18.11.2017

Uusia lastenkirjoja (2016, 2017)



Vaarin saari
Muut postauksen kirjat on tänä vuonna julkastus, paitsi tämä Vaarin saari saatiin jo edellisvuonna suomeksi. Benji Davies on itse tehnyt kirjaansa kuvat ja tekstin ja se kertoo Lassin ja hänen vaarinsa kautta välimatkasta ja luopumisesta. Lassi on voinut aina mennä käymään vaarinsa luona, mutta eräänä päivänä häntä ei näykään. Vaari onkin ullakolla ja lähdössä matkalle.

Tekstiä kirjassa on hyvin vähän ja siinäkin on kerrottu vain se oleellisin, enkä muuta kaivannut. Kuvat saavat puhua puolestaan. Daviesin kuvat ovat ihanan lempeitä ja värikkäitä ja niissä on mukavaa rosoisuutta. Hahmot ovat tosi sympaattisia ja valloittavia. Huippukirja!



Multakutri ja suon salaisuus
Multakutri asuu vanhempiensa kanssa suuren metsän laidalla ja heillä on kanala ja kasvimaa. Eräänä yönä kanalassa on yksi kana vähemmän. "Pienen tytön on tehtävä, mikä pienen tytön on tehtävä!" Multakutri pakkaa tarvitsemansa tavarat ja lähtee metsään keräämään sieniä ja marjoja, mutta törmää matkallaan omituiseen olioon.

Jännittävä tarina on jopa vähän sarjakuvamainen varsinkin siinä vaiheessa, kun Multakutri törmää olioon ja yksityiskohta yksityiskohdalta saamme nähdä minkälainen otus on kyseessä. Ja siitä seuraakin erittäin yllättäviä käänteitä. Jukka Laajarinteen tekstiin on kuvat tehnyt Elina Warsta.




Mennään jo kotiin
Takakannesta: Amerikkalaisessa kiekkoilijaperheessä Vantaalla odotetaan kiitospäivää ja joulupukkia ja käydään isän peleissä kannustamassa. Kiekkokauden päätyttyä mennään kesäksi toiseen kotiin Michiganiin. Ghanalaisperheen isä on heimokuningas. Esikoispojan mielestä ruotsi ja matikka ovat kouluaineista helpoimmat. Kreikkalais-brasilialaisessa perheessä perheenjäsenet puhuvat toisilleen sikin sokin neljää eri kieltä. Yhdessä asiassa ollaan kuitenkin jämptejä: koiralle puhutaan vain portugalia. Yksivuotias Vasili ymmärtää kaikkia kieliä. Tärkeimmät niistä ovat hymy, nauru, leikki ja syli. Syyriasta tullut 7-vuotias Adam tietää, että ihmiset ovat tärkeämpiä kuin tavarat.

Riina Katajavuori kierteli yhdessä kuvittaja Salla Savolaisen kanssa erilaisissa suomalaisissa kodeissa katsomassa minkälaista perhe-elämää niissä vietetään. Kirja on pikakurkistus eri kulttureihin, kun edustettuna on hyvin monia maita ja joissain perheissä on sekoitus paristakin maasta. Mukaan reissulle on päässyt myös kahdeksanvuotias Vellamo. Perheiden tarinat pääset esiin lasten kertomina. Ihastelin ihan erinäköisiä sisustusratkaisuja ja kulttuurillisia tapoja.

 

Satu maahispeikosta
Takakannesta: Matkallaan Halti kohtaa sykähdyttäviä maisemia ja saa uusia ystäviä. Hän tutustuu tarinoita kertovaan karhuun ja metsälammen haukivanhukseen, saa liitää taivaalla tunturipöllön selässä ja näkee vilauksen jopa salaperäisestä Tuliketusta. Falav-poron, Haltin läheisimmän matkatoverin kyydissä maisemat vaihtuvat joutuisasti, ja vauhdikkailta tilanteilta ja kommelluksiltakaan ei vältytä. Matkallaan maahispeikko kohtaa myös kaltaisensa, peikkotyttö Freyan, joka jättää pysyvän jäljen tämän sydämeen. 

Halti kokee matkallaan ilon ja ihmetyksen lisäksi surua ja tuskaa. Satu etenee hyvin rauhalliseen tahtiin ja Lappiin tutustutaan monena eri vuodenaikana ja vieraillaan monissa paikoissa. Tutuksi tulee myös Lapin mytologia, peikot ja salakavalat henget. Pelkälle kuvitukselle antaisin heti viisi tähteä, sillä nyt tekee mieli Lappiin entistä kovemmin!

Janette Backmanin kuvitus


Benji Davies - Vaarin saari
(Grandad's island, 2015)
Karisto, 2016
Kirjastosta

Jukka Laajarinne - Multakutri ja suon salaisuus
Kuvitus: Elina Warsta
Wsoy, 2017
Kirjastosta

½
Riina Katajavuori - Mennään jo kotiin
Kuvitus: Salla Savolainen
Tammi, 2017
Kirjastosta


Janette Backman - Satu maahispeikosta
Aviador, 2017
Kirjastosta

16.11.2017

J. K. Rowling & Jim Kay - Harry Potter ja salaisuuksien kammio


Ei ollut ensimmäinen kerta kun Likusteritie
nelosen aamiaispöydässä rähjättiin.

