Piiat - kirjana ja elokuvana

 
"Mae Mobley syntyi elokuussa 1960, aikaisin sunnuntaiaamuna."

kirjan alku

Mustat ja valkoiset elävät rinnakkain, mutta toisiaan tuntematta Jacksonin Mississippissä. Mustille naisille opetetaan, miten valkoisissa kodeissa ollaan palveluksessa ja valkoisille naisille, miten aviomies napataan. Paljon muita vaihtoehtoja ei elämä naisille tarjoa etelävaltioiden pikkukaupungissa 1960-luvun alussa.

Vanha maailma vanhoine sääntöineen on kuitenkin murtumassa, eikä parikymppinen Skeeter halua päätyä kotirouvaksi. Hän ryhtyy kokoamaan kirjaa mustien kotiapulaisten elämästä havitellessaan omaa uraa. Hanke on vaarallinen sekä piioille että heidän emännilleen. Kotiapulaiset pelkäävät työpaikkojensa puolesta, valkoiset työnantajat eivät halua nähdä totuutta elämästään. Esiin nousee kuitenkin myös aito lämpö ja kiintymys, jota rotuajat eivät voi estää. Takakansi

Rankkaa - ja tällä hetkellä varsinkin valitettavan ajankohtaista - aihetta käsitellään tietynlaisella kepeydellä, mutta täysin se ei mitään höttöä ole. Tummaihoisia sorretaan, eikä kenellekään tule edes mieleen ajatella asioita heidän kannaltaan. Siksi Skeeterin, tavallisen valkoihoisen perheen tyttären, ottama askel kohti tummaihoisia on radikaali ja kauhua herättävä. Pientä hilpeyttä herätti se, että tummat apulaiset saivat lapsiin koskea, mutta samaa vessaa valkoihoisten kanssa he eivät saaneet käyttää tautien pelossa. Hmmm. Loogista eikö.

Kun Martin Luther King tekee töitä mustien oikeuksien puolesta, ei Mississippin Jacksonissa olla vielä läheskään niin edistyksellisessä vaiheessa kuin ehkä jossain muualla Amerikassa. Toivottomaksi ole ei kuitenkaan tule romaanin aikana, vaan siinä ollaan koko ajan menossa kohti parempaa. Loppu oli sopiva, aidontuntuinen, sillä elämä ei pelkkää ruusuilla tanssimista ja pienen pieniä vastoiskäymisiä. Todellinen elämä on raskaita päätöksiä ja tilanteita joihin ei voi itse vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Toivo jää vahvimpana mieleen kytemään.

Kirjan lopussa on Kathryn Stockettin kirjoittama osio, jossa hän kertoo romaanin olevan joiltain osin omaelämäkerrallinen, mutta suurimmaksi osaksi fiktiota. Hänellä itsellään oli lapsuudessaan tummaihoinen kotiapulainen, joka merkitsi nuorelle tytölle paljon.

Piiat-elokuva oli ehdolla Oscareissa monessakin kategoriassa ja Minnya esittänyt Octavia Spencer lopulta voitti parhaan naissivuosan Oscarin, eikä syyttä, sillä elokuva pitää sisällään mahtavia roolisuorituksia, joista vaikuttavimmat olivat etenkin juuri tummaihoiset kotiapulaiset Minny (Octavia Spencer) ja Aibileen (Viola Davis).

Ei ollut mitenkään yllättävää, että elokuva pyörii rasismin ympärillä kaiken muun jäädessä sivuun tai täysin huomioimatta. Esimerkiksi Skeeterin ja Stuartin suhde jää ohueksi ja merkityksettömäksi. Jos sille ei anneta suurempaa huomiota, niin samantien sen olisi kokonaan voinut jättää pois turhia häiritsemästä. Kyse oli varmasti pakollisesta romantiikka osuudesta, jolle tuntuu nykypäivänä kiintiö olevan, ilman ei voi elokuvaa tehdä.

Muuten elokuva seuraa hyvin uskollisesti kirjaa. Tyhjäpäiset kotirouvat vaikuttivat vieläkin bimbommilta ja uskomattoman putkiaivoisilta, heidät oli hyvin herätetty eloon. Ja he todellakin tekivät tehtävänsä katsojan ärsyttämisessä. Piiat viihdytti alusta loppuun. Tunteisiin vetoavuutta ja dramaattisuutta oltiin kirjaan nähden nostettu pykälä ylöspäin. Rasisimia ja tummia kohtaan olevaa sortoa kuvattiin enemmän, mutta hyvällä maulla, eikä ylidramatisoiden tai siinä liiaksi velloen. Juuri tarpeeksi herättelemään katselijan ajattelemaan.

_______

Kathryn Stockett - Piiat

(The Help, 2009)

WSOY, 2010
Päällys: Mika Tuominen

Omasta hyllystä
Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaaste
Tähtiä: ★★★½

The Help - Piiat
Draama, 2011
Ohjaaja: Tate Taylor
Näyttelijät: Emma Stone, Viola Davis, Octavia Spencer
Tähtiä: ★★★½