21.9.2018

Katie Green - Lighter Than My Shadow



"I'm finished."
"Come on, love. You've hardly started."
"But I'm full."

Lighter Than My Shadow on Katie Greenin omaelämäkerrallinen kuvaus anoreksiasta, jonka ensimmäiset merkit alkavat jo nuorella iällä. Pitääkseen painajaiset poissa ja tunteakseen olonsa turvalliseksi Katie keksii sääntöjä ja rituaaleja. Kaiken tulee olla omalla paikallaan ja symmetrisesti. Haastavinta on syöminen, jossa ruuat pitää eritellä ja pilkkoa samankokoisiksi palasiksi. Koulussa Katie tulee hyvin tietoiseksi vartalostaa. Hän on muita päätä pidempi ja pojat kiusaavat häntä poikamaisesta ulkonäöstä. Katie haluaa kuvittajaksi, mutta pelkää epäonnistumisia, joten hän päättää olla täydellinen muissa aineissa ja opiskee hullunlailla. Rumaksi tuntunut olo helpottuu hieman karkkilakolla ja kavereiden ihailevilla kehuilla, mutta johtaa siihen, että Katie ei voi enää syödä mitään epäterveellistä tuntematta huonoa oloa ja kasvavaa paniikkia painostaan. Ja siitä alkaa syömisen pakonomainen tarkkailu ja laskeminen.





Jos tämä massiivinen graafinen romaani ei herätä tunteita, niin on syytä katsoa peiliin. Lighter Than My Shadow on rankka ja tärkeä tarina mielen hauraudesta, kiusaamisen vaikutuksista, ihmisten petollisuudesta ja kyvyttömyydestä toimia tai ohjata eteenpäin. Katien vanhemmat eivät tuntuneet tajuavan tilanteen vakavuutta tai eivät ainakaan uskaltaneet pistää pistettä sille kaikelle ja kestää todella kauan ennen kuin Katie saa kunnon apua. Tytön kasvavaa pahaaoloa ja erästä traumaattista tapahtumaa on hirveää katsoa ja se seuraa häntä kuvissa mustana pilvenä.


"I'll never be good enough."


Jälleen kirjan nimellä ja sen koon välillä on tahatonta ironiaa, sillä Lighter Than My Shadow'ssa on 500 sivun verran tuhtia tavaraa ja se painaa kuin synti. Kuvat ovat mustavalkoisia ja aika pelkistettyjä ja hahmot yksinkertaisia, sillä itse sairaus vie paljon tilaa. Tarina on lopulta kuitenkin toiveikas, vaikka tie itsensä hyväksymiseen on ollut pitkä ja rankka. Mutta mahdollinen.





Katie Green - Lighter Than My Shadow
Random House, 2013
Kirjastosta

18.9.2018

Soseki Natsume - Kokoro


Sanoin häntä aina maisteriksi.

Pääasiassa yritän lukea vain hyviä ja kiinnostavia kirjoja ja nykyään jätänkin helposti kesken jos ei nappaa. Ei ole nimittäin montaa vuotta aikaa siitä, kun tein lukulistani kaikenmaailman lukusuositusten mukaan ja sitten oli pakko kahlata ne läpi, vaikka kuinka tuskastutti, koska yleissivistys. Nuo ajat ovat kuitenkin takanapäin, vaikka toisinaan tulee luettua niitä hutilyöntejäkin. Siitä päästäänkin päivän kirjaan eli japanilaisen Soseki Natsumen Kokoroon. Kokoro tarkoittaa sydäntä ja se on jälleen yksi näitä sivistyslistalla olevia, sillä kirja on klassikko. Kokoro on lisäksi henkilökohtaisesta perspektiivistäni katsottuna unettava ja unohdettava.

Takakannesta: Kokoro kuvaa ystävyyden kasvamista kahden miehen, nuoren ja kokemattoman opiskelijan ja synkän, ihmisiä kaihtavan maisterin välillä sekä viimeksi mainitun karvaita kokemuksia ja syyllisyydentuntoa, jotka ovat katkeroittaneet hänen elämänsä.

Takakantta paremmin en voisi tiivistää, enkä kertoa mitään lisää juonesta. Kokoro rakentuu salaisuuden selvittämisen varaan, joka ei ole yhtä jännittävää kuin miltä kuulostaa. Kirjan draamankaarta voisi kuvailla tikkusuoralla viivalla, sillä ulkoisesti ei juuri mitään tapahdu. Siitä puuttuu näin dekkareiden täyteisestä pohjoismaisesta näkökulmasta katsottuna täysin kliimaksi ja tiedostan ohittaneeni tekstin japanilaiset hienovaraiset vivahteet, joiden löytämisessä en koskaan ole ollut hyvä. Ymmärsin maisterin taakan ja sen kuinka hän pisti itsensä kärsimään meinneisyyden takia, mutta sekin kerrottiin lopussa kirjeen muodossa koukeroisin sanakääntein, enkä lopulta onnistunut kuitenkaan saamaan siihen mitään kosketuspintaa.



