Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sarah Waters. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sarah Waters. Näytä kaikki tekstit

20.7.2018

Miniarvioita





Muistan joskus aikaisemminkin bloggauspinon kasvaneen liian suureksi, mutta koska nyt se uhkaa viedä puolet pöydästäni pitää minun kiristää selvästi tahtia. Helpotan siis itseäni ja mielenrauhaani tällä miniarviopostauksella, johon niputan viimeksi lukemani neljä romaania - tämän jälkeen pinossa onkin odottamassa vain sarjakuvia.


Joel Dicker - Baltimoren sukuhaaran tragedia
Romaani kertoo Totuus Harry Quebertin tapauksesta tutusta kirjailija Marcus Goldmanin, josta kirjan julkaisemin jälkeen on tullut kuuluisa mies. Baltimoren sukuhaaran tragedia palaa kirjailijan lapsuus- ja nuoruusvuosiin. Marcuksen perhe ei ollut varakas, joten kesät Baltimoren sukuhaaran Goldmanejen kanssa heidän kesäasunnollaan Hamptonissa ovat jääneet miehen mieleen onnellisina aikoina. Aika tuntuu melkein kullanneet muistot, kunnes hän muuttaa uuteen taloon Floridassa mielessään uuden romaanin kirjoittaminen. Siellä Marcus karkurikoiran avulla törmää lapsuudesta tuttuun Alexandraan, joka herättää muistot eloon ja saa hänet viimein pohtimaan mikä kaikki johti tuohon suureen Tragediaan.

"Tragedioita ei voi välttää. Eikä niillä loppujen lopuksi ole paljon merkitystä. Tärkeintä on se, että miten pääsemme niiden yli."

Kirjaa ei voi olla vertaamatta Joel Dickerin edelliseen ja siinä vertailussa uusin jää jalkoihin. Vaikka molemmat ovat olleet tiiliskiviä, niin tämän kohdalla olisin kaivannut tiivistämistä, mikä olisi voinut tehdä samalla tunnelmastakin tiheämpää. Mutta ahmittava oli Baltimoren sukuhaaran tragediakin.

***
(Le livre des Baltimore, 2015)
Tammi, 2016
Kirjastosta 


✚   ✚   ✚ 



Katharine McGee: Tuhat kerrosta - Huipulla (#2)
New Yorkin Manhattanilla draama jatkuu 1000-kerroksisessa pilvenpiirtäjässä. Vaikka eletään vuotta 2118, eivät rakkaus tai juonittelut ihmisten välillä ole kadonneet mihinkään. Ensimmäisestä osasta tutut hahmot seikkailevat myös tässä osassa lukuunottamatta yhtä traagisen kohtalon kokenutta. Uutta verta tuo mukanaan Heartbreakers-elokuvan kaltainen äiti-tytär kaksikko, joka etsii hyväuskoisia miehiä huijattavakseen. En ollut erityisen innostunut kylmäkiskoisesta Calliope-tyttärestä, joka tuli tuomaan draamaa Atlasin ja Averyn välille. Sen sijaan olin ilahtunut Ledan ja Wattin väleistä, joita ei ainakaan alkuun voinut sanoa lämpimiksi. Hahmokehitystä siis tapahtuu ja ensimmäisen kirjan lopussa tornin huipulla tapahtunut tapaus vaivaa kaikkien paikalla olleiden mieltä. Huipulla-kirjassa syntyy siis yllättäviä parivaljakoita, jotkut hautovat kostoa ja toiset joutuvat tekemisiin menneisyytensä kanssa.

***½
(Dazzling Heights, 2017)
Otava, 2018
Kirjastosta


 ✚   ✚   ✚ 




Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa (#8)
Aika neiti Bodycoten maineikkaassa tyttökoulussa Kanadassa on Flavia de Lucen osalta loppu. Hän matkustaa Atlantin yli takaisin kotiinsa Englannin maaseudulle. Kaikki ei ole kartanossa ennallaan, sillä Flavian isä on joutunut sairaalaan eikä pysty ottamaan vieraita vastaan heikon tilansa tähden. Ahdistusta lievittämään Flavia sotkeutuu kuin tilauksesta erakoituneen puunveistäjän kuolemaan.

Pidän niin paljon Flaviasta ja hänen pettämättömistä elämänohjeistaan, joten olen ahditunut siitä, että taas lukeminen tökki! Koin saman viidennen osan kanssa, mutta sen jälkeen ehdin olla jo helppottunut, että tästä se ylämäki taas jatkuu. Kunnes taas tuli töyssy matkaan. Seuraava osa, On hieno paikka haudan povi, ilmestyy jo syksyllä ja sen verran kun siitä tiedän, niin onhan sekin pakko lukea!

"On eräs ihmistyyppi, jolle suljettu ovi on haaste - kutsu toimintaan, käsky suorastaan - ja minä olen sellainen ihminen. Suljettu ovi on enemmän kuin arvoitus, joka vaatii ratkaisua: se on loukkaus. Isku kasvoille."