Saadessani käsiini Harry Potter ja salaisuuksien kammion oli ihan ensimmäisenä vain nopeasti selattava kirjaa läpi vilkuillen Jim Kayn upeita kuvituksia. Niiden vuoksi Potter-kirjat tuntuvat kuin uusilta, lukemattomilta kirjoilta. Salaisuuksien kammio ei ollut muistissa aivan niin vahvasti kuin Viisasten kivi mikä on tietysti tässä tapauksessa hyvä asia.

Harryn pitäisi sinnitellä vielä neljä viikko kesälomastaan sietämättömän Dursleyn perheen luona, kun kotitonttu Dobby ilmestyy tyhjästä pojan huoneeseen ja yrittää kieltää tätä menemästä takaisin Tylypahkaan. Harry ei ota varoitusta vakavasti vaan ilahtuu kun Weasleyn veljekset hakevat hänet lentävällä autolla pois Dursleyn perheen luota Kotikoloon loppukesäksi. Toinen kouluvuosi ei ala lupaavasti, kun Harry ja Ron eivät pääsekään muiden tapaan seinän läpi noitien ja velhojen juna-asemalle ja joutuvat turvautumaan muihin keinoihin päästäkseen kouluun. 

Kakkososa on jo synkempää menoa Harryn kuullessa koulussa ääniä, joita kukaan muu ei kuule. "Tule... tule luokseni... revin sinut... raatelen sinut... tapan sinut..." Salaisuuksien kammio on auki ja koulun jästisyntyisten oppilaiden kimppuun hyökätään. Käytävillä puhutaan, että sen on avannut Luihusen perillinen. Salaisuuksien kammiossa Harry kyseenalaistaa oman kuulumisensa Rohkelikkoon.

Kevennystä kirjaan tuo uusi pimeyden voimilta suojautumisen opettaja Gilderoy Lockhart, joka nauttii naisten suosiosta - miehet eivät niinkään ymmärrä hänen vetovoimaansa. Ainakaan Harry ei nauti Lockhartin suunnalta saamastaan huomiosta: "Taisin tuupata sinut julkisuuden makuun?" Lockhart sanoi. "Sinä sait tartunnan. Pääsit etusivulle minun kanssani ja jäit malttamattomana odottamaan lisää." Miehen suuret puheet saavat jotkut Tylypahkan opettajistakin ärsyyntyneiksi.

Voiko näitä olla ihailematta?

Dumbledorea oli kirjassa ihmeellisen vähän muistikuviini nähden, mutta nekin kohdat olivat sitäkin arvokkaampia. J. K. Rowlingin teksti etenee tapansa mukaan sujuvasti kuin juna ja lukijaa viedään kuin lumottua. Vaikka alussa hehkutin heti ensimmäisenä hyökänneeni  Kayn kuvitusten luo, eivät käärmeet ja hämähäkit aiheuttaneet riemunkiljahduksia, joten niitä en turhan tarkkaan katsellut 😂 Parhaimmillaan Kay on maisema- ja toimintakuvissa, jotka hän tekee niin superyksityiskohtaisesti, että ällistyn joka kerta.

Seuraavana hyllyssä odottaa kiltisti Azkabanin vanki! Ehdoton lempparini!


J. K. Rowling - Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Kuvitus: Jim Kay
(Harry Potter and the Chamber of Secrets, 1998)
Tammi, 2016
Omasta hyllystä

14.11.2017

TEATTERISSA Mestari ja Margarita

Kuva: Tuomo Manninen





Mihael Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -kirjaan perustuva näytelmä Mestari ja Margarita on maaginen elämys. Etukäteen en ollut varma, mitä Kansallisteatterin tulkinnalta tulisi odottaa, sillä se lupaili yhdistää fyysistä ja visuaalista teatteria nukketeatteriin, mutta intuitio sanoi, että tämä on pakko katsoa ja silloin on syytä totella. Kirjana tarina on hyvin mielikuvituksellinen ja ilotteleva ja tämän saa näytelmäkin välitettyä.

"Pimeyden voimien hilpeän makaaberi 
vierailu 1930-luvun Neuvostoliitossa."

Keväisen hellepäivän iltana runoilija Ivan Bezdomnyi istuu kustantaja Mihail Berliozin kanssa Patriarkan lammilla Moskovassa, kun heidän seuraansa lyöttäytyy salaperäinen muukalainen. Professori Wolandiksi esittäytyvä, ulkomaalaisen oloinen herrasmies ennustaa kaksikolle heidän tulevaisuutensa: Berlioz menettää päänsä, Ivan joutuu mielisairaalaan. Berlioz lähtee hälyttämään apua, mutta hän liukastuu kadulla ja raitiovaunun pyörä leikkaa hänen päänsä irti. Myös Ivanin kohtalo alkaa käydä toteen, kun hän lähtee julistamaan ympäri Moskovaa kohdanneensa Wolandin, pimeyden ruhtinaan. Saatana on saapunut Moskovaan, ja tämä on vasta alkusoittoa.