Jos olet pitänyt Junichiro Tanizakin Avaimesta, niin suosittelen myös Kokoroa. Näiden kirjojen perusteella teen niinkin hurjan yleistyksen, että vanhat japanilaiset klassikot varsinkin ovat puuduttavia kaltaiselleni levottomalle sielulle, joka janoaa räjähtävää draamaa. Poikkeuksena sääntöön Yukio Mishiman Aaltojen pauhu, mutta en tiedä lasketaanko se klassikoksi. Vanhempaa kirjallisuutta se kyllä on.

Japanilainen kulttuuri kiinnostaa edelleen, mutta löytyykö mitään Vegetaristin kaltaista?

Kiitos ja anteeksi tämä avautuminen. 


Soseki Natsume - Kokoro
(こゝろ, 1914)
Tammi, 1985
Kirjastosta

10.9.2018

Olemisen mestarit // Ghosts and Ruins



Olemisen mestarit
Kamut-sarjakuvista tuttu tekijä Patrick McDonnell on lyönyt hyntyt yhteen Eckhart Tollen kanssa ja tuloksena on syväluotaava kirja ei mistään vähemmästä kuin elämästä itsestään. Olemisen mestarit on ylistyslaulu ainutlaatuisen elämän ihmeelle ja luonnolle. Se kehottaa vaalimaan jokaista hetkeä ja ja huomaamaan pieniltäkin tuntuvat asiat: sateen ropinan, linnunlaulun ja ihan vain hiljaisuuden. "Onni piilee yksinkertaisissa näennäisen tavallisissa asioissa." Luontoa kuuntelmalla voi oppia paljon ja löytää itsestään jotain kadonnutta tai josta ei tiennyt.

Olemisen mestarit on mietelmäkirjanen, jossa on aina aukeamalla pieni tekstipätkä tai lause ja toisella sivulla McDonnellin kuva tai kuvasarja aiheesta. Ne muodostavat yhdessä melkein kuin meditaatiokirjan. Teoksella on hyvin rauhoittava vaikutus ja se on armelias ihmisyyttä ja olemista kohtaan. Itse aloin taas haaveilla lemmikkieläimestä.

"Lemmikkien tärkeää tehtävää
ei ole aina tunnustettu.
Ne pitävät tässä maailmassa
miljoonat ihmiset järjissään."







 

✚   ✚   ✚ 


Ghosts and Ruins
Siirtykäämme aivan toisenlaisiin tunnelmiin. Ben Catmullin albumissa ei ole mitään hempeää tai iloista. Se on täynnä pieniä, karmivia tarinoita, joita ei missään nimessä kannata lukea yksin pienessä ränsistyneessä mökissä keskellä ei-mitään toisin kuin alla olevassa kirjan alkupuheessa suositellaan. Tai no omapahan on mielenterveytesi.

"Welcome to Ghosts and Ruins, a compendium of old, forgotten haunted houses, their strange histories, and the experiences of those brave enough to visit. It is highly recommended that you read this book alone late at night in the dark far away from civilization, preferably during a power outage."

Kirja pitää sisällään kauhutarinoita, joiden voima perustuu hiljaisuuteen ja liikkumattomuuteen. Se kertoo järkyttäviä tarinoita samaan tyyliin kuin minä voisin listata päivän ostokset. Kylmäntoteavasti lukijan eteen räväytetään piinaavia haamuja, kummitustaloja ja vuohi. Ei kannata nauraa, se on oikeasti aika pelottava. Monet kirjan kuvat ovat vähintäänkin häiritseviä ja mielensyövereihin kummittelemaan jääviä - vaikkakin todella taidokkaasti tehtyjä.




Olemisen mestarit
Teksti: Echart Tolle
Kuvitus: Patrick McDonnell
(Guardians of Being, 2010)
Basam Books, 2010
Kirjastosta


Ben Catmull - Ghosts and Ruins
Fantagraphics Books, 2013
Kirjastosta

8.9.2018

Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteen koonti


Jo nimensä perusteella mielenkiintoiselta kuulostanut Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaaste järjestettiin bookishteaparty-blogissa. Ideana oli nostaa esille naiskirjailijoita ehkäpä enemmän miesvaltaisilla aluella. Kirjoja saattoi lukea kuudesta eri kategoriasta. Pariin jäi kokonaan kirja lukematta ja se oli kyllä etukäteen tiedossa, sillä en lue juurikaan tietokirjoja tai elämäkertoja. Ja tietenkin vasta nyt muistui mieleeni, että hyllyssä odottaa Tuula Karjalaisen Tove Janssonista kirjoittama elämäkerta. No joo, ensi kerralla sitten.


