29.6.2016

John Irving - Ihmeiden tie


Toisinaan Juan Diego otti asiakseen sanoa: "Minä olen 
meksikolainen - synnyin ja vartuin Meksikossa."
kirjan alku

Odotin kuin kuuta nousevaa tätä John Irvingin uutuutta, sillä en ole koskaan lukenut mitään hänen romaaniaan niin sanotusti tuoreeltaan. Olin tietoinen siitä, että kaikille tämä seos ei ole maittanut, mutta esittelyteksti ainakin vaikutti erittäin lupaavalta. Olen hullaantunut. Enemmän kuin rakastunut.

Lähetyssaarnaajan ja transvestiitin adoptiopoika, kirjailija Juan Diego Guerrero on lähdössä Filippiineille. Nuorena annettu lupaus velvoittaa, vaikka verenpainelääkitys saa olon nuopeaksi. Muistotkin alkavat kadota. Ikään kuin Neitsyt Marian nenään liittyvä tapahtumaketju, jonka seurauksena meksikolaisella kaatopaikalla varttuneesta rammasta pojasta kasvoi menestyskirjailija, ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Takakannesta

Juan Diegon lääkitys jää jossain välissä ottamatta ja muistot pyrkivät välittömästi pintaan. Hän elää uudelleen läpi rampautumisen, elämän kaatopaikalla, vuotta nuoremman Lupe-siskon traagisen kohtalon ja taivaskävelyn. Sisarusten kanssa matkassa kulkee mm. pappiskokelas Edward Bonshaw, taustalla Kadotettujen lasten orpokoti. Nykyhetkessä mystinen naiskaksikko sekoittaa lääkkeiden ottamisen kanssa painiskelevan Juan Diego pään.

Unohtumattomimpia osuuksia kirjassa ovat Juan Diegon lapsuutta käsittelevät kohdat, jotka käsittävät reilusti yli puolet kirjasta, joten minua hemmoteltiin oikein olan takaa. Nykyisyyskään ei ole hassumpi, vaikkakin erilainen. Lempihahmokseni nousi ehdottomasti Juan Diegon suorasukainen pikkusisko Lupe, jonka puhetta ei ymmärtänyt kukaan muu kuin Juan Diego ja jonka rakkaus koiriin on suuri.

Noutamaton ja uimataidoton labradorinnoutaja, transeksuaaliin ihastuva pappi..., näitä löytyy vain Irvingin romaaneista, ja parasta on se etteivät he tässä konseptissa tunnu edes yhtään oudoilta. He kuuluvat maailmaan yhtälailla kuin kuka tahansa muukin. Lukiessa hymyilytti jatkuvasti, niin hullunkurisia ja yllättäviä juttuja Irvingin päästä kumpuaa. Tragikomiikkaa parhaimmillaan, kun ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.

Kannet sopivat kirjaan kun nenä päähän: yltäkylläinen ja runsas. Meksikolaisen värikirjon loisto. Muuhun Irvingin tuotantoon verrattuna Ihmeiden tie on eksoottisempi. Kirjailijan tunnusmerkitkin ovat vaihtuneet: karhua eikä painia löydy, mutta ne on löydettävissä toisessa muodossa. Liekö karhu vaihtunut leijonaan jne? Pieni hauska huomio: tästä ei ole monta kuukauttakaan kun luin kirjan Esperanzasta, joka etsi Meksikossa lastaan ja joutui siinä välissä viihdyttämään miehiä makuukamarin puolella. Ihmeiden tiessä Juan Diegon äidin nimi on myös Esperanza ja hän on eksynyt samalle alalle päivätyönsä lisäksi.

Irvingin ihmeelliseen ja maagiseen maailmaan jää seilaamaan vielä kansienkin sulkeutuessa, eikä sen tapahtumat niin vain unohdu. Edellisvuonna en lukenut yhtään Irvingiä (!), joten tänä vuonna voisin ottaa vääryyden takaisin ja lukea kaksi.
_______

John Irving - Ihmeiden tie
(Avenue of Mysteries, 2015)
Tammi, 2016
Kustantajalta
Tähtiä:

12 kommenttia:

  1. En ole vielä lukenut tätä suosikkikirjailijani uusinta. Olipa mukava, että arviosi on noin positiivinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukeminen sujui kyllä nopeaan tahtiin ja Irvingin luoma maailma kolahti ja lujaa:)

      Poista
  2. Komppaan Margitia: oli kiva löytää tästä kirjasta positiivinen arvio! Luulen, että itsekin tulen tykästymään teoksen hulluun tunnelmaan!

    P.S. Ruokaa romaaneista -juttusi hurmasivat! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän jännitti aloittaa, kun kaikki eivät tosiaan ole varauksettomasti ihastuneet, mutta toivotaan että sinäkin tosiaan tykkäät!

      Kiitos<3

      Poista
  3. Olipa ihana lukea arviosi! Olen ihan varma, että tämä uppoaa minuunkin :)

    VastaaPoista
  4. Olipa kiva kuulla että pidit tästä näin paljon! Minuakin tämä uusin kiinnostaa jonkin verran, ainakin kuulostaa erilaiselle. Olen lukemassa juuri Oman elämänsä sankaria, ja kovasti pitänyt tähän asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman erilainen tämä olikin, vaikka ihan tunnistettavissa Irvingin teokseksi. Maisemanvaihdos tekee joskus näköjään hyvää:) Oman elämänsä sankari on huippu sekin!

      Poista
  5. Tämähän vaikuttaa hyvältä! Irving on minulle kohtuullisen vieras, Kaikki isäni hotellit oli mainio ja Pelastakaa karhut! odottaa hyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä kaikkea kivaa sulla onkaan Jonna vielä edessä:D

      Poista
  6. Ei ehkä ihan Irvingin parhaisiin yllä, sillä tarina polki kotvasen paikoillaan Juan Diegon popsiessa pilleireitä ja haahuillessa aavedaamien sylistä toiseen, mutta ehdottoman hauskaa ja mielikuvituksen rajoja rikkovaa verbaalitykittelyä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ketkä eivät ole tätä hehkuttaneet ovat juurikin maininneet tuon pillerien popsimisen ja jatkuvan naimisen, mutta minusta noita kohtia ei ollut edes paljoa. Tai ne eivät ainakaan korostuneet mitenkään erityisesti. Makuasia tämäkin:)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...