12.12.2016

H. C. Andersen - Punaiset kengät +elokuva


"Olipa kerran pieni tyttö, soma ja herttainen, mutta niin köyhä, 
että hänen täytyi kesäisin kulkea avojaloin ja talvisin isoissa 
puukengissä, jotka hiersivät hänen jalkateränsä aivan punaisiksi."
kirjan alku



Satutaituri H. C. Andersenin tarina Punaisista kengistä kertoo köyhästä Karen-tytöstä, jolle suutarimuori ompelee verkatilkuista punaiset kengät. Samana päivänä Karenin äiti haudataan ja eräs vanha rouva ottaa tytön hoiviinsa. Kengät poltetaan. Ripille pääsyä varten Karen saa uudet vaatteet ja kengät ja rouvan huonoa näköä hyödyntäen Karen saa itselleen jälleen toivomansa punaiset kengät. Kirkon aikana tytön päähän ei mahtunut muuta kuin hänen hienot kenkänsä. Muilta kirkossa olleilta vanha rouva saa kuulla Karenin punaisista kengistä ja käskee tämän jatkossa käyttää aina mustia.

Seuraavan sunnuntain ehtoolliskirkkoon Karen laittaa jalkaansa vastoin käskyä punaiset kengät. Kirkonovella heitä on vastassa sotamies, joka ihailee tytön kenkiä. Messun jälkeen hän huudahtaa "Ovatpas kauniit tanssikengät!" ja Karen ottaa muutaman tanssiaskeleen. Siitä tanssista ei loppua meinaa tulla. Kengät saatiin kuitenkin tytön jaloista pois.

Vanha rouva sairastuu ja tarvitsee huolenpitoa, mutta kaupungissa on tanssiaiset, jonne Karen haluaa enemmän mennä - punaiset kengät jalassaan. Jälleen kengät ottavat vallan ja vievät tyttöä minne haluavat. Tyttö yrittää repiä niitä irti, mutta näyttää siltä kuin ne olisivat kasvaneet kiinni jalkoihin. Yöllä ja päivällä hän vain tanssii. Karen tapaa pyövelin, jota hän pyytää hakkaamaan jalat poikki tunnustettuaan ensin syntinsä. Pyöveli tekee tytölle puujalat ja kainalosauvat.

Karen menee pappilaan palvelukseen, mutta kirkkoon hän ei pääse, sillä punaiset kengät ilmestyvät aina ovelle tytön säikäyttämään. Kerran muiden mentyä kirkkoon Karen rukoilee Jumalaa ja enkeli ilmestyy hänelle loihtien kirkon tytön pieneen kamariin. Rauha ja ilo täyttävät Karenin sydämen niin, että se särkyy ja hänen sielunsa lensi Jumalan luo.




Punaiset kengät -elokuva

Punaiset kengät on saanut inspiraationsa H. C. Andersenin samanimisestä sadusta ja se kertoo Boris Lermontovin (Anton Walbrook) yksinvaltiaan elkein luotsaamasta balettiseurueesta, joka valmistautuu uuteen balettiin, joka perustuu juurikin tuohon H. C. Andersenin -satuun. Esitystä varten palkataan uusi säveltäjä Julian Craster (Marius Goring) ja pääosaan valitaan nuori ballerina Victoria Page (Moira Shearer). Julianin ja Victorian välille kehittyy romanssi, eikä balettiinsa pakkomielteisesti suhtautuva Lermontov tätä hyväksy.

Balettiseurue omistautuu intohimoisesti esityksiin ja varsinkin seurueen uusien jäsenten on paiskittava kovasti töitä näyttääkseen taitonsa. Elokuvassa tuodaan esiin tanssin ja muun elämän ristipaineet, kun Victorian on valittava kahden suuren rakkautensa väliltä: hän joko jatkaa tanssimista ja menettää miehensä tai toisinpäin. Feministi sisälläni näki tässä vaiheessa punaista. Mies kyllä voi tehdä työtä ja olla rakastamansa naisen kanssa, mutta naisen kohdalla tämä ei käy? On pakko valita joka tai. Siis anteeksi mitä.

Punaiset kengät on ennen kaikkea tanssielokuva ja baletti on siinä hyvin suuressa keskiössä. Nähdäänpä elokuvan aikana yksi esityskin kokonaisuudessaan alusta loppuun. Tässä vaiheessa tylsistyin. Tanssia on niin paljon, joten pieni mielenkiinto lajia kohtaan ei haittaa. Jopa elokuvan pääosanesittäjä Moira Shearer on oikeasti balettitanssija. Punaiset kengät on saanut Oscarin lavastuksesta ja musiikista ja varsinkin balettiesitysten visuaalisuus on todella näyttävää.
_______


H. C. Andersen - Punaiset kengät
Kuvitus: Flemming B. Jeppesen
Wsoy, 2005
Kirjastosta

½
Punaiset kengät (The Red Shoes)
Draama/ musiikki /romantiikka, 1948
Ohjaus: Michael Powell, Emeric Pressburger
Pääosissa: Anton Walbrook, Moira Shearer, Marius Goring


Muita satuja
Nukkumatti
Lumikuningatar
Lumityttö

9 kommenttia:

  1. Rakastan Andersenin satuja, Suosikkini on Pieni merenneito, mutta Punaiset kengätkin on kaikessa traagisuudessaan yksi vaikuttavimpia. Täytyisikin lukea tämä satu jossain vaiheessa. Tuo balettielokuva taisi tulla tv:stä jossain vaiheessa, mutta se jäi näkemättä. Kiitos tästä poostauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sadut ovat edelleen niin ihania luettavia ja haluaisin enemmänkin niitä lukea, mutta se välillä jää. Grimmin satuja edistän aina pikku hiljaa. Parhautta<3
      Ole hyvä Aino :)

      Poista
  2. Enpä ole hetkeen lukenut Andersenin satuja, viimeksi lapsuudessa. Joistain minulla oli äänikirjoja, joiden maailmaan uppouduin iltaisin kasettisoittimen ääressä. Palautitpa nostalgiset muistelmat mieleeni.
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastin lapsena satuja. No rakastan kyllä vieläkin:D Ihanaa nostalgiaa Tiia!

      Poista
  3. En muista varsinaista satua ikinä lukeneeni, mutta elokuvasta pidän kovasti (mutta minusta tanssi onkin mitä mainioin elokuvan sisältö)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuon elokuvan kerran katsoo, mutta tosiaan baletti ei ole intohimoni, joten vähän latisti tunnelmaa.

      Poista
  4. Muistan hyvin tämän sadun, mutta en tiennyt, että se on ollut innoittajana elokuvalle. Mistä aikakaudesta elokuva kertoo? Ei ole kauaakaan, kun naisen on tosiaan naimisiin mentyään pitänyt jättää uransa. Surullista, mutta karua todellisuutta. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne sadut - tänä päivänäkin - inspiroi elokuvia ja kirjoja:) Eikös Kaunotar ja hirviökin ole tulossa ensi vuonna leffateattereihin..?

      Täytyy tunnustaa etten ole varma, elokuva on ainakin tehty 1948, joten olisikohan niitä aikoja? Tämä oli ihan arvaus.

      Poista
  5. Satuhan on ihan karmea...

    Ekaluokalla opettaja luki noita.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...