Kuva: Tuomo Manninen


Professori Woland kylvää kaaosta Stalinin ajan Moskovassa hännystelijöinään veikeä kissa Begemot (joka vastaan näytelmän yhdestä hauskimmista kohtauksista) ja häijy vampyyri Hella, joka on aivan varmasti läheistä sukua Potterin Bellatrixille. Toisaalla kulkee tarina Pontius Pilatuksesta ja hänen osuudestaan Jeesukseen kuolemaan Jerusalemissa. Kolmas juonikoukero on kirjailija Mestarin ja Margaritan rakkaustarina, jonka eteen Margarita antaa paljon.

Mestari ja Margarita on yhteiskunnallinen satiiri ja ennen kaikkea romanttisen rakkaustarina, joka tulee myös ilmi valitusta nimestä - siihen ei ole esimerkiksi valittu samaa nimeä kuin romaanilla, joka omalla tapaa määrittäisi mistä kulmasta tarinaa lähestyy. Näytelmä on kaikilla tavoin huikea ja sen visuaalisuus mykistää. Raitiovaunukohtaus oli huima ja Margaritan lentäminen varsinainen ohjelmanumero! Kaiken huippuna on joidenkin sivuhenkilöiden esittäminen nukeilla, joka osoittautui hauskaksi, toimivaksi ja erikoiseksi ratkaisuksi.

Kuva: Tuomo Manninen

Vahvoista näyttelijöistä nousee näin jälkikäteen mieleen etenkin professori Wolandia esittänyt Marc Gassot, jonka eleet ja liikkuminen olivat vangitsevia tyylikästä pukeutumista myöten huokuen pahuutta ja kiloittain karismaa. Wolandia lisää! Juha Variksen näyttelemän ilkikurisen Begemotin mainitsinkin jo. Oikeastaan voisin mainita kaikki näyttelijät tähän syssyyn, sillä tykkäsin heidän kaikkien työskentelystä ja olemuksesta.

Willensaunan pieni näyttämö oli sopivan intiimi ja tunnelmallinen näytelmälle, suurelle lavalle en tätä enää osaisi kuvitella, sillä nyt päästiin katsojia lähelle ja ihon alle. Rauhallisista kohtauksista saatetaan hypätä villeihin rientoihin, mutta maagisuus ja unenomainen tunnelma ovat aina läsnä kuvien, valojen ja musiikin myötävaikuttamana. Yli parituntinen istuminen ei tuntunut missään ja itseasiassa loppu tuli aivan liian nopeasti!


ROOLEISSA Marc Gassot, Maria Kuusiluoma, Juhani Laitala, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi ja Juha Varis
OHJAUS JA DRAMATISOINTI Anne Rautiainen
SUOMENNOS Ulla-Liisa Heino
LAVASTUS, NUKET JA PUKUSUUNNITTELU Janne Siltavuori
VALO- JA VIDEOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen
ÄÄNISUUNNITTELU Jani Peltola
KOREOGRAFIA Sonya Lindfors
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Krista Karppinen
DRAMATURGI Eva Buchwald

11.11.2017

Sarjakuvia kuolemasta, yksinäisyydestä ja rikoskomisariosta


Lukemiseni ei ole mitenkään erityisen tavoitteellista - tai kyllä se tavoitteellista on, mutta nuo suunnitelmat aina unohtuvat matkan varrella ja muistan ne näköjään yleensä vasta ihan loppuvuodesta ja sitten alkaakin kunnon loppukiri. Tällä kertaa loppukirin kirjoja ovat sarjakuvat ja kotimaiset sekä toivoisin ehtiväni jonkin näytelmänkin vielä lukea. Mieluiten Shakespearea. Ajallisista syistä alla on niputettuna kolme viimeksi lukemaani sarjakuvaa, jotka kaikki tekivät vaikutuksen.



Fábio Moon & Gabriel Bá - Daytripper

Takakannesta: Daytripper kertoo kirjailijan uraa havittelevan Brás de Oliva Domingosin tarinan. Jokainen kirjan kymmenestä luvusta näyttää meille erilaisen otoksen Domingosin olemassaolosta — rakastumiset, kuolemat ja kaikki lukemattomat mahdollisuudet niiden välimaastosta. Daytripper on maaginen tarina vaihtoehdoista ja valinnoista. 

Daytripper on jo kannesta lähtien upea albumi ja etenkin lukujen alkukuvat ovat todella taidokkaasti tehty. Haaveilin että koko sisältö olisi ollut samantyylinen. Myönnän, että alussa en ollut aivan niin vakuuttunut tarinasta ja sen tarkoituksesta, kun näin vain väläyksiä Brásin elämästä, jotka näyttivät päättyvän aina samalla tavalla, mutta varsinkin loppu sai mieleni muuttumaan täysin ja sai pisteet nousemaan silmissä. Daytripper ei ole mitään peruskauraa vaan kokeileva, kaunis ja vaikuttava, jonka voisi aivan hyvin lukea uudelleen ja pohtia elämää syvemmin.

