28.1.2019

Vuoden 2018 parhaat





Pieni elämä (Hanya Yanagihara)
Kirjoja ei ole esitelty mitenkään paremmuusjärjestyksessä, mutta kyllä Pieni elämä oli ehdottomasti vuoden 2018 The Kirja. Sen lukeminen otti henkisesti koville ja repi vereslihalle, mutta siinä oli myös kauneutta ja herkkyyttä.

Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät (Elena Ferrante)
Ferranten Napoli-sarjan kolmas osa on yhtä taattua laatua ja viihtymistä kuin edellisetkin osat! Elena ja Lila ovat fyysisesti kaukana toisistaan, mutta yhä tiukasti sidoksissa muuten.

Hänet täytyy tappaa (Agatha Christie)
Tarina amerikkaisen leskirouvan perheestä, jota hän hallitsee pelolla ja julmuudella. Onneksi Poirot on kuulolla.

Macbeth (Jo Nesbo)
Nesbo tarttuu häikäilemättä Shakespeare klassikkoon ja tuo sen raadolliseen ja petolliseen nykypäivään.





Henkien labyrintti (Carlos Ruiz Zafon)
Unohdettujen kirjojen haustausmaa -sarjan viimeinen paksu osa nivoo yhteen sarjan edelliset osat ja Zafonin maagisessa Espanjassa saa kokea ihmeellisiä tarinoita ja tunnelmia. Tunnen pelkkää suurta ja palavaa rakkautta tätä sarjaa kohtaan.

Näkemiin taivaassa (Pierre Lemaitre)
Upea, kaunis kirja sodan jälkeisestä yhteiskunnasta ja ihmisistä jotka koittavat kaikki selvitä omalla tavallaan. Lemaitren kirjassa on myös maagisuutta ja hienoja henkilöitä. Koskettava kipale.

Maailman lahjakkain tyttö (M. R. Carey)
Dystopia pääsi totaalisesti yllättämään ja nautin Careyn ajatuksia herättävästä tarinasta ihmiskunnasta muutosten edessä ja vaikeiden valintojen äärellä.

We were liars (E. Lockhart)
Saarta asuttava Sinclairin rikas ja etuoikeutettu suku pitää sisällään omat ongelmansa. Kirja kertoo suvun nuorista ja erityisen ihastunut olin yllättävän tarinan lisäksi Lockhartin soljuvaan kirjoitustyyliin ja mielikuviin.





The Arrival (Shaun Tan)
En voi kuvitella miten joillain on Shaun Tanin kokoinen aukko elämässä! The Arrival pohtii sanattomasti kuulumisen tunnetta, mutta välittää niin paljon enemmän kuvilla kuin sanoilla ikinä voisi. Parempaa tapaa toteuttaa kirja vieraaseen kulttuuriin tupsahtamisesta en voisi kuvitella. Siinä ihan pakosti joutui astumaan toisen saappaisiin, hankasi vastaan tai ei.

Cicada (Shaun Tan)
Tanin toisesta lukemasti kirjasta en ole vielä ehtinyt blogata, mutta Cicada on sekin taattua vähäeleistä laatua! Siinä on sanomaa työstä ja elämästä.

Prinssi Charlesin tunne (Liv Strömqvist)
Näppärää sarjakuvamuotoista argumentointia nykypäivän normeja kyseenalaistaen. Kohteeksi joutuvat albumissa rakkaus, parisuhde ja avioliitto. Herättelevä teos, joka sai katsomaan yhteiskuntaamme uusin, yhä feministisimmin silmin.

Kepler62: Kaksi heimoa (Pasi Pitkänen)
Nuortenkirja rintamalle kuului myös hyvää. Kepler62 sai jatkoa uuden tuotantokauden turvin ja nuorten tarina uudella planeetalla jatkuu seikkailuiden merkeissä.


Parhaat sarjakuvat löytyy täältä.



Kertokaa oma vuoden 2018 lemppari!

26.1.2019

Yksi meistä valehtelee (Karen M. McManus)


Seksivideo. Pelko yllätysraskaudesta. Kaksi pettämisskandaalia.
Ja siinä oli vasta tämän viikon päivitys.

Laitoin Karen M. McManusin kirjan muistiin jo silloin kun se englanninkielisenä ilmestyi mehevän kuuloisen juonen vuoksi ja toivoin, että se joku kaunis päivä suomennettaisiin. Tällä kertaa toiveisiini vastattiin! Yksi meistä valehtelee kirjalla on melkeinpä The Breakfast Club -elokuvalta kuulostava juoni - ilman kuolemaa tosin.

