11.10.2018

Liv Strömquistin teoksia





Liv Strömquistin teokset ovat aiheensa puolesta varmasti kuuminta hottia tänä aikana kun pinnalla ovat esimerkiksi feminismi, politiikka, luokkayhteiskunta, tasa-arvo ja ilmastonmuutos. Blogeissa olen törmännyt näihin sarjakuva-albumeihin vähän väliä, mikä on huippua ihan senkin kannalta, että todella harvoin mikään  s a r j a k u v a  on niin monella luvussa ja sen jälkeen vielä esiteltynä blogin puolella! Pidän tästä suuntauksesta ja toivon jatkossakin törmääväni vastaavaan ilmiöön.😄


PRINSSI CHARLESIN TUNNE
Kymmeneen lyhyempään sarjakuvaan jaettu albumi pohtii mitä on rakkaus, parisuhde ja avioliitto. Se kyseenalaistaa suhteen valta-asetelmat ja normit, joita emme välttämättä ole edes tulleet ajatelleeksi, sillä ne ovat niin iskostettuja päähämme. Strömquist ehtii samalla tarttua moniin muihinkin kysymyksiin, jotka tarjoavat hauskoja ja huolestuttaviakin oivalluksia: Miksi miesten on mahdoton puhua tunteista? Oliko Ronald Reaganin vaimo kommunisti? Mitä mustasukkaisuus on? Miksi kaikki rakastavat Raymondia, vaikka Raymond vihaa kaikkia naisia?

Albumista poimittua:
  • Lause "miehet saavat avioliitossa pallon jalkaansa" on huuhaata; eron jälkeen miesten fyysinen terveys, psyykkinen hyvinvointi ja itsetunto huonontuvat. Toisinkin kuin naisilla, joihin ero vaikuttaa aivan päinvastoin. 
  • Patriarkaatti loi tilanteen, jossa naiset olivat pakotettuja ajamaan sivellisyyden kulttuuria: nujertamalla oman seksuaalisuutensa he saivat pääsyn yhteiskunnan tauloudellisiin mahdollisuuksiin.
  • "Rakkaudesta" on perinteet hylänneessä, uskonnottomassa ja individualistisessa yhteiskunnassa yksinkertaisesti tullut se asia, joka luo elämään merkitystä.

Strömquist on käyttänyt hyödyksi tutkimustietoa ja haastatteluja, joiden lähteet on merkattu albumiin ylös, jos kiinnostaa tutkia jostain asiaa lisää. Prinssi Charlesin tunne herätti paljon ajatuksia ja tuntemuksia kuten alun neljän todella hyvin tienaavan mieskoomikon vitsien peruselementtien esittely. Ehkä olisi aika päivittää kliseitä? Kaikesta en ollut samaa mieltä ja välillä albumi näyttäytyi hyvinkin kyynisenä, mutta kaiken kaikkiaan vahva suositus.

Prinssi Charlesin tunne







✚   ✚   ✚

 
NOUSU JA TUHO
Nousu ja tuho käsittelee puolestaan kapitalismia, yhteiskuntaluokkia ja varallisuuden jakamista. Se ei ole yhtä napakka paketti kuin Prinssi Charlesin tunne, vaan mielenkiintoni hiipui puolessa välissä. Voi toki johtua siitä, että politiikka - varsinkaan Ruotsin - ei ole erikoisalaani tai varsinkaan suuria intohimon kohteitani. Alun mielenkiintoisen ilmastonmuutos-osion jälkeen siirryttiin ihan liian nopeasti politiikkaan.

Takakannesta: Miksei kukaan puutu maailmanlaajuiseen äärimmäisen rikkauden ongelmaan? Miksi etsimme mindfulnessia itämaisista opeista, vaikka oma länsimainen, kapitalistinen järjestelmämme on historiallisesti täysin ylivoimainen mitä tulee hetkessä elämiseen?

Albumista poimittua:

  • Tosi-TV:ssä työväenluokka esitetään ja dramatisoidaan vajavaisina ja viallisina ihmisinä ja heistä voi tulla "kokonaisia ihmisiä" vain seuraamalla asiantuntijoiden neuvoja, joita leimaavat keskiluokan sosiaaliset arvot. 
  • "Luulen, että menestykseni mediassa perustuu siihen, että... olen aina uskaltanut panostaa johonkin epävarmaan, koska minulla on erittäin hyvin pärjäävien, valkoisten vanhempieni tarjoama taloudellinen perusturva."
  • Globaalin kapitalismin taloudelliset epäoikeudenmukaisuudet ja ahneuden voi nähdä tiettyjen liian rikkaiden sukujen perinnöllisenä psyykkisenä häiriönä.

Sarjakuva onneksi loppuu varsinaiseen herkkupalaan eli asiantuntijoiden ehdotuksiin siitä, kuinka poistaa äärimmäinen vauraus, sillä sehän on valtava maailmanjaaluinen ongelma. Näyttää äkkiä luettuna hassun hauskalta ajatukselta, mutta on siinä ideaa. Strömquistin mukaan 1% maailman väestöstä omistaa enemmän kuin jäljelle jäävät 99%. Se pistää miettimään.

Nousu ja tuho


✚   ✚   ✚


Kiitos Sammakolle näiden kustantamisesta ja lukulistalle jää vielä Strömquistin Kielletty hedelmä.


Liv Strömquist
Prinssi Charlesin tunne (Prins Charles känsla, 2010)
Nousu ja tuho (Uppgång och Fall, 2016)
Kirjastosta

6 kommenttia:

  1. Musta nää oli aivan mahtavia! Tykkäsin kummastakin, heti luettuani en niin Prinssi Charlesin tunteesta, mutta myöhemmin sitäkin enemmän, kun tajusin että vastareaktioni johtui osin siitä, että Strömquist tökki minunkin "normaaleina" pitämiä normeja varsin oivallisin keinoin. Kyynisenä se tavallaan minullekin näyttäytyi, mutta pidin sitä itse onnistuneena tehokeinona, tapana kyseenalaistaa jotain hyvin vähän kyseenalaistettua. :) Ja suuri suositus myös Kielletylle hedelmälle, se oli huikea! Toivottavasti Strömquistia suomennetaan pian lisääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Prinssi Charlesin tunne on kyllä huikea ja Strömquistin pisteliäs, mutta humoristinen tapa esittää toimii loistavasti, sillä luulen että muulla tapaa esitettynä albumi silittäisi lukijaa pahastikin vastakarvaan - nyt se tekee sen suht lempeällä tavalla:) Kyllä, lisää Strömquistia kiitos!

      Poista
  2. Strömquist on nero. Hän sivaltaa yhteiskuntaa kunnolla ja panee koko ajan myös itsensä likoon ryöpyttämällä itseironiaa sekaan. Ihan mahtavia. Prinssi Charlesin tunteesta aloitin, enkä toivoisi näiden loppuvan. Aihe kuin aihe muuttuu Strömquistin käsittelyssä konkreettiseksi ja selväksi - miksi maailma onkaan näin hölmöille ajatuksille perustettu ja miksei perusteita voisi ajatella uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ironia toimii kohdallani hyvin ja sarjakuvamuoto tekee aiheiden käsittelystä helposti lähestyttävää ja varsinkin ymmärrettävää. Ja sitten vielä ne kaikki (surullisen) hauskat esimerkit vahvistamassa tekijän esittämiä ajatuksia. Sitä alkaa katsomaan yhteiskuntaa uusin silmin.

      Poista
  3. Onpa mielenkiintoista, kiitos kun esittelit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tutustumaan, herättää paljon ajatuksia:)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...