"Sillä vasta kun hyväksyt kuolevasi voi elämäsi todella alkaa."
 




Bryan Talbot: Grandville

Takakannesta: Scotland Yardin lujahermoisin rikoskomisario LeBrock tutkii brittidiplomaatin itsemurhaa. Jäljet vievät Ranskaan, jossa selviää kokonainen epäilyttävien itsemurhien sarja. Alkaa kuumottava ajojahti pitkin Pariisin kapeita kujia. Pian LeBrock huomaa, että koko keisarikunnan kohtalo on hänen käsissään.

Grandville aloittaa steampunk-henkisen fantasiasarjan, jossa Britannia on juuri hävinnyt Napoleonin sodan ja Eurooppaa johtaa Ranskan keisarikunta. Anarkistit mellakoivat, mutta propagandakoneisto jyrää kaiken alleen. Rikoskomisario LeBrock on haastavan tehtävän edessä, mutta sherlockholmesasuisena ja jamesbondmaisesti hän hoitaa homman.

Kuvat ovat läpi albumin näyttäviä, täynnä yksityiskohtia ja huimaa liikettä. Omaan makuun räiskintää ja lentävää verta oli liiaksi. Eläimien agenda oli pääteltävissä heidän lajistaan, sillä kuinka luotettavana esimerkiksi kettua tai sikaa voi pitää? Samaa hyvis-pahis erottelua on käytetty myös Blacksad-albumeissa. Hauska yksityiskohta oli Grandvillen vain palvelijoiksi kelpaavat ihmiset, jotka näyttävät Tintti-sarjakuvista karanneilta ja joita eläimet kutsuvat "taikinanaamoiksi". "Kuuluvat karvattomaan simpanssilajiin-- Eivät ole koskaan saaneet kansalaisoikeuksia."

Vaikka albumin on kannessa sanottu olevan tieteellis-romanttinen trilleri, jää romantiikka pahasti tappaluiden ja sotimisen alle.






Anne Muhonen: Ystäväni varjo

Takakannesta: Haluan löytää ystävän. (Ja lisää rohkeutta.)

Säästin loppuun kaikista koskettavimman sarjakuvan, joka hyvin minimalistisin elkein onnistuu sanomaan niin paljon ja niin vahvasti. Todellinen sarjakuvien mestariteos. Päähenkilö on yksinäinen ja tahtoisi ystävän, muttei tiedä mistä sellaisen saa. Hän sättii itseään ja miettii mikä omassa olemisessa on vikana. Hän on sullonut itsensä niin vahvasti tietynlaiseen muottiin, että sen rikkominen pelottaa. Ja se mitä muut voisivat ajatella. Etenkin jälkimmäinen.

Kuvitustyyli on edellisiin verrattuna hyvin pelkistettyä ja se pelailee vain yhdellä värillä, joka muuttuu tarinan edetessä. Hahmot ovat ilmeikkäitä, eikä sarjakuva ole kuitenkaan liian synkkä aiheesta huolimatta. Varjo toi omalta osaltaan ripauksen huumoria mukaan ja loppu oli toiveikkaan kaunis. Vahva suositus Ystäväni varjolle!



½
Fábio Moon ja Gabriel Bá - Daytripper
(Daytripper, 2010)
Vertigo, 2012
Kirjastosta

½
Bryan Talbot - Grandville (#1)
(Grandville, 2013)
Like, 2012
Kirjastosta


Anne Muhonen - Ystäväni varjo
2009
Kirjastosta

9.11.2017

Jyrki Erra - Berliinin ajokoirat


- Luoja! Ei meillä ollut syytä tappaa häntä.
- Meillä? Sinusta en tiedä, minulla oli.

Jyrki Erran Berliinin ajokoirat oli varsinainen löytö, johon törmäsin alelaarissa ja nappasin ehdottomasti mukaani! Kotimaisia dekkari/trillerihelmiä bongailee mieluusti ja kirjalle asettamani odotukset täyttyivät erittäinkin mukavasti.

Takakannesta: Suomalaismies imaistaan vakoilun säälimättömään maailmaan 1980-luvun Berliinissä. Jaetun kaupungin rajavyöhykkeellä seisoo palatsi, jonka salaisuus saa miehen otteeseensa. Kansainvälisen luokan trilleri johdattaa lukijan kylmän sodan polttopisteeseen.

Kesällä 1989 suomalainen Max matkustaa onnellisen lapsuutensa Berliiniin, sillä hän on saanut ennakkoperintönä isältään talon. Maxin on määrä hävittää säälittä isänsä paperit, mutta niiden joukosta hän löytää vanhan ja tunteikkaan kirjeenvaihdon. Kirjeiden tutkiminen johdattaa Maxin isänsä salaisuuksien äärelle ja lopulta ränsistyneeseen Palazzo Erebiin, jonka suoraan keskeltä menee idän ja lännen välinen raja ja sen merkiksi palatsin jakaa kahtia muuri.