Takakannesta: Viisi oppilasta jää jälki-istuntoon, vain neljä selviää siitä hengissä. Jokainen on epäilty ja kaikilla on jotain salattavaa.

Bronwyn tähtää Yalen yliopistoon eikä ole koskaan rikkonut yhtäkään sääntöä. Koko koulun lemmikki Cooper on tähti baseballkentällä. Nate on paha poika ja ottaa jo ensiaskelia rikollisuralla. Tanssiaisten kuningatar Addy yrittää pitää kasassa täydellistä elämäänsä. Simon on luonut koulun pahamaineisen juoru-appin: hän tuntuu tietävän kaikkien pimeimmätkin salaisuudet.
Simon kuolee vuorokausi ennen kuin aikoi paljastaa jotain synkkää Bronwynin, Cooperin, Naten ja Addyn elämästä. Kuolinsyy ei ole onnettomuus, ja he kaikki ovat epäiltyjä. 

Kaikilla on salaisuuksia. Vain sillä on merkitystä, kuinka pitkälle on valmis menemään niitä suojellakseen.

Niin kuin takakannen tekstistä voi päätellä, Yksi meistä valehtelee vaikuttaa alkuun stereotyyppejä viljelevältä perinteiseltä high school romaanilta, jossa jälki-istunnossa toisiinsa törmäävät pahis, urheilija, hikari ja prom queen. Todella nähty kuvasto niin kirjojen kuin television saralla. Kirja kuitenkin onnistuu tarinan edetessä syventämään hahmoja ja saamaan näihin mukaan muitakin sävyjä kuin ne ennalta-arvattavat. Salaisuuksia alkaa tietenkin vähitellen paljastua Simonin juorupalstan kautta ja yksi jos toinenkin joutuvat selittelemään tekosiaan ja murhaajan titteliä pyöritellään kiivaasti nuorten päiden yläpuolella.

Kertojanääni vaihtelee lyhyissä luvuissa nuorten kesken eli kaikki pääsevät ääneen. Kiinnostavimmaksi koin Bronwyn ja Naten uudelleen lämmenneen suhteen, sillä ulkoisesti he ovat ei kaikkein todennäköisin parivaljakko.




Karen M. McManus - Yksi meistä valehtelee
(One of Us is Lying, 2017)
Wsoy, 2018
Omasta hyllystä

17.1.2019

Miten kävi Hyllynlämmittäjä 2018 -listalle?

On taas tullut aika katsoa miten oman hyllyn kirjojen lukeminen on kuluneen vuoden aikana sujunut. 2008 vuoden listalle valitsin pelkkiä pelottavia tiiliskiviä, sillä ne jos mitkä ovat lämmittäneet todenteolla hyllyjä jo jonkin aikaa - ainakin suurin osa. En nimittäin luen kuin yhtä paksua kirjaa kerrallaan, joten siitä voi aavistaa, että lukutahti näiden kohdalla on hidas. Sitten on aina kesken ne neljä muuta kirjaa, joita myös pitää edistää ja siitä rytäkässä jää paksukainen usein jalkoihin.





Yllättäen Hyllynlämmittäjä-haaste ei sujunut taaskaan kovin menestyksekkäästi😄, mutta ottaen huomioon pinojen suuruuden ei tulos lopulta ehkä ollutkaan hassumpi. Ainakin olen kiitollinen jokaisesta selätetystä tiiliskiviromaanista! Kolean talon ehdin juuri viime viikolla saada luetuksi, eikä olisi tarvittu kuin yksi luettu kirja lisää, niin tilanne olisi ollut 6-6.


LUETUT
Pieni elämä (Hanya Yanagihara)
Henkien labyrintti (Carlos Ruiz Zafon)
Wonder Struck (Brian Selznick)
Taru Sormusten herrasta (J.R.R. Tolkien)
Kolea talo (Charles Dickens)


UUTTA TILAISUUTTA ODOTTAVAT
Kunnes löydän sinut (John Irving)
Turhuuksien turuilla (William Makepeace Thackeray)
Sisareni, rakkaani (Joyce Carol Oates)
Naisten paratiisi (Emile Zola)
Se (Stephen King)
Pilvikartasto (David Mitchell) 
O (Miki Liukkonen) 


Lukemattomista olen ehtinyt aloittaa Kingin Sen ja Zolan Naisten paratiisin, joten projekti jatkuu vielä määräajankin umpeuduttua. Kohta seuraa taas hauskin osuus, kun pääsen tonkimaan omia hyllyjä tämän vuoden hyllynlämmittäjiä silmällä pitäen.