LUETUT KIRJAT

Dekkarit
Dolores Redondo: Tämän kaiken minä annan sinulle

Viihdekirja
Grace Metalious: Cooperien perintö

Sarjakuva
Anne Muhonen: Kesä jona opin soittamaan ukulelea
Emily Carroll: Through the Woods
Hannele Mikaela Taivassalo: Scandorama
Sanna Hukkanen: Juuri
Ina Majaniemi: Huone yhdelle
Sisaret 1918

Scifi/fantasia
Cecelia Ahern: Viallinen
Meliwas ja muita kaupunkeja

Elämäkerta
-

Tietokirja
-


Saldoksi tuli 10 kirjaa ja enemmänkin olisin saanut kasaan, mutta postaus jäi niistä vielä uupumaan. Kiitos Katrille haasteesta!😊

31.8.2018

Elokuun sarjakuvat





Elokuu oli hyvä sarjakuvakuukausi ja löytyi useampi todella hieno albumi. Aivan kaikkia lukemiani sarjakuvia en tähän postaukseen laittanut, ettei siitä tulisi liian pitkä, mutta hyviä vinkkejä näistäkin varmasti löytyy!


Juuri
Kuvataiteilija Sanna Hukkanen on työskennellyt Tansaniassa ja nuo vuodet saivat hänet pohtimaan omia juuriaan. Sarjakuvassa Juuri pariskunta on palannut hiljattain Tansaniasta ja alunperin Suomesta kotoisin oleva naisen pohtii huonoja ja hyviä puolia kotimaassaan. Ihmiset ovat epäkohteliaita ja jotkut suhtautuvat vihamielisesti tummaihoisiin, mutta pimeällä voi olla ulkona ja sosiaaliturva estää kadulle joutumisen. Juuri saa pohtimaan Suomea ulkomaalaisen näkökulmasta.


✚   ✚   ✚ 


Sisaret 1918
Kymmenen suomalaista sarjakuvataiteilijaa ovat tarttuneet Suomen sisällissodan tarinoihin ja nuo tarinat ovat peräisin Kansan Arkiston muistitietokokoelmasta sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918-kokoelmasta. Valitut tarinat kertovat naisten ja lasten näkökulmasta sodan julmuuksista ja siinä on sekä punaisia että valkoisia.

Kirkkaimpina mieleen jäivät Elina Ovaskaisen muonituskampanjassa toiminut Maija, joka joutui tapahtumien keskipisteeseen Helsingissä, punakaartin päämajassa. Mari Ahokoivun Helena, jossa vielä vuosia myöhemmin sodan kahtiajako näkyy katkeruutena edelleen. Kuvituspuolella ihailin erilaisten tyylien rikkautta kuten Emmi Niemisen herkkää, Reetta Niemensivun veikeää ja Tiitu Takalon vahvaa kynänjälkeä. Taidokas antologia.


✚   ✚   ✚  


Päällystakki
Albumi on Kivi Larmolan sarjakuvasovitus Nikolai Gogolin klassikkoromaanista Päällystakki, joka kertoo Venäjällä 1800-luvulla eläneestä kansliakirjuri Akakista. Vanha ja raihnainen Akaki saa uuden takin ja uusi elämä alkaa. "Kenties vaatteet eivät tee miestä, mutta siihen, millainen mies on, ne vaikuttavat kummasti." Ihmiset suhtautuvat heti aivan erilailla mieheen, kunnioittavammin olettaen ulkoisesti seikoista hänen olevan rikas. Vaan kuinka kauan heiveröinen onni kestää..



Sisaret 1918, Juuri ja Päällystakki



✚   ✚   ✚ 


Huone yhdelle 
Pieni sarjakuva Ilona Piiposta, kolmannen kerroksen vanhapiiasta, joka tuntee oman elämänsä olevan vähäpätöisempi kuin muiden ja näiden ajatusten siivittämänä hän ottaa äkkilähdön Italiaan. Matka opettaa hänelle armollisuuteen itseään kohtaan. Sarjakuva on voimauttava ja lohduttava yksinäisille ja se rohkaisee uskaltamaan. Hieno!