Palatsissa asuu enää kummallinen, rakennuksen kanssa rapistuva kreivitär parine palvelijoineen ja monesti öisin hän etsii kadonnutta miestään. Max joutuu kuin varkain mukaan politiikan kiemuroihin vaarantaen henkensä lähestyessään palatsin tarkoin hautomia salaisuuksia.

 "Yksinäinen saksofonin soittaja seisoi korkeiden rakennusten reunustamalla aukioilla ja hänen soittimensa pehmeän aistillinen ääni kertautui rakennusten seinistä. Pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan ja jatkoin sitten matkaani aavistellen, että harteilleni oli vähitellen kasautumassa muinaisten syntien taakka, johon itselläni ei ollut osaa eikä arpaa, mutta jonka sovittajaksi oli vääjäämättä joutunut."

Palazzo Ereb on kuin irrallinen osa muuta maailmaa ja sen mielikuvituksen liikkeelle panevassa voimassa on jotain ihanan dickensimäistä: parhaan loistonsa jo aikaa sitten taakse jättänyt palatsi "Palazzo Erebissä aika lakkaa olemasta ja ihmiset ovat aivan jotain muuta mitä oikeasti ovat.", haahuileva kreivitär, jättimäinen kirjasto ja tiheä salaisuuksien verkosto. Kirjaan on saavutettu hieno tunnelma ja kylmän sodan ajan Berliini on miljöönä kiehtova, Berliini kohisi, se eli läpi yön. Erra on taitava tarinanluoja, joka maalaa elävästi kapungin maisemat silmien eteen. Taustalla häilyy myös teatterimaailma.

 "Katselimme syksyn maisemaa, vähitellen alastomiksi muuttuvia puita, hajanaisia talojen rykelmiä, joiden väliin oli tunteettomasti pystytetty moderneja rakennuksia, kuin paikkaansa kuulumattomia röyhkeitä ja ylimielisiä vieraita."

Luin Berliinin ajokoirat hyvin intensiivisesti ja vaikka en ollut sen kummemmin perillä kyseisen historiallisen ajankohdan tapahtumista saatikka yksityiskohdista, en antanut sen häiritä. Kirja on ehdottomasti parhaita lukemiani vakoilutrillereitä.


Jyrki Erra - Berliinin ajokoirat
Otava, 2015
Päällys: Sami Saramäki
Omasta hyllystä

5.11.2017

Helsingin kirjamessut 2017


Helsingin kirjamessuista on kulunut jo viikko, mutta pää ei ole aivan jäsentänyt kaikkea näkemää ja kokemaa, mutta ehkä tämä postaus auttaa siinä. Minun osalta messut olivat kaksipäiväiset ja tänäkin vuonna messuilin Messukeskukselta saamalla bloggaripassilla.


to 26.10


Ehdin töiden jälkeen käydä hakemassa bloggaripassini, jolloin törmäsinkin jo yllättäviin tuttuihin, joiden seurassa kävin syömässä ja haahuilemassa ympäri messuja. Pääsin levittämään lukemisen ilosanomaa 7-vuotiaalle, jonka kanssa bongailtiin mm. pehmoleluja ympäri messuja. Puheet meni nähtävästi läpi, sillä hän halusi ostaa 200 kirjaa...😂 Se ei ihan toteutunut, mutta minä ostin heti aluksi hyvin viisaana ihmisenä (huomatkaa ironia) kuvitetun Harry Potterin, jota sain kanniskella lopun iltaa. Hyvin suunniteltu juttu kerta kaikkiaan.

Ehdinpä käydä Katrin ja Kirjavarkaan kanssa hyödyntämässä Kansallisteatterin tarjousta, joten teatterireissu luvassa! Olin muuten messuilla ensimmäistä kertaa yksin, mutta käytännössä en ollut yksin missään vaiheessa, joten varsinkin mukava päivä.






 

la 28.10


Lauantaipäivän messut aloitin Bonnierin järjestämällä aamiaisella, jossa oli mukana kirjailijoista Heikki Valkama, Marianna Kurtto, Roope Sarvilinna, Joonas Konstig, A W. Yrjänä ja Tuomas Kyrö. Entuudestaan olen lukenut vain Tuomas Kyröltä kirjan, mutta muut olivat outoja nimiä. Noin 10 minuutin haastatteluhetki per kirjailija antoi kuitenkin loistavaa osviittaa kirjoista, joista mahdollisesti voisin tykätä. Varsinkin A. W. Yrjänää ja Tuomas Kyröä olisi kuunnellut pidempäänkin, aika jäi ihan liian lyhyeksi. Yrjänän Joonaanmäen valaat olisin mieluusti ottanut mukaani, mutta ne olivat päässeet jo loppumaan siihen mennessä kun tajusin meille tarkoitettuja kirjoja käydä hakemassa. Ehdin myös vaihtaa sanasen tai pari joidenkin kanssabloggareiden kanssa.