16.1.2019

Macbeth (Jo Nesbø)






Jostain syystä Jo Nesbøn Harry Hole -dekkarisarja ei ole yhtään minua varten (tämän johtopäätöksen vedin täysin ensimmäisen osan perusteella), mutta kaikki muut lukemani Nesbøt olen niellyt kritiikittä eli pitänyt niistä aikalailla varauksetta. Ei liene siis tämän tiedon valossa yllätys, että myös Macbeth osui ja upposi. Macbeth on toinen romaani Shakespeare-tulkintojen sarjassa, joita ilmestyy yhteensä kahdeksan.

Takakannesta: Poliisipäällikkö Macbeth on kova mutta rikkinäinen mies, kaupungin paras poliisi ja korviaan myöten rakastunut häikäilemättömään Ladyyn. Kun huumeratsia muuttuu verilöylyksi, Macbeth tiimeineen saa puhdistaa sotkun. Poliisipäällikkö palkitaan menestyksestään. Valta, raha ja kunnioitus ovat hänen ulottuvillaan, samoin Ladyn jakamaton huomio.

Mutta voiko Macbethin kaltainen mies koskaan päästä huipulle? Ei kestä kauaakaan, kun Lady saa Macbethin vakuuttumaan siitä, ettei tämä saa osuuttaan kaupungista - ellei ole valmis tappamaan osuutensa puolesta.

Nesbøn Macbeth on ennenkaikkea romaani vallanhimosta. Kun valtaanpääsy ei näytäkään kovin mahdottomalta ajatukselta se ottaa haltuun kaikki ajatukset, eikä vain yhden pykälän eteneminen riitä, vaan on päästävä vielä kauemmas, vielä korkeammalle. Macbethin naisystävä liekehtivän punaisissa hiuksissaan kuiskuttelee korvaan kunnianhimoisia visioita ja saa miehen samanlaisiin aatoksiin. Hurjahan tämä kirja on! Siinä on jälleen odotetusti verta, väkivaltaa, petturuutta, korruptiota... Mutta koukussa olin jälleen! Nesbø on mestari kuljettamaan tarinaa, eikä kahtiajako hyviksiin ja pahiksiin ollut aina niin kiveen hakattu.

William Shakespearen Macbethin olen myös lukenut, joten oli mielenkiintoista seurata miten Nesbø on käyttänyt näytelmän elementtejä ja hahmoja hyväkseen. Monia samoja henkilöitä löytyi - liekö hän ottanut romaaniin mukaan suurimman osan alkuperäisen näytelmän henkilöistä. Helmikuussa Shakespeare-sarja saa jatkoa, kun Edward St Aubynin Mediamogulia ilmestyy suomeksi! Jes! Kutkuttavaa saada tietää miten muut ovat Shakespearen tekstejä käsitelleet!

½
Jo Nesbo - Macbeth
(Macbeth, 2018)
Johhny Kniga, 2018
Kirjastosta

6.1.2019

Kirjauutuudet kevät 2019

Mikään ei voita sitä tunnetta kun selaa kustantamoiden uutuuskatalogeja ja sivuilta hyppyy silmille vaikka mitä ihania kirjoja. Parasta on tietenkin löytää omilta suosikkikirjailijoilta uusia suomennettuja teoksia, mutta tietysti yhtä kutkuttavaa on tarttua täysin tuntemattomaan. Yleensä on kivaa olla tietämättä etukäteen juuri mitään juonesta, sillä silloin ei aseta kirjalle jo valmiiksi lähtörimaa.

Yllättävän hyvin sain pidettyä uutuuslistan maltillisena. Helmi- ja maaliskuu näyttävät kiireisimmiltä lukukuukausilta😃. Lista saattaa toki täydentyä, kun jälleen huomaan sivuuttaneeni jonkun kiinnostavan kirjan täysin. Odotetuimpia kirjoja ovat Claudie Gallayn Odottamaton vieras ja Liane Moriartyn Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista. Tuntemattomien kirjailijoiden kohdalla odotukset ovat korkealla V. E. Schwabin, Celeste Ng'n ja Naomi Aldermanin suhteen.






