"- But it's wonderful, sanoi huoliteltu naisääni korvani juuressa."
kirjan alku
Meinasi kuudes dekkariviikon postaus kokonaan jäädä tekemättä (hui!), mutta vuorokautta on jäljellä vielä tunti, joten ehdinpäs. Pitkiä jorinoita ei valitettavasti tästä syystä ole luvassa. Eeva Tenhusen esikoisdekkari 1960-luvulta, Mustat kalat, on klassikko, josta en ollut aikaisemmin kuullut. Se on hyvin perinteinen ja lempeä rikoskirja, jonka seurassa kesäinen päiväkin sujuu mukavissa merkeissä.
Liisa Rautasalo on kesäoppaana Olavinlinnassa, jossa hän muiden kansallispukuisten oppaiden tavoin vie turisteja esittelykierrokselle ympäri linnaa ja sen maita. Kaikki ei suju kuitenkaan niin kuin pitäisi, sillä eräs toinen opas löytyy kuolleena. Poliisit ottavat jutun haltuunsa ja porukka epäilee toinen toisiaan. Liisa on kiinnostunut jutun selvittämisestä ja hän alkaakin tehdä itse omia pieniä tutkimuksia. Kyse on kuitenkin suhteellisen harmittomista pohdinnoista, mihinkään ylilyönteihin hän ei ryhdy.
"Hän sanoi olevansa pahoillaan. Mutta tilannetta ei voitu ikävä kyllä välttää.
- Kaikin mokomin sitten, sanoin kohteliaasti, jos te nyt sitten välttämättä haluatte
leikkiä Poirot'ta."
Kirjassa on rakkautta, mustasukkaisuutta ja tietenkin se murha. Eikä se jää viimeiseksi. Dekkarin viehätys koostuu pääosin sen vanhanaikaisuudesta ja miljööstä. Nykyaikaan sijoitettuna kirja ei kummoinen olisi. Nyt sen kautta pääsee kurkistamaan vanhaan aikaan, ihmisten käytökseen ja puheeseen. Tenhunen on rakentanut hauskoja hahmoja ja kertojana toimiva yliopisto-opiskelija Liisa on valloittava päähenkilö. Kaiken kaikkiaan Mustat kalat on mukavaa ja hyväntuulista luettavaa.
_______
Eeva Tenhunen - Mustat kalat
WSOY, 1964
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★
Tähtiä: ★★★
Huh, hurja tahti sun dekkariviikossa! Melkein kaikki kirjat ovat mulle tuntemattomia, joten kivaa ja kiinnostavaa lukea nämä postaukset.
VastaaPoistaSen verran aikaisin tämä ilmoitettiin niin sopivasti ehti 7 dekkaria lukea:) Toivottavasti sait hyviä vinkkejä.
Poista"Lempeää ja hyväntuulista" - niinhän tämä on. Aika kaukana nykydekkareista.
VastaaPoistaEi ole mitään väkivaltaista menoa, ei. Onneksi molemmille - perinteisille ja nykydekkareille - on lukijansa:)
PoistaOlen lukenut joskus Tenhusen kirjoja, mutta tätä en muista. Tuo miljöö olisi minun juttu, viihtyisin tuossa maisemassa. Tenhusia ei liiku meidän kirppareilla, sillä ostaisin. Maria Langia kerään myös, eikä niitäkään liiku.
VastaaPoistaMuistelin juuri, etten ole tainnut käydä Olavinlinnassa kertaakaan... Minulla tämä kirja lähtee kiertoon.
PoistaHauskaa, että vanhempia kirjoja nostetaan esille. :)
VastaaPoistaBlogissani on haaste sinulle: http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2016/06/blogger-recognition-award.html
Kiitoskiitos, palailen haasteen pariin piakkoin!
PoistaMinä tykkäsin tästä aika lailla. Jotenkin tässä oli semmoista mukavan vanhanaikaista kesätunnelmaa, ja olisin halunnut heti paikalla matkustaa Olavinlinnaa tutkimaan. :)
VastaaPoistaOnhan tässä tuota vanhanajanviehätystä, mikä jollain tavalla vetoaa. Olavinlinna-reissu kelpaisi minullekin.
PoistaMinustakin menneen maailman kuvaus Tenhusen romaaneissa on hurmaavaa. Enää ketään ei puhutella tittelin kanssa. Minua aina hämmästyttää, kuinka vähän aikaa Mustien kalojen ajasta kuitenkin on. Maailma on muuttunut vauhdilla. Olen lukenut Mustat kalat ainakin kymmeneen kertaan, mutta mielestäni loppuratkaisussa on jotain perin epäuskottavaa, mikä estää kirjaa nousemasta aivan suosikkieni joukkoon. Toki samainen loppuratkaisu on myös kunnianosoitus salonkidekkareille, joissa uskottava poliisityön kuvaus ei muutenkaan ole tavoitelistan kärkipäässä.
VastaaPoistaNiin eihän tuosta kirjan ilmestymisestä ole kuin reilu 50 vuotta. Miltähän maailmaa mahtaa seuraavan 50 vuoden päästä näyttää. Meidän nykyaika näyttää taatusti hassulta, mikäli teknologia ym. ovat ottaneet taas harppauksen eteenpäin. Vanhat kirjat ovat juuri tuosta syystä tärkeitä, pääsee näkemään millaista oli aikaisemmin.
Poista