Kiertelin jonkin aikaa ympäriinsä katsellen ja kirjaostoksia tehden. Löysin aika monta etukäteen haluamaani kirjaa, mutta kuten aina kirjakuvioissa käyn niin tuli nytkin heräteostoksia tehtyä. Adlibriksessä tartuin 3 pokkaria kympillä -tarjoukseen ja sainpa hienon kangankassin kaupan päälle. Lauantain ihmispaljous näkyi varsinkin kahden euron kirjojen luona, jossa kulkeminen oli erityisen hankalaa enkä lopulta löytänyt itselleni kuin yhden tv-sarjan. Muistelin haikeana torstai-iltapäivää, jolloin käytävillä mahtui kulkemaan vaikka lentokonetta leikkien ja messuhallin hahmotti jotenkin paremmin.

Ennätin käydä kuuntelemassa monia paneelikeskusteluja kuten nämä:
        ➤ Miki Liukkosen O (kiinnostuin kovasti kirjasta ja jos 12-vuotiaat pojat ovat pystyneet 
            sen lukemaan, niin pystyn minäkin!)
        ➤ Koko Hubaran Ruskeat tytöt
        ➤ Nuori Aleksis -palkinto (joka meni Hanna Kauppiselle)
        ➤ Jussi Adler-Olsen (hauska mies!)
        ➤ Jatkuu! fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista (Anu Kaaja ja Laura Lindstedt)



Handen kanssa käytiin lastenalueella, jonne oli tuotu kaksikerroksinen Harry Potter -bussi ja olipa siellä ihanan rauhallista, kun pääsimme hetkeksi pois messuhälinästä lepuuttamaan jalkoja. Pyörähdinpä haahuilujen jälkeen kotoisalla bloggaripisteelläkin, joka oli tänä vuonna näkyvämmällä paikalla.




Parasta messuissa on kuitenkin ylivoimaisesti ihanien kirjaystävien näkeminen ja uusin tutustuminen. Kiitos vielä varsinkin Katri, Kirjavaras, Hande ja Rosa messuseurasta! Lukuinto sai nyt kunnon buustauksen ja messujenkin aikana tuli halu kiiruhtaa kotiin lukemaan!


Kirjasaalis



→ Pieni elämä (Hanya Yanagihara)
→ Kafka rannalla (Haruki Murakami)
→ Maailmanloppu ja ihmemaa (Haruki Murakami)
→ Sputnik-rakastettuni (Haruki Murakami)


→ Harry Potter ja Azkabanin vanki (J. K. Rowling, Jim Kay)
→ Being human 2.kausi


→ Erityisherkkä ihminen (Elaine N. Aron)
→ Sodassa ja rakkaudessa (Chris Cleave)
→ Mies joka kuoli (Antti Tuomainen)

Bloggareiden aamiaistilaisuudesta mukaan lähteneet:
→ Pallokala (Heikki Valkama)
→ Tristania (Marianna Kurtto)


Nähdään taas ensivuonna!

31.10.2017

Anne B. Ragde - Perintötila


Käytävässä oli aivan hiljaista.

Luin Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogian pari vuotta sitten ja rakastuin niihin kirjoihin päätä pahkaa, joten olin superinoissani, että sarja ei jäänytään trilogian mittaiseksi vaan jatkuukin vielä! Ulkonäöllisestikin se solahtaa kauniisti muiden joukkoon, mutta itse tarinassa ollaan hypätty ajassa jonkin verran eteenpäin Vihreiden niittyjen jälkeen.

Sikatilan perinyt Torunn on myynyt osuutensa eläinlääkäriasemasta ja tyytynyt parisuhteeseen Christerin kanssa, joka ei ole mikään ihannemies ja hän ajatteli, etten voi elää täällä, en tietenkään voi, mutta jään kuitenkin hetkeksi, kunnes tulee se hetki, jolloin todella tajuan, etten voi jäädä. Tapansa mukaan Torunn tekee äkkikäännöksen ja palaa Neshovin perintötilalle, joka on möllöttänyt koko tämän ajan hylättynä ja rapistuneena vuokralle annettujen peltojen keskellä. Kööpenhaminassa asuva Erlend elää kumppaninsa Krummen ja kolmen lapsen kanssa jakaen vastuun lapsista lesbopariskunta Lizzin ja Jytten kanssa. Erlende kanssa eläminen on suureleistä draamaa ja hysteriaa, jossa kuitenkin toinen tasapainottaa toista.