✚   ✚   ✚   



Agatha - The Real Life of Agatha Christie
Albumi alkaa Agathan katoamisesta ja muisteluiden varjolla se käy läpi suurpiirteisesti melkein kaiken lapsuudesta aina kuolemaan. Aika hyvin siis tulee käytyä läpi koko murhamamma Agatha Christien elämä. Hauska lisä albumiin on Hercule Poirotin hahmo, joka luomisensa jälkeen ei jätä Agathaa rauhaan, vaan ilmestyy milloin minnekin kirjailijatarta ärsyttämään huomioillaan ja keksinnöillään.

Kiinnostuneiden kannattaa lukea myös Agathan omaelämäkerta Vanha hyvä aikani. Koska olen sen jo lukenut, ei albumi antanut kauheasti mitään uutta tietoa, mutta en silti kokenut tylsistyneisyyttä millään tasolla. Tekstiä on suhteellisen paljon ja tyyli on hyvin tasainen ja hillitty.


✚   ✚   ✚ 


Mikki ja hukkunut meri
Ei enää upeammaksi voi kuvitus mennä; sille yksinään olisin antanut täydet viisi tähteä. Kuvitusta ajatellen en ole naismuistiin yhtä tarkkaan, värikkääseen ja laadukkaaseen teokseen törmännyt. Paperikaan ei ole mitään hepposta vaan mukavan tuntuista käsissä.

Mikki, Hessu ja Minni seikkailevat ja sukeltevat merten syvyyksissä etsien vastauksia tieteellisiin kysymyksiin. Albumi sijoittuu 17. suursodan jälkeiseen vuoteen ja se on hyvin futuristishenkinen kaikkine teknologioineen mitä ei ole olemassa, mutta toisaalta se tuntuu myös vanhahtavalta sävyjensä vuoksi. Olen stempunk-fani, joten nautin ilmalaivoista, kojeista ja erityisesti Hessun asuista.

Huone yhdelle, Agatha ja Mikki ja hukkunut meri


Sanna Hukkanen - Juuri
Arktinen Banaani, 2015
Kirjastosta


Sisaret 1918
Arktinen Banaani, 2018
Kirjastosta


Kivi Larmola - Päällystakki
Like, 2010
Kirjastosta

★½
Agatha: The real life of Agatha Christie 
Teksti: Anne Martinelli ja Guillaume Lebeau
Kuvat: Alexandre Franc
SelfMadeHero, 2014
Kirjastosta


Mikki ja hukkunut meri
Mickey et l'ocean perdu
Sanoma, 2018
Kirjastosta


Ina Majaniemi - Huone yhdelle
2017
Kirjastosta

23.8.2018

Grace Metalious - Cooperien perintö


Hetkisen Anthony tunsi samaa katkeruutta, joka alkuaan oli
saanut hänet lähtemään Cooper Stationista, mutta sitten
hän vain kohautti olkapäitään ja pani autonsa liikkeelle.

Grace Metalious aiheutti aikoinaan hämmennystä kirjallaan Peyton Place, josta tulikin hyvin suosittu ja jonka menestyksestä elokuvan tekijät ottivat oman osuutensa takoen rautaa kun se oli vielä kuumaa. Peyton Placea seuranneet kolme kirjaa eivät saavuttaneet niin suurta suosiota. Metaliouksen kirjoissa on jotain vanhan ajan viehätystä, jolloin skandaalit syntyivät nykyajan mittapuun mukaan aika pienistäkin asioista ja moraali oli - ainakin pintapuolisesti - korkealla.

Cooper Station on amerikkalainen pikkukaupunki, jossa juurikin pintapuolisesta tarkasteltuna näyttää asuvan säädyllisiä ihmisiä, mutta Anthony Cooperin palatessa vanhaan kotikaupunkiinsa, josta hän on ollut pois kymmenen pitkää vuotta, kulissit alkavat rakoilla - niin kuin hän oli suunnitellutkin. Nathaniel Cooperin isoisä on perustanut Cooper Stationin ja sen läheisyyteen tehtaan ja Nathanielin odotetaan aikanaan ottavan ohjat käsiinsä, kun aika jättää hänen isästään. Nathanielille on kuitenkin vastenmielistä työskennellä tehtaalla.

Sivistys- ja sosiaalilautakuntaan kuuluvan Dorothy Palmerin erikoisalaa on urkkiminen ja tonkiminen ja hän on asettanut tiukat kriteerit mm. opettajan virkaan pyrkiville. "Herra Sheppard", sanoi Doris, "onko minun muistutettava teille, että lastemme hyvinvointi riippuu meistä eikä sellaista velvollisuutta ole otettava kevyesti. Hyvänen aika, meidänhän on pestattava opettaja eikä mikään roskalaatikoiden tyhjentäjä ja ..." Dorothy varmaan pyörtyisi kauhusta, jos saisi tietää musiikinopettaja David Strongin homoseksuaaliset taipumukset.

