Welcome to the beautiful Sinclair family.
No one is a criminal.
No one is an addict.
No one is a failure.
Onneksi sitä saa silloin tällöin luettua jonkun englanninkielisenkin kirjan ja uusin on E. Lockhartin kovasti ylistetty We Were Liar, jonka taisin aikoinaan saada lahjaksi omasta toiveesta. Kirja on kerännyt ylistystä ja kotimaisissakin blegeissa sitä on hehkutettu.
Lukiessa paras tilanne on se, ettei tiedä etukäteen oikeastaan juuri mitään, joten jätän tästäkin postauksesta pois juonen ruotimiset pientä alun introa lukuunottamatta. Beechwoodin saarta asuttaa Sinclairin rikas ja etuoikeutettu suku ja siellä serkukset Cadance, Johnny ja Mirren sekä Johnnyn ystävä Gat viettävät kesänsä. Alusta asti on selvää, että on tapahtunut onnettomuus, mutta kertojan tavoin emme mekään tiedä mitä on tapahtunut.
Lukiessa paras tilanne on se, ettei tiedä etukäteen oikeastaan juuri mitään, joten jätän tästäkin postauksesta pois juonen ruotimiset pientä alun introa lukuunottamatta. Beechwoodin saarta asuttaa Sinclairin rikas ja etuoikeutettu suku ja siellä serkukset Cadance, Johnny ja Mirren sekä Johnnyn ystävä Gat viettävät kesänsä. Alusta asti on selvää, että on tapahtunut onnettomuus, mutta kertojan tavoin emme mekään tiedä mitä on tapahtunut.
Kirja ei ole mikään tavanomainen hemmoteltujen ja rikkaiden teinien kesäsekoiluromaani niin kuin voisi luulla, vaan se on paljon enemmän ja paljon parempaa. Tyylikkään ja seesteisten lavasteiden takana rakoilee, eikä etuoikeutettuna eläminen tarkoita helppoa elämää. Siinä voi käydä kaikenlaista surullista ja murheellista niin kuin kaikille muillekin ihmisille. Raha ei ratkaise kaikkea, mutta se saattaa vääristää ihmissuhteita.
He was contemplation and enthusiasm.
Ambition and strong coffee.
I could have looked at him forever.
Ambition and strong coffee.
I could have looked at him forever.
Hassua miten Lockhart on kirjoittanut samaan aikaan niin etäännyttävät, mutta silti niin läheisiltä tuntuvat henkilöhahmot. Lyhyet kappaleet pakottavat lukemaan aina vaan vielä yhden luvun. Ja vielä. Ja vielä yksi. Ja jos persoonallisesta kirjoitustyylistä puhutaan, niin sellainen Lockhartilla todellakin on! Nautin soljuvista sanoista, niiden soinnuista ja mielikuvista. Hän kuvaa herkillä tuntosarvilla rakkautta ja nuoruutta.
Ainoaksi pettymykseksi jäi loppu, mikä on todella suuri harmi. Kaiken sen hehkutuksen jälkeen mitä We Were Liars on saanut osakseen, latasin loppuun suuria odotuksia, mutta lannistuin. Että aha, tässäkö se Suuri Käänne oli? Olin jo aavistanut jotain sen kaltaista. Kirjan nimikään ei täysin auennut, mutta tykkään kansista. Ei aivan täysosuma, mutta hyvä kylläkin!
★★★★
E. Lockhart - We Were Liars
E. Lockhart - We Were Liars
Hot key books, 2014
Omasta hyllystä
Huomasin, että tästä on tulossa syksyllä suomennos. Pitkään ollut alkukielisenä lukulistalla, mutta jospa luenkin käännettynä sitten.
VastaaPoistaHaha tietenkin sain kuulla tämän vasta sitten kun olin englanniksi vaivautunut lukemaan:D Tosin tämä oli tosi helppo lukea, joten eipä siinä mitään:)
PoistaMuistan, että mulla oli ihan samat fiilikset kun luin tän muutama vuosi sitten! Muuten tykkäsin paljon, mutta loppu oli pettymys. Voisin kokeilla lukea tän uudelleen, josko sitten pystyisin vaan nauttimaan tekstistä....
VastaaPoistaMä myönnän kyllä, että odotan aina ihan hirveän paljon lopulta, jos sitä on yhtään mainostettu tai muut kehuneet todella yllättäväksi. Että siihen nähden oli pliisu. Toinen lukukerta voisi toimia hienosti, koska kirjassa on niin kaunista tekstiä<3
PoistaKiva, että tykkäsit! :)
VastaaPoistaLuin tämän kirjan jo pari vuotta sitten, kun olin kesämökillä viettämässä juhannusta 2018. Ja joo, olihan tämä nopealukuinen ja hyväkin. Ei vain aivan niin hyvä kuin etukäteen oletin. Juonenkäännettä en arvannut heti alussa, että ainakin sen suhteen kirja on onnistunut :D