Fausto Brizzi - 100 onnen päivää

"Elämässäni tärkeitä päiviä on ollut kolme."

kirjan alku

Varoitus: kirjan lopussa on itkuvaara. Takakannessa luvattu "hulvaton nyyhkytarina" osui siis oikeaan. Vastapainona kirja on täynnä Fausto Brizzin mahtavaa huumoria, joten liian itkuiseksi tarina ei mene, eikä nenäliinoja tarvitse älyttömiä määriä tuhlailla.   

Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi sata päivää jäljellä? 

Italialainen Lucio joutuu vastaamaan tähän kysymykseen juuri ennen 40-vuotispäiväänsä, kun elämä on muutenkin poissa raiteiltaan. Syrjähypystä suivaantunut vaimo on heittänyt hänet pihalle perheen kodista, ja Lucio on päätynyt asustelemaan appiukkonsa konditorian takahuoneessa. Kun mies tajuaa lähtölaskentansa alkaneen, hän päättää elää loppuelämänsä niin kuin hänen olisi aina pitänyt: tekemällä jokaisesta hetkestä merkityksellisen. Sadassa päivässä Lucio aikoo muun muassa ehtiä nauttimaan appiukkonsa leipomista tuoreista munkkirinkilöistä ja lähteä ystäviensä kanssa seikkailulle, josta on pitkään haaveillut. Mutta ennen kaikkea hän haluaa saada vaimonsa antamaan hänelle anteeksi ennen kuin on liian myöhäistä. Takakansi

"Ai pari? Sinulla on salainen keksikätkö puhtaiden sukkien keskellä."

"Löysitkö sinä sen?"

"Kukahan sinun sukkasi pesi, mitä luulet? Pyhä henki?"

100 onnen päivää -kirjan jälkeen oikein puhkuu tarmoa totetuttaa lapsuudenunelmat ja vähät välittää näyttääkö muiden silmissä naurettavalta niitä tehdessään. Tärkeimmiksi asioiksi Luciolle muodostui kuitenkin perheen kanssa vietetty aika ja vaimoltaan hän janoaa anteeksiantoa. Lucio on hurjan päättäväinen suunnitelmiensa kanssa, eikä pahemmin kriiseile lähestyvää kuolemaa, tai sitten kaikki negatiiviset tunteet ja pelot käytkeytyy tuon hulvattoman huumorin taakse. Kirjaa kuljettaa positiivinen perusvire. Mitähän sitä itse tekisi viimeisten 100 päivän aikana?

Henkilögalleria oli aivan ihastuttava; pidin monista, sillä he olivat hyvin inspiroivia kuten itse päähenkilö Lucio, hänen tyttärensä, joka kyselee kinkkisiä, viisaita kysymyksiä sekä Massimiliano, jonka koti on avoinna kaikille, jotka kaipaavat seuraa. Loistava ajatus! Lähtiessä saa halutessaan jätttää jonkun summan seuraavia kestityksiä varten. Tuollaisia paikkoja pitäisi ihan oikeasti perustaa. Ihmiset tulevat sinne kaikenlaisine huolineen ja siellä heitä kuunnellaan.

"Turhin kaikista päivistä on se, jona ihminen ei ole nauranut."

Minulle tästä muodostui tärkeä kirja, joka kolahti juuri siihenhetkiseen tilanteeseen voimakkaasti. Aina välillä sitä tarvitsee pienen muistutuksen siitä millaiseksi elämänsä haluaa muodostaa ja millaisia valintoja pitäisi tehdä. Melkein täydellisen lukukokemuksesta olisi tehnyt, jos olisi munkki vielä kädessä ollut ;)

_______

Fausto Brizzi - 100 0nnen päivää

(Cento giorni di felicità, 2013)

Gummerus, 2016

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★