennystä, joka hakee henkilökohtaisen avustajan työpaikkaa kentaurin luota.
"No. Normalius olisikin ollut hylkäävä tekijä", Phil sanoi.
"Ai?" Jenny nosti katseensa nöyhdästä, jonka oli löytänyt takkinsa taskusta.
"Minulla on hevosen alaruumis."
"Totta."

Säväyttävän ajankohtainen on Mia Myllymäen Haltijoista parhaimmat. Tontut ovat päivän kuumin puheenaihe ja osa ihmisistä haluaisi heidät ulos maasta. Politiikassa puhutaan jo taloudellisesta haitasta ja mielenosoituksia järjestetään puolesta ja vastaan.Tonttuvastaiset vaativat rajoituksia ja eri sääntöjä kuin ihmisille. Kauneutta kaiken tämän myllerryksen keskelle tuo Henry Ahon Kaikkein kauneimmat saapuvat myöhässä, jossa päähenkilö kokee äänet voimakkaina väreinä.

Loppuun mainittakoon vielä Emilia Karjulan Aamunkoitto ja Illankajo sekä Anna Malisen Ja sit se eli rikkaana elämänsä loppuun asti, jotka eivät avautuneet samalla tavalla kuin muut yllämaitut.

Hei hei vampyyrien ja ihmissusien valtakausi ja tervetuloa tontut ja väinämöiset!


Meliwas ja muita kaupunkeja
Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat, 2017
Arvostelukappale
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...