Eowyn Ivey - Lumilapsi (+satu)

"Mabel oli tiennyt, että olisi hiljaista."

kirjan alku

Toisinaan ostamani kirjat jäävät kuukausiksi tai huonossa tapauksessa vuosiksikin hyllyyn pölyä keräämään ja odottamaan tilaisuuttaan, mutta Eowyn Ivey esikoisteoksen Lumilapsen kanssa kävi aikalailla päinvastoin. Kirjaa on täällä blogimaailmassa hehkutettu ja olin suuresti kiinnostunut mitä sillä on minulle tarjottavaa. Vastaus: paljon! Mieleni on vieläkin tuolla Alaskan karussa ja kylmässä maailmassa; pienessä mökissä, lumipyryn tuivertamassa metsässä, salaperäisen Fainan luona...

1920-luvun Alaska on julma paikka asua ja elää. Sen tietävät Jack ja Mabel, lapsettomuutta sureva uudisasukaspariskunta. He ovat ajatumassa erilleen - Jack raataa maatilalla perheen elatuksen eteen ja Mabel taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Kun ensilumi pitkän ja kylmän syksyn jälkeen sataa, hetkellinen ilo ja toivo saa heidät rakentamaan lumesta lapsen. Mutta aamulla lumilapsi on poissa.

Pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua pieni Faina-tyttö, metsän lapsi. Faina elää yksin keskellä villiä luontoa ja metsästää rinnallaan punainen kettu. Pikkuhiljaa Jack ja Mabel oppivat ymmärtämään Fainaa ja alkavat rakastaa tätä kuin omaa lastaan. Mutta kesyttömässä Alaskassa mikään ei ole siltä miltä näyttää. Totuus Fainasta muuttaa lopulta heidät kaikki. Takakansi

"Mabel ei ollut enää varma lapsen iästä. Tyttö näytti sekä vastasyntyneeltä että vanhalta kuin vuoret: silmät heijastelivat ääneen lausumattomia ajatuksia, kasvot eivät paljastaneet mitään. Täällä metsässä lapsen kanssa kaikki tuntui mahdolliselta."

Lumilapsen tarina on äärettömän kaunis, siinä on hiljaista voimaa. Se lumoaa taianomaisella kertomuksellaan, koskettaa Mabelin ja Jack kamppaillessa haaveensa kanssa, joka paistaa kirkkaana ylitse muiden, mutta jonka ajatteleminen tekee kipeää, koska se tuntuu olevan saavuttamattomissa. Nähdä tuon toiveen kuitenkin toteutuvan, vaikka kaikki usko on jo heitetty pois. Ja pelätä sen katoavan milloin vain. Fainan ilmestyessä pariskunnan elämään, Mabelilla on pelko sydämessä, sillä hän muistaa lapsuudestaan sadun, jossa pariskunta rakentaa lapsen lumesta kunnes tämä eräs päivä sulaa. Mikään ei kestä ikuisesti, joten on nautittava niistä hetkistä mitä on annettu.

Varautunut Mabel saa ystävän naapurin kovaäänisestä rouvasta. Hän alkaa päästä kuorestaan ulos ja sydämen painolasti kevenee. Jack on enemmän huolissaan vaimostaan ja ettei hän kiinny Fainaan liikaa, sillä Jack aavistelee myös, ettei tämä tule ikuisesti heidän luonaan olemaan. Tarinan lumovoima on kerrassaan vastustamaton! Aivan ihana Lumilapsi oli Pulitzer-finalisti 2013. Se olisi voinut minun puolestani voittaa. Hyvä sanoa, kun en voittajaa tai muita ehdokkaita en lukenut :D Täydellinen talvikirja <3

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Kiinnostuin Lumilapsen myötä Mabelin lukemasta venäläisestä kansansadusta ja kirjastosta löysin vain yhden versioinnin: Veronica Leon Lumityttö.

Sadussa lapseton pariskunta rakentaa lumesta tytön, joka herääkin eloon ja mies ja nainen ottavat hänet kotiinsa omaksi lapsekseen. Lumityttö ei ole kuin muut, hän ei nuku yöllä, vaan keksii muuta tekemistä. Hankeenkaan hän ei uppoa muiden lailla, vaan liitelee sen päällä höyhenen kevyin askelin. Kevään tullessa Lumityttö sairastuu ja lopulta katoaa jättäen jälkeensä vesivanan.

Mabelin lukemassa sadussa Lumityttö rakastuu ja sulaa kevään mukana, kun taas tässä erona on, että Lumityttö lähtee oikean äitinsä Lumikuningattaren mukaan, mutta tarinasta onkin olemassa erilaisia versioita. Järkyttävää on, että huomattuaan Lumitytön tuovan kevään mukanaan, Lumikuningatar jättää hänet ja vie muut lapsensa muualle turvaan - ja kylmään.

Näillä kirjoilla osallistun Talvihaasteeseen. Ja haaveilen vielä kunnon lumisesta maisemasta, en loskasta.

_______

Eowyn Ivey - Lumilapsi

(The Snow Child, 2012)

Bazar, 2014
Kannen kuvitus: Alessandro Gottardo

Omasta hyllystä
Talvihaaste
Tähtiä: ★★★★½

Veronica Leo - Lumityttö

(Snöflickan, 1986)

Weilin+Göös, 1986

Kirjastosta lainattu
Talvihaaste
Tähtiä: ★★★★