***
(Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd, 2017)
Bazar, 2018 
Arvostelukappale


✚   ✚   ✚ 


Sarah Waters: Yövartio
Takakannesta: Toisen maailmansodan aikaiseen Lontooseen sijoittuva tarina seuraa neljän lontoolaisnuoren elämää. Sodan aikana ambulanssikuskina toiminut  Kay vaeltelee Lontoon kaduilla miehen vaatteissa. Helen on omistushaluinen tyttöystävänsä Julian suhteen. Glamourtyttö Vivillä on onneton suhde naimisissa olevaan sotilaaseen. Nuoren Duncanin näennäinen viattomuus peittää alleen kamppailun sisäisiä demoneja vastaan. Sota muokkaa ihmisiä ja saa aikaan erikoisia kohtaamisia...

Tunnelmaltaan kirja on synkkä ja ankea, mutta toisaalta mitäpä muutakaan sota-aika olisi. Ihmiset pelkäävät pommituksia ja ambulanssikuskit voisivat olla töissä 24/7. Sarah Watersille ominaiseen tapaan Yövartio käsittelee myös seksuaalivähemmistöjä toisen maailmansodan aikaan, jolloin kaikki piti pitää visusti salassa.

Enkä juuri tuo lohduttomuus sai aikaan sen, etten viihtynyt Yövartion parissa niin hyvin kuin olin etukäteen ajatellut. Lukutahtikaan ei ollut nopea, vaan luin tätä pieninä annoksina. Lopun kiihtyvä tempo sopi sen sijaan lukurytmiini paremmin. Kirja kulkee kronologisesti vuodesta 1947 vuoteen 1941, joten alun jälkeen lukija tietää mihin lopputulokseen ollaan päädytty, mutta hän ei tiedä sitä miten siihen tilanteeseen on jouduttu. Tapahtumasarjat avautuvat vasta kirjan edetessä - oikeammin vasta aivan lopussa. Odottaa siis saa. Jonkin aikaa.

Yövartio on kolmas lukemani kirja Sarah Watersilta ja tämänkin jälkeen pidän edelleen Silmänkääntäjää hänen parhaimpanaan tähän mennessä. Toki Parempaa väkeä odottaa vielä hyllyssä ja toivoisin kovasti, että myös hänen aikaisempikin tuotanto käännettäisiin suomeksi.

***
(The Night Watch, 2006)
Tammi, 2007 
Omasta hyllystä

23.10.2016

Sarah Waters - Vieras kartanossa


"Näin Hundreds Hallin ensimmäisen kerran kymmenenvuotiaana."
kirjan alku

Eletään kesää 1940-luvun lopulla sotavuosien köyhdyttämällä Englannin maaseudulla. Tohtori Faraday kutsutaan potilaskäynnille Hundreds Hallin kartanoon. Ayresin perheen komea kartano on surullisesti rapistumassa, ja kartanon omistajat - äiti, poika ja tytär - yrittävät sinnitellä muuttuvan maailman tahdissa. Kiusaako Ayresin perhettä vain heidän elämäntapansa katoavaisuus vai jylläävätkö kartanossa  pahemmat voimat? Tohtori Faraday ei osaa aavistaa, kuinka kammottavasti perheen kohtalo tulee kietoutumaan hänen omaansa. Takakansi

Ennen niin loistelias kartano on parhaat päivänsä nähnyt, eikä Ayresin perheellä ole rahaa sen kunnostukseen. Kartanossa tuntuu olevan jotain muutakin vialla kuin jatkuva rapistuminen. Koira käyttäytyy oudosti, jälkiä ilmestyy seiniin ja tavarat liikkuvat. Kartano on kuin kirottu. Kaikesta tästä ja enemmästäkin huolimatta he eivät silti halua luopua kodistaan. Velvollisuus esi-isiä kohtaan ja ylpeys estävät sen, vaikka lopussa yksi heistä haluaisikin kääntää kelkkansa ja lähteä.

"Minusta tuntuu, että tämä talo on ruvennut leikkimään meidän kanssamme."

Tohtori Faraday tapaa perhettä tiiviisti ja lääkärinä hän hakee järjellisen selityksen kaikkeen. "Tämä talo on romahtamispisteessä", minä sanoin tiukasti. "Se on valitettava totuus, eikä asiassa ole mitään sen kummempaa."  Kertoja toimiva Faraday ei itse todista tapahtumia, eikä näin ollen niihin uskonut, joten mitään jännitysmomenttia ei muodostunut. Vaikka Vieras kartanossa on psykologinen jännityskertomus ja kummitustarina, en kokenut kirjaa aikaisemmin mainittujen seikkojen takia mitenkään kauhistuttavana, joten ainakin yöunet oli turvattu. 