Cooper Stationin pikkukaupunki on täynnä pikkusieluisia ihmisiä, jotka ajavat vain omaa etuaan ja Dorothy Palmer etunenässä pitää kiinni vahvasta moraalista, joten skandaaleja riittää. Cooperien perintöä pitää lukiessa peilata ilmestymisaikaan, sillä nykyään sen tapahtumat eivät aiheuttaisi kovin kummoista paheksuntaa.


Grace Metalious - Cooperien perintö
(The Tight White Collar, 1960)
Wsoy, 1971
Omasta hyllystä

17.8.2018

Kesän kirjalöydöt



Edellisestä kirjaostosten esittelystä on vierähtänyt aikaa, ehkä siitä syystä, etten ole kauheasti hyllyjäni täydentänyt uusilla teoksilla. En ole ehtinyt kiireiltäni paisuttaa kokoelmaa ja toisaalta haluan hieman hillitä ostelua, sillä tilaahan ei ole loputtomiin. Ei tässä mitään ongelmaa olisi, jos saisi yhden kokonaisen huoneen pyhittää pelkästää kirjoille, mutta tällä hetkellä se kuitenkin saa jäädä haaveeksi😄 ja pitää pysytellä realiteettien tällä puolen. Kesällä tuli kuitenkin pitkästä aikaa kierreltyä kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa, joista löytyi kotiintuomisia.

N ä m ä   l ä h t i   m u k a a n :

Seita Parkkola ja Niina Repo: Ruttolinna ja Jalostamo
Aikoinaan heräteostoksesta lähtenyt Seita Parkkola-fanitus on tullut siihen pisteeseen, että kaikki hänen yksin kirjoittamansa kirjat on luettu ja täytyy siirtyä kirjailijayhteistyön tuotoksiin. Ruttolinna ja Jalostamo on Parkkolan ja Niina Revon projektin tulos. He ovat kirjoittaneet yhteensä viisi kirjaa ja ostamani kirjat ovat järjestykseltään toinen ja kolmas. Ensimmäistä osaa siis metsästämään...

Oscar Wilde: The Inmportant of Beign Ernest
Kaverin poistopinosta nappasin itselleni Wilden englanninkielisen näytelmän, joka on pitkään ollut lukulistalla. Katsotaan miten vanhahtava englanninkieli sujuu vai vaihdanko vaivihkaa suomennokseen. Pituuttaa ei ainakaan ole montaa sivua, joten sen puolesta toivoa on.

Enid Blyton: The Magic Faraway Tree
Kirja löytyy BBC:n 100 kirjaa -listalta ja koska sitä ei harmillisesti ole suomennettu, niin luen sen sitten englanniksi. Tämäkin oli jo haihtunut mieleni perukoille, kunnes sen näin ja koska hintaa oli vain 50 snt ostin samantien omaksi. Samalla mieleen muistui, että Viisikon lukuprojekti on aloittamatta. Siirretään se taas seuraavaan kesään.






Jonathan Franzen: Purity
Franzenin Vapauden luin pari vuotta sitten ja töyssyiseksi teki yhteisen matkamme kirjan sekava ja erittäin raskassoutuinen tyyli. Olin jo oikeastaan työntänyt Franzenin kokonaan mielestäni pois, mutta kun näin komean kirjan hyllyssä oli se pakko napata hyppysiin - riskipeliä ehkäpä. Pienen vilkuilun jälkeen suhtaudun jo innolla tulevaan koitokseen, sillä teksti näyttää sujuvammalta kuin edellinen kirja. Positiivisuuden harhaa vai kirjailijan kehitysaskel?

Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä
Finlandia Junior -ehdokkaanakin ollut kirja pitää tottakai lukea ja tästä on kuultu  n i i n  paljon hyvää, että ei se voi olla muuta kuin loistava! Muuten olen onnistunut pysymään laput silmillä, joten tarinallisesti ei odotuksia ole, ihanaa.

Madeline Miller: Akhilleen laulu
Millerin kirjan lisäsin luettavien listalle joskus kun tajusin Orange Prizen olemassaolon. Kreikkaan sijoittuva tarina on kymmenen vuoden puurtamisen tulos, joten ainakin siihen on panostettu.



Suosituksia mistä aloittaa?
Mitä te olette viimeksi ostaneet?
 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...