TAMMIKUU

Elizabeth Acevedo: Runoilija X (1/19, Kartisto)
”harlemin kaduilla kukaan ei kuuntele häntä, mutta kaikki kyllä näkevät hänet”
Naomi Alderman: Voima (1/19, Gummerus)
”miehet ympäri maailmaa huomaavat, että valta on karannut heidän käsistään”


HELMIKUU

Edward St Aubyn: Mediamoguli (2/19, Johnny Kniga)
”moderni tulkinta shakespearen kuningas learista”
Julie Andem: Skam (2/19, Wsoy)
”tv-sarjan käsikirjoitus”
Katharine McGee: Tuhat kerrosta - Korkeuksiin (2/19, Otava)
”trilogian viimeinen osa”
Sami Makkonen: Kalevala (2/19, Otava)
”kauhua ja fantasiaa sekoittava sarjakuvaromaani”
 Katherine Pancol: Aina ei tapahdu surullisia asioita (2/19, Bazar)
”tarinat kietoutuvat toisiinsa runsaudensarvena”
Rafel Nadal Farreras: Palmisanon kirous (2/19, Bazar)
”tarina kahdesta suvusta kahden maailmansodan välillä italiassa”
Niina Mero: Englantilainen romanssi (2/19, Gummerus)
”-- sydän muljahtelee vastusteluista huolimatta englantilaisille herrasmiehille ja verhotuille salaisuuksille”


MAALISKUU

Andre Aciman: Kutsu minua nimelläsi (3/19, Tammi)
”italia, ensirakkauden huuma”
Claudie Gallay: Odottamaton kauneus (3/19, Wsoy)
”tänä kesänä sattuma - Jeannen itsensä kutsumana - löytää tiensä hänen turvalliseen arkeen”
Becky Albertalli: Sydänsurujen kääntöpuoli (3/19, Otava)
”17-vuotiaalla mollylla on ollut kymmeniä ihastuksia, mutta hän ei ole koskaan rohjennut ilmaista kiinnostustaan”
John Malerman: Lintuhäkki (3/19, Kartisto)
”postapokalyptinen kauhuromaani”
V. E. Schwab: Magian syvempi sävy (3/19, Kartisto)
”useimmat tuntevat vain yhden lontoon…”
Celeste Ng: Tulenarkoja asioita (3/19, Gummerus)
”shaker heighs on menestyvien ihmisten lähiö”
Sujata Massey: Murha Bombayssa (3/19, Gummerus)
”rikosromaani 1920-luvun intialaiskaupungista”
Janne Kukkonen: Voro - Tulikiven vartija (3/19, Like)
”valloittava pikku voro on palannut!”


HUHTIKUU

Orhan Pamuk: Punatukkainen nainen (4/19, Tammi)
”isätön nuorukainen tapaa kohtalokkaan punatukkaisen naisen”
Miki Liukkonen: Hiljaisuuden mestari (4/19, Wsoy)
”romaani ihmisistä, kommunikaation vaikeudesta ja asioiden kiinnostavuudesta, joka on aina asioiden vieressä”
Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken (4/19, Otava)
”tuttavuus syvenee neliödraamaksi”


TOUKOKUU

Katri Lipson: Kaikkein haikein leikki (5/19, Tammi)
”mies, nainen ja tarjoilija. Lumous, joka saa kadonneen ajan palaamaan”


KESÄKUU
Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista (6/19, Wsoy)
”10 päivän loma hyvinvointihotellissa ja neuroottiset kanssavieraat; nautinto vai piina?”



Mitä kirjoja odotat kaikkein eniten?

4.1.2019

Poika nimeltä Joulu (Matt Haig)


Nikolas oli onnellinen poika.
Tai oikeastaan ei ollut.

Joulussa pitää ainakin yksi joulukirja lukea jos ei muuta! Joskus taisin olla sen verran hullu, että luin yhden joulukirjan päivässä aina aattoon saakka. Ja kirjalla meinaan kuvakirjoja, vaikka joukossa muutama romaanikin saattoi olla. Erittäin omistautunutta touhua. Tänä vuonna joulukirjan kunnian sai Matt Haigin Poika nimeltä Joulu. Olen aina tämän sekä muiden hänen joulukirjojensa kohdalla ihaillut niiden hienoja, kimaltelevia kansia.

Takakannesta: Tämä tositarina joulupukista todistaa, että kaikki – aivan kaikki – on mahdollista. Jos olet yksi niistä ihmisistä, jotka uskovat, että jotkin asiat ovat yksinkertaisesti mahdottomia, sinun on parasta laskea tämä kirja käsistäsi – se ei ole sinua varten. Se on nimittäin TÄYNNÄ mahdottomia asioita.

