Jonakin aikaisena aamuna Nuuskamuikkunen heräsi teltassaan
Muumilaaksossa ja huomasi että ilmassa oli syksyn ja lähtemisen tuntu.
Mikään ei sovi paremmin marraskuussa luettavaksi kuin Muumilaakson marraskuu; Tuo ankeatunnelmainen muumitarina ilman muumeja. Miten se siis iloinen voisikaan olla. Kaikki on vähän hukassa, kun Muumilaakson keskiössä oleva perhe on poissa - paikan sydän on teillä tuntemattomilla.
Takakannesta: On marraskuu. Sataa. Kesä on äkkiä niin etäällä kuin sitä ei olisi
koskaan ollutkaan. Silloin alkaa kaivata muutosta elämään, kaivata
Muumilaaksoon. Sinne kerääntyvät puuhakas Hemuli, pelokas Vilijonkka,
yksinäinen homssulapsi, ikivanha Ruttuvaari ja kaunis Mymmeli. Mutta
muumiperhe on lähtenyt eikä kukaan tiedä minne. Miten käy kun Hemuli
yrittää olla muumipappana, Vilijonkka mammana? Saako Mymmeli tanssia,
kun hän ei voi olla tanssimatta? Voiko Vilijonkaa jättää siivoamisen?
Muumit ovat siis poissa, mutta kylääntulijoita heillä riittää. Iltaisin Tuhto haaveilee veneen alla Muumilaaksosta ja lopulta päättää mennä esittäytymään heille. Vilijonkka kokee järkytyksen siivouspuuhissaan ja lähtee pakoon kamalia ajatuksia muumimamman luo. Nuuskamuikkunen on jo lähtenyt syksyä pakoon, mutta huomaa jättäneensä laulustaan viisi tahtia Muumilaaksoon ja palaa niitä hakemaan. Apean hemulin mieleen tulee Muumilaakso, jossa kaikki järjestyi, kaikki oli yksinkertaista ja sujui itsestään. Hän nousee vuoteeltaan ja lähtee sinne olo keventyneenä. Huonomuistisen Ruttuvaarin mieleen nousee myös laakso, jossa hän joskus on ollut ja sinne hän suuntaa. Viimeisenä laaksoon saapuu Mymmeli, joka on tullut katsomaan pikkusisartaan Myytä, jonka muumit ovat ottaneet ottolapsekseen.
 |
| Homssu ja hemuli sekä Ruttuvaari |
He päättävät jäädä asuttamaan muumitaloa, mutta kaikki muistuttaa muumien poissaolosta ja varsinkin muumimamman perään kyläilijät haikailevat. Alkuun heistä tulee toistensa seurassa äkäisiä ja riitakin saadaan aikaiseksi. Ruttuvaari marmattaa ja Nuuskamuikkunen vetäytyy ahdistuneena pois.
"Hän halusi olla yksikseen ja yrittää vihdoinkin
ratkaista, miksi hän oli tuona sunnuntai-iltapäivänä suuttunut niin
hirveästi. Homssusta oli pelottavaa löytää itsestään toinen, ihan
erilainen homssu, jota hän ei tuntenut ja joka kenties joskus tulisi
takaisin ja nolaisi hänet kaikkien toisten silmissä."
Löysin vanhan kirjallisuusdiplomivihkoni, johon pidin lukupäiväkirjaa mm. juuri Muumilaakson marraskuun lukemisesta ja siihen olin ottanut selvää, että sana 'marras' tarkoittaa kuollutta. Lisäksi kirja on viimeisimpiä muumikirjoja, joten liekö kyseessä jonkinlaiset jäähyväiset, vaikka loppu onkin toiveikas.
★★★★★
Tove Jansson - Muumilaakson marraskuu
Tove Jansson - Muumilaakson marraskuu
(Sent i november, 1970)
Wsoy, 1991
Omasta hyllystä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti