Macbeth (Jo Nesbø)

Jostain syystä Jo Nesbøn Harry Hole -dekkarisarja ei ole yhtään minua varten (tämän johtopäätöksen vedin täysin ensimmäisen osan perusteella), mutta kaikki muut lukemani Nesbøt olen niellyt kritiikittä eli pitänyt niistä aikalailla varauksetta. Ei liene siis tämän tiedon valossa yllätys, että myös Macbeth osui ja upposi. Macbeth on toinen romaani Shakespeare-tulkintojen sarjassa, joita ilmestyy yhteensä kahdeksan.

Takakannesta: Poliisipäällikkö Macbeth on kova mutta rikkinäinen mies, kaupungin paras poliisi ja korviaan myöten rakastunut häikäilemättömään Ladyyn. Kun huumeratsia muuttuu verilöylyksi, Macbeth tiimeineen saa puhdistaa sotkun. Poliisipäällikkö palkitaan menestyksestään. Valta, raha ja kunnioitus ovat hänen ulottuvillaan, samoin Ladyn jakamaton huomio.

Mutta voiko Macbethin kaltainen mies koskaan päästä huipulle? Ei kestä kauaakaan, kun Lady saa Macbethin vakuuttumaan siitä, ettei tämä saa osuuttaan kaupungista - ellei ole valmis tappamaan osuutensa puolesta.

Nesbøn Macbeth on ennenkaikkea romaani vallanhimosta. Kun valtaanpääsy ei näytäkään kovin mahdottomalta ajatukselta se ottaa haltuun kaikki ajatukset, eikä vain yhden pykälän eteneminen riitä, vaan on päästävä vielä kauemmas, vielä korkeammalle. Macbethin naisystävä liekehtivän punaisissa hiuksissaan kuiskuttelee korvaan kunnianhimoisia visioita ja saa miehen samanlaisiin aatoksiin. Hurjahan tämä kirja on! Siinä on jälleen odotetusti verta, väkivaltaa, petturuutta, korruptiota... Mutta koukussa olin jälleen! Nesbø on mestari kuljettamaan tarinaa, eikä kahtiajako hyviksiin ja pahiksiin ollut aina niin kiveen hakattu.

William Shakespearen Macbethin olen myös lukenut, joten oli mielenkiintoista seurata miten Nesbø on käyttänyt näytelmän elementtejä ja hahmoja hyväkseen. Monia samoja henkilöitä löytyi - liekö hän ottanut romaaniin mukaan suurimman osan alkuperäisen näytelmän henkilöistä. Helmikuussa Shakespeare-sarja saa jatkoa, kun Edward St Aubynin Mediamogulia ilmestyy suomeksi! Jes! Kutkuttavaa saada tietää miten muut ovat Shakespearen tekstejä käsitelleet!

★★★★½
Jo Nesbo - Macbeth

(Macbeth, 2018)

Johhny Kniga, 2018

Kirjastosta

Muita postauksia
Jo Nesbø: Lepakkomies 
Jo Nesbø: Kukkulan kuningas

Jo Nesbø: Verta lumella II
Jo Nesbø: Verta lumella I

Isabel Allende - Rakkaus ja varjo

"Ensimmäinen aurinkopäivä havahdutti talvikuukausien maahan varastoiman kosteuden, ja vanhukset, jotka käyskentelivät puutarhan tarkkaan muotoiltuja polkuja, tunsivat hauraita luitaan lämmittävän mukavasti."

kirjan alku

Olihan se pyörinyt jo pitkään takaraivossa. Ajatus siitä, että jossain vaiheessa ei joku Isabel Allenden kirja nappaa. Näin pian en kuitenkaan sen ajatellut käyvän. Olen tykännyt hurjasti hänen muusta tuotannostaan ja esimerkiksi Henkien talo kuuluu parhaimmista parhaimpiin. Rakkaus ja varjo ei ole huono, mutta ei yllä tähän asti lukemieni tasolle.

Varakkaassa perheessä kasvanut Irene Beltrán on elänyt suojeltua elämää äitinsä siiven alla, tietämättömänä maailmanmenon oikeasta laidasta juuri mitään. Hänet on monien muiden saman yhteiskuntaluokkalaistensa tavoin kasvatettu kieltämään tosiasiat. Toimittajana työskentelevä Irene palkkaa valokuvaajakseen työttömän psykologin Francisco Lealin. Franciscon köyhä perhe on taas hyvin tietoinen Chilen kansalaisten sorrosta ja sotilasjuntan vallankäytöstä. He koittavat puuttua epäkohtiin paljastumisenkin pelossa osallistumalla hallituksen vastaisiin toimiin.

- Ja nyt ystäväni saat luvan kertoa mikä sinua painaa.

- Se että olen tähän asti elänyt unessa, ja pelko siitä että nyt herään.

Keskiössä on lisäksi Ranquielon perheen tytär Evangelina, joka vaihtui sairaalassa toiseen vauvaan ja asuu siitä syystä kasvattiperheensä kanssa. Evangelina kärsii kaatumatautia muistuttavista kohtauksista ja perhe häpeää häntä. He vievät Evangelinan enemmin poppamiehen kuin lääkärin luo. Lähiseudun ihmiset kiinnostuvat tytöstä tämän parantavien voimien vuoksi. Eräänä päivänä Irenen ja Franciscon ollessa tekemässä juttua tytöstä, armeijan miehet vievät Evangelinan kuulusteltaviksi ja myöhemmin sanovat vapauttaneensa tämän, mutta häntä ei kuulu kotiin.



Tutustuminen Franciscoon aloittaa uuden aikakauden Irenen elämässä. Hän tulee hyvin tietoiseksi ympärillään tapahtuvista vääryyksistä ja sotilasjuntan harjoittamasta mielivaltaisesta vallankäytöstä. Irene muuttuu ja hienot vaatteet ja helyt saavat kyytiä. Allenden kirjoista tuttuun tapaan mukana on maagisia elementtejä kuten Evangelinan parantava voima, mutta paljon vähemmän jos muihin vertaa. Franciscon ja Irenen tarina ja rakkaus jäävät taustalle ja suurimman valokeilan itselleen nappaa sorto, diktatuuri ja sotajoukot.

"Pelokas kuiskutus, joka oli vuosikaudet pysytellyt ovien ja suljettujen säleverhojen takana, tunkeutui nyt kaduille ja muuttui karjunnaksi. Tämä valitushuuto, jota yhä uudet päivänvaloon tulleet tapaukset voimistivat, ravisteli lopulta lähes joka sielua."

_______

★★★½
Isabel Allende - Rakkaus ja varjo

(De amor y de sombra, 1984)

Otava, 1987
Kannen kuva: Leena Wallikivi

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Isabel Allende: Auroran muotokuva
Isabel Allende: Rouva Fortunan tytär
Isabel Allende: Henkien talo