Poika nimeltä Joulu on Joulupukin tarina. Sen alussa Nikolas ja hänen isänsä Joel asuvat koko Suomen toiseksi pienimmässä mökissä, jossa on vain yksi huone. Päivisin Niklas haaveilee taikaolennoista Miika-hiiren kanssa, sillä muuten hänellä on leikkikalunaan vain naurisnukke. Joelille koittaa tilaisuus hankkia rahaa ja hän lähtee joidenkin miehien kanssa tutkimusmatkalle Pohjoiseen tarkoituksena löytää Tonttuvaara. Noiden kuukausien ajaksi Nikolasta tulee hoitamaan Charlotta-täti, joka ei ole kovin mukava ihminen. Oikeastaan ei yhtään. Kuukaudet kuluvat, mutta isää ei kuulu ja olot tädin kanssa käyvät tukaliksi, joten Nikolas lähteen isänsä perään.

Matt Haigilla on mahtava tyyli kirjoittaa. Aina pilke silmäkulmassa ja näihin nuortenkirjoihin se sopii loistavasti, sillä välillä tunnelmat ovat hyvinkin synkät. Charlotta-tädin mukanaolo oli suorastaan ahdistavaa, eikä Tonttuvaara ollut aivan sellainen iloinen vilinäkylä kuin Nikolas oli etukäteen käsittänyt. On mahtavaa että tarina sijoittuu kaiken lisäksi Suomeen! Chris Mouldin kuvitus on veikeää ja hyväntuulista ja sopii kirjaan kuin nenä päähän.

½
Matt Haig - Poika nimeltä Joulu
(A Boy Called Christmas, 2015)
Aula&Co, 2016
Kirjastosta

1.1.2019

Kirjavuosi 2018 lukuina




Muu elämä tuli viime vuonna lukuharrastuksen tiellä ja jäin normaaleista tavoitteistani jälkeen, mutta se ei oikeastaan haittaa. 114 kirjaa on hieno saldo sekin - tosin omat kirjat jäivät taas vähemmälle huomiolle kuin olisin suonut. Sivuja kertyi yhteensä 24 720. Ensimmäistä kertaa kuuntelin myös äänikirjoja ja tulevina vuosina voisin satunnaisesti koittaa uudelleen. Luulen ainakin Virginia Woolfin To the Lighthousin toimineen rakenteensa vuoksi äänikirjana paljon paremmin kuin jos olisin lukenut sen paperiromaanina.

Tänä vuonna en lukenut montaa teosta samalta kirjailijalta, sillä haluan aina perehtyä niin moniin uusiin kirjailijoihin, mutta nousi sieltä joitain nimiä.

Luetuimmat kirjailijat
Agatha Christie
Shaun Tan
Jacqueline Wilson
Ranmaru Katone
J.R.R. Tolkien



2010-luku jyrää edelleen ja sitä vanhemman kirjallisuuden osuus on tosi pieni. Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat taas hamunneet suurimman osan kirjailijoiden kansallisuudesta ja etenkin tähän kohtaan olisi tarpeellista saada joskus muutos, mutta se tarkoittaisi enemmän tietoisten valintojen tekemistä, kun nyt valitsen luettavat kirjat melkein täysin fiilispohjalta.

Kaunokirjalliseen Maailmanvalloitukseen sain uutena maana Intian Rupi Kaurin Milk and honey -runoteoksen myötä.




Suomalaisilta kirjailijoilta luin mitättömän vähän, mutta se ei ole yllätys, sillä viime vuonna oli Suomi100-lukuhaaste, niin nyt oli tarpeen pieni hengähdystauko.

Ensimmäistä kertaa ikinä romaanit eivät olekaan suurin kirjallisuudenlaji, jota vuoden aikana olen lukenut vaan sarjakuvat! Sehän tietysti johtuu Sarjakuvahaasteesta, jonka pistin vuoden alussa pystyy ja johon luinkin ison kasan albumeita. Tänä vuonna meno siis varmasti palautuu taas romaanivoittoiseksi. Uutena kategoriana listalla on äänikirjat. Tietokirjojen saldo on pyöreä nolla.

Tilastoista voi siis päätellä, että tavallisin lukemani kirja on amerikkalaisen miehen 2010-luvulla kirjoittama sarjakuva. Jonka lainasin kirjastosta ja luin joulukuussa😄.

Loppuun muutama Goodreadsin tilasto:



Suorittamani lukuhaasteet
Halloween



PS. Myöhemmin listailen menneen vuoden parhaita lukukokemuksia ja tämän vuoden odotetuimpia kirjauutuuksia. Kaikkea kivaa siis luvassa!




Hyvää lukuvuotta 2019! 




Muut tilastot
Kirjatilasto 2017
Kirjatilasto 2016
Kirjatilasto 2015
Kirjatilasto 2014  
Kirjatilasto 2013
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...