Hautaisurakoitsija Margido sinnittelee muuttuvan yhteiskunnan pyörteissä. Hän on lopen kyllästynyt ja uupunut, ja alakulon syytä hän ei itsekään aina ymmärrä. Hautaustoimisto on jäämässä pahasti ajasta jälkeen, kun asiat hoidetaan nykyään sähköpostitse ja kaiken pitäisi löytyä netistä Facebookin kuolinilmoitussivuja myöten. "Lämpöä, eläviä käsiä, aito olka jota vasten itkeä, pieniä lohdun sanoja korvan juuressa. No, no... Nyt he saivat tietää siitä tietokoneen näytön välityksellä." Olisi hommattava uusi työntekijäkin. Eniten Margido kaipaa veljentytärtään Torunnia, jonka lähtö Neshovista tapahtui hyvin ikävissä tunnelmissa.



Perintötila alkoi niin mutustelevasti ja varkkaisesti, että piti ihan miettiä oliko näin edellisissäkin osissa, kunnes teksti vei jälleen mennessään. Ragden kuvailu on tarkkanäköistä, eikä hän maalaile ihmiskuvauksia vaaleanpunaisten lasien lävitse, mutta silti niissä on mukana hellyyttä ja lämpöä. Armeliaisuutta. Paljoa ei tarvinnut mieleen palautella tarinaa, kun vähitellen muisti jo kaikenlaista. Hahmot on ottanut omakseen jo ensimmäisestä kirjasta alkaen ja kaikki aika heidän kanssaan on laatuaikaa.

Perintötila on kirja tavallisesta arjesta ja ihmisten valinnoista samoin kuin omien virheiden ja menneisyyden kohtaamisesta. Jatkoa voinee odottaa.


Anne B. Ragde - Perintötila
(Alltid tilgivelse, 2016)
Tammi, 2017
Arvostelukappale

30.10.2017

Halloween-lukuhaasteen koonti

https://2.bp.blogspot.com/-H_RI3RgdMTU/WbGq0qF72ZI/AAAAAAAAJeE/UZpy1ddiGpgZ8Begnz1cZenujeU-Vg2dQCLcBGAs/s1600/Koko%2Bn%25C3%25A4yt%25C3%25B6n%2Bkaappaus%2B6.7.2017%2B203807-001.jpg

Melkeinpä jo perinteeksi muodostuneen Halloween-lukuhaasteen järjesti tälläkin kertaa Yöpöydän kirjojen Niina T. ja lähdin mukaan, sillä rajoitteet olivat hyvin löyhät. Jokainen sai aikalailla itse määritellä millaisella otteella tulkitsee aihetta. Ennätin lukemaan pari kirjaa taikuudesta, joista toinen oli elokuvakäsikirjoitus, dekkarin, kauhusarjakuvan sekä ihan perinteisen kauhukirjan. Monipuolinen kokoelma siis luettavaa.



Luetut

Molly Moon ja hervoton hypnoosiseikkailu - Georgia Byng
Vanki - Jussi Adler-Olsen
Ihmeotukset ja niiden olinpaikat  - J. K. Rowling
Musta kuu - Mia Vänskä 
Varpaat  - Marko Hautala


Kiitos haasteesta!

24.10.2017

Kuulumisia ja roppakaupalla kirjaintoilua

Päätin, että olisi hyvä kertoilla hieman kuulumisia ja loppuvuoden kirjasuunnitelmia, kun oma aktiivisuus blogistaniassa on ollut lähinnä rästipostausten julkaisemista. Blogini on jonkinlaisessa murroksessa ja yritän löytyy nykyiseen työrytmiin sopivamman tavan blogata, kun arkena ei tahdo löytyä aikaa. Kirjoja luen edelleen suhteellisen paljon (enkä edes ymmärrä, että missä välissä, mutta tuohon pöydän kulmaan niitä kertyy aina pino odottamaan). Kommentointi on sekin jäänyt vähiin mikä harmittaa, mutta ruudun ulkopuolinen elämä menee tässä edelle. Kuvan jälkeen löytyy kaikenlaista kirjapöhinää!

Oi kesä! Näitä hetkiä kaipaan




Uutuuksista
Olen erityisen innoissani äskettäin ilmestyneistä syksyn uutuuksista, joiden joukossa on yllättävän monia suosikkikirjailijoideni teoksia! Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogia ei jäänytkään trilogiaksi vaan sai jatkoa. Perintötila jatkaa Neshovin suvun tarinaa monien vuosien jälkeen. Sen sijaan Carlos Ruiz Zafonin Unohdettujen kirjojen hautausmaa saa kaivatun neljännen ja viimeisen osan, jonka pitäisi punoa kaikki langat yhteen. Luin juuri syksyllä tätä silmällä pitäen ensimmäisen osan, Tuulen varjon, joka oli niin hyvä kuin muistinkin sen olleen. Sadie Jonesin uusimman suomennoksen, Kutsumattomat vieraat, olen jo varovasti aloittanut, sillä edellinen suomennos (Kotiinpaluu) kiilasi välittömästi lempikirjojeni joukkoon.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -elokuvakäsikirjoituksen ehdinkin jo lukea J. K. Rowlingilta. Huippuhyvä! Kamalaa että seuraavaa elokuvaa saa odottaa ensi vuoteen asti. Toinenkin Rowlingin kirja löytyy loppuvuoden lukulistalta, sillä Harry Potter ja Azkabanin vangista ilmestyy kuvitettu laitos!! Olen aloitellut toista osaa ja siitä pääsenkin näppärästi jatkamaan tuohon kolmanteen. Enkä edes suostu ajattelemaan minkälainen piinaava odotus siitä sitten seuraa. Tämä hetki on paras hetki.