Paluu Rivertonin tapaan Vieras kartanossa kertoo luokkayhteiskunnan murtumisesta ja loppu jätti pohdittavaa. Lukijan päätettäväksi jää tapahtumien tulkinta. Ei tämä Sarah Watersin Silmänkääntäjän tasolle yltänyt hidastempoisuuden ja asioiden hidaan kehittymisen takia, mutta ihan luettava.

_______

Sarah Waters - Vieras kartanossa
(The Little Stranger, 2009)
Tammi, 2012
Omasta hyllystä
Hämärän jälkeen-haaste
Halloween-haaste
Tähtiä: ★★★

21.6.2014

Sarah Waters - Silmänkääntäjä




"Siihen aikaan minun nimi oli Susan Trinder."

Onneksi en muuten vaivautunut ottamaan sen enempää selvää kirjailijasta ennen kirjan lukemista, sillä olisin varmasti muuten tajunnut paljon enemmän etukäteen, mutta nyt kaikki tuli täytenä yllätyksenä.

Eletään Lontoossa vuotta 1862 ja alku on hyvin olivertwitmäinen: Sue Tripher on orpo tyttö, joka on kasvanut pikkurikollisten parissa ja oppinut itsekin varastelemaan. Sue pitää talon emäntää, hyvätahtoista rouva Sucksbya, kuin omana äitinään. Luvassa on kuitenkin maisemanvaihdos, kun Gentleman, komea ja älykäs - hieman pelättykin - varas tulee ehdottomaan rouva Sucksbylle erittäin rahakasta sopimusta, jonka juoneen Sue liittyy.

Sue päätyy suureen ja kolkkoon maaseutukartanoon, jossa asuu toinen orpotyttö, neiti Maud yhdessä enonsa kanssa. Suen ja Maudin välillä on vain se pieni ero, että Maudia odottaa suuri perintö.  Luvassa on petoksia ja valheita milloin kenenkin päänmenoksi. Erään käännekohdan jälkeen kaikki tuntui sekavalta, mutta itseasiassa kaikki olikin hyvin yksinkertaista, jos siis olisi tosiaan tiennyt mihin se kaikki johtaa. Ja sitähän ei etukäteen voi tietää.

Alku sujui hieman kankeasti, mutta kun valheiden ja salaisuuksien verhoa hieman raotettiin olin ihan innoissani kirjasta! Lukijaa vedätetään kunnolla - tai ainakaan minä en aavistanut kaikkia niitä juonikiemuroita. Ahdistavin osuus kirjassa oli selvästi mielisairaala, jossa siihen aikaan potilaita kohdeltiin aika tylysti ja hoidot olivat jotain ihan hirveää. Vaikka kirjan alussa jo mielisairaalasta puhuttiin en oikeasti uskonut, että missään vaiheessa sinne päädyttäisiin, mutta jälleen toisin kävi. Mikään juoniveikkaukseni ei tainnut muutenkaan osua oikeaan. Lopussa en enää yrittänytkään arvailla mitään :)

Kirjassa vaihdellaan näkökulmia Suen ja Maudin välillä, mutta ensimmäinen kertojan vaihdos tulee vasta kahdensadan sivun jälkeen, joten tarinaan ehtii hyvin päästä mukaan. Jossain vaiheessa juuri ennen tuota sivumäärää loppui melkein usko. Kaikki tuntui menevän niin kuin oli tarkoituskin ja ihmettelin, mitä tässä enää voisi tulla. Ja silti sivuja oli vielä yli puolet jäljellä! Voi kun olin malttamaton. Sitten se Käänne isolla k:lla tapahtui ja kaikki tapahtumat menivät päälaelleen ja lukija tiputettiin kärryltä aivan tyystin. Minä ainakin sain kunnon tällin näin kuvainnollisesti sanoen.

1800-luvun kuvaus kirjassa on erittäin antoisa ja historiallisten romaanien lukijoita Silmänkääntäjä voisi kiinnostaa. Kirjassa tulee hyvin esiin eriarvoisuus Suen ja Maudin välillä. Palvelija pukee ja riisuu Maudin viimeisiä vaatteita myöten, eikä tyttö itse koske niihin. Ei varmaan osaisikaan. Maud käyttää päivänsä auttamalla enoaa kokoamaan hurjasta määrästä kirjoja hakuteoksen sekä viihdyttää enon herrasmies vieraita lukemalla noita kirjoja. Viattoman kuuloista eikö? Haha :D Muuten Maudin eno ei kirjassa esiinnykään vaan hänet jätetään taka-alalle.

Valheiden verkko vain paisui loppua kohde, mikä tietenkin nopeutti lukemista ja liian pian kirja olikin luettu. Silmänkääntäjän jälkeen aion ehdottomasti tarttua jatkossakin Sarah Watersin kirjoihin ja Vieras kartanossa onkin jo hyllyssä odottamassa.

★★★★
Sarah Waters - Silmänkääntäjä
(Fingersmith, 2002)
Tammi, 2006
Omasta hyllystä
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...