Kolmen vahvan tekijän (Parvela, Sortland, Pitkänen) nuorille suunnattu visuaalisesti todella upea Kepler62-sarja sai kesällä toiseksi viimeisen osansa ja näillä näppäimillä ilmestyy/ilmestyi viimeinenkin osa. Heikommalle jäänyt dekkarien lukeminen saa vahvistusta Alan Bradleyn Nokisen tomumajan arvoituksesta, jossa Flavia on merimatkalla kohti kanadalaista tyttökoulua ja minulla on vahva luotto siihen, että sarjan laatu ponnahtaa tätä myöten taas heilahtaen ylöspäin normaalille tasolle.

Loppuvuoden lukemiseni näyttäisi olevan näillä turvattu.

Muista kirjoista
Mutta jotta lukeminen ei vahingossakaan lopu, niin tänä vuonna haluaisin lukea (uutuudet poisluettuina) vielä ainakin nämä romaanit:
  • Erin Morgenstern - Yösirkus
  • Charles Dickens - Kolea talo
  • Joyce Carol Oates - Haudankaivajan tytär


Haasteista
Halloween lukuhaastetta on vielä viikko jäljellä ja siihen yritän lähinnä saada enää Potterin luettua loppuun. Superlukumaratonit olen onnistunut lahjakkaasti ohittamaan tähän mennessä, mutta onneksi vielä muutama tilaisuus korjata asia. Uudelleen luettua- haasteeseen vaihtoehtoja riittää, voisin lukea vaikka mitä, mutta todennäköisimmin jotkut näistä:


Oma Suomi100 luku-urakkani alkaa sekin vedellä viimeisiään ja haastesivun mukaan 60 luettu tähän mennessä, joten täydet sata jäänee tässä vaiheessa haaveeksi, vaikken kyllä alkuunkaan ajatellut pystyväni siihen. Onneksi takataskussa on muutama kulttuurivisiitti, jotka lasketaan yhtälailla mukaan. Sitten on vielä oman hyllyn TBR-lista, josta tulee ihan kohta täyteen kaksi vuotta ja sen jälkeen on aika tehdä kokonaan uusi lista!


Tapahtumista
Tänä syksynä olin ensimmäistä kertaa Baba Lybeckin vetämässä Kirja vieköön -illassa ja niitä olisi vielä kaksi tulossa, toivottavasti ainakin toiseen ennätän tulla. Muuten loppuvuoteen kuuluu teatteria (Cats♥).

Syksy on tunnetusti kirjamessujen aikaa (ylihuomenna!!) ja olen taas tulossa Helsingin kirjamessuille bloggaripassilla - näillä näkymin torstaina ja lauantaina, sillä muut päivät olen muissa menoissa kiinni.
Messuohjelma löytyy täältä.

Tärppejä

to 26.10
16.30 KirjaKallio
Jenna Kostet: Pikimusta, sysipimeä

17.00 Eino Leino
Puhutaan Tovesta

18.30 Katri Vala
Kirja erikoisena esineenä

19.00 KirjaKallio
Tapetaan kirjailija!

la 28.10
10.30 Mika Waltari
Dostojevski - Kiistaton ja kiistelty

11.30 KirjaKallio
Koko Hubara: Ruskeat tytöt

12.00 Kullervo
Parnasson kirjallisuuskeskustelu

12.30 Rauha
Meik Wiking: Hygge & Lykke

13.00 Magia
Harry Potter ja Tylypahkan kirjasto

19.00 KirjaKahvila
Sadan vuoden unet - satuja aikuisille

Törmäillään messuilla!



Elokuvista ja sarjoista
Loppuun on pakko saada mainituksi joitain ruutuelämyksiä kuten pari Agatha Christie -filmatisointia: marraskuun lopussa elokuvateattereihin tulee Idän pikajunan arvoitus aikamoisella näyttelijäkaartilla ja Crooked House (Väärän vänkyrä talo) brittien ensi-iltaan joulukuun lopussa. Molemmat noista dekkareista erottuu selkeästi Christien tuotannosta ja todella mielenkiinnolla odotan minkälaiset versiot niistä on tehty.

Daphne Du Maurierin romaani My Cousin Rachel sai sekin elokuvallisen muodon, mutta sitä ennen täytyy lukea kirja. Yksi käsikirjoittajista on Downton Abbeysta tuttu Julian Fellowes. Lisäksi löyhästi Archie (Justus) -sarjakuviin perustuva Riverdale (parhaita sarjoja ikinä!) sai toisen tuotantokauden ja on juuri alkanut pyörimään Netflixissä. Elämä näyttää just nyt aika ihanalta.


Kertokaa mitä teille kuuluu!
Miltä näyttää loppuvuosi?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...